Olen miettinyt vuosien varrella lapsen kasvatusta ja
ruumiillisen kurituksen osuutta.
Nuorena uskovana
katselin ja kuuntelin toisten, jo vanhempien uskovien, jopa
saanaajien perheitä myöten
tapaa kurittaa fyysisesti.Itsekin alussa luulin että se olisi
jopa Raamatun linja,puhutaanhan
siellä kurituksesta.Mutta sittemmin muutin mieltäni,luettuani
enemmän Sanaa.Jumalan Henki ei
kehoita kenenkään itsetunnon alaspainamiseen, sillä vähänkään
psykologiaa ymmärtävä henkilö ymmärtää, ettei itsetuntoa
kasvateta toista nujertamalla.
Meillä suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto.Itsetunto on
huono monesta syystä. Lapsuudella on tietysti siihen
suurin panoksensa.Siellä koetut asiat jäävät ihmissieluun
pysyvästi ja vaikuttavat koko elämän ihmissuhteissa kaikkialla.
Liian monet valitettavasti eivät itse edes tiedosta sitä omassa
käyttäytymisessään, mutta tarkkasilmäinen ulkopuolinen
saattaa huomata heikon itsetunnon
käyttäytymistavoissa, vieraan ihmisen kohdalla.
Huonolla itsetunnolla varustettu henkilö asettuu heti
puolustuskantaan,jos hän kokee itsensä uhatuksi tavalla tai toisella.
Uhatuksi tuleminen pelkillä mielipiteiden eroavaisuuksilla on
hyvin usein tapahtuva ilmiö, kaikissa yhteisöissä kuten uskonnolliset
yhteisöt, työpaikat, kerhot jne.Missä vain ihmiset kokoontuvat
usein tiiviisti toistensa kanssa.
Myös tällaisella keskustelufoorumilla itsetunnon osuus tulee
selvästi näkyviin.
Miten itsetunto syntyy ja kuinka sitä voi kehittää?
Itsetunto on ihmisessä oleva tunne tai käsitys itsestään.
Itsetunto
muodostuu kokemusten - hyvien ja huonojen - pohjalta, se ei ole
peritty ominaisuus. Itsetunto on yksi ihmisen persoonallisuuden
ominaisuus.
Jokaisella meistä on oma sisäinen käsitys itsestämme, se mitä
hiljaa mielessämme
itsestämme ajattelemme ja miten hyviä omasta mielestämme
olemme. Toinen puoli
itsetuntoa on se, mitä haluamme kertoa itsestämme muille.
Se näkyy käytöksessä
ja siinä millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa.
Itsetunto on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme. Se
kehittyy läheisissä
ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaan,
meistä
huolehditaan ja meidät hyväksytään jo aivan pienestä pitäen,
itsetunto
kehittyy ja antaa suuntaa tulevalle - nuoruudelle ja aikuisuudelle.
Moite
ja arvostelu omien vanhempien taholta ja terveen hyväksynnän
puute
saattavat aiheuttaa myöhempinä ikäkausina huonoa itsetuntoa.
Elämänkolhut
ja vastoinkäymiset koulivat toisia entistä vahvemmiksi ihmisiksi,
toiset jäävät helpommin
hautomaan huonoja kokemuksiaan, eivätkä pääse ikävän asian
tai kokemuksen yli.
Onneksi itsetuntoaan voi kaikissa elämänvaiheissa kehittää
parempaan suuntaan.
Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa.
Itsetunto JUMALAN SANASTA
Hyvä itsetunto uskovalla henkilöllä on mahdollista kasvaa
Jumalan sanan kautta.
Pääpiirteittäin se tapahtuu jatkuvana itsensä tutkiskeluna
ja parannuksen tekona
syntien tunnustamisena Jeesuksen edessä.Avoimuus
itseään kohtaan sekä
rehellinen tiedostaminen turhista
luuloista ja vääristymistä oman itsensä suhteen on kaiken
A ja O.
Mitkään ihmisen omat teot eikä korkea moraali edes ole
Jumalan edessä
esitettävä puolustus.
