Kertoisiko joku joka tietää

>>Missä Vartiotorniseura myöntää sen, että Jumalan persoonanimi olisi oikeammin Jahve, eikä muodossa Jehova?

Jahve-lausunta-asua pidetään todennäköisempänä kuin Jehovaa:

"At the Yankee Stadium, when giving his speech introducing the New World Translation, the Society’s president said: “But, while recognizing the merits of the pronunciation ‘Yah·weh´’, the translation committee has used the form ‘Jehovah’ because of its familiarity and because it preserves the four original letters of the Hebrew name. In God’s own time when He reveals the correct pronunciation of his holy name, we will gladly make the accurate correction.”—See The Watchtower, September 15, 1950, page 317 . (w50 Dec. 1 p. 474)

"The Bible was written in Hebrew, Aramaic and common Greek originally; and in the Hebrew Scriptures the divine name is written as a Tetragrammaton or four Hebrew consonants, which correspond, in Latin, with JHVH, and in English, with YHWH. For centuries the name has been pronounced “Jehovah”, but within the last century Bible scholars have preferred the pronunciation “Yahweh” as more correct...........If in the Revised Standard Version they had chosen to use the form of the name “Yahweh” instead of “Jehovah”, there would have been no room for criticism. We ourselves think the form “Yahweh” is nearer the true pronunciation." (w53 Sept. 1 p. 529-532)

"Inserting the vowels of Jabe [the Samaritan pronunciation] into the original Hebrew consonant text, we obtain the form Jahveh (Yahweh), which has been generally accepted by modern scholars as the true pronunciation of the Divine name.” The New World Bible Translation Committee stated: “While inclining to view the pronunciation ‘Yah·weh´” as the more correct way, we have retained the form ‘Jehovah’ because of people’s familiarity with it since the 14th century. Moreover, it preserves, equally with other forms, the four letters of the tetragrammaton JHVH.” (w60 Aug. 1 p. 455)

"Correct Pronunciation of the Divine Name.
“Jehovah” is the best known English pronunciation of the divine name, although “Yahweh” is favored by most Hebrew scholars." (it-2 p.5)

WHY “YAHWEH”?
“Yahweh” (sometimes “Jahveh”) is simply an attempt to express God’s name in a form nearer to the original Hebrew. (w80 Feb. 1 p.6)

>>Onko tämä perusteltua, ja onko näissä kahdessa lausuntatavassa niin paljon erojakaan, että kannattaa ruveta tällaista erottelua tekemään??

Joku saattaisi olettaa, että tarkkuuteen pyrkiminen Jumalan erisnimen suhteen olisi perusteltua, etenkin jos liike haluaa antaa kuvan, että on ainoa, joka käyttää Jumalan oikeaa nimeä ja liike pitää tällaista toimintaa yhtenä osoituksena totuudestaan.

Löysin tällaisen kohdan, missä käsitellään "oikeaa" lausumistapaa:

*** it-1 s. 933 Jehova ***

Jumalan nimen oikea lausumistapa.
”Jehova” on suomalaisella kielialueella kauimmin käytössä ollut Jumalan nimen lausumistapa, vaikka useimmat heprean kielen tutkijat suosivatkin muotoa ”Jahve”. Vanhimmissa heprealaisissa käsikirjoituksissa tämä nimi esiintyy neljänä konsonanttina, joista käytetään yhdessä tavallisesti nimeä Tetragrammi (kreik. te·tra- ’neljä’ ja gram′ma ’kirjain’). Nämä neljä kirjainta (jotka kirjoitetaan oikealta vasemmalle) ovat הוהי, ja ne voidaan translitteroida suomeksi JHWH (tai JHVH).

Jumalan nimen heprealaiset konsonantit siis tunnetaan. Kysymys onkin siitä, mitkä vokaalit näihin konsonantteihin pitäisi liittää. Hepreassa alettiin käyttää vokaalimerkkejä vasta ensimmäisen vuosituhannen jälkimmäisellä puoliskolla (ks. HEPREA: Heprean kirjaimisto ja kirjoitus). Vokaalimerkit, joita on heprealaisissa käsikirjoituksissa tuolta ajalta, eivät kuitenkaan auta päättelemään, mitkä vokaalit Jumalan nimessä pitäisi olla. Syynä on eräs taikauskoinen tapa, joka oli alkanut jo vuosisatoja aiemmin.

