Jääskeläisen Ripa vapautti 93 sielua työnteon taakasta.
Jumala hänet palkitkoon ansionsa mukaan!
Jumala hänet palkitkoon ansionsa mukaan!
Jääskeläisen Ripa ja kadotetut sielut
Markion
232339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
vapauttanut. Hallintoneuvostoon kuuluu muitakin.
Ikäviä nämä aikamme murhenäytelmät!
Tulikivellä ei ole hallintoneuvostoa, vaan hallitus, jonka jäsen Jääskeläinen on.
Jokainen hallituksen jäsen on täydessä vastuussa hallituksen päätöksistä, tässä tapauksessa irtisanomisista ja lomautuksista.
Edelleenkään Jääskeläinen ei näytä ehtivän hoitaa "Ambrosiuksen" tehtäviä, koska paimenmatkojen ohjelmaa ei ole julkaistu.
Se on nähty ihan konkreettisesti ettei Ripa "="Ambro" tullut ortodoksiseen kirkkoon pelastamaan sieluja, vaan toteuttamaan omia pyrkimyksiään ja tavoitteitaan. Mitä muuta on Kulttuurikeskus Sofia. Hän ei tyytynyt olemaan munkkina Valamossa toisten käskettävänä vaan halusi palata "maailmaan" yltäkylläiseen elämään.
Hänen paimenmatkojen ohjelmaa ei ole näkynyt eikä sitä "kait" julkisesti esitetäkään. Siihen voisi tulla jatkuvasti muutoksia, koska eliitin esittämät kutsut ja asiat menisivät ehkä jo sovittujen kirkollisten asioiden edelle.
Piispan moraali on oltava korkealla, mitä pienemmällä väkimäärällä pörssiyhtiö Tulikivi tekee tulosta, sitä suuremmat osingot "munkit" käärivät.
Yritteliäisyys kunniaan!!!
Olisi kiinnostavaa tietää, käyttääkö tämä meidän Ripa-Boy hiippakunnan suomia virkaetuja (sihteerit, puhelimet, postipalvelut, tietokoneet jne.) omien liiketoimiensa edistämiseen.
Luulisi asian kiinnostavan kirkkokuntamme taloushallintoa.
Kysymyksesi on ajankohtainen ja kiinnostava. Siihen on vaikea saada oikeaa vastausta. Senhän kaikki tietää, että sisäpiiri tietää. Kuka siitä sisäpiiristä uskaltaa avata suunsa työpaikkansa menettämisen pelossa kyseisistä asioista . Onhan se nähty ennenkin. Sen joukoissa seisot, ken palkkasi maksaa.
Pörssiyhtsiö Tulikivellä menee työntekijät "ulos" todella lujaa...Milloin Helsingin "Ambro" järjestää YT-neuvottelut esikuntansa kanssa.
Kysyn vain missä on se kirkossa kuulutettu todellinen moraali. Näköjään oman edun on mentävä toisten etujen edelle.
Moni myös käyttää kirkkoa ponnahduslautana omien asioidensa ajamiseksi, vai kuinka?
Moraali, moraali, moraali kunniaan.
on tämä Ripa?!?
..Helsingin metropoliitta Ambrosius (Risto Jääskeläinen)
emme kuitenkaan mahda mitään omille ennekkoluuloillemme ja mielikuvillemme. Rukoillaan mieluummin hänen puolestaan.
Minkä takia? Jokaisessa vähimmäisessäkin palveluksessa Helsingin hiippakunnan alueella rukoillaan ekteniassa metropoliitta Ambrosiuksen puolesta. Kyllä sen pitäisi riittää. Ei yksityisissä rukouksissa välttämättä tarvitse häntä muistaa. Johtaja tarvitsee kirkkoa, mutta kirkko ei tarvitse johtajaa. Kirkon palvelija on kirkon palvelija.
Ei Herrakaan tullut maanpäälle palveltavaksi, vaan palvelemaan!!!
En siis kuitenkaan liene ainoa jonka mielestä Helsingin hiippakunta on joutunut olemaan viime vuodet käytännössä ilman piispaa. Piispan intressit suuntautuvat muuas: "yhteistyötahoihin", julkisuuden henkilöihin, Sofiaan, liikemaailmaan, Kirkon ulkopuolisten tahojen kanssa riekkumiseen. Piispa on hiippakunnalle lähinnä koriste, joka on paikalla kun tarvitaan vihkimyksiä tai vähän juhlavampia palveluksia.