Itsetunto kasvaa sitä mukaa kuinka uskova ymmärtää
Kristuksen sisäisesti
omassa elämässään.Vain Kristuksen anteeksiantavan
armon kautta, voi huono itsetunto
saada alun kasvaa paremmaksi.
Kristuksen tunteminen kasvaa Jumalan Sanan kautta.Hän elää
Sanassaan, sillä Jumala on Sana.
Kristuksen tuntemisen kautta huononkin itsetunnon omaava
ja usein lankeava uskova
oppii tuntemaan myös oman itsensä.
Kuka minä olen ja miksi elän? Mikä on minun tehtäväni ja
osuuteni, millaisia lahjoja ja luovia
kykyjä minulla on?
Kun luottamus Jumalan Sanaan, Kristuksen aina anteeksiantavaan
armon syvyyteen kirkastuu
uskovalle, oppii hän samalla tuntemaan itsensä.Huonot ja
hyvät puolensa ja turhat itsesyytökset
sekä turhat luulot itsestään häipyvät pikkuhiljaa.
Hän tietää olevansa hyväksytty juuri sellaisena syntisenä ja
vajavaisena kuin hän on.
Jumala hyväksyy hänet ainoastaan Poikansa
Jeesuksen Kristuksen Golgatalla sovitetun työn kautta.
Usein lankeava syntinen uskova, sillä syntiä tekee jokainen
uskovakin lopun elämäänsä, oppii Kristuksen armon kautta lopulta
näkemään oman itsensä.
Lainkirjain ei paranna, ainoastaan evankeliumin anteeksiantava
armon sanoma.
Ainainen lainjulistuksen kautta tuleva kuritus on vain itsetunnon
alaspainamista
ja yksilö ei voikaan kehittyä persoonallisessa kasvussaan
ihmisenä, toisten ihmisten joukkoon.
Jumala kasvattaa jokaista lastaan henkilökohtaisesti ja Hän antaa jokaiselle
yksilölle oikeuden kasvaa omaa kasvuaan, olkoon se sitten hidasta tai hieman
nopeampaa.Pääasia on että kasvua tapahtuu ja että uskova pysyy Jumalan Sanan
raittiissa opetuksessa , koko armossa ja koko totuudessa.
Kun taas armon syvyys ja tietoisuus siitä, että olen hyväksytty vain
Kristuksen sovitustyön kautta, ilman lain tekoja ja suorituksia
alkaa kirkastua uskovalle, luottamus ja rauha Jumalan Poikaan
hänen henkilökohtaisena puolustajanaan kasvaa.
Hänen uhmakkuutensa lakia vastaan alkaa väistyä
kun armo on saanut sijaa hänen sisimmässään.
Hän uskaltautuu avoimemmaksi Kristuksen kasvojen edessä,
ja tunnustaa syntinsä ja virheensä sekä
alkaa kasvaa hengellistä kasvua, mikä näkyy pyhityksenä
ja kasvuna ihmiseksi, toisten ihmisten joukossa.
Hän pystyy antamaan anteeksi itselleen sekä toisille syntisille.
Myös anteeksipyynnöt omasta mahdollisesta huonosta
käyttäytymisestä tulevat helpommiksi.
Synti ei enää kiehdo samalla tavalla kuin ennen,sillä
kunnioitus omaa itseään ja Jumalaa kohtaan on saanut
sen merkittävimmän alun;
Olen rakastettu ja hyväksytty tällaisenaan, enkä tahdo
enää synnissä elää.
Paljon puhutaan "ihmeparantumisesta" ja Jumalan voimavaikutuksista.
On kaikenlaisia jalkojen pidentäjiä, kultapaikkojen hampaisiin lupaajia,
ja "taivaasta tippuvia kultahippujen jakajia".On nauruherätystä ja
kaatumistakin löytyy siellä sun täällä, missä vain nämä
"ihmeparantajat" kulkevat mukanaan tuomaa "voimavaikustaan" jakamassa.
On sähköisen voiman ja käsien täristysten ja "enkeli-ilmestysten" esittäjiä.
On mukamas niitä "uusia viestejä taivaasta" saaneita.
