Niin, tietääkö kukaan, miten oma kansankirkkomme virallisesti opettaa seksistä ja sen luvallisesta harjoittamisesta?
Kävin itse riparin evankelisen liikkeen leirillä vuosituhannen vaihteen tienoilla ja silloin oli isosten, yms. opettajien kovassa suosiossa TRO-liike, joka ei salli seksiä ennen avioliittoa (liike siis näki esiaviollisen seksin syntinä).
Mutta miten on nyt? Saako papit itse päättää, miten seksistä opettaa, vai onko heillä jotain yleisohjetta? Puhuvatko he esim. masturbaatiosta tms. jutuista, joiden syntisyydestä/synnittömyydetä on väitelty iät ja ajat?
Kävin itse riparin evankelisen liikkeen leirillä vuosituhannen vaihteen tienoilla ja silloin oli isosten, yms. opettajien kovassa suosiossa TRO-liike, joka ei salli seksiä ennen avioliittoa (liike siis näki esiaviollisen seksin syntinä).
Mutta miten on nyt? Saako papit itse päättää, miten seksistä opettaa, vai onko heillä jotain yleisohjetta? Puhuvatko he esim. masturbaatiosta tms. jutuista, joiden syntisyydestä/synnittömyydetä on väitelty iät ja ajat?
Vastaukset 9
Vanhimmat
www.evl.fi:
Seksuaalisuus
Ihminen on luotu seksuaaliseksi olennoksi, joten hänen seksuaaliviettinsä ja seksuaaliset tarpeensa kuuluvat Jumalan tahdon mukaiseen ihmisyyteen. Vanha testamentti kuvaa ihmisen seksuaalielämää varsin realistisesti. Sen tunnetuin miehen ja naisen välistä suhdetta kuvaava kirja on Laulujen laulu. Raamatun antama kuva seksuaalisuudesta on kauttaaltaan myönteinen.
Kristillinen näkemys seksuaalisuudesta torjuu sekä asketismin että libertinismin (seksuaalisuuden rajoitukseton toteuttaminen) samoin kuin seksuaalisuuden palvonnan. Uuden testamentin ajan hellenistisen asketismin mukaan ruumis on sieluun nähden alempiarvoinen. Tällainen käsitys on ajoittain näkynyt myös kirkon elämässä. Tukea seksuaalikielteiselle asenteelle on löydetty eräistä Jeesuksen ja Paavalin sanoista. Vuorisaarnassa Jeesus sanoi: "Teille on opetettu tämä käsky: 'älä tee aviorikosta'. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan" (Matt. 5:27–28).
Tässä Jeesuksen sanassa ei ole kysymys seksuaalisuuden kieltämisestä, vaan niin kuin viidennen käskyn rikkominen alkaa lähimmäisen vihaamisesta, aviorikos alkaa lähimmäisen vaimon haluamisesta itselleen. Edelleen, kun Paavali varoittaa lihan himosta (Gal. 5:19–21), hän puhuu ihmisen itsekkäistä haluista, joita noudatettaessa myös ruumiiseen kätketyt voimat alkavat kulkea omalakisesti eivätkä enää ole sopusoinnussa lähimmäisenrakkauden vaatimuksen kanssa.
Seksuaalisuus on Jumalan lahja, josta ihmisen tulee kiittää ja iloita. Silti on mahdollista elää inhimillisesti syvää ja tarkoituksellista elämää myös silloin, kun elämä fyysisen seksuaalisuuden toteutumisen kannalta on vajaata. Ihmisen tulee mieluummin pidättyä seksuaaliyhteydestä kuin toteuttaa seksuaalisuutta ihmisyydelle arvottomalla tavalla. Kristinuskon mukaan seksuaalisuus toteutuu parhaiten miehen ja naisen välisessä avioliitossa.
