Joillakin ihmisillä joita olen nähnyt, tai joista olen kuullut ja lukenut, kuten myös vaimollanikin, on aivan ”ilmiömäinen kyky” ikään kuin ”muuntautua”, tai ainakin käyttäytyä aivan erilailla erilaisissa tilanteissa.
KOTONA vaimoni ei koskaan paljasta, että mistä asioista tykkää, ei tavallisissa asioissa eikä sängyssä, niin että minulla on erittäin vaikea kehittää suhdetta paremmaksi
Jos kysyy hänen mielipidettään jostakin niin hän sanoo, että ”onpahan mikä on”.
Kun kysyn, että mitä tuosta asiasta tykkäät, niin saattaa sano että ”ei paha”, tai ”ei paha, ei paha”. Eli minun täytyy tulkita se itse, että se saattaa olla myönteinen asia, mutta miksi se pitää sanoa noin kielteisesti. Eli hänen tunneasteikolla eikä sanavarastossa ole plussan puolelle menevää asteikkoa ollenkaan. Ikinä en ole kuullut hänen suustaan mistään asiasta sellaisia sanoja kuin, ”ihana, mahtava, suurenmoinen, fantastinen, hieno ym.”
Hän ei myöskään tykkää ollenkaan sellaisista lauluista joissa lauletaan rakkaudesta ym:sta, olivatpa ne sitten iskelmiä tai hengellisiä lauluja. Hän huomaa yleensäkin elämässä ja myös toisissa ihmisissä vain ne asiat mitkä eivät ole hyviä, mutta huonommat asiat kyllä ”hoksaa” hyvin.
Sitten MUUALLA ainakin ULKONAINEN KÄYTÖS ja reagointi saattaa muuttua tilanteen mukaan aivan toiseksi. Olen pannut monestikin merkille, ja viimeksi toissa pyhänä, kun olimme naapuripitäjien seurakuntien yhteisessä ehtoolliskokouksessa. Kun siellä lopuksi kahvipöydässä istuessamme, vaimoni istui minua vastapäätä, ja siinä pöydässä oli minun lisäksi kaksi miestä sekä yksi nainen.
Niin panin merkille kuinka vaimoni jälleen, niin kuin monesti muulloinkin kun olemme jossakin muualla, niin kuin melkein voisi sanoa, näytti oikein ”heräävän henkiin”. Hän oli niin hyvin pukeutunut, kuten yleensäkin sekä niin ”HERTTAINEN ja niin VIEHÄTTÄVÄ”, kuin vain nainen voi olla, ja hymy oli herkässä, ja osallistui aktiivisesti keskusteluun.
Jos milloin olemme jossakin uskonystävien luona kylässä, niin tilanne on samankaltainen.
Vaikka minä olen ainakin isommassa vieraassa seurassa aika hiljainen, niin kun olemme tuttujen kanssa, niin minä olen hyvinkin puhelias, jäljestäpäin joskus harmittaa kun tulee puhuttua liian paljon. Ja kun minä olen tunnetusti huumorimiehiä, niin me nauretaan paljon porukalla. Koskaan emme pyri nauramaan kenenkään toisen ihmisen kustannuksella, vaan monestikin se sellaista tilannekomiikka, tai sitten kertoilen itselleni sattuneita hassuja tapahtumia ym. ”Kaksimielisyyksiä” ym. en kerro, niin kuin joskus nuorena uskomattomana ollessa tuli kerrotuksi.
Näissä jossakin muualla olevissa tilanteissa myös vaimoni monesti nauraa myös minun puheille ihan ”vesissä silmin” ja lähes ”katketakseen”, kun sitä vastoin kotona melko harvoin niin tapahtuu. Eli kotona hän ei ymmärrä minun huumoria eikä leikkimieltä paljonkaan.
Sama tilanne on ”sänky puuhissa” ollessamme, jossa minä antaisin viattoman ”huumorin kukkia”, mutta hän ei siihen oikein osaa tulla mukaan, enkä minä siihen häntä pakota, vaan voidaan asia ottaa sitten vähän vakavamminkin, ja hänen ehdoillaan, mutta tiettyyn rajaan asti, koska minä jäisin muuten kokonaan ilman, sitä mitä minä kuitenkin kaipaan.
