Huono äiti on nyt vähän väsynyt

sinusta julmalta, mutta ihan tulevaisuutta ajatellen sanoisin, että viimeistään tässä vaiheessa sun pitäis näyttää lapsellesi, kuka teillä määrää.
Ts. lapsi yrittää jo hallita sinua. Sun pitää huomioida vain häntä.
Mun serkun tytöllä oli samanlainen vauva. Äiti ei saanut edes katsoa muualle, kuin lapseen, tai lapsi alkoi huutaa.
Se on aikamoista hallitsemista.
Sinuna siis varmistaisin, ettei lapsella ole mitään hätää. On syötetty, kuivitettu jne. ja lapsi näkee sinut, eli ei ole hyljättynä yksin.
Sitten vain antaisin lapsen huutaa, jos ei mitään varsinaista syytä huudolle ole. Voisit jutella lapselle kauempaa rauhallisella äänellä, että tietää varmasti, että olet paikalla, mutta älä mene joka äänähdyksen jälkeen lapsen luo.
Jos sinulla olisi muita lapsia, et kertakaikkiaan edes pystyisi syöksymään joka äännähdyksen perään ja siten vauvasi joutuisi tyytymään vähempään. Ongelmanne onkin juuri se, että vauva on liikaa keskipisteenä, koska on ainoa ja lisäksi se koliikkiaika pakotti sinut rauhottelemaan lasta.
Nyt pitäisi ruveta opettelemaan lyhyitä yksinoloja.
Mene toiseen huoneeseen ja anna lapsen itkeä rauhassa. Sitten menet lapsen luo, ihan kuin et olisi poissa ollutkaan.
Siitä lapsi oppii, ettei tarvi panikoida, jos ei koko aikaa sinua näe ja et häntä hylkää vaan tulet takaisin.
Olet pääsemättömissä, jos et nyt rupea asialle tekemään jotain.
Siitä serkun tytön lapsesta vielä. Hän on nyt 7 v. ja edelleen hyvin voimakastahtoinen. Äiti ei ajoissa ruvennut kouluttamaan ja sitten kun parin vuoden päästä syntyi toinen lapsi, niin se oli jo tavallaan myöhäistä, mutta äidin huomion joutui lapsi sitten kuitenkin pakosta jakamaan.
Ajattele nyt, jos sulla o9lis siinä tosiaan pari muutakin lasta, niin et mitenkään pystyisi joka vinkasuun reagoimaan, vaan vauva joutuisi odottamaan, eikä siitä kärsisi kuitenkaan, kuten ei kukaan muukaan useamman lapsen perheeseen syntynyt. Järki käteen nyt sulle. Sun pitää lapsesi opettaa nyt. Lapset oppii kyllä tosi nopeesti, jos olet päättäväinen, etkä anna periksi.
Nyt tietysti joku sanoo, ettei noin pieni vauva osaa kiukutella.
Ei niin osaakaan, mitenkään laskelmoidusti, mutta aivan selvästi on liian riippuvainen äidistä ja siten tavallaan yrittää hallita äitiä. Vain äiti voi itsensä täsät "vapauttaa", omalla toiminnallaan ja terveemmällä suhtautumisellaan lapseen.
Kokeile määrätietoisesti muutama päivä, muista älä anna kertaakaan periksi. Uskon vahvasti, että lapsi lopettaa turhan kitinän, kun se ei tuota toivottua tulosta.
Jos saisit vielä miehesi mukaan siten, että kun hän on kotona, niin ainoastaan isä menee lapsen luo ja sinä et edes näytä naamaasi.

Kertomuksesi kuulostaa niin tutulle!!

Meillä nyt tyttö 1v8kk ja poika 4kk. Tyttö oli juuri samanlainen kuin mitä nyt kerroit. Sen lisäksi imetin niin saattoi öisinkin herätä kaksi kertaa tunnissa milloin mihinkin. Imetyksen kun lopetin totaalisesti likan ollessa 8kk ja kiinteitä annoin minkä kerkesin rupesi herääminen rauhoittumaan.
Mutta takaisin asiaan. Edellinen kirjoittaja kirjoitti juuri niin kuin minäkin olisin neuvonut. Eli jos tiedät että lapsella ei hätää, ruokaa saanut ja kuivana niin annat huutaa. Muutaman minuutin huuto (hätä itku erikseen)ei lasta millään lailla vahingoita eikä siihen tarvitse edes reakoida. Se kestää jonkun päivän tai viikon että lapsesi tottuu uuteen toimintatapaan mutta varmasti tottuu.