Meillä on aina perusteltu piispojen naimattomuutta sillä, että näin saadaan 100 %:n panos Kirkon hyväksi. Jokainen voi miettiä, miten asia toteutuu esim. Helsingissä (ei valitettavasti ole ortodoksisen maailman ainoa paikka, jossa on tällaista) ja millaisissa kantimissa on tämän perustelun uskottavuus reaalimaailmassa.
Piispan tehtävä on rukoilla kaittaviensa kanssa ja heidän edessään. Piispan tulee edustaa Hyvää Paimenta ja olla Hänen käsinään ja jalkoinaan maailmassa. Piispan tulee olla papistonsa uskottu ja toimia niin, että lauma voi mennä vaikka kuolemaan hänen johdollaan oikeuden ja totuuden puolesta. Tässä on jo yksinään - käytännön hallintohommat sitten lisäksi - substanssia, jonka pitäisi riittää täyttämään päivät 24/7, kun siihen vielä lisätään tuomiokirkon säännöllinen jumalanpalveluskierto, toimitukset, sairaanripitykset jne.
Tässä on todella tilanne, jossa on turha mennä enempää henkilökohtaisuuksiin. Kannamme jokainen ristimme ja rukoilemme piispan puolesta, koska kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu Jumalan sallimuksesta.
määritelty tarkasti jossakin kirkolliskokouksessa?
Piispan virkaan valittavalta vaaditaan erityisesti MORAALIA, naimattomuutta tai leskeyttä. Moraalikäsitys määrittelee pääsääntöisesti piispan tehtävät. Ei kirkolliskokouksessa tarkasti määritellä piispan tehtäviä. Kuitenkin piispa on "diktaattori" hiippakuntansa alueella. Hänen taitaa olla ainoa virkamies jonka tekemistä päätöksistä ei kenelläkään ole valitusoikeutta mihinkään instanssiin.
Odotetaan 100%:sta sitoutumista kirkkonsa työhön.
on toistensa kanssa? Usein avioliitossa olevat ihmiset ovat moraalisempia kuin naimattomat.
Piispan toimenkuvasta voi saada käsityksen esimerkiksi tutustumalla piispaksivihkimisen rukouksiin ja muihin teksteihin. Piispan toimenkuvaan voi tutustua myös lukemalla pyhien ihmisten elämäkertoja yms. Näiden lukeminen toki edellyttää jonkinasteista kiinnostusta aiheeseen.
Neljännen ekumeenisen kirkolliskokouksen 7. kanoni kieltää piispaa -- tai muutakaan papistoa tai munkkeja -- ottamasta vastaan maallista tehtävää. Kyseisessä kanonissa, toisin kuin Apostolien kanonissa LXXXIII, ei pelkästään määrätä virasta erotettavaksi, vaan hänelle säädetään anateema.
Mitenhän näitä Ambrosiuksen kanssa sovelletaan?
piispainkokoukselle ja ekumeeniselle patriarkalle.
Oletan tavallisena kirkon maallikkojäsenenä, että tässä on sovellettu ekonomiaa kanonien tulkinnassa ja että arkkipiispa kyllä tuntee kanonit ja on tässä harkinnut tilanteen oikein. Minun tehtäväni ei ole valvoa piispojen, arkkipiispojen saatikka patriarkkojen toimintaa.
On se kumma juttu, että heti kun ottaa kantaa johonkin epäkohtaan, niin toiset alkavat "mollaamaan". Kaikki me tiedämme sen tosiasian, että kirkkokunnassamme on paljon asioita mitkä eivät kestä päivänvaloa. Samanlainen tilanne on myöskin eri seurakunnissa. Jos puuttuu johonkin selvään epäasiallisuuten tai epäkohtaan ja tuo ne esille, niin leimataan välittömästi häiriköksi. Tälläisen asian esille ottaminen ei aina tarkoita valittamista. Se on vain huomio ja kannanotto asioista.
Turhahan niistä on valittaa. Ei korppi korppia syö.
Tarkoitukseni ei ollut ottaa kantaa epäkohtaan, vaan ainoastaan viitata kanoneihin, joissa puhutaan siitä, että Piispan ei tule ottaa vastaan maallista tehtävää. Ambrosius on näin tehnyt, mutta en arvostele häntä, enkä pidä tätä epäkohtana, vaan oletan, että arkkipiispa et company tuntevat kanonit ja ovat tässä käyttäneet harkintakykyä.