Eli tilanne on meillä sellainen, että ulkopuolisilla ihmisillä on mahdollisesti sellainen käsitys, ettei meillä ongelmia olekaan, kun on niin ”eläväinen” vaimokin, ja meillä näyttää ”pyyhkivän hyvin.”
Eli tässä nähdään, että aina ei ihmiset ole pohjimmiltaan, sellaisia miltä ensi alkuun näyttää. Vasta kun alkaa asua saman katon alla, niin sitten vasta näköjään totuus paljastuu.
Siitä en ole ihan varma, että onko hän niin hyvä teeskentelemään muiden seurassa vai onko kaikkia ihan aitoa hänen puoleltaan. Toivottavasti se on aitoa, sillä silloinhan minulla olisi vielä toivoa paremmasta, kunhan selviäisi, että mistä johtuu se että hän kotona on niin lukossa.
MITÄ MIELTÄ TE OLETTE, mistä tuollainen ”ilmiö” johtuu
Voiko tunteita teeskennellä oikeasti
17
1780
Vastaukset
- Kokemusta100
Se on nykyään niin etttä se läheisin saa kaiken pahan niskaansa koska on läsnä. Sitä vaan ajatellaan negatiivista toisesta ja niin myrkytetään oma mieli toista vastaan.
- samaa kokenut
Täälläkin on tunteet vaimoon kuolleet ajat sitten.. muiden seurassa näytellään niin rakastuneita ja onnellisia, mutta kotona arki on aivan järkyttävää.. vaimo vittuilee ja purkaa työuupumustaan minuun ja sen vuoksi olemme kotosalla mahdollisimman vähän tekemisissä
- itsekkin tietää
Tuon hengellisen osion kun sulkee pois, kuulostaa sinun nykyinen elämäsi lähestulkoon identtiseltä minun ENTISEEN elämääni.
Ex-vaimoni oli ihana, hyväsydäminen, iloinen, kuunteleva, auttava, alati hymyilevä..Sanat eivät riitä kertomaan. Mutta kaikki tämä vain vieraiden edessä.
Kotona kuulemma sai olla "oma itsensä", eikä esittää mitään. Mietinkin usein, mihin hävisi se ihminen, johon aikoinani rakastuin? Eroamme ihmetellään juuri tämän exäni ihanuuden takia, ja kuinka selität ihmisille, että olisitte tulleet meille kotiin katsomaan, kuinka se ihanuus purkaa kaiken pahan minuun, välillä kuitenkin olemalla puhumatta lähes viikkoon, ja kuitenkaan ei ole mitään vialla.
Kai joillain ihmisillä on itsetunto niin alhainen, ja miellyttämisen tarve niin suuri, että kaikki entinen ihana kääntyy pikkuhiljaa päälaelleen, ja muuttaa perhe-elämän helvetiksi. Nyt olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jolla on kyllä räiskyvä luonne, mutta hän on silti ihana, kiltti ja hyväsydäminen, ihan kaikille tasaisesti. Hän ilmoittaa suoraan, jos on huono päivä, ja että mikä on vialla. Ihailtavaa.
Ja uskokaa tai älkää, hänen persoonansa kanssa on niin paljon helpompi elää; ei tarvitse jatkuvasti miettiä, missä on vika, mitä nyt tein, rakastaako hän minua enää? Sen, ja paljon muutakin kuulen päivittäin, yhä monen yhteisen vuoden jälkeen :) - muuta kuin
että meillä ihan sama tilanne mutta meillä on sukupuolet toisin päin.
- SKvP
se taitaa olla meilläkin. Mies on muiden mielestä maailman auttavaisin ja hyväsydämisin ja antelijain, mutta tekisimpä tosiaan mieli sanoa muille, "että tulkaa kotiin katsomaan". Ei samaksi ihmiseksi tuntisi kun on vieraita tai ollaan vaan perheen kanssa. Uskomatonta!