Ks. myös hakusanat avioero, avioituminen uudelleen, avioliitto, avioliiton siunaaminen, avioliittoon vihkiminen, avosuhde, homoseksuaalisuus
http://karimies.uskojarukous.net/Artikkelit/Avoliitto.h tm
Raamatun mukaan avioliiton synnyttävät luopuminen vanhemmista, puolisoon liittyminen ja sukupuoliyhteys. Jos nämä ehdot täyttyvät, asiassa ei ole sinänsä mitään väärää, vaan avopari elää itse asiassa teologisesti tarkasteltuna avioliitossa, vaikka Suomen lainsäädännössä heidän suhdettaan kutsutaankin avoliitoksi. Tämä on täysin selvää luomisoikeudellisen avioliittokäsityksen valossa.
Myöskään häät eivät ole Raamatussa avioliiton edellytys.
On siis olemassa suhteita, jotka ovat Jumalan edessä avioliittoja, vaikka ne yhteiskunnallisen lainsäädännön silmissä olisivatkin vain avoliittoja. Avioliitto perustuu Tunnustuskirjojen ja Lutherin mukaan luonnonoikeuteen eli luomisjärjestykseen. Samaa kantaa edustaa myös Raamattu. Sen lisäksi, että avo- ja avioliittojen välille ei edes ole voitu tehdä eroa monina aikakausina kirkon historiassa, myös osa nykyisistä kirkoista on tullut siihen johtopäätökseen, että avoliittoja voidaan pitää avioliittoina.
Koska ei siis voida perustellusti katsoa, että avoliitossa eläminen olisi itsessään syntiä tai väärin, ei myöskään voida oikeutetusti kieltää kristittyjä elämästä avoliitossa. Tosin avioliiton virallinen rekisteröiminen voi olla hyödyllistä. Häät tai vihkiminen eivät kuitenkaan ole avioliiton kannalta välttämättömiä, vaan ne ovat ehdollinen yhteiskunnallinen tapa, jota voidaan noudattaa tai jättää noudattamatta. Sellaista, mikä ei ole välttämätöntä, ei voida ehdottomana vaatiakaan.
Erityisen ongelman on nyky-Suomessa synnyttänyt suhtautuminen avoliittoihin. Etenkin herätyskristillisissä piireissä on perinteisesti ajateltu, että avoliitto on aina ja välttämättä syntiä. Avoliitto on haluttu nähdä avioliiton vastakohtana. Sellaisen parin asumista yhdessä, jota ei ole laillisesti vihitty avioliittoon, on pidetty automaattisesti syntinä ja kristitylle sopimattomana.
Perinteinen herätyskristillinen avioliittoteoria on muodostunut 1800-luvun käytännön pohjalle. Se voidaan tiivistää käsitykseen, jonka mukaan avioliitto on sama asia kuin lainvoimainen vihkiminen. Jos on vihitty, on avioliitossa, muuten ei. Aviollinen elämä ilman lainvoimaista vihkimistä on määritelty haureudeksi.
