Aivan järkyttävää huomata, kuinka Suomessa henkilöä ei saa hoitoon kuin vasta sitten kun hän tekee itselleen jotain. Päivästä päivään vaan pelkäämistä läheisen puolesta ja vierestä katsomista kuinka hän tuhoaa elämäänsä koko ajan enemmän ja enemmän. Lääkitys aivan vääränlainen henkilöllä, persoonallisuus muuttunut täysin, mutta kun hän ei itse ymmärrä tarvitsevansa apua, niin ei auta kuin itkeä ja katsoa vierstä. Yksityinen lääkäri antaa hänelle vaan lääkettä lääkkeen perään, lainkaan välittämättä seurauksista. En halua menettää häntä, mutta tuota menoa hän kuolee.
Kun ei vaan saa apua
LLk.
42
9184
Vastaukset
- olla
paikallaan kutsua virkalääkäri,edellyttäen että ihminen on vaaraksi itselleen,jolloin hänet otetaan sairaalaan tarkkailuun.Yksityislääkärillä voi olla ettei ole tietoa hänen oikeasta käytöksestään?
- Llk.
Sepä se onkin, kun hän ei suostu menemään "tavalliselle" lääkärille esim. sairaalaan. Eikä tämä yksityinen lääkäri varmasti tiedäkään täysin missä mennään ja antaa kyseiselle ihmiselle lääkkeitä kyseenalaistamatta ollenkaan mitään ja tietämättä sitä kuinka lääkkeet häneen oikeasti vaikuttavat.
Apua olen vaikka mistä päin yrittänyt kysellä, mutta joka paikassa mihin otan yhteyttä, sanotaan vaan että ei mahda mitään, jos ei henkilö itse hakeudu hoitoon. Ei ota kuuleviin korviinsa terapiaa, ei lääkkeitten vaihdosta, ei yhtään mitään. Epätoivoinen olo. - hoitoon
Llk. kirjoitti:
Sepä se onkin, kun hän ei suostu menemään "tavalliselle" lääkärille esim. sairaalaan. Eikä tämä yksityinen lääkäri varmasti tiedäkään täysin missä mennään ja antaa kyseiselle ihmiselle lääkkeitä kyseenalaistamatta ollenkaan mitään ja tietämättä sitä kuinka lääkkeet häneen oikeasti vaikuttavat.
Apua olen vaikka mistä päin yrittänyt kysellä, mutta joka paikassa mihin otan yhteyttä, sanotaan vaan että ei mahda mitään, jos ei henkilö itse hakeudu hoitoon. Ei ota kuuleviin korviinsa terapiaa, ei lääkkeitten vaihdosta, ei yhtään mitään. Epätoivoinen olo.on sellainen, että erakoiduin kesämökille viikoksi. vaimo soittanut ambulanssin, ja sitten mentiinkin tk-lääkärin juttusille, joka tilasi ajan tk,n psykiatrille. sieltä löytyi lääkitys masennukseen, jännittämiseen "joka olikin kaiken syy" eristymiseeni. myös terapia alkoi sitäkautta.
luulen että yksityispuolella psykiatrin vaa,assa painaa enemmän oma tilipussi kuin varsinainen avunantaminen. t: jännittäjä vieläkin. - sairastui vakavasti
Llk. kirjoitti:
Sepä se onkin, kun hän ei suostu menemään "tavalliselle" lääkärille esim. sairaalaan. Eikä tämä yksityinen lääkäri varmasti tiedäkään täysin missä mennään ja antaa kyseiselle ihmiselle lääkkeitä kyseenalaistamatta ollenkaan mitään ja tietämättä sitä kuinka lääkkeet häneen oikeasti vaikuttavat.
Apua olen vaikka mistä päin yrittänyt kysellä, mutta joka paikassa mihin otan yhteyttä, sanotaan vaan että ei mahda mitään, jos ei henkilö itse hakeudu hoitoon. Ei ota kuuleviin korviinsa terapiaa, ei lääkkeitten vaihdosta, ei yhtään mitään. Epätoivoinen olo....Vihdoin ja viimein saatiin se suostumaan psykiatriseen sairaalahoitoon ja päivystävä terveyskeskuslääkäri kirjoitti lähetteen.
Sairaalahoito auttoi, mut potilas kotiutettiin liian aikaisin!! Vointi huononi ja sairaalahoidolle oli taas tarvetta, mut tällä kertaa läheinen pistikin hanttiin eikä enää suostunutkaan menemään hoitoon ja vetosi siihen ettei häntä voida pakottaa. Otin sitten yhteyttä kyseiseen psykiatriseen sairaalaan ja selitin tilanteen. Sieltä sanottiin, että voidaan soittaa ambulanssi tai jopa poliisit, jolloin potilas tuodaan sairaalaan eikä mitään vastaväitteitä. Onneksi poliiseja ei tarvittu vaan läheinen suostui hoitoon...taisi säikähtää mahdollisia voimakeinoja!