- kes63
Tiettyyn rajaan asti ihminen voi teeskennellä jopa tunteitaan. Kuvaamissasi tapauksissa on kuitenkin kyse roolin vaihtamisesta, kun vaimosi seurassa muuttuu nauravaksi ja sosiaaliseksi. Tuollaisen roolin vaihdon tai käytöksen muutoksen ei siis tarvitse mitenkään liittyä tunteisiin.
Teillä on kuitenkin kotona tuo ongelma, että et tiedä mitä vaimosi oikeesti mistäkin asiasta ajattelee eli se on se varsinainen ongelma. Tosin voisit hyvin kysyä häneltä, että miksi hänen käytöksensä on erilaista kotona ja muualla. Älä myöskään esitä valitantakysymyksiä, vaan sanot, että kerro nyt OIKEESTI, että mitä tästä ajattelet ja sanot, ettet hyväky vastusta ei paha, ei paha!
Ja tätä kaikkeahan ei tarvitse sanoa hampaat irvessä tai huutamalla, vaan nimenomaan keskustellen! - *myst*
olla vieras koreutta esimerkiksi. minäkin toisinaan vastaan miehelleni ihan ok tai jotakin muuta jos asia on edes menettelevä eikä vastenmielinen ja joissain asioissa pitää vaan olla hienotunteinen eikä loukata toista.. esimerkiksi noin.
narsisti käsittääksen osaa teeskennellä tunteita mutta vaimosi ei nyt kuvauksen perusteella narsistilta vaikuttanut.
kyllä mniusta tuntuu että monia liittoja vaivaa eniten puhumattomuus toisen osapuolen puolelta olenkin miettinyt että jos liitossa puhuttaisi enemmän olisiko ongelmia/eroja vähemmän? - Onnellinen vaimo84
Hei,
tilanteesi kuulostaa ikävälle. Oletan käyttämistäsi sanoista, että olette lestadiolaisia? Korjaa toki jos olen väärässä.
Olisi hyvä tietää, kuinka pitkään seurustelitte ennen avioitumista, minkä ikäisiä te molemmat olette ja alkoiko vaimosi sulkeutuminen heti häiden jälkeen? Vietitte varmasti kuitenkin kahdenkeskistä aikaa ennen häitäkin ellette ole tiukkoja muslimeja. :)
Minun villi veikkaukseni on, että vaimollasi on pieni kriisi menossa. Hänellä on voinut olla epärealistisia odotuksia avioitumisesta tai jopa psyykkisiä ongelmia, masennusta tms. Ne on kaikki hoidettavissa, joten mitään hävettävää niissä ei ole.
Jos vaimosi on kovin nuori ja hän muutti suoraan kotoaan sinun kanssasi yhteen, sekin on aikamoinen muutos, jos on ennemmin tottunut suuren perheen vilinään ja turvallisuuteen, ja nyt sitä sitten onkin yksin.
Vaimollasi voi olla myös hampaankolossa jotain, ja hän ei jostain syystä tuo sitä esille.
Ehdottaisin, että ottaisit miehenä ohjakset käsiisi (vaimoasi kunnioittavasti), ja ottaisit asian puheeksi.
Pyydät vaimosi vaikka kainalaan istumaan, ja kerro miten rakastat häntä mutta tuntuu omituiselta, kun hän on niin sulkeutunut aina kotona. Kysy, vaivaako häntä jokin tai oletko tahtomattasi loukannut häntä. Kysy, viihtyykö hän asuinpaikkakunnallanne, opiskelu/työpaikassaan, kaipaisiko hän uusia harrastuksia tms.
Jos olette lestadiolaisia, vauvakin varmaan jo mielessä kaihertaa nuorella rouvalla.
Kysele ja anna aikaa vastata. Osoita, että rakastat, sekä fyysisesti (en tarkoita seksiä) että verbaalisesti.
Antamalla turvaa, rakkautta ja tilaa voi monen asian saada selvitetyksi. Mutta painota sitä, että puhuminen on tärkeää vaikka se tuntuisikin vaikealta. Sano, että vaimosi ei voisi sanoa mitään sellaista joka saisi sinut hylkäämään hänet. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, sano että vaimosi voi vaikka kirjoittaa tunteitansa/asiansa paperille.