Mielenkiintoista on, että missään kohtaa Raamattua ei näytetä edellyttävän häitä, vihkimistä tai jonkinlaista seremoniaa avioliiton syntymisen edellytykseksi. Useista ihmiskunnan kantaisistä ja patriarkoista vain todetaan, että he ottivat itselleen vaimoja tai yhtyivät heihin.39
Keskiajalla ei ollut rekisteriviranomaisia eikä ylipäänsä modernin kaltaista kansallisvaltiota. Monissa maissa avioliitot solmittiin tuolloin ns. tapaoikeuden perusteella. Tapaoikeudella tarkoitetaan ikimuistoisista ajoista periytyneitä kirjoittamattomia oikeussääntöjä, 'maan tapaa'. Tapaoikeuden nojalla riitti, että mies ja nainen olivat sopineet olevansa aviopuolisoita, jotta heidät myös sellaisiksi katsottiin. Tapaoikeus muodosti keskiaikaisen Englannin oikeusjärjestelmän perustan. Siihen perustuva avioliitto, ns. 'common law marriage' on edelleen mahdollinen monissa Yhdysvaltain osavaltiossa.7 Kun avioliitto solmitaan tapaoikeuden mukaan, valtio ei ole siitä millään tavalla tietoinen, eikä ole mitään julkista rekisterinpitäjää, jolta voitaisiin kysyä, onko joku tietty ihminen avioliitossa. Tällä tavoin solmittua avioliittoa ei siis voida tarkastaa henkikirjoittajalta. Kirkollinen vihkiminenkään ei keskiajalla ollut pakollista, kuten se ei tietenkään ole Yhdysvalloissakaan, joten edes kirkonkirjoista ei ole apua henkilön siviilisäädyn selvittämiseksi. Jäljelle jää siis vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täytyy todeta, että suurin osa keskiajan ihmisistä ei ollut avioliitossa, vaikka he itse näin ajattelivat, vaan päinvastoin he elivät koko ikänsä haureudessa, tai sitten täytyy luopua vaatimuksesta, että avioliitto täytyisi voida tarkistaa jostakin rekisteristä.
"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:31-32).
Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. (1. Kor. 6:16-17)
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13)
Toisin sanoen: Joka yhtyy lihallisesti toiseen ihmiseen, on samaa lihaa hänen kanssaan. Joka yhtyy hengellisesti Jumalaan, on samaa Henkeä hänen kanssaan. Siksi Raamattu antaa avioliitolle tämän määritelmän:
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 1:24).
Avioliitto on sitä, että on yhtä lihaa. Se ei ole termi, se ei edes ole vain relaatio, vaan se on entiteetti, toisin sanoen olemistodellisuus. Avioliitto olemistodellisuutena on kenties meidän silmiltämme kätketty, salaisuus, samassa mielessä kuin esimerkiksi Kristuksen reaalinen läsnäolo ehtoollisaineissa tai Pyhän Hengen läsnäolo uskovassa on salaisuus. Olemukseltaan nämä asiat ovat analogisia. Raamattu kuitenkin opettaa selvästi, että avioliitossa on läsnä tällainen todellisuus, joka syntyy lihallisen yhtymisen kautta, ja joka on tarkoitettu pysyväksi:
Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Mark. 10:6-9)
Kun siis kysytään, ketkä ovat avioliitossa, on vastaus: Ne kaksi, jotka ovat tulleet yhdeksi lihaksi. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Jumala on yhdistänyt heidät. Jumalan luomistarkoitukseen sisältyy se, että nämä kaksi pysyvät yhdessä. Liittyminen ja yhdeksi lihaksi tuleminen eivät myöskään ole avioliiton edellytyksiä tai seurauksia, vaan ne ovat sen olemus. Kummankin pitää esiintyä yhdessä. Liittyminen velvoittaa yhdeksi lihaksi tulemisen, sillä puolison ruumis ei kuulu hänelle itselleen,42 yhdeksi lihaksi tuleminen taas velvoittaa liittymisen. Jos näin ei todellisuudessa käy, se ei ole Jumalan vika, vaan ihmisten, jotka käyttävät Jumalan luomistyötä väärin. Haureus on yhdeksi lihaksi tulemista ilman liittymistä, huorintekeminen eli aviorikos taas yhdeksi lihaksi tulemista jonkun muun kanssa kuin sen, johon on jo liittynyt.
Julkisen kihlauksen jälkeen kihlautuminen jonkun muun kanssa on Lutherin mukaan aviorikos.22 Julkisesti kihlattu tyttö on aviovaimo ja mies aviomies.23 Luther lausuu, että avioliitto on yhtä paljon avioliitto kihlauksen jälkeen kuin häidenkin jälkeen.24 Salassa tapahtunut kihlaus ei synnytä avioliittoa, mutta silti sen jälkeen tapahtunut sukupuoliyhteys ei ole haureutta, mikäli tarkoituksena on kuitenkin ollut solmia avioliitto.25 Tässä ajattelussaan Luther liittyykin kirkossa jo vanhan kirkon ajoilta vallinneeseen perusperiaatteeseen, jonka mukaan keskinäinen sopimus luo avioliiton, consensus facit nuptias.26 Kihlakumppanit ovat siis jumalallisen oikeuden mukaan solmineet keskenään avioliiton...