En väitä etteikö Jumala tekisi ihmeitä vielä tänäkin päivänä, mutta väitän
ettei Hän toimi omaa, sanassaan ilmoitettua totuuttaan vastaan, kuten
nykyajan "ihmeparantajina" kulkevat superjulistajat toiminnallaan ovat osoittaneet
tekevänsä.
Mutta kysyn, mitä teemme pidennetyllä jalalla,tippuvilla kultahipuilla
jos sielumme on edelleenkin sairas ja ihmisuhteemme eivät ole kunnossa?
Mitä teemme naurukohtauksella, mutta ihmisuhteemme ovat rikki, parantumattoman
sielumme tähden?
Jeesus Kristus, millainen Hän oli täällä maan päällä kulkiessaan ja miten Hän kohteli
eri ihmisryhmiä?
Hän viihtyi kaikkien alaspainettujen ja sorrettujen ihmisten parissa.Hän ei
halveksinut syntistä naista, jota kirjanoppineet ja fariseukset syyttivät ja pilkkasivat, vaan
Hän otti hänet huostaansa ja hoiti hänen sieluaan rakastamalla häntä.
Näin Hän tekee vielä tänäkin päivänä, jokaisen syntisen naisen ja miehen kohdalla.
Hän tahtoo parantaa meidän rikkonaiset sielumme, niin että voimme elää
tasapainoista ja rikasta elämää.
Hän tahtoo parantaa meidät niin, että rikkoutuneet ihmissuhteemme korjautuvat
hiljalleen ja että voimme elää rauhassa kaikkien ihmisten keskellä.
Jeesus Kristus on ennenkaikkea sielujemme parantaja.
Mistä parantuminen löytyy? -Se löytyy vielä tänäkin päivänä evankeliumin sanomasta
-anteeksiantavan armon voimasta.
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta syntien anteeksiantajana
on vielä tänäkin päivänä se ainoa Jumalan VOIMA ja voimavaikutus, sekä
todellinen ihmeparantuminen.
ruumiillisen kurituksen osuutta.
Nuorena uskovana
katselin ja kuuntelin toisten, jo vanhempien uskovien, jopa
saanaajien perheitä myöten
tapaa kurittaa fyysisesti.Itsekin alussa luulin että se olisi
jopa Raamatun linja,puhutaanhan
siellä kurituksesta.Mutta sittemmin muutin mieltäni,luettuani
enemmän Sanaa.Jumalan Henki ei
kehoita kenenkään itsetunnon alaspainamiseen, sillä vähänkään
psykologiaa ymmärtävä henkilö ymmärtää, ettei itsetuntoa
kasvateta toista nujertamalla.
Meillä suomalaisilla on tunnetusti huono itsetunto.Itsetunto on
huono monesta syystä. Lapsuudella on tietysti siihen
suurin panoksensa.Siellä koetut asiat jäävät ihmissieluun
pysyvästi ja vaikuttavat koko elämän ihmissuhteissa kaikkialla.
Liian monet valitettavasti eivät itse edes tiedosta sitä omassa
käyttäytymisessään, mutta tarkkasilmäinen ulkopuolinen
saattaa huomata heikon itsetunnon
käyttäytymistavoissa, vieraan ihmisen kohdalla.
Huonolla itsetunnolla varustettu henkilö asettuu heti
puolustuskantaan,jos hän kokee itsensä uhatuksi tavalla tai toisella.
Uhatuksi tuleminen pelkillä mielipiteiden eroavaisuuksilla on
hyvin usein tapahtuva ilmiö, kaikissa yhteisöissä kuten uskonnolliset
yhteisöt, työpaikat, kerhot jne.Missä vain ihmiset kokoontuvat
usein tiiviisti toistensa kanssa.
Myös tällaisella keskustelufoorumilla itsetunnon osuus tulee
selvästi näkyviin.
Miten itsetunto syntyy ja kuinka sitä voi kehittää?
Itsetunto on ihmisessä oleva tunne tai käsitys itsestään.
Itsetunto
muodostuu kokemusten - hyvien ja huonojen - pohjalta, se ei ole
peritty ominaisuus. Itsetunto on yksi ihmisen persoonallisuuden
ominaisuus.