Omaisten ja muiden tukijoiden täytyy vaan pysyä niin helvetin kovana, jotta sairastunut saisi edes jonkinlaista apua...sairastunut ei itse välttämättä jaksa hakea apua tai ei edes tajua tarvitsevansa sitä!!!
Kuluttavaa!!
Voimia sulle ja läheisellesi.
Meillä kävi onneksi hyvin.
- SSSTT
Oletko ajatellut kuinka suuressa ahdistuksessa elät itse??? Tuntematta sinua tai suhdettasi kyseiseen henkilöön, voisin väittää ettei tilanne tee sinulle hyvää. Uuvuttavaa moinen pelossa ja epätoivossa eläminen kuitenkin on. Etkö pelkää itse sairastuvasi?
Mitä ystäväsi pelkää tai hakee tuolla "jääräpäisyydellään"? Onko hänellä ennakko- ja epäluuloja mielenterveyden palveluihin "joutumisesta"? Eikö hän enää kykene näkemään todellista tilaansa?
Anteeksi, nyt sanon jotain rumaa kun en tunne teitä, mutta hallitseeko ja sitooko hän tällä tavoin sinua ja muita pysymään kiinteästi vierellään. Onko tässä ripaus myös huomionhakuisuutta, kahlintaa...?
Jospa tekisitkin niin, että koittaisit saada itsellesi ajan mielenterveyshoitajalta. Sen saat keskusteltuasi oman terveyskeskuslääkärisi kanssa tilanteestasi. Jospa siellä sitten keksittäisiin konstit ystäväsikin auttamiseksi:)
Voisihan esimerkkisi toimia rohkaisuna ystävällesikin. - sisko ja sen veli
Veljeni,itsemurhan kautta,menettäneenä olen vahvasti sitä mieltä,että avun saanti on tehty liian vaikeaksi. Masentunut ei jaksa juosta paikasta paikkaan,vaan hänen tulisi saada hoitoa yhdessä osoitteessa. Tällä tarkoitan sitä,että ihminen jolla on päihdeongelma ja mielenterv.ongelmia tulisi hoitaa samassa paikassa,eikä niin että toinen hoidetaan paikassa A ja toinen paikassa B.Nämä ongelmathan kulkevat kuitenkin aina käsi kädessä. Veljeäni ei apu tavoittanut ajoissa,joten hän teki oman ratkaisunsa. Vaikeasti masentuneelle jokainen päivä on liikaa, ja se pitäisi kaikkien tajuta.
- Nimetön
Mä olen aivan samaa mieltä, että jos ihminen on masentunut niin eihän hän nyt millään jaksa hoitaa omia asioitaan saatika ajaa omaa etuaan.
Masentuneen voimat ovat tosi vähissä. Miten hän nyt juoksisi eri avunantajilla ja selvittäisi mistä mitäkin apua on saatavilla ja millä aikavälillä.
Se on tosi väärin. Mut minkäs teet kun me eletään tässä tehokkusyhteiskunnassa, jossa meillä ei ole aikaa toisillemme.
- Kokenut sen...........
Moikka!
On ihan turha syyllistää itseään (eli auttajan).
Ihmistä ei voi mitenkään auttaa ellei se lähde ihmisestä itsestään, mistään laitoksistakaan ei ole loppujen lopuksi hyötyä...........Monesti niissä ihminen tulee vaan entistä sairaammaksi! Niinkuin totesin on kaiken lähdettävä ihmisestä itsestään mikään muu ei auta ja niin raakaa kun se onkin!- Laowai
aivan läheltä,kuinka kanssaihmisten(lähiomaistenkin) elämää on tuhottu lääkkeillä vuosikymmeniä.Tuhannet-ja taas tuhannet koukutetaan,saadaan länsimaisen lääketeollisuuden uhreiksi tänäkin vuonna.Kummallista,kuinka vaaditaan tehokkuuden-tuottavuuden-ns-edistyksen nimissä ihmisiltä yhä enemmän,joka lisää henkistä pahoinvointia kautta linjan.Seuraukset ovat tuhoisia niin lapsiperheille kuin yksinäisillekkin kaikkine lieveilmiöineen.Katsokaa katukuvaa.
- Anteeksi vain !
Talutin vakavasti masentuneen moni-ongelmaisen ystäväni, joka ei enää itsestään pystynyt huolehtimaan, lääkärille vajaa vuosi sitten.
Hän paranee nyt pikku askelin.
Joskus on niin sairas, ettei pysty enää itse apua hakemaan.
Auttaa kannattaa aina yrittää ! - Laowai
Anteeksi vain ! kirjoitti:
Talutin vakavasti masentuneen moni-ongelmaisen ystäväni, joka ei enää itsestään pystynyt huolehtimaan, lääkärille vajaa vuosi sitten.
