Miten tulisi ajatella interseksuaalisten suhteen?

Ja sitä epäiltiin ensin, että kumpi tämä oikein on tyttö vai poika?!
ja lääkärit sanoivat lopulta, että se on tyttö. En tiedä muuta.

"Voiko lääkäri päättää lapsen sukupuolen? - Intersukupuolisten lasten hoitokäytännöistä

Intersukupuolisuuden ulottuvuudet
Perinteinen hoitolinja
Kirurgisten interventioiden ongelmat
Uutta hoitolinjaa etsimässä
Johtopäätökset
English Summary: Can A Doctor Decide A Child's Gender? - Treating Intersexual Children

Kun lapsi syntyy, on lähes kaikkien ensimmäinen kysymys: "Tuliko tyttö vai poika?" Yleensä vastaus on selvä, mutta aina ei. Joskus vastasyntyneen ulkoisista sukuelimistä ei voi varmuudella päätellä lapsen sukupuolta. Lapsella voi olla niin poikkeavannäköiset ulkoiset sukuelimet, että ensi tarkastelulla on mahdotonta määritellä tämän sukupuolta. Useimmiten poikkeamat ovat kuitenkin vähäisempiä. Tytöllä voi olla niin iso klitoris, että se näyttää penikseltä. Pojalla voi olla mikropenis tai epämuodostuneet kivekset. Tällöin ero normaaliin on vain koossa, ja lapsen sukupuoli on selvä.

Toisaalta sukuelimet saattavat näyttää täysin normaaleilta tytön tai pojan sukuelimiltä, vaikka yksilöllä olisi vastakkaisen sukupuolen kromosomisto. Tällainen ihminen saattaa nuorena aikuisena tulla vastaanotolle hedelmättömyyden selvittelyyn. Ulkoisesta sukupuolesta poikkeavat kromosomit selviävät joissain tapauksissa vasta tällöin.

Edellä kuvatuissa tilanteissa ihminen on syntynyt intersukupuolisena. Intersukupuolisuus kuvataan tilaksi, joka on tiukasti määritellyn nais- ja miessukupuolen ulkopuolella. Tutkimuskirjallisuudessa intersukupuolisuuden määritelmästä ei ole yksimielisyyttä. Tästä johtuen intersukupuolisuuden yleisyys on eri lähteissä 0,1–2 % (1). Vaikka Suomessa syntyy useita intersukupuolisia vauvoja vuodessa, on asia monille terveydenhuollon ammattilaisille tuntematon.

Intersukupuolisia ihmisiä on ennen kutsuttu yleisesti hermafrodiiteiksi. Nykyisestä kansainvälisestä ICD-10-tautiluokituksesta ei löydy intersukupuolisuusdiagnoosia. Tautiluokituksen englanninkielisessä versiossa käytetään käsitteitä hermaphroditism, pseudohermaphroditism ja indeterminate sex. Vastaavasti suomenkielisestä tautiluokituksen versiosta löytyvät kaksineuvoisuus ja valekaksineuvoisuus sekä epäselvä sukupuoli. Edellä mainitut kolme diagnoosia eivät kuitenkaan kata kaikkia intersukupuolisuuden ilmenemismuotoja. Intersukupuolisuudesta on tullut kattokäsite, jonka alle mahdutetaan ICD:n eri tautiryhmien oireyhtymiä.

Sana intersukupuolisuus tulee englanninkielisestä lääketieteen kirjallisuudesta, jossa käytetään käsitteitä intersex ja intersexuality. Tässä sex (= gender) tarkoittaa sukupuolta. Suomessa käsite on käännetty aiemmin muotoon interseksuaalisuus. Tämä korjattiin myöhemmin muotoon intersukupuolisuus, koska kyse on sukupuolen eikä seksuaalisuuden ilmenemisestä.

Intersukupuolisuuden ulottuvuudet
Ihmisen sukupuolikehitykseen vaikuttavat geneettiset, hormonaaliset ja psykososiaaliset tekijät. Aivoilla on merkittävä osuus ihmisen sukupuolen kehityksessä. Nykykäsityksen mukaan jo sikiökaudella aivot erilaistuvat jompaan kumpaan sukupuoleen. Sekä sukupuolikromosomien että autosomien geenit vaikuttavat sukupuolikehitykseen (2,3). Monet syntymää edeltävät ja seuraavat tekijät, myös sosiaalisen ympäristön tarjoama vuorovaikutus, johtavat ensin yksilön sukupuolikehitykseen ja myöhemmin tämän kokemaan sukupuoleen (4).

