Rakas äitini äiti kuoli aivan yllättäen omaan kotiinsa edellisvuoden elokuussa, eli vuonna 2006.
Syyksi paljastui veritulppa toisessa pohkeessa.
Mutta, hänen kuolemansa jälkeen muistan kuinka itkin illalla kun menin nukkumaan, ja heti aamulla kun heräisin kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskia, tätä jatkui noin kaksi viikkoa joka aamu ja ilta.
Hautajaisista muistan vain osan.
Olen useasti nähnyt unta mummustani, ja näen vieläkin useasti. Usein ne ovat painajaisia, jossa jopa pelkään mummuani?!
Hän on pelottavan näköinen, vaikka en ymmärrä mitä järkeä siinä on.
Usein olen isovanhempieni talossa, ja mummuni ja vaarini ilmestyy siellä unessa minulle. Isoisäni kuoli noin puoli vuotta mummun lähdön jälkeen.
Miksi ihmeessä näen painajaisia näistä rakkaista ihmisistä?
Sekä heidän talonsa on muuttunut heidän poismenojensa jälkeen, en uskalla mennä siihen taloon yksin, sillä siellä on aavemainen tunnelma.
Koska tämä suru oikein loppuu.
Vielä surullisempi olo tulee kun mietin omaa äitiäni, jolle omien vanhempien menetys oli elämän pahin paikka tähän mennessä. Hän yrittää olla urhea, mutta suree hiljaa sisimmässään.
Tuntuu että hän on vanhentunut viimeisen vuoden aikana valtavasti.
Tämmöisiä ajatuksia minulla..
Syyksi paljastui veritulppa toisessa pohkeessa.
Mutta, hänen kuolemansa jälkeen muistan kuinka itkin illalla kun menin nukkumaan, ja heti aamulla kun heräisin kyyneleet alkoivat valumaan pitkin poskia, tätä jatkui noin kaksi viikkoa joka aamu ja ilta.
Hautajaisista muistan vain osan.
Olen useasti nähnyt unta mummustani, ja näen vieläkin useasti. Usein ne ovat painajaisia, jossa jopa pelkään mummuani?!
Hän on pelottavan näköinen, vaikka en ymmärrä mitä järkeä siinä on.
Usein olen isovanhempieni talossa, ja mummuni ja vaarini ilmestyy siellä unessa minulle. Isoisäni kuoli noin puoli vuotta mummun lähdön jälkeen.
Miksi ihmeessä näen painajaisia näistä rakkaista ihmisistä?
Sekä heidän talonsa on muuttunut heidän poismenojensa jälkeen, en uskalla mennä siihen taloon yksin, sillä siellä on aavemainen tunnelma.
Koska tämä suru oikein loppuu.
Vielä surullisempi olo tulee kun mietin omaa äitiäni, jolle omien vanhempien menetys oli elämän pahin paikka tähän mennessä. Hän yrittää olla urhea, mutta suree hiljaa sisimmässään.
Tuntuu että hän on vanhentunut viimeisen vuoden aikana valtavasti.
Tämmöisiä ajatuksia minulla..
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuolema on aina surullinen asia ja mielestäni se aina vaikuttaa jotenkin psyykkeeseen ainakin minulla , vaikka olisi vain tuttavani , puhumattakkaan omaisesta , minun kohdalla se suru on menetyksestä johtuvaa harmia ja kouraisee syvältä ,en koskaan ole nähnyt sen johdosta painajaisia , joten en osaa sanoa miksi sinä näet painajaisia , siihen on varmaan jokin selitys joka joskus selviää sinulle , toivotan kaikkea hyvää sinulle ja ossnottoni kyllä kaikki menee joskus ohi ja surun kanssa oppii kyllä elämään , jotkut suruni on kestäneet jopa viisi vuotta mutta se kyllä lievittyy ei unohdu mutta sen voi hyväksyä
Näin itse rakkaani kuoleman jälkeen unen, missä hän oli peloittava käytökseltään ja aivan erilainen kuin eläissään oli ollut. Ihmettelin untani kunnes luin jostain, että tällaiset unet ovat voimakkaita suruun liittyviä ahdistusunia.