Hän paranee nyt pikku askelin.
Joskus on niin sairas, ettei pysty enää itse apua hakemaan.
Auttaa kannattaa aina yrittää !kyllä,joskus kannattaa tehdä rohkeita ratkaisuja!
Hyvää Vuoden jatkoa/pian kiinalaista alkavaa Uutta Vuotta 2008.Aviopuolisoni kannattaa lääkeyrttejä,koskapa on sieltä Aasiasta päin kotoisin...Kiitos viestistä,perille menee lähiyhteisöön!
- selvinny
tuo tunne on tuttua.Ei aikuista ihmistä saa hoitoon tänäpäivänä,ellei sitä itse tahdo.Itse tilasin ajan lääkäriin kun en saanu houkuteltua potilasta menin sinne itse.Kyllä sekin jotain autto.Kävin suorastaan maanpällisen helvetin läheisen rinnalla.Mutta nämäkin auttoi,puhut suoraa,huudat jos ei muu auta,kuntelet jos hän huutaa.ole rinnalla ja saatvissa 24tuntia,mutta älä tee niitä tehtäviä jotka hänelle kuuluu,kaupassakäynti,sosussa käynti,siivous,puhtaus ja älä anna rahaa.(joskus on kyllä aivan pakko laittaa ruokaa)Kannusta ,kehu kun on aihetta,koskaan läheiseni ei ruennu lääkeitä syömään,ja selvesi.Jokainen päivä on minulle lahja.tappele kyllä mekin läheiset osataan ja jaksetaan kun on tarvis,siis kova kovaa vastaan.
- et voi tehdä muuta
kuin hommata pakkohoitopaperit,
itse en siihen ruvennut.
Soitin kaikki mahdolliset sairaalat ja neuvonnat läpi.
pakkohoito on ainoa keino, jos valtuutesi riittävät ja päätät niin.
Ihmistä ei pysty pakottamaan hoitoon, lääkärille, eikä vastentahtoista potilasta edes oteta sairaalaan, vaikka soittaisit ambulanssin.
Voit vain katsella sivusta, mitä väärä lääkitys jne tekee, jos läheisesi ei kerran ymmärrä omaa parastaan.
Kuljen sitä tietä - sivusta katsellen, voimatta mitään muuta kuin "koti-inhimillisyys"-hoitoa antaen elää päivän kerrallaan läheiseni kanssa. - tyttö tavallinen
minullakin on ystävä, joka oli samassa jamassa. aluksi hän ei saanut hoitoa, mutta vasta sitten kun ystäväni "alkoi toimia" niin sitten vasta annettiin hoitoa. tyrivät tosiaan tuon hoidon kanssa. parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan. jaksamista sinulle ja vaikeasti voivalle läheisellesi. kyllä sitä hoitoa ennen pitkään tulee.
t. tyttö tavallinen - tyttö tavallinen
olla ystäväsi ystävä. näytä, että välität hänestä. vaikeana hetkellä voi tuntua, ettei hän arvosta huolenpitoasi, mutta ennen pitkään hän huomaa sen ja arvostaa sinua todellla. ystävällä on suuri vaikutus toipumiseen.
- elviira43-
Lääkitys on yleensä lumelääkettä. Korvien välissä se on että menee huonosti ja kaikki on päin persettä.
Ei muuta kuin että säälin ihmisiä jotka vajoavat masennukseen, säälittävää..todella säälittävää!- tuo suhtautuminen
Ilo pintaan vaikka sydän märkänis?
Vai?
Kun on lapsensa haudannut, veli tehnyt itsemurhan, ukko juonut ja pelotellut 20 vuotta, aikuistuva lapsi alkoholisoitunut ja syrjäytynyt plus muuta elämänkoulua kokenut, alkaa välillä oikeasti tuntua ahdistavalta ja masentaa tämä suossa tarpominen.
Taitaa olla tämä masennus ainoa terve tapa reagoida, silloin kun vaikeuksia tulee liikaa, eikä itse pysty niihin vaikuttamaan.
Ehkä jotkut ovat tunnekylmempiä ja pystyvät katsomaan läheistensä tuhoutumistakin ilman sen kummempia murehtimisia. - asggjsfkjdhdshkj
tuo suhtautuminen kirjoitti:
Ilo pintaan vaikka sydän märkänis?
Vai?
Kun on lapsensa haudannut, veli tehnyt itsemurhan, ukko juonut ja pelotellut 20 vuotta, aikuistuva lapsi alkoholisoitunut ja syrjäytynyt plus muuta elämänkoulua kokenut, alkaa välillä oikeasti tuntua ahdistavalta ja masentaa tämä suossa tarpominen.
Taitaa olla tämä masennus ainoa terve tapa reagoida, silloin kun vaikeuksia tulee liikaa, eikä itse pysty niihin vaikuttamaan.
