Oli"kunnia"90-luvun alussa kohdata MAP-kirkkoon kuuluva yh-nainen.Hänen kauttaan sitten päädyin MAP-kirkkoon.Kaiken piti olla hyvää ja kaunista.Eipä paratiisia kauaa kestänytkään.Murkkuikäiset lapset alkoivat kapinoida mm.perheiltoja vastaan, ja lapsista äidin"lempilapsi"aloitti laulun:"Sinä et ole meidän isä, sinä et meitä määrää"...Vaimo, joka oli minut tahtonut"tosikirkkoon",jonka opetusten mukaan mies on perheen pää, kuittasi asian sanoin:"Sinä olet vanhempi, sinun pitää ymmärtää"... Siinä vaiheessa en voinut muuta, kuin keskustella kotiopettajan kanssa, joka sitten arvokkaasti kävi keskustelemassa asioista kodissamme...Tuo äitinsä lempitytär vainusi tuon heikkoudeksi, ja aloittikin sitten vuosia kestävän virren:"Kunnioitus pitää ansaita"...Äitinsä yhtyi samaan kuorolauluun, ja minä olin ikäänkuin"yhteinen vihollinen"näille kahdelle naiselle.(tuo asetelma vallitsee tänäpäivänä).
Tuo meininki kalvoi kaiken aikaa surkeaa avioliittoa entistä surkeammaksi.Seksipuoli avioliitossa ei toiminut, mikä johti siihen, että sekaannuin ns.palvelulinjoille. Asia paljastui, ja sen jälkeen tuli lähtö piispalle tunnustamaan tämä asia.Piispa suhtautui asiallisesti ja maltillisesti asiaan, mutta vaimoni ei koskaan antanut siltikään anteeksi. Piispan eteen vaatiminen oli vain hänelle yksi tilaisuus nöyryyttää miestä, anteeksiantoon se ei johtanut...Sen jälkeen sain kuulla aina ja liiton loppusuorille asti, millainen"huoraaja/huorintekijä"olen...
Ja suunnilleen kaikki naisetkin, joiden kanssa uskalsin edes keskustella,olivat"huoria"...
Vasta loppuvuosina selvisi, että vaimoni oli itse ensimmäisessä avioliitossaan"eksynyt"naapurin isännän sänkyyn, en tiedä miten monesti...
Selvisi myös, että oli tullut aihetta raskaudenkeskeytykseen...Ja luonnollisesti avioerokin...
No kirkon kuviot jäivät jossakin vaiheessa...Nuo ensimmäisen liiton aikuiset lapset omia aikojaan erosivat kirkosta.
Tuo lempitytär opiskeli Turussa...Eräällä reisullani sielläpäin, pääsin näkemään dramaattisen muutoksen pyhäkoulutytössä...Nuoren naisen hotellissa rällästetyn illan ja yön jälkeen...Kysymättäkin näin ja ymmärsin, että päihteitä ja miehiä oli juhlissa ollut...
Äidilleen myöhemmin tästä mainitsin, mikä johtikin siihen, että hän alkoi mustamaalata minua alaikäisille lapsilleni erittäin ala-arvoisella tavalla. Tämä siksi, että tuosta lempityttärestä ei totuutta jostakin syystä olisi saanut sanoa.
Kysyin kerran,"Missä nyt on siveydenlaki"...Sama laki, jonka nojalla miestä vietiin seksilinjalle soitosta rikollisena piispan eteen....
Vaimon vastaus oli:"Se oli silloin"...
Tuo lempitytär käy pari kertaa vuodessa, ja jatkaa voimakaksikkona äitinsä kanssa aina käydessään jotain ihmeellistä kostamista minua kohtaan alaikäisten lasteni kautta. esm.Jouluna lapseni estettiin vastaamasta puhelimeen, kun soitin.Estettiin tapaminen...Lasteni oli pakko"nauttia tuosta ylevästä hurskaasta ja siveellisestä seurasta"...
