Hammaslääkäripelko on niin yleinen vaiva, että kiinnostaa tietää tarkalleen ottaen _mitä_ te pelkäätte hoidossa? Kipua, vai jotain muuta? Onko se kipu ehkä sitten niin sietämätöntä?
Toisekseen hämmästyttää millainen häpeä ihmisillä on kun on jättäneet hampaat hoitamatta, samanlaista häpeää ei seuraa mistään muusta ruumiin särystä ja vammasta...mistäköhän tää johtuu?
Toisekseen hämmästyttää millainen häpeä ihmisillä on kun on jättäneet hampaat hoitamatta, samanlaista häpeää ei seuraa mistään muusta ruumiin särystä ja vammasta...mistäköhän tää johtuu?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Miksi ihmiset pelkäävät niin kovasti hammaslääkäriä, että jättävät hampaat hoidattamatta ja sitten onkin isoja ongelmia niiden kanssa. Minä itse en pelkää hammaslääkäriä, vaikka kipua en kestäkkään. Olen itse selvinnyt lapsuusiässä reikiintyneiden hampaiden paikkojen uusinnat ilman puudutuksia. Minulle on tehty kahteen hampaaseen juurihoitoja, johtuen amalgaamien lohkeiluista. Vieläkään en pelkää hammaslääkäriä. Minulla on edessä selkäleikkaus ja sinne menoa pelkään! pelkään nukutus/puudutuspiikkejä yms.
Nii-in, itte en ainakaan kipua pelkää, multa on poistettu moonia hampaita ja paikattukin pari..et kipu ei oo se paha juttu siinä.
Varmaan se, että kun istuu siihen tuoliin, niin mitäs ne lääkärit sanoo, sanooko ne että ohhoh, ompas paljon reikiä, vai sitten että ompa hyvin hoidetut hampaat! (?)
Eli kyllä ne kommentit eniten jännittää x)
Mä käyn mielelläni hammaslääkärissä, mutta kyllä se meneminen silti aina vähän jännittää ja tuntuu vatsanpohjassa. En siis varsinaisesti pelkää (ainakaan niin, että jättäisin menemättä), mutta voin kyllä keksiä syitä ihan omien kokemusten pohjalta:
Kipu on varmasti yksi suurimmista pelon syistä. Porauskipu voi olla aika häijyä, vaikka toisinaan poraaminen ei satu juuri ollenkaan. Puudutuspiikkikin voi sattua (erityisesti kitalakeen pistettynä). Ja puudutus ei eri syistä joskus tehoa...
Toinen syy voisi olla avuttomaan tilanteeseen joutuminen. Siinä selällään suu täynnä vempaimia maatessa ei voi kauhean paljon itse vaikuttaa tilanteeseen, vaan on täysin toisten armoilla... Ja sitten jos vielä tehdään jotain kivuliasta, niin ei välttämättä ole kauhean kiva tilanne.
Ja sitten on tietysti se, että pelottaa, mitä hammaslääkäri sanoo. Useimmilla on varmaan kokemusta (koulu)hammaslääkäreistä, jotka haukkuvat huonosta hoidosta ja antavat ymmärtää, että on sen takia ansainnut kivuliaan hoidon.
kalusto on poistokunnossa/kauheasti korjattavaa ym. Mulla on krooninen rahapula ja sen vuoksi olen usein joutunut pitkittämään hoitoon menoa. Kunnallisesta on ajanvaraustäti aina onnistunut karkoittamaan. Ja sitten pelkään yllättäviä käänteitä, äsken tehtiin juurihoito puuduttamatta (kun hammas oli kuollut) mutta yllätys yllätys hampaan juurenpään kohdalla oli hyvinkin eläviä hermoja eikä mitenkään ollut mukavaa kun niihin tökättiin.
on jännittäjä ja paniikkinen, niin eiköhän sitä pelkää.
Itselläni paniikki ja se,että on oltava siinä tuolissa ja jos alkaa pelottaa/ahdistaa, niin pakoon ei pääse. Pelkkä ajatuskin siinä tuolissa istumisesta alkaa ahistaan.
Nukuttamistakin pelkään.
Mä en tiedä mitä teen hampaideni kanssa, kun pelkään myös kaikkee muuta vakavaa, kun mitä hoitamattomat hampaat vopi aiheuttaa.