Ehkä jotkut ovat tunnekylmempiä ja pystyvät katsomaan läheistensä tuhoutumistakin ilman sen kummempia murehtimisia.Ehkä elviira43- tarkotti jotaki semmosia ihmisiä joilla ei ole "mitään syytä" masentua. jotku vaan masentuu vaikka kaikki on hyvin. joillain on vain taipumusta... paitsi että on sekin tosi tyhmää mollata semmosia. ei se oo aina oma vika.
- -frendi-
tuo suhtautuminen kirjoitti:
Ilo pintaan vaikka sydän märkänis?
Vai?
Kun on lapsensa haudannut, veli tehnyt itsemurhan, ukko juonut ja pelotellut 20 vuotta, aikuistuva lapsi alkoholisoitunut ja syrjäytynyt plus muuta elämänkoulua kokenut, alkaa välillä oikeasti tuntua ahdistavalta ja masentaa tämä suossa tarpominen.
Taitaa olla tämä masennus ainoa terve tapa reagoida, silloin kun vaikeuksia tulee liikaa, eikä itse pysty niihin vaikuttamaan.
Ehkä jotkut ovat tunnekylmempiä ja pystyvät katsomaan läheistensä tuhoutumistakin ilman sen kummempia murehtimisia.Et saa luovuttaa. Tuntuu että sinua on elämä riepotellut oikein kunnolla mutta olet selvinnyt siitä... Olet vahva ihminen ja meitä on täällä jotka jaksamme olla tukenasi eli tsemppiä vain sinulle!!
-hoitsu- - ovat masentuneita
asggjsfkjdhdshkj kirjoitti:
Ehkä elviira43- tarkotti jotaki semmosia ihmisiä joilla ei ole "mitään syytä" masentua. jotku vaan masentuu vaikka kaikki on hyvin. joillain on vain taipumusta... paitsi että on sekin tosi tyhmää mollata semmosia. ei se oo aina oma vika.
Kaikilla ihmisillä on jossain vaiheessa elämäntilanne, jossa he ovat onnellisia ja välillä masentuneita. Elviira puhui lumelääkkeistä. Toki sellaisia on joillekkin tarjottukin, mutta ne ovat olleet kalkkia tms. joillekkin patoutuneille lääkkeiden käyttäjille, josta on tullut siihen tapa ja usko niihin.
- Samassa tilanteessa
...muuten paitsi että sairaus osui omalle kohdalle. Puolentoista vuoden stressi ja jatkuvat pienet epäonnistumiset saivat aikaan valtavan romahtamisen. Sain pakotettua itseni lääkärille joka oli oikein mukava. Sain lääkityksen jonka pitäisi olla superhyvä. Seuraavan kontrollin lähestyessä tilanteeni paheni entisestään... Aloin ahdistua valtavasti, tuntui että olin jatkuvasti väsynyt ja menettänyt täyden toimintakykyni. Menin takaisin ja aloin kertoa tilanteestani. Sama lääkäri suurinpiirtein haukkui minut pystyyn kuuntelematta tarkemmin, vika kaikessa oli vain minussa ja olen hullu, skitsofreenikko. Mene hyvä ihminen äkkiä psykiatrille koska et sä ihan normaali ole... Tämän jälkeen tunsin olevani jo aika pohjalla. Viiltelin itseäni, join, otin rauhottavia enemmän kun kuuluisi että saisin sen kaiken tuskan pois. Pohdin ahdistuneena mielessäni että mitä jos oonkin oikeasti hullu skitsofreenikko ja tää kaikki on vaan merkki koko ajan pahenevasta ongelmasta... Syytin itseäni. En kestänyt tilannetta, koska hälläväliä-asenne alkoi nousemaan ja työt ja kaverisuhteet kärsimään, eihän tälläsestä voi kenellelkään tutulle puhua. Päätin koittaa vielä kerran, menin psykiatrille. Hän ei niinkään pitänyt minua hulluna tai psykoottisena, vaan täysin loppuunpalaneena, lähestulkoon pakotti sairaslomalle. Kerroin myös hänelle että lääkitys tuntuu saavan oloni entistä pahemmaksi, mutta hänkään ei kuunnellut, lääkityksen pitäisi olla parhaasta päästä. Pari samaa lääkettä syönyttä tuttuani kehuivat myös lääkkettä. Silti kun lukee masennuslääkitysartikkeleita, niin siellä mainitaan selvästi että jokainen reagoi lääkitykseen omalla tavallaan ja oikean lääkityksen löytäminen voi kestää aikaa. Silti kukaan ei suostu vaihtamaan lääkettä, joka kerta kun koitan sanoa asiasta niin määrätään vaan lisää kaikkia puuduttavia lääkkeitä. Mä oon ihan turta. Mä en tunne mitään pahaa, mutta en myöskään mitään hyvää. Olen lähestulkoon zombie. Jos jossain tulee takapakkia niin paskat fiilikset iskevät moninkertaisina jollen turruta niitä rauhottavilla, hyvää