Kun noista asioista lähestyin entistä kotiopettajaamme...Kehtasi äijä paukauttaa päin näköä kysymyksen:"Oletko sinä itse virheetön"...
(nyk.MAP-kirkon Porin seurakunnan"kunnianarvoisa piispa")
Toivottavasti tämä tositarina omista kokemuksista hieman valottaa, miksi gallup-kalle ei aina oikein yhdy sadunhohtoisiin tarinoihin"tosikirkosta"...
Jotain palstalaista tuolla aiemmin minun kirjoitustyylini"oksetti"...Voin sanoa, että tuon 10-vuotisen valheelle perustuneen helvetin tiimoilta minuakin on moni asia oksettanut...eikä vähiten ulkokultaiset petolliset hurskastelijat, joille jumalisuus on vain keino hyödyn tavoittelemiseksi.
Lycka till.
Tuo meininki kalvoi kaiken aikaa surkeaa avioliittoa entistä surkeammaksi.Seksipuoli avioliitossa ei toiminut, mikä johti siihen, että sekaannuin ns.palvelulinjoille. Asia paljastui, ja sen jälkeen tuli lähtö piispalle tunnustamaan tämä asia.Piispa suhtautui asiallisesti ja maltillisesti asiaan, mutta vaimoni ei koskaan antanut siltikään anteeksi. Piispan eteen vaatiminen oli vain hänelle yksi tilaisuus nöyryyttää miestä, anteeksiantoon se ei johtanut...Sen jälkeen sain kuulla aina ja liiton loppusuorille asti, millainen"huoraaja/huorintekijä"olen...
Ja suunnilleen kaikki naisetkin, joiden kanssa uskalsin edes keskustella,olivat"huoria"...
Vasta loppuvuosina selvisi, että vaimoni oli itse ensimmäisessä avioliitossaan"eksynyt"naapurin isännän sänkyyn, en tiedä miten monesti...
Selvisi myös, että oli tullut aihetta raskaudenkeskeytykseen...Ja luonnollisesti avioerokin...
No kirkon kuviot jäivät jossakin vaiheessa...Nuo ensimmäisen liiton aikuiset lapset omia aikojaan erosivat kirkosta.
Tuo lempitytär opiskeli Turussa...Eräällä reisullani sielläpäin, pääsin näkemään dramaattisen muutoksen pyhäkoulutytössä...Nuoren naisen hotellissa rällästetyn illan ja yön jälkeen...Kysymättäkin näin ja ymmärsin, että päihteitä ja miehiä oli juhlissa ollut...
Äidilleen myöhemmin tästä mainitsin, mikä johtikin siihen, että hän alkoi mustamaalata minua alaikäisille lapsilleni erittäin ala-arvoisella tavalla. Tämä siksi, että tuosta lempityttärestä ei totuutta jostakin syystä olisi saanut sanoa.
Kysyin kerran,"Missä nyt on siveydenlaki"...Sama laki, jonka nojalla miestä vietiin seksilinjalle soitosta rikollisena piispan eteen....
Vaimon vastaus oli:"Se oli silloin"...
Tuo lempitytär käy pari kertaa vuodessa, ja jatkaa voimakaksikkona äitinsä kanssa aina käydessään jotain ihmeellistä kostamista minua kohtaan alaikäisten lasteni kautta. esm.Jouluna lapseni estettiin vastaamasta puhelimeen, kun soitin.Estettiin tapaminen...Lasteni oli pakko"nauttia tuosta ylevästä hurskaasta ja siveellisestä seurasta"...
Kun noista asioista lähestyin entistä kotiopettajaamme...Kehtasi äijä paukauttaa päin näköä kysymyksen:"Oletko sinä itse virheetön"...
(nyk.MAP-kirkon Porin seurakunnan"kunnianarvoisa piispa")
Toivottavasti tämä tositarina omista kokemuksista hieman valottaa, miksi gallup-kalle ei aina oikein yhdy sadunhohtoisiin tarinoihin"tosikirkosta"...