Te olette molemmat lupautuneet avioliittoon ja vaikeinakin hetkinä se on hyvä pohja.
Jostain se kertoo, jos vaimosi muuttuu muiden seuraksi ihan eri ihmiseksi.
Jaksamista sinne!- Elämässä
Nimimerkki ”Onnellinen vaimo84”
Kiitoksia hyvistä ja rakentavista ajatuksista.
Vastaan lyhyesti muutamiin kysymyksiin ja näkökohtiin.
Emme ole kyllä lestadiolaisia, vaan eräästä vapaasta suunnasta.
Seurustelimme ennen avioliittoa n. 1,5 vuotta.
Kyllä hänen luonteensa näkyi jo silloin, tai ainakin suhtautumisensa minuun.
Ennen avioliittoa vietimme kyllä kahdenkeskistä aikaa, mutta ns. ”esiaviollisia suhteita” meillä ei ollut kyllä lainkaan, Ja siinä se tuli ”virhe”, koska sen takia ei paljastunut ajoissa se ettei hän kaipaa läheisyyttä eikä muutakaan kahdenkeskistä kanssakäymistä liioin ollenkaan.
Me emme ole enää nuoria, vaan jo yli viisikymppisiä, ja meillä on kaksi aikuista lasta.
Tuo ehdotuksesi ”Jos puhuminen tuntuu vaikealta, sano että vaimosi voi vaikka kirjoittaa tunteitansa/asiansa paperille.” voisi olla yksi mahdollisuus saada hänet avautumaan, kun hän ei kykene tunteitaan sanoin kuvailemaan. Epäilen tosin kyllä vähän, koska hän ei yleensä ole kovin innokas kirjoittelemaan, niin kuin minä taas olen. Mutta pitää kai joskus sopivan tilaisuuden tullen hänelle siitä sanoa.
- äitini
on samanlainen. Jo pienenä tyttönä kun meillä oli vaikka vieraita minua kehuttiin ja ylistettiin vieraiden kuullen ja vieraille kerrottiin kuinka olin saanut kiitettäviä koulusta yms. Kun vieraat lähtivät alkoi haukkuminen että pitikö sitä kakkuakin ahmia, mikset heti tullut tervehtimään vieraita (olin vessassa), huoneesikin oli niin sotkuinen (leikin vieraiden lasten kanssa siellä) jne.
Sama meno on jatkunut vuodesta toiseen. Naapureita ja tuttavia haukutaan minkä keretään ja kuitenkin on niin kivaa istua iltaa niiden kanssa.
Lomamatkoilla leikitään normaalia perhettä mutta kun päästään kotiin alkaa huuto ja raivoaminen. On hauska katsoa niitä lomakuvia missä seisoo ihan vieras perhe iloisena.
No onneksi olemme sisarusteni kanssa tästä puhuneet ja välillä nauraneetkin enkä usko että malli tulee jatkumaan.- dr saynomore
Minulla on kertynyt jo elämän kokemusta ja olen elänyt värikkään elämän .
Sama asia mietitytti minuakin ,lopulta sain ratkaistua ongelman joka olikin yksinkertainen ja siksi sitä ei hoksannut aiemmin.
Jos tarkastelet pariskuntia seurustelu vaiheessa ja sitten suhteen vakiintumisen jälkeen huomaat että samankaltainen muutos on tapahtunut jokaiselle keskinäisessä kommunikoinnissa.
Kyse on miellyttämisestä.
Vieraiden aikaan viihdytään ja halutaan myös miellyttää.
Omaa aviomiestä ei tarvitse miellyttää,hänen seurassaan voi olla relax,ilmiö on sama kun himoitset kaupan hyllyltä jotain esinettä mutta kun sen vihdoin saat ostettua tavara itsessään ei jaksa enää kiinnostaa herättämään mielihyvää,se on jo tavallaan kokoelmissasi.
Kyse on myös hieman suhteen jännitteestä,jos suhde on varmalla pohjalla ei siihen tarvitse panostaa.
Suhde joka on epätasapainossa,sanotaan vaikka niin että nainen huomaa miehen olevan kuumaa valuuttaa,täytyy siihen panostaa jottei ukko karkaa.