Näin minäkin opetan. Se on Uudessa Testamentissa:
5.ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästään ja äidistään ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'. [JKR: Matt. 19:5]
Ja sitten onkin väärin, että esim. h-seurakunnan pastori pyrkii erottamaan avoliittolaisia. "Et sa laulaa meillä kokouksissa, jos olet avoliitossa". Näin kerran kävi eräälle kaverilleni, ja se oli 1000 hengen h-seurakunnan pastori, oli oikein 3 pastoria ottanut kuuletukseen erään laulajan. Pastorit erottivat tämän laulajan hänen avopuolisostaan ja näin teettivät huorin. Mutta ehkä puolen vuoden kuluttua tuo liitto sitten alkasi uudelleen.
Kirjoitukseni ei tarkoita että kaikki olisi väärin h-seurakunnassa. Tietenkin seurakunnat ovat siunaus suomelle ja ruotsille. Mutta uskon vielä suurempaan herätykseen tässä lopunajassa!
Olen saanut luvan tuolta laulajalta julkaista tämä asia, joka on joskus ennemminkin tuotu täällä esille.
Oli vielä niinkin että sitten erotuksen jälkeen sama pastori oli konffan rukousteltan päällikkö, ja tämä laulaja meni rukoiltavaksi, koska oli kipeyttänyt selkänsä tämän avoparierotuksen tähden. Näin hän sitten sanoi laukajalle ratkaisuksi "että meidän seurakunnassa on naisiaa vaikka kuinka paljon". Mutta laulaja sanoi, "ettei hän ole kaupan."
Että siinä sitä vain pastorin toimesta suositeltiin toista naista eli haureutta, eikä sitä, minkä kanssa liitto oli jo syntynyt yllä olevan Jumalan sanan perustella.
Että vaikka pastorit ovat siuaus, niin tuossa oli sokea piste käytännön ja Jumalan Sanan uuden Testamentin välillä tällä pastorilla todella.
http://www.jeesusonherra.se
PS. lainaan vielä edellisen kirjoutksen lopun, koska olen niin samaan mieltä. Olen lukenut Uuden Testamentin 25 kertaa 10 vuodessa ja osaan myös englantia ja minulla on tarkkoja englanninkielisiä raamattuja. Lisäksi koen että tässä on Pyhän Hengen voitelu. Eli esiaviollinen seksi ei ole syntiä, jos on jo menty kihloihin, eli on lupauduttu toisilleen ja on tarkoitus mennä naimisiin.
Lainaus edellisestä kirjoituksesta, OK!
-------------------------------------------------
Julkisen kihlauksen jälkeen kihlautuminen jonkun muun kanssa on Lutherin mukaan aviorikos.22 Julkisesti kihlattu tyttö on aviovaimo ja mies aviomies.23 Luther lausuu, että avioliitto on yhtä paljon avioliitto kihlauksen jälkeen kuin häidenkin jälkeen.24 Salassa tapahtunut kihlaus ei synnytä avioliittoa, mutta silti sen jälkeen tapahtunut sukupuoliyhteys ei ole haureutta, mikäli tarkoituksena on kuitenkin ollut solmia avioliitto.25 Tässä ajattelussaan Luther liittyykin kirkossa jo vanhan kirkon ajoilta vallinneeseen perusperiaatteeseen, jonka mukaan keskinäinen sopimus luo avioliiton, consensus facit nuptias.26 Kihlakumppanit ovat siis jumalallisen oikeuden mukaan solmineet keskenään avioliiton...