tunnetta en saa enää mistään. Aggressiivisuus pukkaa päälle tämän tästä, joka kerta pahempama ja pahempana. Eristäydyn täysin kaikista. Viimeisin lisälääkitys lisää huomattavasti itsemurhariskiä, minkä huomasin siinä vaiheessa kun sitä jo tosissani suunnittelin ja hommasin jo tykötarpeitakin. Sen jälkeen olotila on taas noussut, kunnes taas lähti laskusuuntaan. Jaksaminen on ihan loppu. En tiedä onko musta enää mihinkään, tai onko tälläistä ees järkevää jatkaa enää. Muutaman päivän sisällä on kontrolli, en tiedä yhtään mitä sanoisin siellä. Sanonko et kaikki on ok (jos vaan pystyn pitään itteni kasassa sen aikaa) ja lopetan kaikki nää lääkitykset omin päin ja katon miten käy. Jos valitan huononevaa oloa, tai jos kertoisin että oon jo pitkään viilelly itteeni, niin en usko saavani siitä muutakun haukut ja samoja lääkkeitä isot satsit, jossen sitten vielä lisää jotain puuduttavaa. Tuntuu että oon jo ylilääkityksellä... Tää on kamalaa, kun tuntuu et apua en saa, kukaan ei juuri piittaa, ei kuuntele, pillereitä vaan koko ajan lisää ja kotiin.. En tiedä kauanko jaksan tätä. Jaksamisia muille samassa tilanteessa oleville, tai joiden tutut käyvät läpi samaa! Muistakaa että se läheisten tuki on tässä kaikista tärkein!
- aurinko....
.... joskus risu kasaankin. Toivon todella voimia sinulle!!!
Tiedän henkilökohtaisesti mitä on painia masennuksen kanssa, ja kun tuntuu ettei kukaan ota tosissaan. Monelle lääkärillekin on helpompaa antaa lääkkeet ja laittaa potilas kotiin "toipumaan". Lääkärit ovat nykyään ylikuormitettuja, ja siksi haluaa päästä "vähällä".
Toivottavasti sinulla on edes yksi ystävä, jolle voit purkaa ajatuksiasi. Sinun ei kannata ajatella, että olisit rasitteena, koska jokaisella on joskus ongelmia, isoja tai pieniä.
Tiedän myös mitä on kun pelkää itsemurha-ajatuksia, ja kun saa masennuslääkkeet niin niiden ansiosta ajatukset muuttuu hyviksi, ja niistä (ajatuksista) saa nautintoa. Eli lääkkeen vaikutus ei ole toivottu. Tilanteesta pitäisi kertoa heti lääkärille, vaikka huutamalla ja itkemällä, jotta lääke vaihdettaisiin.
Kun menet lääkäriin, olisi hyvä jos voisit ottaa ystäväsi mukaan, joka osaisi kertoa sinun voinnistasi ja huomioista mitä hän on tehnyt sinussa. Lääkärit kuuntelee helpommin "läheistä" kuin potilasta itseään.
Ja vaikka olisitkin "hullu skitsofreenikko", niin siihen tulisi saada asian omaiset lääkkeet. Joilla pystyisit elämään suht normaalia elämää itsenäisesti, ilman sairaalahoitoa. - minä vain
Ota kirjoittamasi kirje mukaan kontrolliin, ehkä sitten tarpeitasi ymmärretään paremmin.
- pillllllerit
muistkaa myös että lääkityksen lopettaminen on taitolaji jota vain sinä säätelet!!! Eli lopettakaa muru kerrallaan, pitkällä aikavälillä, siis hyvin hyvin hitaasti, vähintäänkin muutaman kuukauden aikana! Muuten tulee yleensä ikäviä yllätyksiä.
- Kärsinyt kohtalonsa
Joo ja tähän voisin liittää sen,mitä olen itse kokenut koko ikäni...eli jos menet puhumaan,että on masennusta tai muuta vastaavaa,ni moniko sitä uskoo??itellä ollut masennusta ja jännityksiä (ja kaikkea muuta mukavaa) koko ikäni,ja "vasta" 22 vuoden iässä aletaan uskomaan,että se on totta,kun kerran alaikäisiin ei näemmä voi luottaa...yrittäkääpä nyt sitten tässä tilanteessa saada mustaa valkoselle,että jossain päin todella on vikaa...yleensä tämänlaisten tilanteiden ratkaisu on juuri se,että sinulta kysytään: "miksi et ole puhunut aikaisemmin asiasta"...
- ....kumma ..........
Onko tällä henkilöllä lapsia? Jos on, tee lastensuojeluilmoitus, sen jälkeen lähtee isot rattaat jyräämään ja paitsi että lapset viedään, henkilö myös pakotetaan ottamaan hoitoa ja sitä toki tarvitaankin sen jälkeen kun lapset on viety :/
Siis riippumatta siitä, miten hän hoitaa lapsensa, tai aikooko hän olla vaaraksi lapsilleen, uupumus on syy huostaanotolle.
