Olen joskus loukannut ihan todella pahasti erästä ja minua vaivaa se kokoajan niinkuin varmaan pitääkin mutta olen ihan sekaisin koska pelkään että en oikeen sydämmessäni tajua tekoni hirveyttä ja pelkään etten osaa katua asiaa täydellisesti joten mistä tiedän kadunko sitä sydämmessäni tarpeeksi, kuitenkin kokoajan on aikapaha olo siitä mitä tein mutta en pääse siitä koska en usko jostain syystä katuvani asiaa kunnolla. Joskus kaduin kyllä asiaa kunnolla, mutta sitten yhessä välissä epäilin että voinko saada sen anteeksi, joten eikös minun pidä vielä katua sitä, mutta mistä tiedän että kadun asiaa tarpeeksi?
mistä tiedän että
olen katunut tarpeeksi
4400
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kaikesta huomaa,että kadut jo aivan tarpeeksi.
Voithan katumuksen huipennukseksi pyytää loukkaamaltasi henkilöltä anteeksi loukkaustasi, jos se on jotenkin mahdollista. Voit soittaa, lähettää tekstarin tai mailin tälle henkilölle ja kertoa miltä sinusta tuntuu.
Ei Jumala katso sinun katumuksesi määrää. Se ei koskaan ole täydellistä. Syntisi on Golgatan ristillä sovitettu, ei sillä että kadut oikein hienosti. Älä luota tunteisiin vaan Jumalan sanaan. Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä!
Saako paatunutta omaatuntoa mitenkään herätettyä "elämään" kun huomasin että se paha olo saattaa johtua siitä etten tunne juurikaan pahaa oloa teostani ja sitten minua vaivaa ihan MIELETTÖMÄSTI se etten osaan katua asiaa eli ei se itse asia...tai sitten olen vähän shokissa tapahtuneesta...mutta en ole oikein varma että johtuukose paha olo tuosta. Olen ihan sekaisin asiasta!
Kuitenkin pelkään asian olevan noin, joten miten omantunnon saa herätettyä jos se on paatunut vai olenko nyt niin vakavassa tilassa etten koskaan voi pelastua ja saada edes rauhaa sydämmeeni :(
Ensinnäkin on todettava, ettei ihminen saa syntejään anteeksi, koska katuu, vaan Jumala lukee ihmisen vanhurskaaksi yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden. Ihmisessä ei ole mitään sellaista, joka kelpaisi syntiuhriksi Jumalalle. Ei edes hurskaimpana hetkenä.
”Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli.” Jes. 64:6
(Jos) olet tehnyt syntiä, niin olet ansainnut siitä teosta Helvetin. Vaikka kuinka katuisit ja hyvittäisit tekoasi, niin se ei muuta tekoasi miksikään. Jeesus tehtiin synniksi ristillä ja hän kärsi sen helvetin mikä olisi meille kuulunut.
Katumisen tunne on kuin mikä tahansa tunne. Tunteet eivät ole syntiä, ne ovat Jumalan luomia asioita ja on Jumalan pilkkaa pitää hänen luomiaan asioita syntinä. Ei edes vihan tunne ole itsessään syntiä. Tunteet ovat vain ilmentymiä ihmisen sisällä olevista tosiasioista. Ihminen voi olla monta vuotta esim. katkera ja vasta kun hän ymmärtää tietoisella tasolla, että häntä on kohdeltu väärin, niin hän alkaa tuntea katkeruutta.
Meidän on välillä vaikea uskoa syntejämme anteeksi. Silloin olisi hyvä jos voisimme puhua asiasta jollekkin luotettavalle henkilölle. Ei sen takia, että näin saisimme syntimme anteeksi vaan sen takia että saisimme omalletunnollemme rauhan. Kun olemme rikkoneet jotakuta vastaan ja olemme epävarmoja siitä pitäisikö meidän mennä pyytämään anteeksi rikotulta, eikä pelkästään Jumalalta, niin kannattaa varoa, ettei lähde anelemaan synnin päästöä, vaan menee pyytämään anteeksi jos se on rakennukseksi.
Itse olen pyydellyt kaikenlaisia lapsena tehtyjä mansikka varkauksia ja pahoja ajatuksiani anteeksi ja olen huomannut että
A. anteeksi pyyntelyni eivät ole olleet rakennukseksi vaan lähinnä molemmille osa puolille noloja tilanteita.
B. aina löytyi jotakin uutta anteeksi pyydeltävää.
Urho Muroma on mielestäni sanonut visaasti todetessaan suurinpiirtein näin: ”Älkää tehkö anteeksi pyytelemisestä Kristusta (pelastajaa).” Samaan tapaan Paavali toteaa 1. Kor. 4:4 "Minulla ei ole mitään tunnollani, mutta ei minua vielä sen perusteella ole todettu syyttömäksi. Minun tuomarini on Herra."
1. Joh. 3:20 ”että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.”
Vielä haluaisin sanoa tuosta sydämen paatumuksesta, että jos epäilet että olet paatunut niin sillon et voi olla paatunut
Mark. 3:28 Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."
Tuo Raamatun kohta tuntuu äkkiseltään äärimmäisen ahdistavalta. Ensinnäkin täytyy huomata se että siinä luvataan kaikki synnit anteeksi. Se on mahtava lupaus. Siinä ei jää pieni eikä suuri synti anteeksi antamatta vaan KAIKKI annetaan anteeksi. Asia joka saattaa pelottaa on Pyhän Hengen pilkka. Pyhän Hengen pilkasta sanotaan, ettei sitä saa anteeksi. Sitä ei saa katumalla, ei hurskaalla elämällä, ei hyvittämällä, ei millään. Se on Helvettiin menoa.
No mistä tietää onko tehnyt Pyhän Hengen pilkan? Vanha viisas neuvo sanoo että, jos ihminen edes miettii onko hän tehnyt niin pahan synnin, ettei voi saada sitä anteeksi niin hän ei ole sitä tehnyt. Meidän ei saa ajatella itsestämme niin, että voisimme ymmärtää olevamme syntisiä. Se on ihmisen ymmärryksen korottamista. Synnin tunto on Jumalan Sanan eli Pyhän Hengen työtä.
Room. 3:19 ”Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. ”
Meissä ei ole mitään Jumalalle kelvollista. Ei katumista, ei ymmärtämistä, ei mitään.
Room. 2:10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
Meidän vanhurskautemme on Jeesuksessa Kristuksessa. Siinä on meidän autuutemme alku ja loppu. Jos se ei riitäisi olisimme kaikki Helvetin omia, mutta onneksi Herran sana on luotettava.