Eräs tuntemani isonen kertoi, että asiaan ei oikein oteta kantaa. On mielipiteiden kyselyä ihmisiltä, mutta kukaan ei sano lopullista totuutta asiasta. Työntekijöistä muistaakseni kanta esiaviolliseen seksiin oli fifty-fifty. Toiset hyväksyy, toiset ei. Tämä siis viimekesäistä toisen käden tietoa, en oo varma muistanko ihan oikein.
Omalla riparillani aikanaa oli myös TRO-liike totuutena esillä. Olen myös kuullut ripareista, joissa pappi jakaa kondomeja leiriläisille. Vaihtelu on suurta. Minusta olisi parempi antaa selkeää opetusta kuin mielistellä joka suuntaan.
En ole koskaan kuullut, että osana oppitunteja olisi riparilla puhuttu masturbaatiosta. Syynä on varmaan se, että Jumala on parhaaksi nähnyt olla asiaa Raamattuun johdattamatta, vaikka se on takuulla tunnettu jo 2000v sitten. Ja Raamattuun on paha lisäillä mitään. Kysymys on yleensä jätetty omantunnon asiaksi kunkin itse ratkaistavaksi.
Kiitokset kaikista viesteistä!
Erityiset kiitokset sinulle anskutin_89! Vastauksesi oli todella selventävä ja tiivis. Olen kanssasi aivan samaa mieltä siitä, että kirkon olisi syytä olla yksimielisempi näissä asioissa. Ei mielistely mitään auta: jos aiotaan pitää Raamatusta edes vähän kiinni niin löytyy aina tahoja (ei-kristillisiä siis), jotka pystyvät "lupaamaan" enemmän vapauksia ihmisille. Joten parasta olisi vaan olla yksimielinen (ja nojata Raamattuun), vaikka sitten tulisikin enemmän "lunta tupaan" kirkon ulkopuolelta.
Viestissäsi oli muutenkin tosi hyvää pohdintaa! Monimutkaisia juttujahan nuo seksuaalimoraalin kysymykset ovat ja parasta tosiaan jättää sellaiset asiat, joista Raamattu ei puhu, jokaisen itsensä omassatunnossaan pohdittavaksi. Ehkä kirkko voisi pitää näitä seksiasoita enemmän esillä rippikouluopetuksen ulkopuolellakin, suurinta osaa ihmisistä kun ne koskettavat toden teolla vasta hieman myöhemmin.
kantaa periaatteellisesti niinkuin raamattu opettaa,lähtisi kirkosta pois satoja tuhansia jäseniä, jotka ovat loitontuneet Jumalasta ja ajattelevat maallisesti.
Kyllähän kaikenlaiset seksisairaudet puoltavat, että pitäisi elää niinkuin pyhäkirja opettaa.
minua on ihmetettynyt lähetystyö Afrikassa, että miten on ihmisiä käännytetty kristityiksi, puhumatta mitään moraalista?
Kerran oli afrikalainen pappi tv:ssä, häneltä oli kuollut viisi poikaa aidsiin, miksikö kysyn vaan?
Eiköhän kristityt kirkko ole vastuussa aidsista Afrikassa?
Siellähän kun alkaa mieli tehdä seksisä, kaapataan nainen mistä vaan vaikka väkisin, ja pannaan toimeksi. Eli eletään ihan niinkuin ennenkin metsäläisenä himojensa mukaan.
Kyllähän avioliitto suojaa etenkin lapsia, useimmin siihen sitoudutaan silloin paremmin.
Avuoliitto on tänäpäivänä jokaisessa kulttuurissa
hyvksytty muoto suojaamaan lapsen etua.
Avoliiton kokeneet ja avioliittoon päätyneet ovat kokeneet aviolitossa aivan erilaista turvallisuutta, ja yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista.
"Ei seksiä ennen avioliittoa", "ei lapsia ennen avioliittoa", jne asioita "ei ennen avioliittoa"..."ei veroalea ennen avioliittoa" :( hups..
