Pari hyvää kirjaa

Heille jotka ovat oikeasti kiinnostuneita siitä mitä kuoleman jälkeen on edessämme niin suosittelen lukemaan pari kirjaa:

Michael Newton: Sielujen matka ja jatko-osa Sielujen kohtalo

http://www.ultra-lehti.com/kirjat/kir-sielujenkohtalo.jpg

Kirjat kertovat siitä minkälaista on maallisen kuolemamme jälkeen ja mitä siellä toimitaan ja miten siellä jatketaan henkistä kasvua ja miten valmistaudutaan uuteen maanpäälliseen elämään. Tieto on saatu tuhansilta eri henkilöltä hypnoosin avulla. Tapaukset ovat yhteneviä ja antavat minusta uutta ajateltavaa elämän peruskysymyksiin.

Kirjat ovat siinä mielessä erikoisia että vastaavaa tietoa ei ole aikaisemmin juurikaan ollut. Eri selvänäkijöiden selityksiä ja kuolemanrajakokemusten avulla on saatu jotain tietoa mutta nyt tieto on hyvin seikkaperästä.

Kirjoissa on yhteensä 58 eri asiakkaan esimerkkiä kokemuksistaan ja kirjailija on tehnyt yhteenvedon kokonaisuudesta. Mikä parasta, tieto ei ole annettua tietoa vaan henkilöiden itsensä muistamia asioita. Tällöin ”paholainekaan” ei ole päässyt väliin mitä niin useat kirkkousovaiset toitottavat tälläkin foorumilla.

Itse lukeneena suhtaudun muutamiin asiakkaiden kokemiin selitysiin hieman kriittisesti mutta kokonaisuudessa kirjat ovat erinomainen lähde henkimaailman asioista kiinnostuneille. Niistä käy hyvin ilmi että elämä ei suinkaan pääty maallisen elämän loputtua vaan jatkuu ”toisella puolella” sielun jatkaessa henkistä kasvuaan.

Kirjasta selviää myös se miksi maallinen elämä on myös hyvä henkisen kasvun kannalta ja miksi tänne ”jonotetaan” henkimaailmassa.

Kirjassa sivutaan myös kuolemanrajakokemuksia mutta ne eivät ole oleellisia koska oleellista on tässä tapauksessa henkimaailmassa oleva aika, siis maallisten elämien välillä oleva ajanjakso. ”Elämää elämien välissä” kuten Michael Newton asian ilmaisee.

Otin erään poikkeuksellisen esimerkin joka on kuitenkin hyvinkin ajankohtainen tällekin foorumille. Toisen kirjan jatko-osasta "Sielujen kohtalo". Kysymys on helvetillä ja paholaisesta pelotelleen saarnaajapastorin paluusta henkimaailmaan. Siinä käy ilmi että usein helvetillä pelottelijat ovat itsekin peloissaan ja näin saatavat siirää pelkonsa myös muihin kanssaihmisiin



****

Henkimaailman asukkaat ovat ilmeisestikin varsin tietoisia siitä, miten lumoutuneita me ihmiset olemme tällaisiin pimeisiin ja pahoihin mörköihin, jota vaarantavat sielumme.

Eräs poikkeuksellinen asiakkaani kuvaili tätä seikkaa erinomaisen hyvin. Tapauksessa 18 asiakkaani opettajan ivallinen demoneiden käyttö onnettomaan oppilaaseensa on karua ja epätavanomaista mutta tehokasta. Tapaus osoittaa, miten henkimaailmassa voidaan käyttää lahes brutaalia huumoria kuvaamaan selkeästi meidän puutteitamme ihmisinä.


Tapaus 18 käsittelee evankelisen saarnaajan kuolemaa 1920-luvulla. Syvässä etelässä asunut pappi oli viettänyt koko Elmänsä nähden pirulaisia joka nurkassa ja notkelmassa.

Tarkastellessani hänen elämäänsä asiakkaani muistojen kautta, hän kertoi minulle: "Seurakuntalaiseni tärisivät luitaan ja ytimiään myöten saarnatessani heille siitä helvetistä, joka synnintekijöitä odottaa." Aloitan tapauksen käsittelyn siitä hetkestä, jolloin asiakkaani on juuri saapumassa henkimaailman portille.


Tapaus 18


M: Sanoit, että vaikka kaikki onkin vähän hämarää, leijut kirkkaassa valossa ja joku on tulossa sinus kohti.
A: Aivan. Olen jotenkin eksyksissä. En ole vielä tottunut näihin maisemiin.

M: Etene vain rauhassa ja anna tuon hahmon lähestyä sinus samalla kun itse lähestyt sitä.
A: (pitkä tauko, jonka jälkeen kovalla kauhunsekaisella äänellä) HYVA JUMALA, El!

M: (äkillisen huudon säpsäyttämänä) Mitä ihmettä tapahtuu?
A: (alkaa vapista holtittomasti) Voi El ... El... HYVA LUOJA.' SE ON SAATANA ITSE. TIESIN SEN, OLEN JOUTUNUT HELVETTIIN!