Jotain palstalaista tuolla aiemmin minun kirjoitustyylini"oksetti"...Voin sanoa, että tuon 10-vuotisen valheelle perustuneen helvetin tiimoilta minuakin on moni asia oksettanut...eikä vähiten ulkokultaiset petolliset hurskastelijat, joille jumalisuus on vain keino hyödyn tavoittelemiseksi.
Lycka till.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mutta näitä sattuu, kun joutuu naisten kanssa elämään. En tiedä, missä määrin asiat menivät pieleen MAP-kirkon vuoksi ja missä määrin ne menivät muista syistä.
"V...x meni kun laulettiin,
mutta oishan se mennyt muutenkin."
Sinullahan on mennyt oikein totaalisesti päin persettä pitkiä aikoja... Yksinhuoltajaäitejä kannattaa varoa, vika ei ole useinkaan ex-miehessä :-)
Kun MAP-kirkon jäseniä vähän analysoi, niin joukkoon mahtuu monenlaista sukankuluttajaa. Sellaisiakin on, jotka ovat kovasti hartaita olevinaan, mutta mieli vaihtuu helposti ja noepasti. Sellaiset liitot jossa yh-mormoni-äiti tuo kirkkoon uuden miehen, päättyvät mitä suurimmalla todennäköisyydellä eroon. Voisit kysyä itseltäsi: menitkö MAP-kirkon jäseneksi vain tuon naisen takia vai uskoitko (ja halusitko uskoa) oikeasti MAP-oppeja?
Minäkin tiedän pari map-yh-äitiä, joiden miessuhteet menevät aina väin *ittua. Aina on miehyessä vika ja niitä miehiänsä nuo sitten haukkuvat. Jos kolmas avioliitto loppuu eroon, niin kannattaisiko siinä vaiheessa hakea vikaa itsestään? Kyllä minusta!
On sinulla ollut merkillinen suhde, kun on pitänyt puolustautua vaimoa ja lapsia vastaan. Kyllä siinä naisessa on ollut pahasti vikaa. Kaipa kirkossakin/piispassa on omat vikansa, mutta tästä sinun kertomastasi voisi päätellä että eniten vikaa on ollut siinä naisessa ja ehkä sinussakin kun päästit suhteen tuollaiseen tilaan. No, koita nyt kuitenkin kestää ja saada elämäsi raiteilleen kaikesta paskasta huolimatta.
En edes yritä väittää, etteikö riitaan tarvita aina vähintäänkin kaksi. En yritä väittää, etteikö sinänsä perheillat, kotiopettajasysteemi olisi asioita, joista moni muu kirkko-, ja seurakunta voisi ottaa esimerkkiä. Omakin tarina olisi kuitenkin toisenlainen, jos ensinnäkin ei olisi ollut avioituessa"selvittämättömiä asioita", kuten myöhemmin ilmeni. Jos olisi tosiaan kirkon opetuksia sovellettu, ei valikoiden, kuin mansikoita kakun päältä,"mikä nyt sopii omiin tarkoituksiin", vaan koko perhekunnan kattavasti...Uusioperheessä se on lähtökohta, ettei kuten tässä, lasten äiti järjestä miestään lastensa edessä ja silmissä kynnysmatoksi...
Kyllä minulla MAP-kirkon ajoilta hyviäkin muistoja on. Yksi niitä hyviä on se aika, kun sain toimia nuorten seminaariopettajana. Sinä aikana silloisen seurakunnan historiassa ensimmäisen kerran seminaarinuoret voittivat vuotuisen tietokilpailun kiertopalkinnon. Olen ylpeä siitä, että sain niiden nuorten kanssa olla tuota yhteistä asiaa jakamassa. Ja tiedän senkin, että jos nyt joku mallimormoni yrittää jotenkin väittää, etten olisi ainakin yrittänyt...hän puhuu vastoin totuutta.