Avioliitto on 'sopimus', ei mikään kirjallinen vaan sen kuuluisi olla HENKINEN sopimus. Ei mikään "taakka", kuten se nykyään tuntuu olevan. Avioliitto muuttuu taakaksi, jos sitä ei enää halutakkaan enää noudattaa. Ahdistavaksi pahaksi.
Sopimuksia tehdään maailmassa valtavia määriä päivittäin. Niiden pääfunktiona on ikäänkuin saada osapuolet muuttumaan: ajattelemaan tietyllä tavalla tietyistä asioista. Sopimus, ei se ole mikään nimi paperissa - nimi paperissa on periaatteessa vain muodollisuus, johon voi hätätapauksessa vaikka pyyhkiä *:nsä. Suullinen sopimus on yhtä pätevä kuin kirjallinen sopimus. Näin sanoo myös Suomen laki ainakin.
Avioliitto on sopimus muotoa: "minä TAHDON rakastaa", ei: "minä lupaan olla liitossa". Sitä (ensimmäistä) se olikin joskus. Nykyään ihmiset ovat itse muotoa "ei omia ajatuksia voi eikä pidäkkään kontrolloida" ja "rakkaus on aina oikein".
Ihminen nykyään kuvittelee hallitsevansa maailmaa - ihminen ensin kadottaa kyvyn hallita itseään ja sittenkö muka kuitenkin alkaa hallita maailmaa? Hehhehee!! PLIIS. Jos ihminen oppisi hallitsemaan edes itseään, niin hän edes, EDES, oppisi elämään! -Kuollut ihminen..
Niin, periaatteessa ei avioliitto, "virallinen avioliitto", ole mikään pakollinen kuitenkaan, mutta liitto! -Miksi? No lasten takia. Ei ihminen ole mikään lelu, ei ihmisiä saa tehdä ikäänkuin lemmikiksi, kotieläimeksi! Silti niitä tehdään. "Mä oon aatellu että pitäiskö hankkia marsu tai koira, tai sit vois hankkia lapsen tai jotain..."
Ei seksiä ennen avioliittoa. -Miksi? No ensisijaisesti lasten takia sekin. Avoliitossa oleva pariskunta tekee "vahingossa" lapsen. Molemmat esim opiskelee vielä. Molemmat esim. hartaita kristittyjä uskovaisia. -Mitä äiti tekee? Tappaa lapsen! Noo, suhde jatkuu normaalisti kiinteänä, sitten taas - hupsista keikkaa - opiskelunsa päättänyt nuori nainen saa taas lapsen. Mies opiskelee vielä ja hänellä itse asiassa on jo toinen nuorempi partneri "ei muistella pahalla, kiittimoi!" -Mitä äiti tässä tilanteessa tekee? No, saman minkä pari vuotta sitten: tappaa lapsen. Mitä ihmeellistä siinä on - kyllähän jääkarhutkin eläintarhoissa syövät välillä omat poikasensa?!?
Niin, no pari yksittäistapausta, me ihmislajin edustajat sen sijaan tillataan näitä alle vuoden ikäisiä lapsia kuin karjaa emmekä edes syö.
-Kiinassa sentään syövät niitä! http://www.joltivan.org/?s=fetus
uskovaisille dilleille.päästäisiin teistäkin joskus eroon.
... suojaa lasta yhtään sen paremmin kuin avoliittokaan. Sellainenkin asia kuin ehkäisy on olemassa, joka tuntuu olevan näiden palstojen perusteella ventovieras käsite kristityille. Jos lapsi on ei-toivottu, on se sitä huolimatta siitä ovatko henkilöt naimisissa keskenään vai eivät. Toisin kuin eräät tahot mielellään haluaisivat väittää, eivät avoliitossa elävät ole sen moraalittomampia kuin avioliitossa elävätkään.