M: (tarttuen asiakastani olkapäistä) Hengitä rauhallisesti syvään, niin kohtaamme tilanteen yhdessä. (pehmeämmällä äänellä) Et ole helvetissä...
A: (keskeyttää terävällä äänellä) NIIN VARMAAN - MIKSI IHMEESSÄ ITSE PIRU SITEN SEISOO EDESSÄNI?

M: (asiakkaani kasvot ovat aivan hiestä läpimärät ja pyyhkäisen niitä kevyesti nenäliinalla rauhoitellen häntä edelleen) Rauhoitu, kyseessä on jokin väärinkäsitys, josta otamme pian selvää.
A: (alkaa valittaa keinuen edestakaisin tuolillaan kiinnittämättä minuun lainkaan huomiota) Äääää... loppu tuli... olen helvetissä...


M: (puutun tilanteeseen nyt voimakkaammin) Kerro minulle tarkkaan, mitä näet.
A: (aluksi kuiskaten, sen jälkeen kovemmalla äänellä)...Olennon... paholaisen... punavihreät kasvot... sarvet... kiiluvat silmät... hirveät kynnet... kasvojen iho on kuin hiiltynyttä puuta...VOI JEESUS, MIKSI JUURI MINA KAIKISTA MAAILMAN IHMISISTÄ? MINÄHÄN PUHUIN SINUN NIMESSÄSI KOKO AJAN.


M: Mitä muuta näet?
A: (haluttomasti) MITÄ MUUTA TÄÄLLÄ MUKA ON? ETKÖ TAJUA, SEISON SAATANAN EDESSA?

M: (nopeasti)'(tarkoitan hahmoa muuten. Katsele päästä alaspäin ja kerro mitä näet.
A: (raivokkaasti puistatellen) En mitään... vain utuisen, aavemaisen kehon.

M: Älä mene minnekään. Eikö se tunnu sinusta vähän oudolta miksi paholaisella ei ole ruumista? Siirry nyt ajassa nopeasti eteenpäin ja kerro, mitä paholaismainen hahmo tekee?
A: (ponnahtaen äkillisesti tuolillaan pystyyn, huokaisten sen jälkeen syvään ja vajoten takaisin tuolin pohjalle) Se... se lurjus... olisihan minun pitänyt tietää... se on SCANLON. Hän ottaa naamarin pois ja virnistää minulle ilkeästi.

M: (voin nyt ottaa rauhallisemmin) Kuka on Scanlon?
A: Minun oppaani. Tämä on hänen kieroutunut ajatuksensa pilailusta.


M: Miltä Scanlon todellisuudessa näyttää?
A: Pitkät, kotkamaiset piirteet, harmaat hiukset... täynnä ilkikurisuutta, kuten aina. (nauraa letkeästi vaikkakin on vielä hieman järkyttynyt) Olisihan minun pitänyt tietää. Talla kertaa hän yllätti minut täysin.

M: Onko Scanlonilla useinkin tapana tehdä tällaista? Miksi hän säikäytti sinut juuri kun olit tullut henkimaailmaan ja olit vielä hieman sekaisin?
A: (puolustellen) Hei, Scanlon on mahtava opettaja. Tämä on hänen tapansa opettaa. Hän on saanut koko ryhmämme kiikkiin näillä naamioillaan, mutta hän tietää, etten oikein pidä niistä.

M: Kerro, miksi Scanlon käytti paholaisen naamiota pelästyttääkseen sinut tuon elämäsi jälkeen? Keskustele hänen kanssaan nyt.

Huomautus: Hiljennyn hetkeksi, kun asiakkaani ottaa mielessään yhteyden Scanloniin.

A: (pienen tauon jälkeen) Kerjäsin sitä itse. Niinpä niin! Saarnasin ihmisille koko elämäni paholaisesta ja pelottelin heitä... ja sanoin, että he joutuvat helvettiin, elleivät kuuntele minua, Scanlon antoi vain minun maistaa omaa Lääkettäni.

M: Entä mitä nyt ajattelet hänen menetelmistään? A: (harmistuneena) Hän taisi tehdä asiansa selväksi.

M: Haluaisin kysyä sinulta suoran kysymyksen: uskoitko todella näkeväsi demonisia hahmoja kaikkialla, kuten kerroit seurakunnallesi, vai oliko taustalla muita syitä?
A: (kiihkeästi) Ei, ei - uskoin todella omiin puheisiini pirulaisista kaikkialla ja jokaisessa ihmisessä. En ollut mikään teeskentelijä.

M: Oletko varma, ettei kyseessä ollut vain vääränlainen hurskaus? Etkö yrittänyt olla jonkin muunlainen kuin millainen todellisuudessa olit?
A: En! Minä uskoin siihen. Virheeni oli saarnata ihmisille ja rakastaa sitä tunnetta, joka muiden hallitsemisesta tuli. Myönnän siis nämä puutteeni... tein joidenkin seurakuntalaisteni elämästä

aika kurjaa... kun en nähnyt ihmisissä olevaa hyvää. Epäilin aina kaikkea, koska pahat henget olivat minulle pakkomielle, ja tämä turmeli minut.


