Saman Katon Alla Osa 8 Perhesuhteita

Olin täysin kalpea. Tiesin sen. Ja syystäkin. Ukki oli salannut jotain. Jotain joka liittyi Jeniin ja Beniin. Olin soittanut heille ja pian kumpikin olivat paikalla.
Ukki pyysi että minä ja Jen menisimme käytävään ja hakemaan äidin, sillä aikaa, kun hän puhui Benin kanssa. Olin hieman haluton noudattamaan ukin pyyntöjä, mutta kuitenkin minä tein mitä ukki pyysi.

Istuimme kolmisteen käytävässä ja viisi minuuttia tuntui ikuisuudelta, mutta viimein Ben tuli hakemaan meidät takaisin.
”Hei Jack. Mukava nähdä sinut. Viimeksi oli aika ikävä tilanne”, Jen sanoi ja jäi oven viereen seisomaan. Ben seisoi ukin oikealla puolella ja äiti meni istumaan vasemmalla puolella olevalle tuolille. Minä jäin sängyn eteen seisomaan tyhjänä. ”Totta Jen. Viimeksi oli ikävä tilanne. Onneksi tällä kertaa on vähän mukavampi”, ukki sanoi. Oli täysin pihalla. Ja halusin kysyä satoja kysymyksiä, mutta en pystynyt kysymään yhtäkään.
”Sisilia-kulta… minun olisi pitänyt kertoa tämä varmaan hieman aikaisemmin, mutta en ole pystynyt…. Sinulla on veli”, ukki sanoi ja äiti tuijotti häntä sanattomana. Silloin tällöin hän vilkaisi nopeasti Beniin ja kysyi viimein: ”onko tämä poika sitten veljenpoikani?” Benistä näki heti että hän oli hieman vaivaantunut. Hänhän mieluummin pysyi taustalla… ”Sisilia… Hän on veljesi”, Ukki sanoi hiljaa.
Tuijotimme vuoron perää äidin kanssa ukkia ja sitten Beniä. Benhän oli minun ikäinen… ja hän oli muka setäni. Tai siis enoni. Äiti oli itkun partaalla ja alkoi hengittää nopeasti. ”Poika… kuka on äitisi?” Äiti kysyi ja kun ukki oli sanomassa jotain, äiti huusi ettei hän kysynyt ukilta. Jalkani olivat pettämispisteessä, ja olisin kaatunut jollei Jen olisi ottanut minusta kiinni ja istuttanut tuoliin. ”Tiesitkö?” kysyin hiljaa. ”Arvailin”, Jen vastasi ja meni takaisin oven luo seisomaan.

”Rouva Maracat… Kun äitinne Mia kuoli 26vuotta sitten, isänne joutui pienelle rappiolle ja sitten tapasi äitini. Natalia Einstin”, Ben kertoi.
”Vannon että rakastan äitiäsi ja ystävystyin Natalian kanssa… Olin siis todellakin rappiolla. join, poltin… Ilman Natalian apua olisin varmaan kuollut”, ukki kertoi. Tuijotin jalkoihini ja toivon tämä olevan vain unta… pahaa unta, josta heräisin pian. Suljin silmäni ja avasin ne. Sama lohduton näky. Itkevä äiti, vaiennut Ben, ja ukki joka yritti selittää asioita.
”Onko hän sitten tyttäresi?” äiti kysyi ilkeästi. Kuulin kuinka Jen käveli selkäni taakse ja sanoi: ”en ole. Olen Jen Colonardo, tyttärenne ystävä ja Jackin naapuri kun hän asui Helmitiellä, ja kun minäkin asuin lapsuuteni siellä.” Käännyin nopeasti ja katsoin pitkään Jeniä. Oliko hän asunut Helmitiellä… ”Jen…” kuiskasin ja tunsin kyynelien valuvan. ”Olen halunnut unohtaa menneisyyteni, ja siksi en ole kertonut asuneeni. Ja minut tunnettiin silloin eri sukunimellä. Muutimme pois kun olin 8vuotias”, Jen kertoi ja otti kiinni kädestäni. Kaikki tuntuivat salaavan jotain… Ukki oli vuosia salannut Benistä, ja Jen menneisyydestään.

”Mitä helvettiä sinä sanoit?” äiti karjaisi. Heräsin ajatuksistani ja näin äidin seisovan raivoissaan. ”Sisilia. Rauhoitu. Tietysti minun pitää osallistua Benin menoihin. Niin kuin osallistuin sinunkin”, ukki sanoi tiukasti. Eli he olivat päässeet rahakysymykseen. Äiti on ollut aina tiukka raha-asioissa, mutta en olisi uskonut hänen raivostuvan tuollaisesta. Suljin ukin, äidin ja Benin keskustelun pois korvistani ja mietin asioita.
Oli päässyt pahimman säikähdyksen yli jo ja aloin tottua ajatukseen, että Ben on enoni. Ehken osaisi olla häntä kohtaa enää niin rento, tai sitten tilanne olisi toisin… Ben kun oli hieno ihminen.

Yllättäen lääkäri tuli huoneeseen ja huone hiljeni täysin. ”Rouva Maracat… Saanko pyytää teitä tuonne muualle?” lääkäri kysyi hieman kauhuissaan. Hän oli kai nuori, joka oli ensimmäistä kertaa puhumassa potilaan perheen kanssa… Sitten tajusin, että hänellä olisi uutisia isästä. ”Sano se täällä vain”, äiti tiuskaisi. ”tuota… Miehenne on kuollut”, lääkäri sanoi hiljaa.

© Jef