Jokaisella meistä on oma sisäinen käsitys itsestämme, se mitä
hiljaa mielessämme
itsestämme ajattelemme ja miten hyviä omasta mielestämme
olemme. Toinen puoli
itsetuntoa on se, mitä haluamme kertoa itsestämme muille.
Se näkyy käytöksessä
ja siinä millaisen kuvan haluamme itsestämme antaa.
Itsetunto on yksi herkimmistä ominaisuuksistamme. Se
kehittyy läheisissä
ihmissuhteissa kanssakäymisen kautta. Kun meitä rakastetaan,
meistä
huolehditaan ja meidät hyväksytään jo aivan pienestä pitäen,
itsetunto
kehittyy ja antaa suuntaa tulevalle - nuoruudelle ja aikuisuudelle.
Moite
ja arvostelu omien vanhempien taholta ja terveen hyväksynnän
puute
saattavat aiheuttaa myöhempinä ikäkausina huonoa itsetuntoa.
Elämänkolhut
ja vastoinkäymiset koulivat toisia entistä vahvemmiksi ihmisiksi,
toiset jäävät helpommin
hautomaan huonoja kokemuksiaan, eivätkä pääse ikävän asian
tai kokemuksen yli.
Onneksi itsetuntoaan voi kaikissa elämänvaiheissa kehittää
parempaan suuntaan.
Luottamus itseen ja ulkomaailmaan kasvaa pikkuhiljaa.
Itsetunto JUMALAN SANASTA
Hyvä itsetunto uskovalla henkilöllä on mahdollista kasvaa
Jumalan sanan kautta.
Pääpiirteittäin se tapahtuu jatkuvana itsensä tutkiskeluna
ja parannuksen tekona
syntien tunnustamisena Jeesuksen edessä.Avoimuus
itseään kohtaan sekä
rehellinen tiedostaminen turhista
luuloista ja vääristymistä oman itsensä suhteen on kaiken
A ja O.
Mitkään ihmisen omat teot eikä korkea moraali edes ole
Jumalan edessä
esitettävä puolustus.
Itsetunto kasvaa sitä mukaa kuinka uskova ymmärtää
Kristuksen sisäisesti
omassa elämässään.Vain Kristuksen anteeksiantavan
armon kautta, voi huono itsetunto
saada alun kasvaa paremmaksi.
Kristuksen tunteminen kasvaa Jumalan Sanan kautta.Hän elää
Sanassaan, sillä Jumala on Sana.
Kristuksen tuntemisen kautta huononkin itsetunnon omaava
ja usein lankeava uskova
oppii tuntemaan myös oman itsensä.
Kuka minä olen ja miksi elän? Mikä on minun tehtäväni ja
osuuteni, millaisia lahjoja ja luovia
kykyjä minulla on?
Kun luottamus Jumalan Sanaan, Kristuksen aina anteeksiantavaan
armon syvyyteen kirkastuu
uskovalle, oppii hän samalla tuntemaan itsensä.Huonot ja
hyvät puolensa ja turhat itsesyytökset
sekä turhat luulot itsestään häipyvät pikkuhiljaa.
Hän tietää olevansa hyväksytty juuri sellaisena syntisenä ja
vajavaisena kuin hän on.
Jumala hyväksyy hänet ainoastaan Poikansa
Jeesuksen Kristuksen Golgatalla sovitetun työn kautta.
Usein lankeava syntinen uskova, sillä syntiä tekee jokainen
uskovakin lopun elämäänsä, oppii Kristuksen armon kautta lopulta
näkemään oman itsensä.
Lainkirjain ei paranna, ainoastaan evankeliumin anteeksiantava
armon sanoma.
Ainainen lainjulistuksen kautta tuleva kuritus on vain itsetunnon
alaspainamista
ja yksilö ei voikaan kehittyä persoonallisessa kasvussaan
ihmisenä, toisten ihmisten joukkoon.