Ihmisen sukupuoli voidaan luokitella biologisesti joko kromosomien, sukurauhasten tai fenotyypin (eli ulkoisen ilmiasun) mukaan. Toisaalta yksilö määrittelee itse sukupuolensa identiteettitasolla. Yleensä käytetään käsitettä intersukupuolisuus, kun ihmisen ulkoiset sukuelimet poikkeavat kromosomien tai sukurauhasten määrittämästä sukupuolesta. Joidenkin mielestä raja transsukupuolisuuteen on liukuva. Transsukupuolisuudesta on kyse silloin, kun yksilön anatominen sukupuoli ei vastaa tämän sukupuoli-identiteettiä.

Intersukupuolisuuteen lukeutuu monenlaisia sukupuolikehityksen häiriöitä ja sukuelinten anomalioita. Viime vuosina molekulaarigenetiikka ja endokrinologia ovat tuoneet valoa intersukupuolisuuteen johtaviin syihin. Geenidefektit voivat varhaisessa sikiökehityksen vaiheessa johtaa munuaisten, sukurauhasten ja sukuelinten epämuodostumiin (3). Myöhäisemmässä sikiövaiheessa hormonaaliset tekijät ohjaavat joskus sisäisten ja ulkoisten sukuelinten kehitystä poikkeavaan suuntaan.

Nykyisin tunnetaan lukuisia entsyymitason häiriöitä, jotka johtavat liialliseen tai liian vähäiseen androgeenituotantoon. Riippuen sikiön geneettisestä sukupuolesta tämä johtaa joko sisäisten tai ulkoisten sukuelinten kehityshäiriöihin ja siten erilaisiin intersukupuolisuuden ilmentymiin. Tunnetaan myös androgeenireseptoreiden häiriöitä, jotka johtavat geneettisellä poikasikiöllä feminisaatioon (3,5). Taulukkoon 1 on listattu tärkeimpiä oireyhtymiä, jotka kuuluvat intersukupuolisuuden määritelmän piiriin. Synnynnäinen lisämunuaisten liikakasvu (congenital adrenal hyperplasia, CAH) on yleisin näistä. CAH:ssa puutos entsyymitasolla johtaa lisämunuaisten liialliseen androgeenituotantoon, josta seuraa tyttösikiön virilisaatio. Androgeeni-insensiivisyys-oireyhtymässä taas geenimutaatio aiheuttaa solujen androgeenireseptorien toimintahäiriön (5). Tämä johtaa geneettisellä poikasikiöllä feminisaatioon. Kloakaalinen ekstrofia on hyvin harvinainen sairaus. Näillä lapsilla on vaikeita sisäelinten ja sukuelinten epämuodostumia, mutta yleensä kuitenkin toimivat sukurauhaset.

Perinteinen hoitolinja
Intersukupuolisten lasten hoidossa kirurgialla on ollut ensisijainen asema. Vauvojen poikkeavannäköiset sukuelimet on perinteisesti leikattu (6). Aivan nykypäiviin asti on ollut vallalla käsitys, että kirurgisella interventiolla voidaan ohjata ihmisen sukupuolikehitystä (7). Uskotaan edelleen, että lapsen psyykkiselle kehitykselle on hyväksi, jos sukuelimistä tulee mahdollisimman normaalinnäköiset (8). Ajatuksena tässä on ehkäistä lapsen poikkeavan ulkonäkönsä vuoksi kohtaamia psykososiaalisia vaikeuksia ja tukea lapsen minäkuvaa ja kehittyvää sukupuoli-identiteettiä (9). Huolena ja leikkausperusteena on esitetty myös se, että lasta kiusattaisiin poikkeavan ulkonäön vuoksi esimerkiksi koulussa (8,10).

