Urho Muroma: "Täällä sitä vaan häärätään ja huorataan sillä aikaa kun sielut hukkuvat!"
Onko herätysliikkeissä enää sama voima kuin alussa? - huoli ihmisistä jotka eivät Jumalaa tunne, onko huolta ihmisistä joittenka elämä voisi olla paremmalla mallilla?
"minä olen löytänyt Jeesuksen ja en voi olla kertomatta hänestä ihmisille" vaikko "kaippa se on sit pakko kertoo Jeesuksest ku kerran lähetyskäsky sanoo niin"
Onko herätysliikkeissä enää sama voima kuin alussa? - huoli ihmisistä jotka eivät Jumalaa tunne, onko huolta ihmisistä joittenka elämä voisi olla paremmalla mallilla?
"minä olen löytänyt Jeesuksen ja en voi olla kertomatta hänestä ihmisille" vaikko "kaippa se on sit pakko kertoo Jeesuksest ku kerran lähetyskäsky sanoo niin"
Vastaukset 7
Vanhimmat
Herätysliikkeiden toiminta on vähän muuttunu täs viime vuosina.. Lähetystyö Suomessa ei oo enää semmosta, että yhtäkkiä ruvetaan juttelemaan jeesuksesta jollekki random tyypillä (tai ainakaan ei pitäs olla). Traktaattienkin jakelu on myös vähentyny. Herätysliikkeiden johtajat on ilmeisesti vihdoin tajunnu, että kuinka paljon rahaa ne heittää hukkaan, ku vaan harvaa oikeesti kiinnostaa. Nykyisin tehdään esim niin, että laitetaan jonnekki festarialueelle pöytä ja siihen jää sit pari lähetystyöntekijää. Niille saa tulla kukatahansa sit juttelemaan. Näin olis pitäny aina tehä. Joskus lähetystyö oli suunnilleen ahdistelua. Tultiin väkisin selittämään ja ihmiset kuunteli vaan kohteliaisuuden vuoksi. Jossain afrikas lähetystyö varmaanki onnistuu sillee, et yhtäkkiä mennään vaan puhumaan ihmisille jeesuksesta, mutta Suomessa se vaan säikäyttää ihmisiä ja kaikki alkaa pitää hihhuleita ihan sekopäinä.
En tiiä, et millasia herätysliikkeet on ollu alkuajoilla, mut ei ainakaan mun kotipaikkakunnan helluntaiseurakunta ainakaan mikään pieni oo. Nuortenilloissakin käy aivan hirvittävästi porukkaa. Mä en sanois, että herätysliikkeiden voima on hiipunut. Luterilainen seurakunta on sit vähän eri juttu..
"Urho Muroma: "Täällä sitä vaan häärätään ja huorataan sillä aikaa kun sielut hukkuvat!""
"Onko herätysliikkeissä enää sama voima kuin alussa? - huoli ihmisistä jotka eivät Jumalaa tunne, onko huolta ihmisistä joittenka elämä voisi olla paremmalla mallilla?"
Voima on katoamassa. Evankeliumi on kaunisteltu ja tehty mukavaksi, siksi ei ole voimaakaan.
Luterilaisessa kirkossa useimmat ajattelevat että lapsikasteen armo riittää, kunhan pienet vauvat kastetaan.
Urho Muroma ymmärsi sen, etteivät pienet lapset usko ja ettei kastevesi kenestäkään sakramenttitoimituksena, kristittyä tee. Muroma ymmärsi evankeliumin julistuksen suuren merkityksen uskoontulemisessa.
Nykyisin evankeliointi on muuttunut sellaiseksi, ettei sen kautta juurikaan kukaan tule uskoon. Nykyään seurakunnat järjestävät suurkokouksia ja ylistyskokouksia, jonne kutsuvat uskomattomia sanomalehti ilmoituksien kautta.
Samanlaista evankeliointia kuin ennen oli, esim. 70-80-luvuilla ei nykyisenä ekumenian aikakautena juurikaan näe. Kadut ovat melko tyhjiä, evankelistat ovat katselemassa tv:7:kaa tai ylistyskokouksissa. Ennen mm. helluntailaiset evankelioivat, mutta nykyisin he pystyttävät Helluntaikirkkoa ja ovat siksi estyneet.
Kansanlähetyksen keskuudessa on jonkin verran ihmisiä jotka uskovat evankeliomisen tarpeellisuuteen.
""minä olen löytänyt Jeesuksen ja en voi olla kertomatta hänestä ihmisille" vaikko "kaippa se on sit pakko kertoo Jeesuksest ku kerran lähetyskäsky sanoo niin""
Jos usko on elävää ja tervettä, ihminen tuntee kiinnostusta siihen, että muutkin ihmiset saisivat kokea pelastuksen.
Turussa oli joulun aikaan keskustan kävelykadulla kirjapöytä, jossa oli runsaasti erilaista luettavaa, kasetteja ja CD. levyjä tarjolla.
Mennessäni lähemmäs näin siinä ison mainoksen: "TÄSTÄ KAIKKI ON MAKSUTONTA!"
Heidän kirjapöytänsä tyhjenikin runsaassa tunnissa, jonka seurasin siinä ympärillä.
Kymmenet ihmiset pysähtyivät heidän kanssaan juttelemaan.
Käsitin, että evankeliumia julistavat ihmiset eivät kuulu mihinkään kirkkoon, vaan edustavat vain Kristuksen ruumista.
Heiltä saamassani traktaatissa lukee mm. näin:
"Kirkkouskonnon ja elävän uskon ero on siinä, että ihminen on kirkkouskontojen perustaja ja ylläpitäjä; oikean uskon perustaja ja ylläpitäjä on Jeesus ja Jumalan Pyhä Henki !
Jeesus perusti seurakunnan Golgatan ristillä veriuhrillaan! Hän on Ainoa Pelastaja!
Sielunvihollinen sallii mielihyvin erilaiset uskonnot. Se jopa käyttää niitä tarkoitusperiensä toteuttamiseen: pitämään ihmiset erossa oikeasta Jeesuksesta.
Uskontojen jeesus ei ole Raamatun ilmoittama ”läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika” (Hb.4:14), vaan on pelkkä ideologia.
2 Kor.11:4.
Uskonnot ovat saatanan keksimä KORVIKE OIKEALLE USKOLLE. Uskonnoilla se valheellisesti täyttää ihmisen kaipauksen Jumalan yhteyteen. Tässä se onkin, ikävä kyllä, hyvin onnistunut.
Mutta ihmisen sydämessä on paikka Oikealle Jumalalle. Sen paikan voi täyttää vain yhteys elävän Jumalan kanssa.
Uskontojen avulla ei voida saavuttaa Jumalan mielisuosiota. Jumala on suunnitellut aivan toisenlaisen Tien.
Jeesus sanoo: ”Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh.14:6).
Jeesus on elävä Henkilö, herrojen Herra ja kuningasten Kuningas. Hän ei ole uskonnollinen ideologia.
Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5). ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
OIKEASSA USKOSSA oleva ihminen on sellainen, jonka hengessä asuu Jumalan Pyhä Henki ja joka elää sopusoinnussa Jumalan kanssa. Hän on tullut uskoon eli uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Tämä on kokonaan eri asia kuin jonkin uskonnon valitseminen tai pelkästään uskomaan alkaminen."
Hyvältä vaikutti.
Ottakaa esimerkkiä!
Tuolla oli tällainen kirjoitus, jonka kopioin ja jaan sitä muutamille naapureille:
"Kirkkouskonnon ja elävän uskon ero on siinä, että ihminen on kirkkouskontojen perustaja ja ylläpitäjä; oikean uskon perustaja ja ylläpitäjä on Jeesus ja Jumalan Pyhä Henki !
Jeesus perusti seurakunnan Golgatan ristillä veriuhrillaan! Hän on Ainoa Pelastaja!
Sielunvihollinen sallii mielihyvin erilaiset uskonnot. Se jopa käyttää niitä tarkoitusperiensä toteuttamiseen: pitämään ihmiset erossa oikeasta Jeesuksesta.
Uskontojen jeesus ei ole Raamatun ilmoittama ”läpi taivasten kulkenut Jeesus, Jumalan Poika” (Hb.4:14), vaan on pelkkä ideologia.
2 Kor.11:4.
Uskonnot ovat saatanan keksimä KORVIKE OIKEALLE USKOLLE. Uskonnoilla se valheellisesti täyttää ihmisen kaipauksen Jumalan yhteyteen. Tässä se onkin, ikävä kyllä, hyvin onnistunut.
Mutta ihmisen sydämessä on paikka Oikealle Jumalalle. Sen paikan voi täyttää vain yhteys elävän Jumalan kanssa.
Uskontojen avulla ei voida saavuttaa Jumalan mielisuosiota. Jumala on suunnitellut aivan toisenlaisen Tien.
Jeesus sanoo: ”Minä olen Tie ja Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh.14:6).
Jeesus on elävä Henkilö, herrojen Herra ja kuningasten Kuningas. Hän ei ole uskonnollinen ideologia.
Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi. ”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5). ”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
OIKEASSA USKOSSA oleva ihminen on sellainen, jonka hengessä asuu Jumalan Pyhä Henki ja joka elää sopusoinnussa Jumalan kanssa. Hän on tullut uskoon eli uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä. Tämä on kokonaan eri asia kuin jonkin uskonnon valitseminen tai pelkästään uskomaan alkaminen."
"Onko herätysliikkeissä enää sama voima kuin alussa? - huoli ihmisistä jotka eivät Jumalaa tunne, onko huolta ihmisistä joittenka elämä voisi olla paremmalla mallilla? "
Into ja huoli alkaa katoamaan,kun huomaa,että ei se Jumalakaan niin kovin kiinnostunut tunnu asiasta olevan.Hiljaa se on niinkuin muutkin!
Höpö-höpö.
Enpäs tiedä, onko HUOLI lähimmäisistä, jotka eivät vielä Jeesusta Kristusta Vapahtajanaan tunne, niin tota, että onko se mennyt. ? Minun havaintojeni mukaan ei ole. Minä ja tuntemani uskovaiset ystäväni ainakin ollaan ihan KAUHEAN HUOLISSAAN omaisista ja ystävistä, jotka elävät maailman armoilla, jotka eivät ole päässeet totuuden tuntoon ja Jeesuksen lepoon, rauhaan, pelastukseen.
Sitä voi olla niin huolissaan, että ihan vaan kotona istuu ja miettii ja huokailee! Hartiat tässä lyhistyvät, kun olen niin huolissani. Ihan tosi. On tunne, ettei pysty varsinaisesti tekemään mitään. Noh, rukous jää aseeksi enää.
Mikähän merkitys yleensäkin on sillä, että ihmisellä on etsikkoaika. Minusta justiinsa silloin jonkun evankelioivan, kypsän uskovan kohtaaminen olisi tärkeää. Meillä se olisi hakuammuntaa koputella ja koklaa, kuka missä milloinkin MIETTII oikeita, syviä asioita. Hmmm?!
Minusta on jotenkin niin, että suomalaiset (siis alkuperäiset semmoset) ovat niin paljon ja aina kuulleet kristinuskon tärkeän sanoman, että ovat kuin kyllästetyt ja siis niin penseät ja torjuvaiset usein, että kyllä se ON vaikea mennä puhumaan heille tosta vain. Voi tulla ns. turpaan ja ns. argumentit ovat kovat ja "viisaat". Toisaalta, onhan se niinkin, että vihainen ja kieltävä reaktio on hyvä sikäli, että se ihminen on hereillä ja se on ajatellut. Ehkä tuollainen tapahtuma evankelioimisen ketjussa kullekin ihmisella on tosi tärkeä?! - Siis tiedän, ettei pitäisi olla arka ja pelokas, minullahan ON TIETO Herrasta, mutta jotenkin voimaa puuttuu. Siis ilman Pyhän Hengen apua ei voi todellakaan tehdä mitään. Eikä ilman rukousta.
Joku ja jotkut viisaasti sanovat myös, että miksi ihmeessä esim. Suomessa ihmisten pitää saada kuulla evankeliumin sanoma ja uskoontulon tarjous kymmeniä kertoja elämänsä aikana, kun maailmassa on ihmisiä (varmaan jo Suomessakin!), jotka eivät ole kuulleet yhtäkään kertaa. Siis joskushan tulee (minullekin) semmoinen lihallinen (myönnän) viha sitä penseyttä ja vihaisuutta ja ylimielisyyttä kohtaa, josta suomalaisetkin katsoat, että siihen on varaa. Eipä ole.
Kyllä isot ja pienet kokoukset pitävät paikkansa. Sellaiseen voi jokainen halutessaan ja etsikkoajassa ollessaan mennä miettimään ja Kuulemaan. Myös suuret kokoukset ovat hyviä paikkoja kutsua ystävä mukaan, kuulemaan, näkemään ja aistimaan Jumalan Henkeä. Itse muistan, mikä kokoustilasta pöllähti vastaani, kun sinne eka kerran astuin. Valtava lämpö, valo, rakkaus, vaikka en tuntenut ketään ja vaikka kukaan ei puhunut just mulle mitään. Herra itse koskettaa ja vetää puoleensa. Hållille voidaan olla ihmisiä auttamassa!
Hmm, tämmöistä tuli mieleeni. - Jatkan istumista lämpimässä kodissani ja jatkan myös - HUOLEHTIMISTA. ! Huoli on kova siitä, että ympäristössä on ihmisiä, jotka... Kauhea kynnys se olisi nytkin tuonne kaduille mennä, vaikka aikaa minulla olisi? Missä vika? Mitäs sanotte...
You know!