Kirjoitetaan paljon teoista, joita meidän tulee tekemän, jotta perisimme iankaikkisen elämän.
Kuka malttaa pysähtyä päivittäin perusasioiden
äärelle, mitä ovat ne teot, joita meidän tulee
tekemän? Kirjoitan perusasioista, jotka ovat
liian usein 'kadoksissa' kaikessa hääräämisessämme, hyörinässä ja pyörinässä ITSE
tehdessämme tekoja, koska emme halua olla perkeleestä. Mikä on se TEKO, ja PERUSTUS, johon
meidän on päivittäin itsessämme VELKAISINA
perustauduttava.
Nyt varmasti joku tarkkasilmäinen huomaa kirjoituksestani, jotain viilattavaa - korjattavaa. Näin kuuluukin olla, siitä meidän
ei tule pahastua, vaan otettava vastaan kehoituksia, nuhteita ja ojennuksia rakkauden
ja sävyisyyden hengessä. Meidän on kestettävä
arvostelua, mutta kaikkea arvotelua ei tule
ottaa vastaan, mikä ei perustaudu Sanaan.
Olemme vajavaisia tiedossamme, profetoimisessakin
ja monessa kohdin hairahdummekin - näin sanoo
Sana. Meidän on levättä lujalla perustuksella,
johon kaikki perustuu! Pelastuksen kalliolla!
Laitan tähän otteen Johanneksen evankeliumin
kuudennesta luvusta, joka on hyvä lukea kokonaan.
Millaisia tekoja Jumala halajaa? Mikä loppujen
lopuksi merkitsee Jumalan edessä? Mitä me emme
koskaan tässä ajassa tule käsittämään tarpeeksi
hyvin - niin hyvin, että usein luulemme olevamme
siinä jopa täys'oppineita - rikkaita niin ettemme
enää mitään tarvitse?
Johanneksen evankeliumi:
6:28 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt."
Tässä Sanan leipää ja Elävän Veden Lähdettä
tutkittavaksi ja ammennettavaksi jokaiselle
elämämme päivälle. Tässä pelastuksemme perustusta, josta kaikki versoaa, ja joka on
Jumalan VOIMA!
Kasvakaamme Jumalan Pojan tuntemisessa ja Hänen
Armossaan joka päivä!
Kuka malttaa pysähtyä päivittäin perusasioiden
äärelle, mitä ovat ne teot, joita meidän tulee
tekemän? Kirjoitan perusasioista, jotka ovat
liian usein 'kadoksissa' kaikessa hääräämisessämme, hyörinässä ja pyörinässä ITSE
tehdessämme tekoja, koska emme halua olla perkeleestä. Mikä on se TEKO, ja PERUSTUS, johon
meidän on päivittäin itsessämme VELKAISINA
perustauduttava.
Nyt varmasti joku tarkkasilmäinen huomaa kirjoituksestani, jotain viilattavaa - korjattavaa. Näin kuuluukin olla, siitä meidän
ei tule pahastua, vaan otettava vastaan kehoituksia, nuhteita ja ojennuksia rakkauden
ja sävyisyyden hengessä. Meidän on kestettävä
arvostelua, mutta kaikkea arvotelua ei tule
ottaa vastaan, mikä ei perustaudu Sanaan.
Olemme vajavaisia tiedossamme, profetoimisessakin
ja monessa kohdin hairahdummekin - näin sanoo
Sana. Meidän on levättä lujalla perustuksella,
johon kaikki perustuu! Pelastuksen kalliolla!
Laitan tähän otteen Johanneksen evankeliumin
kuudennesta luvusta, joka on hyvä lukea kokonaan.
Millaisia tekoja Jumala halajaa? Mikä loppujen
lopuksi merkitsee Jumalan edessä? Mitä me emme
koskaan tässä ajassa tule käsittämään tarpeeksi
hyvin - niin hyvin, että usein luulemme olevamme
siinä jopa täys'oppineita - rikkaita niin ettemme
enää mitään tarvitse?
Johanneksen evankeliumi:
6:28 Niin he sanoivat hänelle: "Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?"
6:29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Se on Jumalan teko, että te uskotte Häneen, jonka Jumala on lähettänyt."
Tässä Sanan leipää ja Elävän Veden Lähdettä
tutkittavaksi ja ammennettavaksi jokaiselle
elämämme päivälle. Tässä pelastuksemme perustusta, josta kaikki versoaa, ja joka on
Jumalan VOIMA!