Perinteinen hoitokäytäntö pohjautuu viime vuosisadan puolivälin ajatusmalliin. 1950-luvulla psykologi ja seksologi John Money kehitti teorian lapsen sukupuolineutraaliudesta (7). Teorian mukaan lapsi on syntymähetkellään sukupuolineutraali, ja tämän sukupuoli on vielä muovautumiskykyinen. Lapsen sukuelinten tulisi olla mahdollisimman normaalinnäköiset ja vanhempien käsityksen lapsen sukupuolesta vankka, jotta lapsi saavuttaisi eheän sukupuoli-identiteetin. Lääketiede on soveltanut tätä teoriaa perinteisessä hoitokäytännössä (11,12,13,14). Jos lapsella on ollut epäselvä sukupuoli, on sukuelimet pyritty muokkaamaan mahdollisimman nopeasti kirurgisesti ja hormonaalisesti jompaan kumpaan sukupuoleen sopiviksi (9,15). Hoitoon on kuulunut myös se, ettei lapselle ole kerrottu asiasta, jottei tämän sukupuoli-identiteettikehitys häiriintyisi (7,16,17).

Pitkälle 1990-luvulle ajateltiin, ettei mies voi olla onnellinen, jos hänellä on puutteellinen penis. Kirurgisesti on ollut liian haastavaa konstruoida toimivaa penistä, ja siksi suurin osa intersukupuolisista vauvoista on muokattu tytöiksi (6). Geneettisiltä pojilta, joilla ei ole ollut penistä, on poistettu kivekset ja heille on konstruoitu emätin tilalle. Myös geneettisten tyttöjen sukuelimiä on muokattu (6). Aiemmin osa liian isoksi katsottua klitorista poistettiin. Lääketieteen kehittyessä kehitettiin klitoroplastia-leikkaustekniikka. Tässä osa klitoriskudosta poistetaan, mutta jätetään glans jäljelle ja pyritään leikkaamaan koskematta hermokudokseen (18). Tarvittaessa tehdään vaginoplastia. Leikkaustulosta tuetaan hormonihoidoilla.

Kirurgisten interventioiden ongelmat
Viimeisten 15 vuoden aikana on esitetty yhä enemmän kritiikkiä Moneyn teoriaan tukeutuvaa hoitolinjaa vastaan. Vuosikymmeniä sitten leikatut ihmiset ovat perustaneet intersukupuolisten ihmisten potilasjärjestöjä, joiden kautta he ovat saaneet äänensä kuuluviin (19,20,21,22). Potilasjärjestöt ovat tuoneet esiin kirurgisten hoitojen haitat. He kyseenalaistavat varhaisessa lapsuusiässä tehtävien kirurgisten interventioiden oikeutuksen, koska näistä on seurannut monille kärsimyksiä. He tuovat esiin sen, että tehdyt leikkaukset ovat lähinnä kosmeettisia, eikä mahdollista muun hoidon tarvetta ole otettu huomioon. Osin näiden julkisuudessa esiintyneiden intersukupuolisten ihmisten inspiroimana on tehty ja julkaistu tutkimuksia intersukupuolisuudesta. Tutkimuksissa on tullut esiin perinteisiin kirurgisiin hoitotoimenpiteisiin liittyviä lääketieteellisiä ja eettisiä ongelmia.

Tuoreessa amerikkalaisessa tutkimuksessa (2) seurattiin 16:ta lasta, joilla oli ollut syntyessään kloakaaliekstrofia. Nämä lapset olivat geneettisiä poikia, joilla oli toimivat kivekset. 14 lapselta poistettiin kivekset; heille valittiin siis tytön sukupuoli. Kahden lapsen vanhemmat eivät suostuneet siihen, että lasta leikataan. Tytöiksi leikatuista lapsista kuusi kuitenkin valitsi myöhemmin miessukupuolen. Nämä vahvistivat miessukupuolensa vaihtamalla nimensä ja käyttämällä testosteronikorvaushoitoa. Sukupuolinen identiteetti ei siis välttämättä muodostu siksi, mihin hoito on tähdännyt. Voidaanko tällöin sanoa, että kirurginen hoito on epäonnistunut tai ainakin ollut turha? Tutkimuksessa kolme lasta ei halunnut tai osannut määritellä sukupuoltansa ja viisi eli myöhemmin naisena. Lapset, joita ei ollut leikattu, elivät aikuisiässä miehinä ja olivat sukupuoli-identiteetiltään miehiä.

Tämä tutkimus vahvistaa näkemystä, että poikalasten, joilla on mikropenis tai joilta puuttuu penis kokonaan, tulisi antaa kasvaa miessukupuoleen ja heidän genitaalialueensa pitäisi jättää koskematta (23). Ei ole näyttöä siitä, että feminisoiva leikkaus johtaisi ainakaan parempaan psykososiaaliseen lopputulokseen kuin leikkauksesta pidättäytyminen (24). Lapsen sukupuolista identiteettiä ja tulevaa sukupuolta aikuisiässä on vaikea ennustaa (ks. myös 25,26).