Sanotaankin että vakavat riidat puhdistavat ilmapiiriä .
Epäilisin että vaimosi on turhautunut suhteeseenne ,kahden keskinen kemianne on jumissa.
Jokainen ihminen haluaa näyttää parhaimmat puolensa vieraille ja vaihtaa täten sosiaalisen vaihteen päälle.
Tuota menoa erkanette toisistanne,ja teille ainoa yhteinen asia on sama osoite.
Tee jotain repäisevää,jotain joka osoittaa vaimollesi ettei kaikki ole itsestään selvää,mikäli hän sinua rakastaa huomaat hänen alkavan panostaa sinuunkin.
Karkeasti sanottuna vaimosi rakkaus on väljähtynyt tai hänen rakkautensa ei ole ollut alunperinkään aitoa ja oikeaa.
- omelo211
No hyvä, otit ajatuksesta kiinni.
Onkohan minulla ollut niin samanlaista, että siksi luen sinun elämästäsi.....
Äitini oli muuten tuollainen ja ex. Kumpikin saattoi sanoa vaikka mitä, ja kun vieraita tuli niin oltiin niin mukavia, itse kun vielä kyyneleitä nielin.
Vieraskoreita, haluavat vain antaa hyvän kuvan itsestään muille ihmisille. Minulle ex vielä teki niin, että saattoi sanoa jotain kivaa jollekin ja samalla näytti keskisormea minulle niin, että muut eivät nähneet.
Kyllä on psyyke oudosti rakentunut, ei muuta vain sanoa. Nyt kierrän tällaiset kaukaa.
Sinun on vain päätettävä mitä teet loppuelämälläsi jos ei tilanne parane ja vaimosi mielestä asiat ovat muka okei! Kuten on sanonut.
t.S - uskovaiset ja--
löydä oma elämä.
- surusilmä
En voi muuta sanoa, kuin että pahalta tuntui lukea tekstiäsi. Luin nuo molemmat keskustelut, ja ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen on, että vaimosi ei ymmärrä, mikä aarre hänellä on.
Tunneköyhyyteen tai tunteiden peittelyyn/teeskentelyyn voi olla monia syitä. Itsekin olen naisihminen, ja olen oppinut/opetettu peittämään tunteensa.
Ensinnäkin, millainen vaimosi lapsuudenkoti/lapsuus on? Et ole siitä mitään maininnut, ja kuitenkin se on todella tärkeä asia. Vanhemmistamme tai muista aikuisista ympärillämme muodostamme ne mallit, jotka ovat mukanamme läpi elämän. Vaatii paljon työtä päästä eroon näistä, jos ne ovat jotenkin vahingollisia malleja.
Minä olen käynyt läpi monella tapaa traumaattisen lapsuuden, johon liittyy niin henkistä kuin fyysistäkin kaltoinkohtelua ja myöskin hengellistä ahdistelua eli ns. raamatulla päähän lyömistä. Ihme, että vielä tämän jälkeen jaksan uskoa. Ainoa tapa selviytyä on kehittää jonkinlaisia ulkokuoria, ts. naamioita. Näissä on vaarana se, että todellinen ihminen katoaa niiden alle. Monesti on ollut sellainen tunne, että tunteet katoavat ja näyttelijä astuu nahkoihini sen todellisen ihmisen sijasta. Ja kaiken taustalla on hirveä pelko paljastaa itseään oikeasti.
Ja meidän tapauksessamme asialla ei taida olla onnellista loppua, valitettavasti. Mieheni ei taida kestää minua sellaisena kuin oikeasti olen, syvältä vahingoittuneena. Minä tunnistan itseni paljolti siitä, millainen kerrot vaimosi olevan. En ehkä ole noin vähäsanainen ja selkeän tunteeton, mutta minulla on pakonomainen tarve suojella itseäni tarkoin, jopa mieheltäni. Ne harvat kerrat, jolloin olen oikeasti yrittänyt kertoa tunteistani, ovat päättyneet katastrofiin. Kaikkein surkeinta asiassa on se, että minä rakastan miestäni yhä, eikä minulla ole edes voimaa erota hänestä, vaikka se ehkä olisi parasta. - yrittänyt surusilmä
surusilmä kirjoitti:
En voi muuta sanoa, kuin että pahalta tuntui lukea tekstiäsi. Luin nuo molemmat keskustelut, ja ensimmäinen ajatus mikä tuli mieleen on, että vaimosi ei ymmärrä, mikä aarre hänellä on.