***

Toinen kohta Vartiotoriseuran kirjallisuudessa, missä nimen oikeaa muotoa pohditaan, on tässä:

*** rs s. 102 - s. 103 Jehova ***

Kumpi Jumalan nimen muoto on oikea, Jehova vai Jahve?

Kukaan ihminen ei voi nykyään olla varma siitä, miten Jumalan nimi alkujaan lausuttiin heprean kielessä. Miksi ei? Raamatun hepreaa kirjoitettiin alun perin käyttäen vain konsonantteja, ei vokaaleja. Jokapäiväisessä kielenkäytössä lukijat pystyivät helposti lisäämään oikeat vokaalit. Aikanaan juutalaisille tuli kuitenkin taikauskoinen käsitys, että oli väärin lausua Jumalan persoonanimi ääneen, ja siksi he käyttivät korvikeilmauksia. Satoja vuosia myöhemmin juutalaiset oppineet kehittivät piste- ja viivajärjestelmän, jolla voitiin ilmaista, mitä vokaaleita tulisi käyttää luettaessa muinaista hepreaa, mutta Jumalan nimeä edustavien neljän konsonantin ympärille he panivat korvikeilmausten vokaalimerkit. Siten Jumalan nimen alkuperäinen lausumistapa hävisi.

Monet oppineet puoltavat lausumistapaa ”Jahve”, mutta siitä, onko se oikea muoto, ei olla varmoja, vaan oppineet ovat erimielisiä. Toisaalta tuon nimen muoto ”Jehova[h]” tunnetaan yleisimmin, koska sitä on käytetty esimerkiksi suomen kielessä jo satojen vuosien ajan ja siinä kuten muissakin muodoissa esiintyvät heprealaisen Tetragrammin neljä konsonanttia.

J. B. Rotherham käytti raamatunkäännöksessään The Emphasised Bible muotoa Jahve kautta Heprealaisten kirjoitusten. Mutta myöhäisemmässä Psalmien tutkielmassaan Studies in the Psalms hän käytti muotoa ”Jehova”. Hän selitti: ”JEHOVA – Muistonimen tämän englantilaisen muodon käyttäminen – – nykyisessä psalttarin käännöksessä ei johdu mistään epäilyksestä sen suhteen, ettei oikeampi ääntämys olisikaan Jahve, vaan yksinomaan henkilökohtaisesti kootuista käytännön todisteista, joiden mukaan on toivottavaa ottaa huomioon lukija- ja kuulijakunta tällaisessa asiassa, jossa tärkeintä on, että Jumalan nimeksi tarkoitettu sana on helposti tunnistettavissa.” (Lontoo 1911, s. 29.)

Käsiteltyään tämän nimen eri lausumistapoja saksalainen professori Gustav Friedrich Oehler sanoi lopuksi: ”Tästä lähtien käytän sanaa Jehova, koska tämä nimi on kerta kaikkiaan kotiutunut sanastoomme eikä sitä voida siitä syrjäyttää.” (Theologie des Alten Testaments, 2. painos, Stuttgart 1882, s. 143.)

Jesuiittaoppinut Paul Joüon sanoo: ”Me olemme käännöksissämme käyttäneet (hypoteettisen) Yahweh-muodon sijasta muotoa Jéhovah – – joka on tavanomainen ranskankielisessä kirjallisuudessa käytetty muoto.” (Grammaire de l’hébreu biblique, Rooma 1923, s. 49, alaviite.)