Perinteisesti intersukupuolisia lapsia on leikattu kaikessa hiljaisuudessa, eikä heille itselleen ole kerrottu leikkaukseen johtanutta diagnoosia (16,17). Useimmat intersukupuoliset ihmiset ovat kuitenkin aikuisiässä saaneet tietää asiasta alkaessaan etsiä vastausta omaan erilaisuuteensa tai hakiessaan lääkäriltä apua esimerkiksi hedelmättömyyteen tai kuukautisongelmiin (19,20,21,22). Kun intersukupuolisuus ja lapsena tehdyt leikkaukset vasta siinä vaiheessa valkenevat, voi asia aiheuttaa hämmennystä, vihaa ja luottamuksen menetyksen lääkäreihin ja terveydenhuoltoon. Näitä ihmisiä on tämän jälkeen vaikea tavoittaa, vaikka monet todennäköisesti tarvitsisivat säännöllistä seurantaa ja mahdollisesti hoitoa intersukupuolisuuteen liittyvien ongelmien vuoksi. Mitään systemaattisia kartoituksia intersukupuolisten ihmisten psykososiaalisesta tilanteesta ei ole, vaan olemme lähinnä yksittäisten julkaisujen varassa (2,6,16,17).

Tutkimuksissa on tullut esiin se, että leikkauksilla on negatiivisia vaikutuksia seksielämään aikuisiässä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan klitoriskirurgian läpikäyneillä oli aikuisiässä enemmän orgasmivaikeuksia kuin verrokkiryhmällä (27). Osalla oli genitaalialueen tunnottomuutta ja seksuaalisen nautinnon heikkoutta (27). Lübeckin yliopiston sairaalan potilasaineistossa (28) osalla kirurgisen hoidon läpikäyneistä ihmisistä oli posttraumaattinen häiriö. Toistuvat genitaalialueen tutkimukset ja kirurgiset interventiot muokkaavat lapsen minäkäsitystä. Häpeän tunteet, psyykkiset ongelmat ja ongelmat seksuaalisen nautinnon saavuttamisessa olivat verraten yleisiä. Sukuelinten leikkaaminen voi lisäksi vaikeuttaa ja hidastaa ihmisen sukupuoli-identiteetin löytymistä (2,4).

Myöhemmin koettuun sukupuoleen vaikuttaa ensinnäkin se, minkälaisesta intersukupuolisuusoireyhtymästä on kyse (29). Hormonien vaikutus on tärkeä sekä sikiökaudella että syntymän jälkeen. Aivot erilaistuvat jo hyvin varhaisessa sikiökehityksen vaiheessa. Androgeenisresistenssi ei välttämättä muokkaa ulkoisia sukuelimiä ja aivoja samansuuntaisesti (30,31). Toinen merkittävä tekijä on psykososiaalinen ja kulttuurinen ympäristö, jossa lapsi kasvaa. Sukuelinten kirurginen muokkaaminen voi häiritä herkkää prosessia, jossa lapsi kasvaa omaan sukupuoleensa ja sukupuoli-identiteettiinsä (2,29).

Sukuelinten leikkaamiseen liittyy aina riskejä. Leikkausten yleisten riskien lisäksi myös paikalliset komplikaatiot ovat mahdollisia. Esimerkiksi klitoriksen hermoitus ja anatomia ovat hyvin monimutkaisia, ja hermoratojen, emättimen ja virtsaputken vaurioituminen leikkauksessa on mahdollista (18,32). Leikkaustulokset eivät ole aina pysyviä tai riittäviä; joskus joudutaan turvautumaan uusintaleikkauksiin. Peruuttamaton leikkaus tehdään edelleen usein lapsuusiän aikaisessa vaiheessa - vaiheessa, jossa lapsen tulevaa sukupuolta ei voida tietää.