Toinen asia on, että yrität saada hänelle M1-lähetteen, eli teet ilmotuksen jonnekin päivtstävään lääkärinumeroon ja kerrot, että ko. henkilö on .. mitä sitten onkin, mutta kerrot pelostasi että hän tuhoaa itsensä.. ja kerrot hiukan liiotellen ja paisutellen. Jo pitäisi alkaa jyrän liikkua. Vaarana voi toki olla että siinä menee "lapsi pesuveden mukana"...... voit tehdä sen nimettömänä.. - apua sairaille
Näin se näyttää Suomessa olevan. Työskentelen itse mielenterveys-kuntoutujien kanssa ja valitettavan usein saa huomata sen, miten sitä apua vain ei anneta tarpeeksi helpolla. Usein edes ammattilaisen näkökulma ei auta lääkäriä tekemään päätöstä siihen, että saataisiin kipeä ihminen hoitoon. On todella valitettavaa, että ihmisen täytyy oikeasti tehdä jotain itselleen tai jollekin toiselle, ennen kuin asioihin puututaan. Tämän ei pitäisi mennä näin!
- Tyttö_16_wee
On myös tapauksia että hoitoon pääsee nopeasti. Itse jouduin ainakin olemaan aika sairaan kuuloinen jotta pääsin hoitoon. Onneksi työterveyslääkärini otti minut vakavasti ja pääsin hoitoon. En tykännyt olla hoidossa, mutta joku minussa sanoi tarvitsevani lepoa. Sain viikon sairaslomaa ja ensin olisin halunnut mennä yksityiselle. Siellä oli ruuhkaa, joten pääsin julkiselle heti kun soitin lähetteestäni. Seuraavana päivänä pääsin sitten hoitoon.
Psykiatrille meno siis viivästyi omasta tahdostani, mutta osastolle pääsin heti. Onneksi jossakin päin suomea on näinkin hyvin asiat. Itselläni on myös valitettavia tapauksia, jotka ramppaavat osasto-koti-väliä. Heistä on suuri huoli. Nyt eräs lopetti lääkkeiden syönnin ja niin. Hoitoa ei ole ja niille joille olisi, se ei löydä perille aina. ..ennenkuin satutan itseäni tai muita.
Jokelan koulutragedia herätti minut, en varmaan tekisi samaa, en edes pystyisi (luulen niin).
Olen päivä päivältä vihaisempi, saan julkisia raivo- ja itkukohtauksia, olen väsynyt enkä jaksaisi, olen yrittänyt itsemurhaa vuosia sitten, ajattelen sitä vaihtoehtona lähes päivittäin.. minulta loppuu syyt elämiseen ja ihan pienistä elämän vastoinkäymisistä on tullut suuria katastrofeja.
Tiedostan sen, että kaikki ei ole hyvin, mutta se ilmeisesti tekee minusta hoitoon kelpaamattoman. Nyt monien vuosien jälkeen kun vihdoin olen kerännyt voimia ja yrittänyt päästä terapiaan, en pääsekään. Ilmeisesti minun pitää ekana seota ja satuttaa itseäni ja mahdollisesti muita ja ehkä sitten vihdoinkin pääsen hoitoon. sitä odotellessa.. että näin päin.. onneksi olen vahva luonne, olen jaksanut jo vuosia, katotaan vielä kauan jaksan..- septemberstorm
huolestunut sinun ja kaikkien muiden tilanteesta jotka eivät saa apua tai eivät saa apua läheisillensä. sä kyllä jaksat kun kerran olet niin vahva luonteinen. mä olen kanssa ollut masentunut mutta mä sain heti apua kun vain sen ensin sain läheiselleni sanottua ääneen. siinä kyllä meni jonkun aikaa. olin siinä kunnossa etten jaksanut mitään tehdä varsinkaan hakemaa apua. itsetuho ajatukset oli mielessä moneen kertaan, mutten koskaa yrittänyt, onnellinen siitä. läheiseni otti minut vakavasti heti alusta lähtien. hän soitti ensimmäisenä arkipäivänä tk:sen mielenterveys yksikköön ja pyysi minulle apua, valitettavasti heti en päässyt psykiatrille. "ensiapua" sain lasten ja nuortenpsykologilta, siellä kävin ekan kerran. sen jälkeen pääsin psykiatrille ja sieltä lääkityksen jonka olen jo lopettanut. kävin psygologilla säännöllisesti vkon välein n. 6kk. minut otettiin todesta heti alusta lähtien, mua oikeesti uskottiin että olen sairas. mutta iso kiitos tästä kyllä läheiselleni. nyt voin paremmin vaikka lääkkeetkin lopetin ominpäin. nyt jyrätään läpi harmaan kiven, elämä kumminkin voittaa, eikö? elämässä on paljon iloisia asiota, niitä toki on vaikea löytää kun kaikken näkee pahana ja mikään ei tunnu hyvältä, mutta iloiset asiat löytyy lähempää kuin arvaatkaan. sinulla on kumminkin paljon sanottavaa muille, joten älä anna itsetuho ajatusten pilata sitä?