Tunneköyhyyteen tai tunteiden peittelyyn/teeskentelyyn voi olla monia syitä. Itsekin olen naisihminen, ja olen oppinut/opetettu peittämään tunteensa.
Ensinnäkin, millainen vaimosi lapsuudenkoti/lapsuus on? Et ole siitä mitään maininnut, ja kuitenkin se on todella tärkeä asia. Vanhemmistamme tai muista aikuisista ympärillämme muodostamme ne mallit, jotka ovat mukanamme läpi elämän. Vaatii paljon työtä päästä eroon näistä, jos ne ovat jotenkin vahingollisia malleja.
Minä olen käynyt läpi monella tapaa traumaattisen lapsuuden, johon liittyy niin henkistä kuin fyysistäkin kaltoinkohtelua ja myöskin hengellistä ahdistelua eli ns. raamatulla päähän lyömistä. Ihme, että vielä tämän jälkeen jaksan uskoa. Ainoa tapa selviytyä on kehittää jonkinlaisia ulkokuoria, ts. naamioita. Näissä on vaarana se, että todellinen ihminen katoaa niiden alle. Monesti on ollut sellainen tunne, että tunteet katoavat ja näyttelijä astuu nahkoihini sen todellisen ihmisen sijasta. Ja kaiken taustalla on hirveä pelko paljastaa itseään oikeasti.
Ja meidän tapauksessamme asialla ei taida olla onnellista loppua, valitettavasti. Mieheni ei taida kestää minua sellaisena kuin oikeasti olen, syvältä vahingoittuneena. Minä tunnistan itseni paljolti siitä, millainen kerrot vaimosi olevan. En ehkä ole noin vähäsanainen ja selkeän tunteeton, mutta minulla on pakonomainen tarve suojella itseäni tarkoin, jopa mieheltäni. Ne harvat kerrat, jolloin olen oikeasti yrittänyt kertoa tunteistani, ovat päättyneet katastrofiin. Kaikkein surkeinta asiassa on se, että minä rakastan miestäni yhä, eikä minulla ole edes voimaa erota hänestä, vaikka se ehkä olisi parasta.käydä pariterapiassa tai jopa itse puhumasta tunnoistasi:)
itse olen alkoholisti perheestä jossa näin väkivaltaa vanhemmat riitelivät ja käyttivät nyrkkeja jne.. ja ihan pienestä tätä näin.
kävun mieheni kanssa luottamuspulan takia ja muunkin ilkeilyn takia hiukan selvittämässä asioita siinä saa lähinnä tietoonsa että mitä toinen ajattelee voit itse kertoa mitä ajattelet miltä tuntuu ja toinen saa ehkä ahaa elämyksen:) suosittelen jos haluat liittosi säilyttää ja olla ehkä eheämpikin joskus.
TOKI itseltäkin se sitä työtä vaatii ja vaikka usko itseensä meinaa loppua niin repsahduksetkin sallittuja;D! - surusilmä
yrittänyt surusilmä kirjoitti:
käydä pariterapiassa tai jopa itse puhumasta tunnoistasi:)
itse olen alkoholisti perheestä jossa näin väkivaltaa vanhemmat riitelivät ja käyttivät nyrkkeja jne.. ja ihan pienestä tätä näin.
kävun mieheni kanssa luottamuspulan takia ja muunkin ilkeilyn takia hiukan selvittämässä asioita siinä saa lähinnä tietoonsa että mitä toinen ajattelee voit itse kertoa mitä ajattelet miltä tuntuu ja toinen saa ehkä ahaa elämyksen:) suosittelen jos haluat liittosi säilyttää ja olla ehkä eheämpikin joskus.