Kasvakaamme Jumalan Pojan tuntemisessa ja Hänen
Armossaan joka päivä!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Matt. 7:21
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan,
vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
Meidän on tehtävä Jumalan tahto päästäksemme taivasten valtakuntaan!
Kuulostaa hyvin tärkeältä 'tekemiseltä', eikö vain, jpp3 ?
Kaikki muu tekeminen tai puuhastelu on hengellisesti katsoen turhaa,
jos haluamme olla sanatarkasti kuuliaisia Jumalan Sanalle.
Aloituksesi aihe oli esillä pari päivää sitten Devoutin aloituksessa.
Oma vastaukseni oli silloin seuraava ja voin pysyä siinä vieläkin:
Me olemme Hänen tekonsa!
Kirjoittanut: Semper.Fidelis 5.1.2008 klo 22.12
"Sillä me olemme hänen tekonsa,
luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten,
jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut,
että me niissä vaeltaisimme."
"Denn wir sind sein Werk, geschaffen in Christo Jesu zu guten Werken,
zu welchen Gott uns zuvor bereitet hat, daß wir darin wandeln sollen."
Ef. 2:10
Mitä siis tekisimme sen jälkeen, kun olemme saaneet uskoa Jeesukseen?
Itse luottaisin koko sydämestäni siihen, mitä Paavali kirjoitti efesolaisille:
meidän tulee VAELTAA niissä hyvissä töissä, joita varten meidät on luotu!
Jumala valmistaa meille ensin sen, että saamme vastaanottaa uskon.
Sen jälkeen me käymme Hänen edeltä valmistamiinsa hyviin töihin.
Nuo hyvät työt eivät meitä pelasta. Sen Paavali sanoo edellisissä jakeissa:
"Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta,
ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi."
että avaamme sydämemme portin Jeesuksen käydä sisälle! Se on nöyrtyminen ja syntiensä katuminen ja tunnustaminen. Vain anteeksiannon kautta voi tapahtua armahdus. Vain särkyneen astian voi Jeesus eheyttää ja täyttää Pyhällä Hengellä. Siunausta ! Tv. Sirkka Iita.
Semper.Fidelis: "Nuo hyvät työt eivät meitä pelasta. Sen Paavali sanoo edellisissä jakeissa:...".
---
Aivan; "ihminen tulee vanhurskaaksi ainoastaan uskosta" (Room. 3:28).
USKO JA TEOT
Jaakob 2:14-26
2:14 Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa?
2:15 Jos veli tai sisar on alaston ja jokapäiväistä ravintoa vailla
2:16 ja joku teistä sanoo heille: "Menkää rauhassa, lämmitelkää ja ravitkaa itsenne", mutta ette anna heille ruumiin tarpeita, niin mitä hyötyä siitä on?
2:17 Samoin uskokin, jos sillä ei ole tekoja, on itsessään kuollut.
2:18 Joku ehkä sanoo: "Sinulla on usko, ja minulla on teot"; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon.
2:19 Sinä uskot, että Jumala on yksi. Siinä teet oikein; riivaajatkin sen uskovat ja vapisevat.
2:20 Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?
...
2:24 Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.
...
2:26 Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.
--
Jaakob varoittaa meitä ummistamasta silmiämme, kun näemme hädässä olevan ihmisen (15,16) lähellämme. Älkäämme olko välinpitämättömiä. ”Hätä ja tuska maailman, suurempi on kuin aavistan. Ken tahtoo kärsivää auttaa”?
Teksti sisältää ongelman, jota on pidetty vaikeimpana Jaakobin kirjeessä.
Äkkiseltaan katsoen näyttää siltä, että Jaakob kirjoittaa vastoin Paavalin opetuksia. Paavalihan opettaa uskon vanhurskautta (Room. 3:27-31).
Opettaako Jaakob nyt vastoin Paavalia tekojen vanhurskautta (14,24)? Yhtä mieltä molemmat ovat siinä, että pelastava usko ilmenee rakkauden teoissa (Gal. 5:6, 1. Kor. 6:9).
Jaakob tuo pari esimerkkiä Vanhasta Testamentistä käsitykselleen, ettei uskoa voi olla ilman tekoja. Aabraham havaittiin uskovaksi, kun hän totteli Jumalan sanoja (23). Portto Raahab pelastui uskon ja vieraanvaraisuutensa kautta (25).