Meillä likka edelleen tosi temperamenttinen. Jos ei saa mitä haluaa, huutaa, raivoaa, potkii ja puree. Tavaratkin lentävät välillä. Muuta en tietenkään salli kuin huudon ja raivoomisen , muihin puutun samantien.

Nyt painin samassa tilanteessa poikamme kanssa mutta huomattavasti viisaampana joten tilanne ei sen puitteissa ole mennyt niin pahaksi.

Toivon että saatte pian kahden keskeistä aikaa. Kiikutatte sitten lapsen sinne 200km päähän jotenkin tai pyydättä vanhemmilta oikeasti apua niin että hakevat vaikka lapsenne. Tyttö pärjää, varsinkin kun et edes imetä niin vallan mainiosti vaikka yhden viikonlopun mummolassa. Raakaa peliä mutta nyt se on vaan pakko!!!

VOIMIA!!

Miten te menitte lapsen hankkimaan noin huonoilla "turvaverkoilla"?

3kk tasan tänään ja täys koliikki oli jo laitoksella,huus pää punasena 2,5kk mut nyt loppunu ku seinään!ihana huomata et meidän pimuhan osaa jopa nauraa ja olla iloinenkin mut eipä tuntunu paljoa siltä viel hetki sit.voimia sulle,SE TULEE HELPOTTAMAAN,LUOJAN KIITOS=)

... vastaajan neuvosta. Tosi asia on varmaan juuri niin kun hän kirjoitti. Meillä oli ekan kanssa vähän sama juttu, mutta ilman koliikkia. En millään olisi saanut mihinkään mennä.(vessassa oli aina kaveri) Nyt meillä on kaksi lasta 2v 8 kk ja 1 v 1 kk. Nuorempi oleskelee mielellään omissa oloissan, kun vanhempi vaatii tahto-iässään taas minun aikaani. Mutta siihen huutoon kyllä tottuu. Lapset oppivat tosi nopeasti, ettei turhaan kannata huutaa, koska ei oikeesti ole mitään hätää.

Eli tee vaan sen ekan kirjoittajan neuvojen mukaan, että olet aluksi vain kauempana vaikka miten huutaisi ja juttelet sieltä. Sitten vaikka eri huoneesta. Kerro mihin olet menossa ja että tulet kohta. Lapsi oppii varmasti luottamaan, ettei äiti jätä minua.
Sitten taas kun on voimia niin hellittelet enemmän, mutta kerää itsellesi niin voimia, vaikka huuto saattaa aluksi raastaa sinua.

Itse olen kovan huudon aikana sanonut meneväni yht`äkkiä ulkona käymään ja olenkin mennyt. Vetämään raitista ilmaa ja laskemaan kymmeneen ja hokemaan mantraa "kestä, älä hermostu, jaksa" tms. Ja sitten takaisin ja huuto ei ole tuntunut enää niin pahalta vaikka on koko ajan jatkunut samanlaisena.

Et ole huono äiti vaikka lapsesi joskus huutaa.
Joku viisas on joskus sanonut, että vanhempien tehtävä on tuottaa lapsen ensimmäiset pettymykset, jotta lapset pärjäisivät elämässä. Ja se taitaa pitää paikkansa. Se että äiti on hetken pois näköpiiristä on kovin pieni pettymys pienelle lapselle verrattuna mihin hän joutuu elämässään jo melko pienenä hoidossa ja koulussa.

Voimia ja jaksamista sinulle.

mullakin oli ekan lapsen kanssa saman tyyppinen ngelma, että ei saanut minnekkään mennä ilman huutoa, eikä sitä hennonnut itkettää ensimmäistä lasta. Helpotti vasta silloin, kuin oppi konttaamaan itse minun perässäni. Toisen kanssa olen nyt ollut muutenkin itsevarmempi ja välillä olen antanut itkeä yksinkin. Ei se tee kenestäkään huonoa äitiä, jos vähän aikaa antaa itkeä yksinään. Sehän tekee vaan hyvää, kuin lapsi oppii, ettei kokoajan tarvitse olla läsnä. Meilläkin on suhde kärsinyt lasten huutamisista, mutta kun koittaa itse ottaa asiat rauhallisesti, niin ei mene hermot toisellakaan. Tälläistä tämä perheen pyörittäminen on, välillä on vaikeaa ja välillä ei. Lasten itkut, kitinät ja huudot kuuluvat asiaan. Kyllä meillä on lastenvahteja, koska he suhtautuvat asiaan, ettei tarvitse kuin yhden yön vaan katsoa heitä. Meillä se on taas jokapäiväistä(luonnollisesti) =)

Sydämellinen kiitos teille kaikille ihanille vastaajille

Ja todettu se on että tässä maassa pitää olla alkoholisti jotta saa apuja ja tukiverkostoja jostain...