Jos joku väittää, etten tunne asioita, hän puhuu vastoin totuutta...Totuus ei vain aina ole kaunis, ikävä kyllä.
että syy kurjuuteesi ei ole MAP-kirkon, vaan päinvastoin sen, ettei MAP-kirkon oppeja noudatettu.
Ikävää, että sinulle ja perheellesi piti käydä niin.
että ellen olisi sinisilmäisesti luottanut MAP-kirkon kaikkivoipaisuuteen, ja kotiopettajaan todella pitkälle, ei olisi myöskään käynyt niin...
Kotiopettajan sijasta olisi pitänyt hakea todella tukeva piiska, ja antaa koko porukalle isän kädestä...Niinkuin totesin, kirkossa on hyviäkin asioita...Mitä kurjuuteen tulee...Kyllä se hieman niin on, että kun asiat em.tavalla lähtee alamäkeen......Kyllä ne ystävät vähiin tosikirkossakin, ja kotiopettajat pesevät kätensä , vaikka ovat olleet mukana luomassa tilannetta.....Antaneet epärealistisia toiveita ja odotuksia......Eli en sillä laittanut, sinänsä vilpitöntä kommettiani, että sen seurauksena joku on rinta kaarella heti viisastelemassa.
Kaikkea tapahtuu kaikkialla missä on ihmisiä.Uskovia tai uskomattomia.Yhteiselo on julmetun vaikea taiteen muoto, siltikin vaikka ihminen on laumaeläin. Niin MAP-kirkossa, kuin kaikissa muissakin kirkoissa ja seurakunnissa keskinäinen rakkaus on monellakin tapaa pelkkää teoriaa ja teeskentelyä. Rikkaan ja menestyvän on helppo olla kaltaiselleen silkkaa hunajaa. Kun rikas ja menestyvä ihminen kotiopettajan ominaisuudessa tulee köyhään huusholliin, hommassa tahtoo olla alentuva asenne...Kotiopettajasysteemi on sinänsä"hyvä"keksintö, ja pyrkimys on ihan ilman epäilystä hyvä. Asia hieman mutkistuu siinä vaiheessa, kun kotiopettajasta on aistittavissa, että ystävällinen hymy on teeskentelyä, ja käynnin ainoa vilpitön pyrkimys on se, että hän saa pappeuskokouksessa ilmoittaa"hoitaneensa"kotikäynnit...On hienoja asioita ystävyys, toveruus, veljeys, rakkaus....siihen asti, kunnes niistä muodostuukin velvollisuuksia, ja tilastojen ylläpitoa...Ja jos nyt esm.Tällainen rikas menestyvä mormoniveli juttelee köyhälle mormoniveljelle:"Se on hieno juttu kun sinulla on tuo ajokortti. Voit lähteä minun ja veli"A:n"kanssa Lappiin.Voimme vaihtaa välillä kuskia, niin on helpompi tehdä matkaa"...
Kun sitten pikkuhiljaa selviää, että tuo"kutsu"ei ollut edes tarkoitettu milloinkaan toteutettavaksi...Niin...Vaikka siinä sitten sattuisikin olemaan toverillisesti esiintyvä kotiopettaja asialla.....Pieni luottamuspula siinä alkaa tulla, sen veljeyden aitoutta miettiessä...Oli siis sittenkin"kevyempi"kahden varakkaan käydä Lapissa kelomökillään, kuin ottaa p-aukinen kolmanneksi pyöräksi...Siellä se mökki on vieläkin, ja noita matkoja lienee kertynyt runsaasti...kymmeniä, ja taas kymmeniä.....
Tämä tapaus osaltaan avasi silmäni näkemään, että tosikirkossakin on selkeä jako....Rikkaat.....ja köyhät... Näiden kahden sosiaalisen luokan välillä vilpitön tasa-arvoinen veljeys taitaa olla lähinnä fantasiaa, ja jonkinlainen illuusio, jota koetetaan teatterin keinoin ylläpitää....