Uutta hoitolinjaa etsimässä
Aikaisten kirurgisten interventioiden haitallisuudesta on siis tullut esiin eri lähteistä yhä enemmän tietoa. Ulkomailla on käyty lääkäreiden keskuudessa keskusteluja kirurgisten interventioiden eettisyydestä ja lääketieteellisestä oikeutuksesta (6,8,29,33,34,35,36). Suomessa keskustelu on vasta alkanut (10). Suhtautuminen intersukupuolisten ihmisten hoitoon näyttäisi olevan muuttumassa. Ainakin Oulun yliopistollisessa sairaalassa lasten sukuelinten kosmeettiset leikkaukset on lopetettu (10). Yhä laajempaa kannatusta saa näkemys, että sukuelimiin kohdistuvaa kosmeettista kirurgista interventiota pitää siirtää, kunnes intersukupuolinen ihminen sitä itse omasta ja vapaasta tahdostaan haluaa (37,38). Intersukupuolisten ihmisten kohdalla etsitään hoitolinjaa, joka perustuu näyttöön ja joka ottaa intersukupuoliset ihmiset huomioon yksilöinä. Kuitenkaan osa kirurgeista niin ulkomailla kuin Suomessa ei halua luopua pikkulasten sukuelinten leikkaamisesta. He pitävät kiinni perinteisestä hoitolinjasta, vaikka ei ole olemassa systemaattisia tutkimuksia, jotka tukisivat tätä hoitolinjaa.

Lapsen sukuelimet muuttuvat tämän kasvaessa ja saattavat näyttää vuosien myötä vähemmän poikkeavilta. Esimerkiksi klitoris voi pienentyä itsestään lapsen kasvun ja myös hormonihoidon seurauksena. Myöhemmässä vaiheessa lapsen sukupuolikin ilmenee paremmin. Ei ole julkaistu tutkimuksia, jotka osoittaisivat, että kosmeettisista leikkauksista luopuminen olisi lapselle haitallista. On mahdollista, että kirurgisella varhaisinterventiolla halutaankin hoitaa enemmän ympäristön ahdistusta ja hämmennystä kuin itse lasta.

Liian aikainen leikkaus voi tulla lisäksi yhteiskunnalle kalliiksi. On mahdollista, että monet lapsuusiässä leikatut ihmiset hakeutuvat aikuisiässä korjausleikkaukseen, jos he eivät koekaan lääkärin aiemmin valitsemaa sukupuolta omakseen. Samaan tapaan pyritään nykyisin korjaamaan transsukupuolisten ihmisten ulkoiset sukuelimet heidän kokemaansa sukupuoleen sopivaksi.

Johtopäätökset
Intersukupuolisten lasten kohdalla sukuelinten leikkaamisella ei ole kiire, koska epämuodostumat harvoin uhkaavat lapsen henkeä. Sellaiset lääketieteelliset toimenpiteet, joita ei tehdä sairauden parantamiseksi tai kivun vähentämiseksi, ovat eettisesti kyseenalaisia. Näistä tulisi siksi luopua. Varhaislapsuudessa pitäisi tehdä vain välttämättömät leikkaukset. Intersukupuolisilla lapsilla kiireellisten toimenpiteiden pitäisi kohdistua vain virtsateiden epämuodostumien korjaamiseen tai metabolisen häiriön hoitamiseen (38).

Lapsen vanhempien joutuessa päättämään leikkauksesta äkillisessä ja oudossa tilanteessa saattaa lääkärin mielipide korostua liiaksi. Lääkärin näkemykset ja hienovaraisetkin hoitosuositukset vaikuttavat voimakkaasti hätääntyneisiin vanhempiin. Intersukupuolisten lasten vanhemmat kaipaavat paljon puolueetonta tietoa intersukupuolisuudesta. Heidän tulisikin saada keskustella tilanteesta monien eri erikoisalojen lääkäreiden kanssa. Vanhemmilla on oikeus kieltäytyä lapseen kohdistuvasta kirurgisesta interventiosta tai siirtää päätös myöhemmäksi, jos he katsovat, että tämä on lapselle hyväksi (39). Päätöksenteon olisi perustuttava lääketieteelliseen tutkimustietoon, joka on selitetty vanhemmille ymmärrettävällä tavalla. Tiedon tarjoaminen ja päätöksenteon neutraali tukeminen vaikeassa tilanteessa on suuri haaste terveydenhuollon työntekijöille. Tärkeää on myös se, että lapsi voi itse myöhemmin osallistua päätökseen sukupuolestaan (29).