M: Ajatteletko, että tulit sellaiseksi kuin tulit osaksi siitä syystä, että olit valinnut juuri tuon tietyn kehon tuohon elämääsi?
A: (tympeällä äänellä) Juuri niin, en osannut hillitä itseäni. Valitsin kehon, jolla oli ärhäkkä tapa ajatella, enkä osannut tulla kunnolla esiin. Olin liian mustavalkoinen saarnaajana.

M: Entä tiedätkö, miksi sielutietoutesi valitsi liiton juuri tuon kehon kanssa ja alkoi saarnaajaksi, joka jatkuvasti pelotteli ihmisiä?
A: Tuota... minä... hitto... annoin sen tapahtua, koska oli niin ihana hallita muita... pelkäsin... ettei minua otettaisi tarpeeksi vakavasti.

M: Pelkäsit siis, ettet hallitsisi omaa elämääsi?
A: (pitkä tauko) Niin... että olisin... riittämätön.

M: Ajatteletko, että käyttämällä paholaisen naamiota Scanlon halvensi kaikkea sitä, minkä puolesta olit kirkossasi taistellut?
A: En suinkaan, opettajani vain on sellainen. Valitsin itse papin kehon ja hän auttoi minua kaikessa. Menin vain vähan sivuraiteelle - itse polku ei ollut mitenkään väärä. Uskoni ei ollut mitenkään paha asia, mutta jouduin vähän harhateille ja eksytin samalla muutkin. Scanlon haluaa, että ymmärrän miltä ihmisten pelottelu tuntuu sen sijaan, että heidän kanssaan yrittäisi keskustella järkevästi. Hän halusi, että koen itse saman pelon, jonka olen heille aiheuttanut.
huomautus: Siirrän nyt asiakkaani ryhmänsä pariin saadakseni paremmin selville, miten Scanlon käyttää naamioita opetustarkoitukseen


M: Kuka on ensimmäinen henkilö, joka tulee sinua vastaan?
A: (epäröiden ja arasti) Se... se on enkeli... hohtavan valkoiset siivet... (tunnistaen) HYVA ON, RIITTÄÄ! JÄITTE KAIKKI KIIKKIIN.


M: Kuka enkeli on?
A; Se on rakas ystäväni, Dianne. Hän on ottanut pois enkelinaamionsa ja syleilee minua nauraen.

M: Nyt en oikein ymmärrä. Sieluhan voi ottaa millaisen muodon tahansa, joten miksi käyttää naamioita?
A: Naamio on kuin kielikuva, symboli jota voi pidellä kädessään ja laittaa päälle ja ottaa pois halutessaan. Vastapainoksi Scanlonin suurelle metkulle Diane näyttäytyy minulle rakastavana enkelinä kaikkien nauraessa sille, mitä minulle tapahtui.

M: Millainen yksilö Diane on?
A: Hyvin lempeä ja huumorintajuinen. Hän rakastaa käytännön piloja, kuten lähes kaikki muutkin ryhmäni jäsenet. he tietävät kaikki, että otan asiat liian vakavasti. En mitenkään erityisesti pidä naamioista, joten he kiusaavat minua niillä.

M: Käytetäänkö naamioita oppitunneilla oikean ja väärän käytöksen havainnollistamiseen?
A; Kyllä, niiden avulla valaistaan hyvää ja huonoa ajattelua, väärinkäsityksiä... ne kuvaavat luonteemme myönteisiä ominaisuuksia ja niitä, jotka eivät ole niin toivottavia, ja naamioiden avulla voimme näytellä eri tilanteita keskenämme.

M: Oliko alunperin Scanlonin ajatus käyttää tällaista rekvisiittaa hyväksi opetustarkoituksiin?
A: (nauraen) Kyllä oli, ja kaikki hänen valintansa ovat varsin vaikuttavia.



Tämä oli outo tapaus, ja myönnän avoimesti, että Scanlon sai minutkin kiikkiin ja että luulin hetken pääseväni asiakkaani mukana sellaiseen paikkaan, jossa kukaan muu asiakkaani ei ollut ennen käynyt. Tällainen kohtelu, jonka asiakkaani sai henkimaailman porteilla osakseen, on poikkeuksellista, enkä ole koskaan tavannut toista opasta, jonka käytös olisi yhtä hillitöntä ja tahallisen ärsyttävää.

Seuraavien lukujen aikana näemme, miten näyttelemisellä on tärkeä merkitys sieluryhmän toiminnassa. Scanlonin ryhmän tapa käyttää naamioita kuvaamaan erilaisia uskomusjärjestelmiä on kokemukseni mukaan hyvin ainutlaatuista.

Naamioilla on pitkät perinteet kulttuurissamme, jossa jumalallisten ja demonisten voimien yksilöllistämistä on käytetty mollaamaan pelättyjä henkiä ja ylistämään niitä henkiä joita on kunnioitettu. Paholaisnaamiolla on pitkät perinteet pahojen henkien poismanaamisessa. Tapaus 18 osoittaa, miten ryhmän johtaja on valinnut jotakin ihmisten keskuudesta herättämään erilaisia tuntoja oppilaissaan.