Olen ollut nyt muutaman vuoden enemmän tai vähemmän uskossa, mutta nyt on alkanut toden teolla tökkiin..Mua ei jaksa kiinnostaa rukoileminen, Raamatun lukeminen, saati seurakuntayhteys! Hassu juttu tässä on se, että haluaisin kyllä kiinnostua taas, mutta ihan kuin mun ja Jumalan välillä ois joku katkos. Rukoilen kyllä, mutta en saa Pyhää Henkeä mukaan rukouksiini, mikään ei tunnu missään. Olen epävarma Taivaaseen pääsemisestä..Pelkään Helvettiä..Haluaisin takaisin valoon..
En saa otetta uskonelämääni..
Ansku
11405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos kiinosta uskon elämän perusta ja totuus.
Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan, anovalle annetaan.
Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muukkin siinä ohessa teille annetaan. Jos siis tahdot päästä sisälle Jumalan salaisuuksiin, niin nöyryys / pyhitys on tärkeitä. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää saa armon. Maailmallisuuteen luisuminen käy niin kavalasti. valvokaa, olkaa valppaina ja rukoilkaa, tuntui miltä tuntui.
Kristuksen oppia / Esko H
Ym. http://samima1.tripod.com
"Mua ei jaksa kiinnostaa rukoileminen, Raamatun lukeminen, saati seurakuntayhteys! Hassu juttu tässä on se, että haluaisin kyllä kiinnostua taas, mutta ihan kuin mun ja Jumalan välillä ois joku katkos."
Ei ole katkosta sinun ja Jumalan välillä. On vain katkos sinun halujesi ja Jumalan välillä. Katkos ihmisen ja Jumalan välillä muodostuu aina
- haluista ja toiveista
- muistoista (murheista)
- ajatuksista (vaikutelmista, oletuksista, mielipiteistä ja mielen turhasta rupattelusta)
- ennakkoluuloista (odotuksista, mielikuvista, asenteista)
- ja peloista
ja se on olemassa niin kauan kuin kyseiset asiat vallitsevat sinun elämässäsi. Mutta muista, etteivät ne kaikkoa tukahduttamalla tai voimakeinoin. Ethän voi karkottaa tulta tulella! "Ei saatana voi ajaa pois saatanaa", kuten Jeesus sanoi. Nuo mainitut rikkaruohot sinussa on kitkettävä valon voimalla. Ne eivät ole todellisia, joten ne kaikkoavat, kun tuot ne valoon, tietoisuuteesi valoon joka loistaa aina nykyhetkessä, kehosi läsnäolossa, jossa Pyhä Henki pilkistää kaikkien ajatusten tuolta puolen.
Kun sinä nyt, tässä hetkessä, tässä ja nyt, luovut menneisyydestä ja tulevaisuuden kuvitelmista sekä persoonastasi, joka kantaa niitä harteillaan, niin voit vasta alkaa avautua Jumalalle. Jumalalle, joka on aina läsnä tässä hetkessä, ajattomassa nykyhetkessä, joka sulkee sisäänsä kaikki hetket.
Toisaalta voi olla kyse vain siitä, että elämän luonnollinen virtaus, jonka alkulähde itse Jumala on, kuljettaa sinua toiselle tielle. Ole rehellinen sille virtaukselle, johon Jumala on sielusi ja ruumiisi laskenut! Kulje sen mukana, tee valintasi tietoisesti joka hetki, parhaan ymmärryksesi valossa. Jumalan henki ei totisesti ole vangittu pulloon; ei ajatuksiin, ei sanoihin, ei seurakuntiin, kirkkoihin eikä kirjoihin. Jumala hengittää maailmankaikkeuden jokaisessa atomissa. Hän heijastaa valoaan sinun sisimmässäsi, Hän pitää sydämesi sykkeessä, ja Hänen olemuksensa ilon ja rakkauden muodossa on läsnä elämän virrassa, hetkestä hetkeen, tässä ja nyt. Mutta koska sinä olet ollut viimeksi läsnä, toden teolla läsnä siinä mitä nyt tapahtuu, mikä nyt on totta tässä hetkessä, tässä todellisuudessa?
t: [email protected]
Kaikki paljastuu, kun se vedetään valoon, ja kaikki mikä on tuotu valoon, muuttuu valoksi. Sen vuoksi sanotaankin: - Herää, sinä joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!
KATSOKAA SIIS TARKOIN, MITEN ELÄTTE: älkää eläkö tyhmien tavoin, vaan niin kuin viisaat.
KÄYTTÄKÄÄ OIKEIN JOKA HETKI, sillä AIKA on paha.
Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. (Ef. 5: 13-17)
eiköhän tuollaiset ajat ovat tuttuja kaikille uskoville.
silloin varsinkaan niinkuin ei muutenkaan kannata turvata omiin tunteisiinsa..ne kun tulevat ja menevät ja vanha luonto pyrkii vastustamaan Jumalaa.
Ite olin monta vuotta kuolleessa tilassa ja ajattelin jo,että Jumala on hylännyt ja se on mulle ihan oikeinkin.Elinhän silloin tietoisesti Hänen sanaansa vastaan,maailmassa.
Yksi uskova rohkaisi mahtavasti,hän sanoi,että olet edelleen Jumalan kämmenellä ja jos tuntuu,ettet Häntä näe,niin ehkä Hän pitää sua niskasta kiinni ja antaa sun mennä sinne maailman rapakoihin turvalles,että Itse saisi tulla taas rakkaaksi...tai jotenkin noin.
Kyllä ne esteet ovat aina meissä ihmisissä.
Pysy lujana,uskonelämän peruspilarit Sana,rukous,ehtoollinen ja uskovien yhteys-älä luovu niistä.
jumala on uskollinen ja armahtavainen,siihen saat luottaa!
Tutulle kuullostaa... Uskoontulostani on aikaa jo parisenkymmentä vuotta, uudistua sain viime syksynä. Nyt voi sanoa, että se oma usko sai mennäkin. Se, mistä kynsin hampain piti kiinni ja ruoski itseään. Mun kohdalla se enemmänkin valmisti tietä synnille, mikä kasvaa suorittamisesta.
Uskon kiinnitysköydet katkeavat ihmisistä, viimeisenä omasta itsestä. Jäljellä Jeesus, uskon alkaja ja täyttäjä. Arjessa: rukoillen saa astua rohkeasti kuuntelemaan Jumalan Sanaa, kiittäen siitä, mitä Jumala on jo tehnyt. Hylkäämään kaavat, jotka korottavat omaa uskonsuoritusta, ja estävät näkemästä Jumalan valtasuuruutta.
Jokaista lastaan Jumala kasvattaa, rakkaudella&viisaudella. Juurruttaa, vahvistaa&karaisee.
...sanoisinko 'asiantuntevasta' vastauksestasi :)
Ihmismielen emootioheiluri heilahtelee nautinnosta tuskaan, onnesta onnettomuuteen, miellyttävyydestä epämiellyttävyyteen. Koskaan ei saavuteta täyttymystä, todellista onnellisuutta - vain keinotekoista hetken tyydytystä. Niin kauan kuin tuo heiluri jatkaa loputonta edestakaisinliikettään, niin todellista mielenrauhaa ja iloa on mahdoton saavuttaa! Jos heiluriliike alkaa hidastumaan, sinä tönäiset sen taas liikkeeseen. Vai mitä?
Jos tuo heiluri pysähtyy, sinä tunnet itsensä miltei kuolleeksi. Tunne jatkuu, jos jäät heilurin päälle istumaan. Jotta sinä silloin vapautuisit tuosta piinaavasta tuskasta, sinun täytyy viimein todella luottaa olevasi Jumalan kämmenellä. Hypätä pois. Irrottautua.
Täytyy uskaltaa irrottaa itsensä tuosta menneisyyden taakasta, eli tunteiden heilurista, jonka polttoainetta ovat menneisyys ja mielen ajatukset. Sinun täytyy irrottaa itsesi menneisyydestä ja siitä mitä sinä aikaisemmin olet AJATELLUT olevasi, sillä se, mitä sinä todellisuudessa olet, on ajatuksien saavuttamattomissa! Sinun on avauduttava nykyhetkelle.
Sinun velvollisuutesi on olla iloinen ja onnellinen, ja jokaisen olennon kohdalla Elämä täyttää tuon velvollisuuden luonnostaan niin kauan kuin olento on Elämän virroissa läsnä: rehellinen, valpas, tietoinen, vastuullinen. Vain ihmisen mieli voi tehdä poikkeuksen ja irrottautua nykyhetkestä, jossa keho ja tietoisuus ovat tässä ja nyt.
...sanoisinko 'asiantuntevasta' viestistäsi :)
Ihmismielen emootioheiluri heilahtelee nautinnosta tuskaan, onnesta onnettomuuteen, miellyttävyydestä epämiellyttävyyteen. Koskaan ei saavuteta täyttymystä, todellista onnellisuutta - vain keinotekoista hetken tyydytystä. Niin kauan kuin tuo heiluri jatkaa loputonta edestakaisinliikettään, niin todellista mielenrauhaa ja iloa on mahdoton saavuttaa! Jos heiluriliike alkaa hidastumaan, sinä tönäiset sen taas liikkeeseen. Vai mitä?