- yhteyttä!
septemberstorm kirjoitti:
huolestunut sinun ja kaikkien muiden tilanteesta jotka eivät saa apua tai eivät saa apua läheisillensä. sä kyllä jaksat kun kerran olet niin vahva luonteinen. mä olen kanssa ollut masentunut mutta mä sain heti apua kun vain sen ensin sain läheiselleni sanottua ääneen. siinä kyllä meni jonkun aikaa. olin siinä kunnossa etten jaksanut mitään tehdä varsinkaan hakemaa apua. itsetuho ajatukset oli mielessä moneen kertaan, mutten koskaa yrittänyt, onnellinen siitä. läheiseni otti minut vakavasti heti alusta lähtien. hän soitti ensimmäisenä arkipäivänä tk:sen mielenterveys yksikköön ja pyysi minulle apua, valitettavasti heti en päässyt psykiatrille. "ensiapua" sain lasten ja nuortenpsykologilta, siellä kävin ekan kerran. sen jälkeen pääsin psykiatrille ja sieltä lääkityksen jonka olen jo lopettanut. kävin psygologilla säännöllisesti vkon välein n. 6kk. minut otettiin todesta heti alusta lähtien, mua oikeesti uskottiin että olen sairas. mutta iso kiitos tästä kyllä läheiselleni. nyt voin paremmin vaikka lääkkeetkin lopetin ominpäin. nyt jyrätään läpi harmaan kiven, elämä kumminkin voittaa, eikö? elämässä on paljon iloisia asiota, niitä toki on vaikea löytää kun kaikken näkee pahana ja mikään ei tunnu hyvältä, mutta iloiset asiat löytyy lähempää kuin arvaatkaan. sinulla on kumminkin paljon sanottavaa muille, joten älä anna itsetuho ajatusten pilata sitä?
Kirjoitit jotta...Ihmeissään
Kirjoittanut: septemberstorm 13.1.2008 klo 08.53
Mistä ihmeestä löytyy tuollaisia miehiä? Mun mieheni lupauti elättämään minua ku muutin hänen luokseen, mutta toisin kävin. sainhan toki ruokaan rahaa silloin mutta nyt hetken siitä niin hän aina jaksaa riidellä rahata, kuinka hän "elätti" minua hän maksoi vuokrankin silloin ja maksaa edelleen kun rahani ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. nyt hän haluaa rahansa takaisin. olin työtön en saanut töitä ja pakolliset menot kumminkin monta sataa€, lapsikin minun täytyy elättää silloin kun hän on luonani...eikö perheenä puhalleta yhteen hiileen? ja hän itse halusi minut luokseen, ja sanoi että kyllä hän pystyy minulle rahaa antamaan...antoi joo mutta nyt on yhtä helvettiä. en kuvitellut että yhteisen elämän rakentaminen on laina! rahan riitelyn kautta on hävinny kaikku muukin ihana
Olisipas varmaan aiheellista jutella ha kuulla tarkemmin asioista.
- ex hoitaja
Ilmoita ystävästäsi paikkakuntasi vastaavalle terveyskeskuksen psykiatrille ja pyydä pikaista apua. Jos ystäväsi ei suostu vapaaehtoisesti hoitoon, niin psykiatri toimittaa kyllä hänet hoitoon. On nimittäin niin, että monet masentuneet ihmiset eivät itse ymmärrä omaa etuaan ja voivat tuhoutua hoidon puutteessa, jos heitä ei hoideta tässä tilanteessa toisten ihmisten toimesta.Myös muu, kuin masennus voi olla saman oireinen.Toimi, älä odota. Saat varmaan joskus kiitoksen välittämisestäsi.
- välittäminen
Olen apua ex-hoitajan ohjeen kannalla ja kehoitan jatkamaan taistelua hoitoon pääsystä. Olen itse tänä syksynä läheiseni kanssa käynyt saman taistelun ja se kannatti tänään ajatellen , hän voi suht hyvin päivä päivältä. Siksi sanonkin että älä jää tuleen makaamaan vaan toimi. Lämpimästi sinua ajatteleva.
- milagro
välittäminen kirjoitti:
Olen apua ex-hoitajan ohjeen kannalla ja kehoitan jatkamaan taistelua hoitoon pääsystä. Olen itse tänä syksynä läheiseni kanssa käynyt saman taistelun ja se kannatti tänään ajatellen , hän voi suht hyvin päivä päivältä. Siksi sanonkin että älä jää tuleen makaamaan vaan toimi. Lämpimästi sinua ajatteleva.
mietin vain että eihän alkoholistia voi ns. pakottaa hoitoon? mietin kun mun oma äiti on ja välillä raskasta ajatella, kuinka se tuhoaa elämänsä..