TOKI itseltäkin se sitä työtä vaatii ja vaikka usko itseensä meinaa loppua niin repsahduksetkin sallittuja;D!Yksin käyn terapiassa, mutta mieheni ei halua edes kuulla puhuttavan asiasta, siis ei edes siitä, että minä käyn. Hänellä itsellään on kuulemma kaikki kunnossa, siis ei tarvitse lähteä. Hän suoraan sanottuna häpeää minua, ja heikkoa psyykeäni. Kummallisinta on, että avioliittomme on pitkä, ja nämä ongelmat alkoivat tulla vasta ihan viime vuosina. Aiemmin kykenimme puhumaan avoimesti. Nykyisin jokainen puheyritys johtaa riitaan ja siihen, että tunnen loukanneeni häntä, koska valitan vaikka meillä pitäisi olla kaikki hyvin.
En oikein jaksa edes tajuta, miten ihmiset monesti sanovat, että heidän tunteensa puolisoa kohtaan ovat kuolleet. Voi kun minun kävisi niin, ehkä sattuisi vähän vähemmän. - paljon kiinni siitäkin
surusilmä kirjoitti:
Yksin käyn terapiassa, mutta mieheni ei halua edes kuulla puhuttavan asiasta, siis ei edes siitä, että minä käyn. Hänellä itsellään on kuulemma kaikki kunnossa, siis ei tarvitse lähteä. Hän suoraan sanottuna häpeää minua, ja heikkoa psyykeäni. Kummallisinta on, että avioliittomme on pitkä, ja nämä ongelmat alkoivat tulla vasta ihan viime vuosina. Aiemmin kykenimme puhumaan avoimesti. Nykyisin jokainen puheyritys johtaa riitaan ja siihen, että tunnen loukanneeni häntä, koska valitan vaikka meillä pitäisi olla kaikki hyvin.
En oikein jaksa edes tajuta, miten ihmiset monesti sanovat, että heidän tunteensa puolisoa kohtaan ovat kuolleet. Voi kun minun kävisi niin, ehkä sattuisi vähän vähemmän.että haluaako kumppani tulla mukaan tai osallistua puolisonsa mietteisiin.. esimerkiksi minun mieheni sanoi samaa ja kumminkin tuli mukaan (eli hänellä ei ole mitään ongelmaa). vaan minulla.. mutta kyllä minun ajatukseni/tuntoni valottivat hänen tietoaan ja miettimiään asioita joita oli minussa ihmetellyt jne.
voihan se olla kyllä juu että toista osapuolta pelottaa tietää mitä toinen tuntee ja ajattelee luulenkin että siksi ei halua tietää toisen ajatuksista ja tunteista.. mutta se kyllä ihmetyttää jos aijemmin on pystynyt puhumaan ja yhtäkkiä ei mitään kun ilmaantuu ongelmia..
mutta eipä sellainen ihminen kyllä ymmärrä mitä ihminen jolla lapsesta pitäen ollut turvatonta kokee sitten myöhemmin.. ei minullakaan ollut ennen mieheni tapaamista "mitään ongelmia" ja kun tapasin tämän kaikinpuolin loistavan ihmisen huomasin että en luota tai olen ehkä liiankin (mustasukkanen/epävarma).. vaikka ei ollut syytä. mutta pääasia että saa toisen ymmärtämään mitä käy läpi tsemppiä:)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Et siis vieläkään
Et ilmeisesti ole vieläkään päässyt loppuun asti mun kirjoituksissa täällä. Kerro ihmeessä sit, kun valmista 😁 tuskin k512274Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖251098Aavistatko että moni tietää
Vai ollaanko hyvin vedätetty pokerinaamalla. No kun vähiten odotat niin yllätämme sinut82992Yritin saada
Vastauksia mutta et voinut olla rehellinen ja kaiken kannoin yksin. Halusin kovasti ymmärtää mutta en voi enää ymmärtää.11914Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt54893- 68883
Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me126863Kronikat..
Mikä hele… on tää yks kronikat mikä suoltaa facessa kaikkea julkaisua ja AINA samoista firmoista imatralla??? Eikö ne mu10783vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos22773Täällä istun ja mietin
Miten paljon haluaisin katsoa sinua juuri niin kuin haluaisin katsoa sinua. Rakastavin silmin. Näkisit vihdoin senkin pu49759