Jos jostain muuta löytyy, uskon että"poikkeus vahvistaa säännön"...
"ettei MAP-kirkon oppeja noudatettu"...Mielenkiintoinen juttu laajemmin tutkailtuna...Jos ajatellaan esm.jotakin konferenssia, jossa on runsaslukuinen joukko MAP-kirkkolaisia...Siellä etummaisilla sijoilla luonnollisesti johtajat ja auktoriteetit komeissa puvuissaan...Heistä on yhtäkkiä helppo ajatella,"täydellisen kirkon täydellisiä pappeja"...Eikö vain???
Se taas ei tuon arvokkaanoloisen päällikuoren läpi näy, vaikka joku siitä joukosta olisi esm.harrastanut syrjähyppelyä...Miettisi siinä salarakastaan, naama peruslukemilla...
TIEDÄN, että"paremmissakin piireissä"tapahtuu...Ja ON TAPAHTUNUTKIN.
Kun on varallisuutta, sekä jonkinlainen johtoasema kirkossa, on helpompi ylläpitää kulisseja, sekä salailla asioita...Ja löytää"ymmärrystä",kun kulissi kaatuu...
On kuitenkin ero köyhän ja rikkaan, suuren ja pienen välillä siinä.että..Köyhän kohdalla tuo mainitsemasi"kurjuus"kaatuu tasan omaan niskaan...
Kun johtohenkilö rikkoo siveyden lakia, viisauden sanaa,tms...."Kurjuus"kaatuukin tuon johtohenkilön alaisten niskaan, siihen asti, jos ja kun, kulissi sortuu, ja johtohenkilö/auktoriteetti menettää paikkansa...
Jos on kyseessä hyvätuloinen mies, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, se"anteeksiantokin"heltiää vaimolta hiukan helpommin...
Eli on ihan turha ilakoida,"kun MAP-kirkon oppeja ei noudatettu"...
Koska siellä on niitä"teatterineuvoksia"etummaisillakin sijoilla MAP-kirkossa tänäkin päivänä...
-
Miksi ihmeessä muuten tarvitaan komeita pukuja, viimeisteltyä ulkoista olemusta???
Eiköhän totuus liene: Siksi, että tavoitellaan toisten ihmisten silmissä arvostusta...Uskottavuutta......
-
Jumala katsoo pukujen alle.
tuska on kääntynyt koko kirkon viaksi?
tavalliselta avioliitolta, joka meni pieleen. Pahoittelen. Murkku ikäisen on useimmiten vaikeata hyväksyä uusi vanhempi ja totuushan on että näin ei ole tarkoitus tapahtuakkaan.
Niin kaikillahan on omat unelmansa avioliitosta. Ikävä kyllä nykyään on MAP kirkkoonkin hiipinyt maailman meiniki, etenkin avioliiton osalta. Enään ei anneta anteeksi. Etenkin naiset ovat "itsenäistyneet". Jos ei asiat mene kuten he haluavat, niin: bye bye! Anteeksianto on vieras sana .. aivan kuten maailmallakin. Maailmalla asutaan yhdessä ja kun toinen tekee väärin ... bye bye... ei anteeksiantoa.
Ja auta armias, kun antaa anteeksi, saa siitäkin kuulla, kuin tyhmä on, sekä kirkossa, että sen ulkopuolella!
Mätä juttu kokonaisuudessaan... ymmärrän hyvin tunteesi. Huomaan kuitenkin, että sinulla on tunteita myös tuota tyttö parkaa kohtaan, et muuten välittäisi siitä mitä hän tekee.
Sadunhohtoiset tarinat MAP kirkosta ovat joillakin harvoilla tosia, mutta jokainen toivoisi sellaista osalleen. Luulen että sitä sinäkin toivoit ja olisihan se upeatat ollut, jos olisi onnistunut.
Hyvä on muistaa että asioiden pieleen meno EI ole kirkon syytä. Jotkut jäsenet ovat tietenkin voineet edesauttaa asioiden väärään suuntaan kehittymistä, mutta loppujen lopuksin itse valitsemme suunnan.
Minulla on takanani silloisen apparinjohtajan sanoma... "en ymmärrä että voit olla enää miehesi kanssa". Ja piispani: "tiedät kai että olet kirkonkin mukaan vapaa lähtemään" tapahtui tilanteessa, jolloin en edes ollut harkinnut eroa, vaan uskoin että kaikki kyllä aikanaan menee oikein. Rikos oli suuri, ja tyhmyys suurempi, mutta katuminen vaikutti aidolta.
Minä satun uskomaan anteeksiannon voimaan ja siihen, että mies kuin mies pystyy parantamaan tapansa, JOS vain tarpeeksi haluaa ja minulla on ollut uskoa siihen, että mieheni todella halusi parantaa tapansa... ja näin on käynytkin... ja olemme edelleen yhdessä.
Sen sijaan lapset ovat jakautuneet kahteen leiriin, niihin, jotka haluavat että lähden ja niihin, jotka ovat kiitolliosia että en lähtenyt. Eli, kun en ole lähtenyt olen kadottanut ne lapseni, jotka ovat asiasta eri mieltä, he ovat myös eronneet kirkosta. Nyt he ovat katkeria kirkolle, koska se on tietenkin kirkon syy, että en ole lähtenyt... heidän mielestään. Moinen anteeksiantaminen olisi kiellettävä.....
Kokeneena sanoisin sinulle Galluppi Kalle, että pyhi nenäsi ja katso asioita suoraan silmiin. Aivan varmmasti sinuakin kohtaan on tehty vääryyttä, mene kirkkoon ja aloita alusta. Opi kuittaamaan ne asiat, jotka tiedät vääriksi käden heilautuksella, vaikka kuinka se tekeisi kipeätä sielussa... Elämässä joutuu nielemään paljon asioita, mutta pane ne asianomaisten asiantuntemattomuuden syyksi. Uskon että jokainen vääryys vielä kerran oikaistaan.
Jos tiedät olevasi oikeassa ja tiedät, että et ole tehnyt väärin tai jos pyydät Taivaan Isää JK nimessä antamaan anteeksi, saat anteeksi, älä anna periksi! Tee se minkä TEIDÄT olevan oikein, niin kukaan ei voi sinua syyttää! Puhtaan omantunnon omaavana marssi kirkkon, niin minäkin tein vaikka tunsin katseet niskassani!
Tiesin että minua syytettiin (ja vieläkin syytetään) kaikenmoiseta perättömästä, mutta en ole ollut yhtääkään sunnuntaita poissa, jos en ole ollut sairas, sillä tiedän, että Jumala tietää totuuden! En käy kirkossa ihmisten vaan Jumalan Valtakunna tähden. Ja minä tiedän koko sydämestäni että MAP kirkko ON se oikea tosi kirkko, miksi siis hylkäsisin Jumalan, joidenkin asian tuntemattomien lausuntojen takia sekä joidenkin typerän käytöksen takia!
Kiitos kertomastasi. Näen nyt, että sinulla on syytäkin olla hapan... mutta kuis oisi, jos kääntäisit sen mielummin taisteluksi Jumalan Valtakunnan puolesta, kuin sitä vastaan. Näytä niille että sinussa on ainesta ja että HE ovat valinneet väärin!
Ehkä sinäkin tätä keskustelusivustoa lukiessasi voit jollakin tavalla ymmärtää, kuinka oksettavilta joidenkin täällä kirjoittelevien vaki vastustajien kirjoittamat, kirkkomme johtajien ja sen jäsenten jatkuvat nimittelyt minusta ja muistakin täällä olevista MAP kirkon jäsenistä tuntuvat ja kuinka epäoikeuden mukaisia kirjoitukset ovat.