- Aivan loppu
Minun oli pakko ottaa kantaa tähän keskusteluun olen itse yrittänyt pari kertaa itsaria ja viimeksi se oli jo lähellä.Nyt olen menossa hoitoon ja minulla on nyt kuitenkin koko ajan lääkitys päällä,ehkä se elämä vielä voittaa .Jaksamista teille kaikille ,paistaa se auriko vielä risukasaankin.
- elämä on elämisen arvoista
Hieno asia, että olet täällä myös tänään. Elämä on tosiaan elämisen arvoista,vaikka välillä se tuntuukin kohtelevan kaltoin.Itselläni on masennusta sairastava mies ja nyt hänellä on myös alkoholi ongelma. meillä on kolme lasta ja elämä tuntuu olevan päin persettä.Suhde olisi muuten kunnossa, mutta en kestä että mies juo joka toinen päivä ja saamme lasten kanssa pelätä aggressiivisuuden purkauksia.Hoitoon hän ei halua, tuntuu,että pitäisikö tässä alkaa minunkin vaan juomaan...
- viirasi
elämä on elämisen arvoista kirjoitti:
Hieno asia, että olet täällä myös tänään. Elämä on tosiaan elämisen arvoista,vaikka välillä se tuntuukin kohtelevan kaltoin.Itselläni on masennusta sairastava mies ja nyt hänellä on myös alkoholi ongelma. meillä on kolme lasta ja elämä tuntuu olevan päin persettä.Suhde olisi muuten kunnossa, mutta en kestä että mies juo joka toinen päivä ja saamme lasten kanssa pelätä aggressiivisuuden purkauksia.Hoitoon hän ei halua, tuntuu,että pitäisikö tässä alkaa minunkin vaan juomaan...
Viirasi päässä itsellänikin tuossa äskön.
- minä itse
viirasi kirjoitti:
Viirasi päässä itsellänikin tuossa äskön.
minulla ei viiraa koskaan ja silloinkin hyvin vähän
- ***
elämä on elämisen arvoista kirjoitti:
Hieno asia, että olet täällä myös tänään. Elämä on tosiaan elämisen arvoista,vaikka välillä se tuntuukin kohtelevan kaltoin.Itselläni on masennusta sairastava mies ja nyt hänellä on myös alkoholi ongelma. meillä on kolme lasta ja elämä tuntuu olevan päin persettä.Suhde olisi muuten kunnossa, mutta en kestä että mies juo joka toinen päivä ja saamme lasten kanssa pelätä aggressiivisuuden purkauksia.Hoitoon hän ei halua, tuntuu,että pitäisikö tässä alkaa minunkin vaan juomaan...
Ikävintä alkoholistin kanssa elämisessä on se, että alkoholisti sairastuttaa koko perheen. Älä anna itsellesi periksi, äläkä lähde samaan mukaan. Lapsenne kärsisi vieläkin enemmän. On tärkeää, että perheessä on edes yksi "terve" malli lapsille, ettei heillä olisi sama kohtalo. Alkoholisti voi parantua vain jos/kun hän on käynyt tarpeeksi pohjalla. Säälimään ei kannata alkaa, koska se antaa lisäyllykettä juomiseen.
Sinun eikä lastesi pitäisi sietää aggressiivista käytöstä. Oletko ajatellut lähteä suhteesta? Jokaiselta paikkakunnalta pitäisi saada apua/tukea, esim. ensikotiin meno lasten kanssa. Se voisi saada miehesi ajattelemaan mistä hän luopuu, jos jatkaa juomistaan. - Miksi et onnistunut
Koska halusit vain huomiota. Mene oikeasti kansanparantajalle niin saat annettua itsellesi traumasi anteeksi. Ja voit elää tai ... niin tjaah...
- täällä sitä itkeä
olisit ollut enemmän läsnä ja tukena. Edes sen hetken kun kirjoitit tätä. Yksin olet ja yksin on hän. = Kumpikaan ei tuota yhteiskunnalle mitään. Ainoa tuotos on jaettu pahamieli joka on 2X se mitä jaat. Suksi tekopyhä fariseus muualle itkemään. Vaikka esim. Helvettiin. Poloinen puupää.
- Peony
Hei, voit saada henkilökohtaista neuvontaa ja vertaistukea tuolta sinua lähellä olevasta jäsenjärjestöstä http://www.omaisten.org/jasenjarjestot.php
Hienoa, että yrität auttaa läheistäsi, mutta muista suojella itseäsi! Voimia! Et ole yksin.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu2702282En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n831001Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n55979- 108960
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi81921- 42854
Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa21838Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi67736Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä299684- 33677