No enpä ole lukenut viestiketjuanne. En ole siten lukenut koko avausta. Minulla on muutakin
tutkittavaa ensin Sanan lisäksi ;). Mutta sen kummemmin pohdiskelematta kirjoitustasi, sanon
siihen amen. Mutta tähdennän yhä edelleen perustan merkitystä.
Otetaan esimerkiksi Jeesuksen viinipuuvertaus:
Johanneksen evankeliumi:
15:1 "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri.
15:2 Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.
15:3 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.
15:4 Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.
15:5 Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä.
15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Mitä ajatuksia tämä vertaus herättää sinussa?
"Pysykää minussa" kehoittaa Viinipuu. Mitä on
pysyminen mielestäsi Viinipuussa?
Uskonelämämmehän on kasvua, jatkuvaa kasvua, mikäli se on tervettä. Tässä kasvussa olemme
itsekukin eri vaiheessa. Vastauskoontullut on
vielä hyvin kokematon erottamaan hyvän ja pahan.
Hän on tuttipullo-asteella, juoden Sanan maitoa,
että sen kautta juurtuisi yhä enemmän Kristukseen.
Mekin, jotka olemme Jumalan tekoja niin, että uskomme Häneen, olemme oksastetut Viinipuuhun,
olemme alati riippuvaisia Viinipuun mehusta.
Olkaamme kärsivällisä itseämme ja muita kohtaan.
Herra kasvattaa meitä jokaista yksilöinä, kunhan
vain antaudumme kokosydämisesti Hänen kouluunsa.
Kuuntelin viikonloppuna useita todistuksia uskoontulosta. Kuulin useita tarinoita jo
pitkään ja lyhyen aikaa uskossa olleilta.
On hyvä ottaa välillä se 'Marian' osa. Hiljentyä
Jeesuksen jalkojen juureen ja olla hiljaa.
Kuunnella hiljaisuudessa Herran puhetta meille.
Luuk.
10:38 Ja heidän vaeltaessaan hän meni muutamaan kylään. Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa.
10:39 Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa.
10:40 Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi."
10:41 Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet,
10:42 mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."
Siunausta sinulle Semper Jeesuksen nimessä ja veressä. Herran ylenpalttinen armo, rauha ja ilo
olkoon kanssasi NYT ja AINA!
...ikääkuin vahvistuksena sille, että mikä on loppujen lopuksi se, mikä meidät
pelastaa, erään Paavalin opetuksen ja kokemuksen Sanasta. Monesti palaan itse tähän ensirakkauteeni Sanassa, jonka jälkeen Sana alkoi
elää. Jonka jälkeen kirjain ei enää kuolettanut,
vaan Henki teki eläväksi.
Roomalaiskirje:
4:1 Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan?
4:2 Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä.
4:3 Sillä mitä Raamattu sanoo? "Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi."
4:4 Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
4:6 niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
4:7 "Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
4:8 Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!"
Armon alla versus lain alla:
Room.
4:15 Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
5:13 sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole;
5:20 Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi,
Tässä Sanaa armon alaisille. "Muistakaamme aina,
että kristillisyytemme on Kristuksen vereen juurrutettua", sanoo eräs edesmennyt veli.
Älkäämme ajautuko uudestaan lain alle. Pysähtykäämme ja katselkaamme tätä ihmeellistä
ilosanomaa. Tunteetkin tulevat, kun vain pikkuisenkin aavistamme ja ymmärrämme tätä Jumalan ihmeellistä aivoitusta syntistä kohtaan.
Tunteet tulevat ja menevät. Eläkäämme Sanasta ilman tunteitakin ja kokemusta! Tätä Herra haluaa
minulle puhua - ehkäpä teillekin.
Meillä on lihamme puolesta suuri vaara ajautua
uskomme perustasta lain alle, kuten kävi Galatalaisille. Juurtukaamme evankeliumiin yhä
enemmän ja enemmän. Lain tuntemisessa olemme
mestareita. Mutta olemmeko armon tuntemisessa?
2.Pietarin kirje:
3:18 ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään.
Kasvakaamme, kehoittaa Paavali. Kasvakaamme armossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa!
Mikäli oikein ymmärsin, niin Jeesus alkaa toimia
kauttamme juuri tuon jälkeen, mitä kuvailit.
On Herra tosin toiminut jo ennen tuotakin, kun
Hän on herättänyt meidät puhumalla tavalla tai
toiselle itsekullekin yksilöinä parhaaksi sopimallaan tavalla.
Niin! Kaikki, uskokin on Jumalan lahja! Ei meissä itsessämme ole mitään kerskaamista.