Jos tuo heiluri pysähtyy, sinä tunnet itsensä miltei kuolleeksi. Tunne jatkuu, jos jäät heilurin päälle istumaan. Jotta sinä silloin vapautuisit tuosta piinaavasta tuskasta, sinun täytyy viimein todella luottaa olevasi Jumalan kämmenellä. Hypätä pois. Irrottautua.
Täytyy uskaltaa irrottaa itsensä tuosta menneisyyden taakasta, eli tunteiden heilurista, jonka polttoainetta ovat menneisyys ja mielen ajatukset. Sinun täytyy irrottaa itsesi menneisyydestä ja siitä mitä sinä aikaisemmin olet AJATELLUT olevasi, sillä se, mitä sinä todellisuudessa olet, on ajatuksien saavuttamattomissa! Sinun on avauduttava nykyhetkelle.
Sinun velvollisuutesi on olla iloinen ja onnellinen, ja jokaisen olennon kohdalla Elämä täyttää tuon velvollisuuden luonnostaan niin kauan kuin olento on Elämän virroissa läsnä: rehellinen, valpas, tietoinen, vastuullinen. Vain ihmisen mieli voi tehdä poikkeuksen ja irrottautua nykyhetkestä, jossa keho ja tietoisuus ovat tässä ja nyt.
Kirjoituksesi pohjalta en pysty suoraan sanomaan, mistä on kysymys. Syitä voi olla monenlaisia.
Muista kuitenkin, että pelastuksesi ei pohjautuu tunteisiin vaan Jeesuksen valmiiseen sovitustyöhön. Perustanamme onkin Kristuksen täytetty työ edestämme, eikä Pyhän Hengen keskeneräinen työ meissä. Muista, etteivät hairahduksemme tee tyhjäksi Jumalan armoa ja työtä meissä. Pelastuksen lahjaa ei kukaan voi riistää meiltä pois. Kun hyväksyt tämän ja turvaudut siihen, Jumala pelastaa armosta ja antaa elävän uskon ja pelastusvarmuuden. Lue lisää :
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm
Lue myös internetpaikan muita kirjoituksia.
Suloinen Jeesus on sinun luottamuksesi ja ikuinen turva!!
Jeesus rakastaa sinua!...eikä irroita kädestäsi vaikka itsestäsi"tuntuisi"miltä tahansa.
Hän pitää sinusta kiinni Ikuisella Rakkaudellaan,
ja saat levätä Hänen läsnäolossaan, ilman sanoja tai mitään yrittämistä..
Jumala kuulee sinun huokauksesikin
ja tuntee sydämesi.
..Herra kääntäköön kasvonsa sinun puoleesi
ja antakoon sinulle rauhan,
Isän,Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.Amen:))
Ehkäpä sinun ja Jumalan välillä ei ole mitään katkosta. Se vain on tuntunut/tuntuu sinusta siltä. Se on tunnetta ja tunteiden katoamista ja vaihtelua.
Ei rukoileminen ja Raamatun lukeminen ketään jaksa aina kiinnostaa. Kaikelle on aikansa. (Ei Jeesuskaan viettänyt elämäänsä lukien pyhiä kirjoituksia ja rukoillen. Niillekin oli aikansa hänen elämässään. Enimmäkseen Jeesus kai seurusteli ihmisten kanssa.)
Välillä täytyy ihan hiljalleen antaa jo kaiken luetun ja koetun muhia siellä päässä. Sitten sitä taas paremmin ymmärtää ja jaksaa.
Kyllä Pyhä Henki on sinun mukanasi. Eikä sinun tarvitse pelätä helvettiä.
Luin sattumalta tätä palstaa, ja huomasin viestisi.
Mulla on ollut ihan vastaavia kokemuksia, oli aika, jolloin luin Raamattua, kävin kirkossa/kuuntelin Jumalan palveluksen aina sunnuntaisin radiosta, ja kun luin Raamattua, tai
kristillisä kirjoja, tuntui, että "kolahti", Sana tuli todella lihaksi....
ja sitten, PUMPS, Jumala "katosi", kertakaikkiaan.
Minua on lohduttanut suuresti mystikkojen kuvaukset "erämaasta", kaudesta jolloin Herra piiloutuu ja lopettaa kaiken lohdutuksen, "fiilisten" antamisen, tarkoituksena
PUHDISTAA ihminen USKOON, eli ymmärtääkseni tässä kysytään sinulta todellista, sisäistä sitoutumista; luotatko Häneen ja tahdotko seurata minne viekin, ilman omaa "loistavasti suoritettua uskonnollisuutta" ja "palkintoja"
Kysymys voi olla puhdistumisesta, näinollen Jumala on ehkä lähempänä kuin koskaan.
Ole rauhassa.
T: Tuula