Stalin ja kommunismi

En ole kommunisti, vaan yksilönvapautta kannattava köyhän (eli myös itseni) asialla oleva antiporvari, joten siinä mielessä olen vähän väärä henkilö vastaamaan kysymykseesi.. Kun pyysit vastauksia kommunisteilta.

Vastaukseni on kuitenkin se, että jos sosialismia ja kommunismia tarkastellaan ihan teoreettisena suuntauksena niin mielestäni se ei oikeuta kyseisiä tekoja. Stalin oli Hitleriä vastaava diktaattori. Kommunistisen järjestelmän heikkous oli kenties se, että tuollainen hirviö pääsi valtaan, koska Stalinin teot on helppo lavastaa kommunismin teoiksi.

Nämä sairaat tempaukset tosin olisivat voineet tapahtua missä muussa tahansa vastaavassa järjestelmässä. Mutta kyllä ne Stalinista itsestään ja hänen ympärillään pyörineistä ihmisistä johtuivat. Ei mikään aate oikeuta tai yllytä tuollaiseen. En minäkään tunne tarkkaan historiaa, mutta Lenin oli käsittääkseni ihan ok tyyppi eikä tapattanut ihmisiä. Korjatkaa, jos olen kovasti väärässä.

Vaikka länsimainen demokratiakaan ei ole aina oikeudenmukainen niin kyllä se ilmeisesti korkeimman suuruusluokan hirmuteot ehkäisee. Ja toisaalta kommunismikin on toiminut jotenkuten esim. Kuubassa. En nyt tarkoita, että se mikään ihannevaltio olisi, kurjuuttahan siellä on. Mutta ei siellä sillä tavalla ole tapettu joukoittain ihmisiä kuin Stalinin Neuvostoliitossa tai Hitlerin Saksassa. Kansanmurhat eivät kerro poliittisesta suuntautumisesta mitään, vaan sivistymättömästä väkivaltaisesta barbaarisuudesta, johtajan mielenvikaisuudesta ja kenties kansan tietämättömyydestä ja avuttomuudesta voimakeinojen edessä.

Eli johtopäätös: Stalin oli hullu. Turha sitä sen enempää spekuloida.

Kommarit tykkää diktaattoreista kuten stalin ja nyt viimeksi hussein jonka perään itketään kuin suuremmastakin toverista!!!!!!

Tämä teksti on SKP:n sivulta ja se kertoo hieman nykykommunistien suhtautumisesta stalinismiin. Itse en pidä Stalinia edes kommunistina, vaan mielenvikaisena vastavallankumouksellisena joka tappoi merkittävät bolsevikkijohtajat ja perusti oman fasistisen diktatuurinsa.

Neuvostoliiton hajoamisen opetuksia

Ihmiset ovat kautta aikojen haaveilleet oikeudenmukaisuudesta ja tavoitelleet vapautta.

Lokakuun vallankumous avasi ensi kertaa tien riistosta vapaan, sosialististen yhteiskunnan rakentamiseen. Neuvostoliitto ja muut sosialismia rakentaneet maat ovat olleet edelläkävijöitä työllisyyden turvaamisessa ja monien muiden perusoikeuksien toteuttamisessa. Ne osoittivat, että talouden pyörittämiseen ei tarvita kapitalistien ylivaltaa.

Neuvostoliitolla oli keskeinen osuus ihmiskunnan pelastamisessa fasismilta toisessa maailmansodassa. Sosialismia rakentaneet maat hillitsivät imperialismin väkivaltaisuutta. Ne rohkaisivat ja tukivat työväenliikettä ja kansallisia vapautusliikkeitä.

Mutta niissä pääsi vallalle myös valtiollinen byrokratia, eräissä vaiheissa jopa stalinilainen terrori. Niissä rikottiin monia sosialismin periaatteita ja ihmisten perusoikeuksia. Ne eivät kyenneet uudistumaan laadullisesti demokratian ja tieteellisteknisen kehityksen vaatimusten kasvaessa. Kielteisiä piirteitä ruokki se, että sosialismin rakentaminen jouduttiin aloittamaan kehittymättömissä ja erittäin vaikeissa oloissa. Vaikeuksia lisäsivät sodat ja kilpavarustelu, eristäminen ja ulkoinen hajotus.

Todistiko sosialismin rakentamisen epäonnistuminen Neuvostoliitossa ja eräissä muissa maissa sosialismin mahdottomaksi? Vai mitä opetuksia se antoi, erityisesti meille kommunisteille?

Se osoitti, miten ratkaisevan tärkeää on rakentaa todella kansanvaltainen hallinto ja turvata yksilön vapaus. Valtiovallan valtaaminen ei riitä. Valtiokoneisto ja puolue eivät voi korvata kansalaisten omaa vaikutusvaltaa ja aktiivisuutta.
Vallankumouksellisen politiikan keinojen tulee olla sopusoinnussa tavoitteiden kanssa. Jos tapahtumat irtaantuvat kansan hallinnasta, niillä on myös taipumus kääntyä kansaa vastaan.
Valtiollistaminen ei ole sama kuin työntekijöiden itsehallintoon perustuva yhteisöllinen omistus. Se ei voi myöskään korvata kysyntää ja tarjontaa ohjaavia markkinoita.
Tuotantovoimien kehittämisen tulee perustua kestävään kehitykseen, luonnonvaroja ja ympäristöä säästävään teknologiaan ja elämäntapaan.
Kokemus osoittaa, että kansainvälisyyttä ei voi asettaa kansallisen vastakohdaksi. Eikä sosialismia voi irrottaa yleisestä kansainvälisestä kehityksestä.
Neuvostoliiton hajoaminen ei merkinnyt Karl Marxin, Friedrich Engelsin ja Vladimir Lenin aatteiden innoittamana kehittyneen kommunistisen liikkeen kuolemaa. Se ei ole tehnyt tyhjäksi kommunistien ja muiden vasemmistolaisten eri maissa - usein vaikeissa oloissa - käymän kamppailun saavutuksia. Edelleen on olemassa sosialismia rakentavia maita. Kapitalisminvastaiset ja sosialismiin tähtäävät liikkeet ovat nousemassa uudelleen.

Rajut mullistukset antavat meille kommunisteille kuitenkin aihetta syvällisiin uudelleenarvioihin. Eikä vain meille. Kyse on yleensäkin vaihtoehdosta nykymenolle ja toisenlaisen kehityksen näköaloista. Kun ongelmia ei voi ratkaista vain kasvua jakamalla, ovat myös sosiaalidemokraattiset hyvinvointivaltion opit kriisissä. Uusliberalistinen kaiken alistaminen markkinoille ja vahvemman oikeudelle uhkaa johtaa suoranaiseen katastrofiin.

Takaisin alkuun

II Tämän päivän Suomi

Suomalaiset ovat työllään rakentaneet ja monien kamppailujen kautta uudistaneet tätä maata. Hyvinvointi ja mahdollisuudet jakautuvat kuitenkin eriarvoisesti.

Tuotantovälineet ja rikkaudet on alistettu suurimmaksi osaksi suurpääoman hallintaan ja voitontavoitteluun.

Työntekijöiden luoman arvon ja lisäarvon jakautuminen ratkeaa tänäänkin luokkataistelussa, jossa työ ja pääoma, riistetyt ja riistäjät, alistetut ja alistajat ovat vastakkain.

Paljonko kuoli demokratian valtiossa:
Hitlerin sodat, Napolionin sodasta irakiin sotaan. Mutta se ei merkitse yhtä mitään