Paavalin sanoin voimme vain todeta, että mitään kerskaamista EI OLE! Ainut kerskauksemme olkoon Jeesus Kristus ja Hänkin edestämme ristiinnaulittuna!
Ainoastaan SE on meidän aikaansaannostamme, olemme teoillamme aiheuttaneet Jeesuksen ristin kuoleman ja kärsimyksen ja naulinneet Jeesuksen ristiin.
Matt. 5:6
"Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta,
sillä heidät ravitaan."
Luuk. 1:53
"Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä, ja rikkaat hän
on lähettänyt tyhjinä pois."
Pelastuksemme ensimmäinen ehto on, että me saamme vanhurskauden nälän ja janon.
Vain hengellisesti köyhät pääsevät taivasten valtakuntaan. Matt. 5:3
Rikkaat lähetetään tyhjin käsin pois Hänen luotaan.
Sirkka-Iita: "Paavalin sanoin voimme vain todeta, että mitään kerskaamista EI OLE! Ainut kerskauksemme olkoon Jeesus Kristus ja Hänkin edestämme ristiinnaulittuna"!
---
Hänen tykönään, ristiinnaulitun lähellä(Lk.24:36-52) saamme levätä: "tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin Minä annan teille levon" (Matt. 11:28).
"Menkää ja tehkää..." (Matt. 28:19) on mahdollista vasta, kun on koettu tämä ensin, siis levosta käsin.
Olemme varmaan samaa mieltä siitä, että ristiriita
Paavalin ja Jaakobin välillä on vain näennäistä.
Jotta usko olisi elävää, on sen johdettava kuuliaisuuden tekoihin.
On mahdotonta pitää elävänä sellaista uskoa, jossa jäädään
passiivisena paikalleen ja huokaillaan vain onnellisena
'saan levätä ja ottaa kaiken rennosti, työt on tehty puolestani'.
Jokainen uskova joutuu elämässään kiusauksiin ja koetuksiin.
Niistä ei selvitä ilman kestävää taistelua ja uskon kuuliaisuutta.
Uskon kautta me pelastumme ja "ilman uskoa on mahdoton olla otollinen", Heb.11.
Samassa hebrealaiskirjeessa, jo sen seuraavassa luvussa 12. sanotaan,
ettei ilman pyhitystä kukaan ole näkevä Herraa.
Jaakobin päätelmään on pakko yhtyä:
usko ilman tekoja on voimaton, kuollut!
>>Mitä ajatuksia tämä vertaus herättää sinussa?
"Pysykää minussa" kehoittaa Viinipuu. Mitä on
pysyminen mielestäsi Viinipuussa?
...samaa mieltä, vaikka näennäisesti Paavalin ja
Jaakobin välillä olisikin ristiriita. Näennäinenhän se on. Sen tietää jokainen uskova.
Puhumme samasta asiasta, sen tiedän. Kaikki tähän keskusteluun osallistuvat ovat ymmärtäneet
asian. Tapio522 toi hyvän varmasti kokemukseensa
perustuvan näkökulman, että uskonlevosta käsin
vaelluksemme onnistuu parhaiten.
Mikäli tähän lepoon tulee häiriöita niinkuin tuleekin väistämättä jokaiselle, niin se näkyy
heti vaelluksessamme.
Toisaalta he, jotka ovat kasvaneet jo täyteen miehuuteen Kristuksessa, joissa Kristus on jo
selvästi saanut muotoa, ei se voi olla näkymättä
vaelluksessa vrt. vastauskoontullut.
Otin tämän avauksen täysin tietämättä, että Devout oli tehnyt siitä avauksen jo alempana.
Tarkistin asian, ja näinhän se on. Viestikejtuja
en vaan ole lukenut - vielä. Aion siis lukea.
Tähän asti tähän avaukseen liittyneet puhuvat samasta asiasta, ja ovat samoilla
linjoilla käsittääkseni :)
...tulipahan nyt sinun Semper toimesta selitettyä viinipuuvertauksen ydin. Kol.3:3
merkitsee sydämen salaista pyhittymistä, mikä taas ilmenee tekoina ja on Herran työtä meissä.
Näin emme voi mistään kerskata ja toteutuu sekin, että Herra ei ole yksinomaan vanhurskautemme, vaan myös pyhityksemme.
Joten sopisikohan seuraava jae Raamatusta tähän
yhteyteen:
2.Korinttolaiskirje:
7:1 Koska meillä siis on nämä lupaukset, rakkaani, niin puhdistautukaamme kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa.