Hukassa huoneissa. Hukassa maailmalla. Hukassa
takapihallaan. Vieraiden puutarhassa. Jos joskus
kohtaan sinut öisellä kadulla, katsot silmiin
kuin olisit tuntenut minut aina, eksyneen ihmisen
epätoivo välillämme ja suru siitä ettei kukaan
tohdi koskettaa sielun syvimpiä salaisuuksia...
Se ainoa mitä toivon on ihminen joka uskaltaisi.
takapihallaan. Vieraiden puutarhassa. Jos joskus
kohtaan sinut öisellä kadulla, katsot silmiin
kuin olisit tuntenut minut aina, eksyneen ihmisen
epätoivo välillämme ja suru siitä ettei kukaan
tohdi koskettaa sielun syvimpiä salaisuuksia...
Se ainoa mitä toivon on ihminen joka uskaltaisi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
siinä kävi, me emme uskaltaneet.
, mutta en voi hyväksyä uskalluksen puutetta. Jos
ihminen tietää katsovansa samaan himmeään
suruharsoon jonka takaa itse elämää seuraa, ei
rohkeuden pettäminen ole kuin tekosyy. Oikea syy
on todellisen yhteyden puute.
mutta katseeni näki toisen sumuharson taakse ja
yhteys syntyi. Olen pahoillani, aikasi tulee
vielä.
yksinäisyyttä. Yksinäisyys on lohdullista. Olen
tavannut monta ihmistä harsoineen, mutta kukaan
ei ole ollut todellinen. En enää jaksaisi
kaivata. Odotan vain muiden etsivän minua.
Mo tulen kohttaan sinut ja johdatan selville
vesille tyyneen myskynsilmästä
olevasi oikea minua ohjaamaan?
Mutta luulen omaavani riittävästi henkistä
vahvuutta elämän kokemusta näkemystä anttaakseni
uuden näkökannan jos olet eksynyt uudelle tielle
sillä kahdet silmät näkevät enemmän kuin yhdet.
Se yhtyvätkö polkumme ei ole pääasia,mutta jos
kohtaamisesta on apua tuskin minä siinä mitään
menetän
henkistä vahvuutta enkä elämän kokemusta. Minulla
on kyllin paljon niitä eväitä, joita kerätään
talteen elämän helpommilta poluilta kestääksemme
vaikeammat. Etsin kohtaloa, jonka tunnen
kadottaneeni, etsin ihmistä jonka luulen kulkevan
ohitseni ellen jätä viestejä, pudota pieniä kiviä
joita seuraamalla luokseni löytää. En usko sinun
olevan se ihminen, jonka toivon minua seuraavan.
Jos kysyt, mihin päätelmäni perustan, sanon
intuitioon. En tarvitse kauniita sanoja enkä
valmiutta. Tahdon elämystä, josta tietää
löytäneensä jotain kauan sitten kadottamaansa;
uskon ja toivon todellisesta yhteydestä.
Merisi väärin tulkitsin,siksi matkaani jatkan ja
polumme eivät edes läheltä tosiaan ohittaneet.
Sinä etsit jotain haavekuvaa jota ei ole kuin sun
unissasi ei todellisessa elämässä.
Se on kuin kangastus erämaassa,kun tulee kohdalla
se on kadonnut.
Minä todellista olevaa
, mutta tiedän ohimennen kohdanneeni juuri
tuollaisen "harhan" ja sen sumussa kadottaneeni.
Todellisuus tulee, sitä ei voin estää, mutta
pohjalla on oltava haave, että tuon arjen kestää.
Hyvää matkaa sinulle.
-"Kadotin sen luotsiveneen, jota seurasin.
En löytänytkään kotisatamaan. ..."
Löysit sielustasi paikan, kaipauksesiko?
Yksinäisyyden, tyhjän tilan, jossa voit kohdata
toisen yksinäisen. Jaettu salaisuus, joka on
avoin kaikille. Leikkipaikka, jonne voit mennä ja
jonne voi tulla - jos sen löytää. Epätoivo voi
olla sen nimi, jos tulet takaovesta. Taidatpa
nähdä minut, jos tapaamme. Sinä et etsi, sinä
löydät.
-"Eksynyttä, älä hae eksynyttä, lammasta metsästä
pois..."
Hukassa huoneissa. Hukassa maailmalla. Hukassa
takapihallaan. Vieraiden puutarhassa. Jos joskus
kohtaan sinut öisellä kadulla, katsot silmiin
kuin olisit tuntenut minut aina, eksyneen ihmisen
epätoivo välillämme ja suru siitä ettei kukaan
tohdi koskettaa sielun syvimpiä salaisuuksia...
Se ainoa mitä toivon on ihminen joka uskaltaisi.
...kuljen sydämeni läpi, jos sä tahdot niin,
whatever makes you happy...
"Kuin olisit tuntenut minut aina".. En aina.
Siitä lähtien, kun olin viiden vanha. Seisoin
pihalla. Moottorivene lipui laituriin ja
ajattelin: minä muistan tämän aina. Sen
kaipauksen, joka on nyt surun toinen nimi.
Toivovan ihmisen yksinäisyyden. Että minä olen.