En pyydä anteeksi oksenteluani, sillä täällä jatkuva mustamaalaus ja nimittely TODELLA oksettaa! Mutta ehkä voimme tulevaisuudessa kirjoitella rauhallisemmin, sinä et kirjoita oksettavilla sanoilla ja minä en oksentele! Kyllä asiat saa esille aivan selvästi käyttämättä halventavia sanoja. Pahoittelen purkaustani johon et suikaan nähtävästi ollut ainoa syypää,mutta nimimerkitömän kirjoittelun haittoja on että ei koskaan tiedä vaikka se olisi yksi ja sama joka jatkuvasti kirjoittelee rumasti....
Toivon että asiat paranevat kohdaltasi... joka tapauksessa, nyt sinulla on vain yksi suunta jäljellä... se on ylöspäin!
Lycka til.
Olet oikeassa. Minulla on"tyttöparkaa"kohtaan eräs tunne....Koska kyseessä on ihminen, joka koettaa särkeä omien lasteni ja minun välit.....
On todella tunteita....Koetan kuitenkin pitää sen tunteen kurissa, koska Jumalan Sana sanoo, ettei pitäisi TOIVOA EDES VIHAMIEHENSÄ KUOLEMAA....
Kirjoitan tällä samalla nimellä joka palstalla...
En minä lähde enää MAP-kirkkoon, enkä luultavasti mihinkään muuhunkaan"ainoaan oikeaan yhteisöön"...Olen iloinen, että kaiken jälkeen olen edes jotenkin järjissäni, kykenen uskomaan Elävään Jumalaan, ja omat lapseni tunntevat minut vielä isäkseen kaikesta myrkynkylvöstä huolimatta...
Puhelemaan:"Pyyhi nenäsi"...Ensinnäkin oletan, että olet minua nuorempi henkilö.Toisekseen olen 99% varma,että olen käynyt kovaa elämänkoulua muutaman luokan enemmän kuin sinä...Sinä nähtävästikin kuvittelet tietäväsi kuka olen, koska kommenttisi haisee kaikessa pituudessaan jollakin tavoin henkilökohtaiselta...kaikkine vihjauksineen.....Aika likaisia ja v....maisia "tunteita"pyrit ylleni sovittamaan tilannetta tuntematta....."Anteeksiannon voimasta"taidat olla perillä lähinnä muiden kertomuksien pohjalta...Kirjoitustyylisi on myöskin sellainen tyyliltään, että olet aika nuori ja kokematon nainen, tai sitten olet joku jätkä, joka kirjoittaa esiintyen naisena.......Onhan se hyvä keino pysyä tunnistamattomissa, jos selittää olevansa jonkun muija vaikka todellisuudessa onkin joku karju.
PYYHI ITSE NOKKASI.....JA JOTAIN MUUTAKIN VOIT PYYHKIÄ....(siellä satakunnan kansa, ja sitä rataa)
Siltä varalta, että kirjoitit vilpittömästi, pitänee tarkentaa.Kyseessä ei ole siis"tyttöparka",vaan vähintäänkin aikoja sitten aikuisiän saavuttanut naisihminen.Se ei minua rikastuta eikä köyhdytä, millaisella"liiketoiminnalla"hän rahansa maailmalla tienaa.Ainoa tunne ko.henkilöä kohtaan on se, että jos voisin sen päättää, hän ei milloinkaan pääsisi mihinkään tekemisiin lasteni kanssa.Ei ikinä.
lapsen lapsia, mulla on 5. Vanhin menee kohta lähetystyöhön.. että se siitä iästä. Harmi että et anna kirkolle mahista, sinussa on ainesta aivan selvästi. Että se siitä.
Mulla on lapsia, ei lapsenlapsia...Mihin sitten taas itessäni"olisi ainesta"......???????????????
enpä tiedä.