Kammo tuli vasta aikuisena. Lapsena kouluhammaslääkäri oli todella ihana ja ei ikinä ollut kivuliasta hoitoa. Poistoja oli, maitohampaita pois ja muutama paikkakin laitettiin mutta IKINÄ ei tarvinnut kipua tuntea. Oli aivan mahtavaa kun pääsi hammaslääkäriin lapsena!
Nyt on toisin, yksityiseltä tuli sellainen kammo, että taitaa hampaat mennä piloille kokonaan, enää ei uskalla mennä.
hammaslääkäri joka pahan onnettomuuden jälkeen yritti korjailla hampaitani oli erittäin kovakourainen ja epäasiallinen käytökseltään. Sain kuulla haukkuja hampaitteni huonosta kunnosta, ja päivittelyä siitä miten hänen aikansa menee hukkaan näin vaikean tapauksen kanssa. Hoito oli erittäin kivuliasta, sillä kasvoni olivat murtuneet pahasti ja olivat vielä tuossa vaiheessa todella arat. Vakuutussyistä jouduin käymään tällä samalla lääkärillä yli vuoden,kunnes jättäydyin vain pois pelon takia.
Nyt ei sitten millään uskaltaisi mennä, vaikka korjattavaa olisi vieläkin...
Lapsena ei tarvinnut pelätä hammaslääkäriä. Oli mukava ja kivutta hoiti. Aikuisena olen joutunut sadistin käsiin. Oikein nautti kun sai aikuista ihmistä kiusata kun näki että pelotti vielä enemmän kun kivun kanssa hoiteli hampaita. Yksityinen hammaslääkäri.
Lapsena minulta otettiin hammasraudat pois ja oikoja rapsutteli niitä sementtejä sellaisella "taltalla" pois. Hups ja työkalu lipesi ja kitalakeen pystyyn!
Tästäkin huolimatta minulle tehdään nyt aikuisiällä oikomishoitoa, mutta käyntien aikana istun lähes koko ajan jäykkänä kun seiväs ja hikoan.
johtui lapsuuden aikaisista porauksista ilman puudutetta. Sattui aivan kauheesti. Myöhemmin sain sitten puudutuksia ja pelko lievittyi. Kyllä se vielä hiaman pelottaa mennä hammaslääkärille, jos ei ole tuttu hammaslääkäri.
Jotku hammaslääkärit ei ole kovinkaan taitavia ja puudutus on mitä on ja samoin tulos.
Hampaat ovat niin näkyvä osa ruumista ja lisäksi niiden reikiintyminen tai jopa irtoaminen on laitettu vallan oman ihmisen itsensä syyksi. Syy ei ole missään muussa kuin sinussa itsessäsi, joko syöt väärin tai hoidat laimin peseytymisen. Siitä häpeä. Joskin väärä - syy voi olla paljon monimutkaisempi kuin tiedämmekään. Syy voi olla yhteiskunnallinen kuten terveellisen ruoan hintavuus, lääkinnällinen, ruoan vähävitamiinisuus, vanhempien/muiden karies... muitakin syitä voi olla, mutta juuri nyt en jaksa syntyjä syvempiä pohtia, kenties joku muu jaksaa ja meille muille kertoo.
Pelko on luonnollinen reaktia hammaslääkärissä. Tiedät, että sinuun voi sattua ja sitten makaat siinä hieman luonnottomassa asennossa odottaen tuomiota. Ja jos se tulee, kuuntelet vain hepreankielistä (useimmille) selostusta hampaistasi, etkä tiedä mikä on. Poraaminen sattuu ja poistaminen sattuu. Pelko on silloin ihan luonnollista.
Puudutus on epämiellyttävä ja pelottava kokemus, mutta olen huomannut, että siinäkin on eroja kuka sen asian tekee eri hammaslääkäreiden kesken. Jos se tökätään kiireellä niin sattuu, mutta jos se laitetaan rauhallisesti, niin ei satu juuri ollenkaan. Toisaalta ihmetyttää, kun hammashoitaja voi vastaanotolla kehua, kuinka hän ei ole tarvinnut puudutusta, kun kävi hammaslääkärissä. Mielestäni kipu ja pelko on yksilöllinen kokemus, eikä hoitohenkilökunnan tarvitse välttämättä omilla kokemuksillaan kehua, tarvitsevatko he puudutusta omien hampaidensa hoidossa vai eivät. Jokainen hoidettava on yksilö.