Useimmat nimet muuttuvat jossain määrin, kun niitä siirretään kielestä toiseen. Jeesus syntyi juutalaiseksi, ja heprean kielessä hänen nimensä lausuttiin kenties Je·šu′a‛, mutta Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat eivät epäröineet käyttää nimen kreikkalaista muotoa I·ē·sous′. Useimmissa muissa kielissä se äännetään hieman eri tavoin, mutta me käytämme epäröimättä kielessämme yleistä muotoa. Sama pitää paikkansa myös muista Raamatun nimistä. Miten me sitten voimme osoittaa asianmukaista kunnioitusta Häntä kohtaan, jolle kaikkein tärkein nimi kuuluu? Sitenkö, ettemme koskaan lausuisi tai kirjoittaisi hänen nimeään, koska emme tiedä täsmälleen, miten se alkujaan lausuttiin? Vai tulisiko meidän sen sijaan käyttää kielessämme yleistä lausumis- ja kirjoittamistapaa puhuessamme hyvää tuon nimen Omistajasta ja käyttäytyessämme hänen palvojinaan tavalla, joka tuottaa hänelle kunniaa?

***

Sitten vielä tällaista tekstiä:

*** it-1 s. 936 Jehova ***

Mikä on Jumalan nimen oikea lausumistapa?

Ensimmäisen vuosituhannen toisella puoliskolla juutalaiset oppineet kehittivät vokaalimerkit korvaamaan heprealaisesta konsonanttitekstistä puuttuvia vokaaleja. Jumalan nimeen he panivat kuitenkin siihen kuuluvien oikeiden vokaalimerkkien sijasta toiset vokaalimerkit muistuttamaan lukijaa siitä, että hänen pitäisi sanoa ’Ado·naj′ (merk. ’Suvereeni Herra’) tai ’Elo·him′ (merk. ’Jumala’).

Yhdenneltätoista vuosisadalta peräisin oleva käsikirjoitus Codex Leningradensis B 19A vokalisoi Tetragrammin muodoiksi Jehwah′, Jehwih′ ja Jeho·wah′ (loppu-h on mykkä). Masoreettisen tekstin Ginsburgin laitos vokalisoi Jumalan nimen muodoksi Jeho·wah′ (1Mo 3:14, Rbi8, alav.). Heprean kielen oppineet pitävät yleensä muotoa ”Jahve” todennäköisimpänä lausumistapana. He viittaavat siihen, että nimen lyhennetty muoto on Jah, esimerkiksi psalmissa 89:8 ja ilmauksessa ha·lelu-Jah′ (merk. ’ylistäkää Jahia!’) (Ps 104:35; 150:1, 6). Sitä paitsi esimerkiksi nimien Josafat ja Sefatja heprealaiseen kirjoitustapaan sisältyvät muodot Jehō′, Jō, Jah ja Ja′hu voidaan kaikki johtaa Jahvesta. Se, millaisessa muodossa varhaiskristilliset kirjoittajat siirsivät Jumalan nimen kreikkalaiseen kirjoitusjärjestelmään, viittaa jotakuinkin samaan suuntaan, sillä he pukivat sen esimerkiksi muotoon I·a·be′ ja I·a·ou·e′, jotka kreikkalaisittain lausuttuna muistuttavat ”Jahvea”. Silti tästä asiasta ei oppineiden piirissä olla lainkaan yksimielisiä, ja jotkut heistä kannattavat toisenlaisia lausumistapoja, joita ovat esimerkiksi Jahuva, Jahuah tai Jehuah.

Koska Jumalan nimen lausumistavasta ei nykyään ole täyttä varmuutta, ei näytä olevan mitään syytä, jonka vuoksi suomessa pitäisi luopua tutun ”Jehova”-muodon käytöstä jonkin toisen lausumistavan hyväksi. Jos näin tehtäisiin, olisi johdonmukaista, että monien muidenkin Raamatussa esiintyvien nimien kirjoitus- ja lausumistapa muutettaisiin: Jeremiasta tulisi Jir·mejah′, Jesajasta Ješa‛·ja′hu ja Jeesuksesta joko (heprean) Jehō·šu′a‛ tai (kreikan) I·ē·sous′. Sanojen tarkoitus on välittää ajatuksia; suomessa nimi ”Jehova” samastetaan tosi Jumalaan, ja se välittää nykyään tämän ajatuksen tyydyttävämmin kuin mikään ehdotetuista korvikemuodoista.