Intersukupuoliset lapset muodostavat monimuotoisen ryhmän, jossa yksilöt eroavat monenlaisilla tasoilla. Intersukupuolisuuteen johtavat tekijät ja intersukupuolisuuden ilmenemismuodot vaikuttavat terapeuttisen hoidon tarpeeseen. Siksi intersukupuoliset lapset tarvitsevat monien lääketieteen erikoisalojen asiantuntemusta ja hoitoa. Tarvitaan hoitotiimi, jossa ovat mukana lastentaudit, sisätaudit, endokrinologia, naistentaudit, lastenkirurgia, kirurgia, urologia sekä lasten-, nuorten ja aikuispsykiatria. Tällä hetkellä intersukupuoliset ihmiset saavat tukea ja neuvontaa lähinnä intersukupuolisten järjestöistä (19,20,21,22). Myös intersukupuolisten lasten vanhemmat tarvitsevat ohjausta, neuvontaa ja tukea. Suomessa ollaan vasta perustamassa intersukupuolisten ihmisten järjestöä. Tähän asti Setan Transtukipiste on tarjonnut apua (40). Potilasjärjestöt eivät kuitenkaan voi korvata sitä ammatillista psykiatrista ja psykoterapeuttista apua, joka intersukupuolisille lapsesta lähtien kuuluisi.

Tarvitaan lisää tutkimuksia intersukupuolisten ihmisten psykoseksuaalisesta elämänlaadusta ja kehityksestä. Me emme vielä riittävästi tiedä, miten geneettiset, hormonaaliset ja solubiologiset tekijät vaikuttavat sukupuoleen ja sukupuoli-identiteetin kehitykseen. Tarvitaan lisää tietoa myös sosiaalisten ja kulttuuristen tekijöiden vaikutuksista. Me emme pysty riittävän varmasti ennakoimaan, mikä intersukupuolisena syntyneen lapsen sukupuoli myöhemmin on. Näin ollen kirurgisessa hoidossa tulisi olla mahdollisimman pidättyväinen. On kyseenalaista jatkaa vastasyntyneitten sukuelimiin kohdistuvia kosmeettisia leikkauksia. Primum est non nocere.

English Summary: Can A Doctor Decide A Child's Gender? - Treating Intersexual Children
In some instances the genital appearance of a newborn child is not in agreement with the baby's gonads or sex chromosomes. These children are defined as intersexual. According to different reports and depending on the definition, intersexuality occurs in 0.1-2% of all newborn children. It involves a range of disturbances of sexual development and genital anomalies. In recent years advances in molecular genetics and endocrinology have shed light on the different etiological factors that lead to intersexuality. Pediatric gender reinforcement surgery has had a predominant role in the treatment of intersexual children. Traditionally, babies with ambiguous genitalia have been treated by surgery. Until now it has been thought that surgical intervention can direct the sexual differentiation of the brain. The traditional practice is based on the idea that a child is sexually neutral at birth and his/her gender is still plastic. During the past 15 years the traditional view has received increasing amounts of criticism. More information has emerged on the detrimental effects of early surgical interventions. Early surgery can have negative effects on physical and psychological well-being in adolescence and adulthood. Intersexual patients require the expertise of, and treatment by, many medical specialties. Based on available data from research on intersexual patients, (cosmetic) genital surgery should only be considered at a later stage of life.

Taulukko 1. Yleisimmät intersukupuolisuusoireyhtymät. Oireyhtymä Selitys Vaikutus
Congenital adrenal hyperplasia CAH Yleisin syy on 21-hydroksylaasientsyymin puutos Tyttölapsilla entsyymipuutos, joka alkaa ennen 10. raskausviikkoa, johtaa ulkoisten sukuelinten virilisaatioon.
ICD:ssä naispuolinen valekaksineuvoisuus Tämä johtaa lisämunuaisten liialliseen androgeenituotantoon Sama entsyymipuutos murrosiässä tai sen jälkeen johtaa parrankasvuun ja äänimurrokseen (late-onset)
Yleisyys noin 1:3 500
Androgen insensivity syndrome AIS Erilaiset geenidefektit johtavat XY-sikiöllä täydelliseen tai osittaiseen häiriöön androgeenireseptoritasolla Tämän seurauksena lapsen sukuelimet kehittyvät enemmän tai vähemmän naisen sukuelinten suuntaan
ICD:ssä miespuolinen valekaksineuvoisuus
Yleisyys noin 1:15 000
Complete androgen Insensivity CAIS Häiriö ilmenee jo ennen 10. raskausviikkoa Ulkoiset sukuelimet ovat naisten, sukurauhaset ovat vatsaontelossa ja toimimattomat. Aikuisena lapsen habitus
Partial Androgen Insensivity Syndrom PAIS Häiriö ilmenee vasta 10. raskausviikon jälkeen, ja kudokset vastaavat osittain androgeeneihin Ulkoiset sukuelimet ovat joko naisen tai osittain naisen/miehen tai miehen.
Kivekset eivät kehity normaalisti
5-a-reduktaasientsyymin puutos Tämän entsyymipuutoksen seurauksena testosteroni ei muutu dihydotestosteroniksi Sikiön ulkoiset sukuelimet muuttuvat naisen suuntaan, vaikka kivekset toimivat normaalisti
ICD:ssä miespuolinen valekaksineuvoisuus
17b-hydroksisteroidi-dehydrogenaasipuutos Tämän entsyymipuutoksen vuoksi androstendioni ei muutu testosteroniksi Sikiön ulkoiset sukuelimet muuttuvat naisen suuntaan, vaikka kivekset toimivat normaalisti
ICD:ssä miespuolinen valekaksineuvoisuus
Swyerin oireyhtymä Sikiö on kromosomeiltaan XY, mutta puuttuu TDF (testis determinating factor), joka johtaa kiveksen kehitystä Syntymähetkellä lapsen ulkoiset sukuelimet ovat feminiiniset ja kehittyvät yhä enemmän naisen suuntaan, kivekset degeneroituvat
Yleisyys noin 1:30 000
Kloakaalinen dystrofia Synnynnäinen epämuodostuma Sairaus voi olla sekä geneettisellä pojalla että tytöllä.
Yleisyys noin 1:400 000 Pojilla on toimivat kivekset, mutta vajaakehittynyt penis, jota on vaikea kirurgisesti rekonstruoida.
Tilaan liittyy lisäksi muita hyvin vaikeita anomalioita sisäelimissä
Aito kaksineuvoisuus (true hermaphroditism) 46XX tai 46XY Yksilöllä on sekä kives- että munasarjakudosta
Mosaiikkimuodot 46XX- ja 46XY-mosaiikkeja Monenlaisia fenotyyppejä
Muita kromosomitason poikkeavuuksia:
Turnerin oireyhtymä (XO) Toinen sukupuolikromosomi X puuttuu. Ulkoiset ja sisäiset sukuelimet kehittyvät naisen suuntaan, mutta X0-naiset ovat yleensä hedelmättömiä
Yleisyys noin 1:12 500 Kromosomistossa 45 X0 tai mosaiikkimuoto 45 X0, 46 XX

Klinefelterin oireyhtymä (XXY) Ylimääräinen X-kromosomi: 47 XXY Ulkoiset ja sisäiset sukuelimet ovat miesten, mutta vähentyneen testosteronituotannon vuoksi normaali miehen habitus ei kehity.
Yleisyys noin 1:600 Myös siittiöiden tuotanto on vähentynyt "

En tiedä miten muut suhtautuisivat. Tuo naimisiin meno asia on ehkä se hankalin. Pitääkö ihmisen toimia aivojensa tiedon mukaan vai sen mukaan kumpaan sukupuoleen vanhemmat sattuivat lapsen sijoittamaan? Jos pitää luottaa aivojensa antamaan tietoon niin entäpä sitten transsukupuoliset, eli ihmiset, jotka kokevat syntyneensä väärään sukupuoleen? Heidän sukupuolenvaihdosleikkauksensahan on perinteisesti tuomittu!

Pitäisiköhän teidänkin opetella ajattelemaan sydämellä, eikä sen mukaan, miten muut käskevät ajatella...

Voiko interseksuaalinen henkilö olla RY:llä puhujana?

VL_uskonto: "Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi." Eli vl-uskonnossa ei tunneta interseksuaalista ihmistä eikä häntä edes tunnusteta ihmiseksi. Toisin sanoen vl-uskonnosta savustetaan kaikki SRK:n normien ulkopuoliset ulos. Tämähän on nähty.

Muuttivat Suomeen Thaimaasta Ladyboy, jonka tie kulki Rauhanyhdistyksen piiriin.

Tahtoisi naimisiin, mutta miehen vaikko naisen kanssa? Siinäpä pulmaa....