Ei ole minun tehtäväni arvostella heitä, vaikkakin ymmärrän niitä, joita asia kismittää, koska kismitykselle löytyy kanoneista perusteet. Maallikon tehtävä ei tosin ole tulkita kanoneita, joten rukoilen nöyryyttä näille arvostelijoille.
Myönnän kyllä, että kanonien soveltamisperusteet tässä kiinnostavat. Hyi minua!
Taannoin, kun otin kysymyksen "Ambrosiuksen" toimista puheeksi erään seurakuntamme papin kanssa, minun annettiin ymmärtää, ettei piispan toimien arvostelu kuulu maallikoille, eikä edes papistolle.
Kuuluessaan ortodoksiseen kirkkoon, ihmisparan on siis otettava vastaan kaikki, mitä piispa antaa: ota tai jätä (järki, totuus ja moraali kirkon narikkaan).
Rohkenen kuitenkin, kadotukseen joutumisen uhallakin, asettaa kysymyksen: puhuuko näitten "Ambrosiusten" kautta Jumala, vai jokin muu voima?
Teoksessaan Bysantin teologia (julkaissut Valamon luostari 1987) John Meyendorff toteaa:
"…kirkko nähdään ensisijaisesti vapaiden Jumalan lasten yhteytenä ja vasta toissijaisesti instituutiona, jolla on valta hallita ja tuomita…"
"Koska ei ollut olemassa legaalista eikä erehtymätöntä auktoriteetin kriteeriä ja koska usein todettiin, että auktoriteetti ei ole totuuden lähde, vaan päinvastoin riippuvainen niiden uskosta, jotka on kutsuttu sitä harjoittamaan, on väistämätöntä, että hengelliset persoonallisuudet yksilöinä kilpailevat silloin tällöin piispojen kanssa autenttisen perinteen edustajina ja totuuden todistajina."
Ehkä Risto Jääskeläinenkin hyväksyy nämä näkemykset, olihan hän teoksen julkaisemisen aikaan Valamon luostarin veljestön jäsen.
Taistelu voi siis perustellusti jatkua.
Hiippakunnan piispan tehtävät ovat määritellyt
ortodoksisen kirkon kirkolliskokouksen päättämässä kirkkojärjestyksessä (Suomen säädöskokoelma n:o 174) 5.luvussa 63§:ssä. Kirkkojärjestys on annettu 12.12.2006. Se on luettavissa mm. ortodoksisen kirkon nettisivuilla.
Tässä tuon mainitun pykälän sisältö (Suomen säädöskokoelma n:o 174, 5.luku 63§):
Hiippakunnan piispan tehtävänä on hiippakunnassaan
1) vaalia kirkon ykseyttä ja valvoa, että
kirkon oppia esitetään puhtaasti ja väärentämättä;
2) edistää kirkon tehtävän toteutumista;
3) valvoa, että papiston jäsenet ja kanttorit
täyttävät ortodoksisesta kirkosta annetun lain
109 §:n mukaiset velvollisuutensa;
4) edistää hyvää työyhteyttä seurakunnissa,
tukea ja ohjata seurakuntien työntekijöitä
heidän työssään;
5) toimia kirkkoherrojen, pappien, diakonien
ja kanttorien esimiehenä vuosilomiin ja
työvapaisiin liittyvissä asioissa;
6) toimia kirkkoherrojen esimiehenä palkkausjärjestelmään
ja vapaa-aikaan liittyvissä asioissa sekä työterveyshuoltolain (1383/
2001) tarkoittamaan terveystarkastukseen ohjaamisessa;
7) huolehtia kirkkoherran, papin, diakonin
ja kanttorin tehtävien väliaikaisesta hoitamisesta;
8) edistää seurakuntien talouden, hallinnon
ja yhteistyön tarkoituksenmukaista hoitamista
sekä valvoa, että näissä toimissa noudatetaan
voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä;
9) suorittaa ne tehtävät ja päättää ne asiat,
jotka ortodoksisen kirkon sääntöjen, ortodoksisesta
kirkosta annetun lain sekä kirkkojärjestyksen
mukaan hänelle kuuluvat.