Jumala kasvattaa jokaista lastaan henkilökohtaisesti ja Hän antaa jokaiselle
yksilölle oikeuden kasvaa omaa kasvuaan, olkoon se sitten hidasta tai hieman
nopeampaa.Pääasia on että kasvua tapahtuu ja että uskova pysyy Jumalan Sanan
raittiissa opetuksessa , koko armossa ja koko totuudessa.
Kun taas armon syvyys ja tietoisuus siitä, että olen hyväksytty vain
Kristuksen sovitustyön kautta, ilman lain tekoja ja suorituksia
alkaa kirkastua uskovalle, luottamus ja rauha Jumalan Poikaan
hänen henkilökohtaisena puolustajanaan kasvaa.
Hänen uhmakkuutensa lakia vastaan alkaa väistyä
kun armo on saanut sijaa hänen sisimmässään.
Hän uskaltautuu avoimemmaksi Kristuksen kasvojen edessä,
ja tunnustaa syntinsä ja virheensä sekä
alkaa kasvaa hengellistä kasvua, mikä näkyy pyhityksenä
ja kasvuna ihmiseksi, toisten ihmisten joukossa.
Hän pystyy antamaan anteeksi itselleen sekä toisille syntisille.
Myös anteeksipyynnöt omasta mahdollisesta huonosta
käyttäytymisestä tulevat helpommiksi.
Synti ei enää kiehdo samalla tavalla kuin ennen,sillä
kunnioitus omaa itseään ja Jumalaa kohtaan on saanut
sen merkittävimmän alun;
Olen rakastettu ja hyväksytty tällaisenaan, enkä tahdo
enää synnissä elää.
Paljon puhutaan "ihmeparantumisesta" ja Jumalan voimavaikutuksista.
On kaikenlaisia jalkojen pidentäjiä, kultapaikkojen hampaisiin lupaajia,
ja "taivaasta tippuvia kultahippujen jakajia".On nauruherätystä ja
kaatumistakin löytyy siellä sun täällä, missä vain nämä
"ihmeparantajat" kulkevat mukanaan tuomaa "voimavaikustaan" jakamassa.
On sähköisen voiman ja käsien täristysten ja "enkeli-ilmestysten" esittäjiä.
On mukamas niitä "uusia viestejä taivaasta" saaneita.
En väitä etteikö Jumala tekisi ihmeitä vielä tänäkin päivänä, mutta väitän
ettei Hän toimi omaa, sanassaan ilmoitettua totuuttaan vastaan, kuten
nykyajan "ihmeparantajina" kulkevat superjulistajat toiminnallaan ovat osoittaneet
tekevänsä.
Mutta kysyn, mitä teemme pidennetyllä jalalla,tippuvilla kultahipuilla
jos sielumme on edelleenkin sairas ja ihmisuhteemme eivät ole kunnossa?
Mitä teemme naurukohtauksella, mutta ihmisuhteemme ovat rikki, parantumattoman
sielumme tähden?
Jeesus Kristus, millainen Hän oli täällä maan päällä kulkiessaan ja miten Hän kohteli
eri ihmisryhmiä?
Hän viihtyi kaikkien alaspainettujen ja sorrettujen ihmisten parissa.Hän ei
halveksinut syntistä naista, jota kirjanoppineet ja fariseukset syyttivät ja pilkkasivat, vaan
Hän otti hänet huostaansa ja hoiti hänen sieluaan rakastamalla häntä.
Näin Hän tekee vielä tänäkin päivänä, jokaisen syntisen naisen ja miehen kohdalla.
Hän tahtoo parantaa meidän rikkonaiset sielumme, niin että voimme elää
tasapainoista ja rikasta elämää.
Hän tahtoo parantaa meidät niin, että rikkoutuneet ihmissuhteemme korjautuvat
hiljalleen ja että voimme elää rauhassa kaikkien ihmisten keskellä.
Jeesus Kristus on ennenkaikkea sielujemme parantaja.
Mistä parantuminen löytyy? -Se löytyy vielä tänäkin päivänä evankeliumin sanomasta
-anteeksiantavan armon voimasta.
Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta syntien anteeksiantajana
on vielä tänäkin päivänä se ainoa Jumalan VOIMA ja voimavaikutus, sekä
todellinen ihmeparantuminen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
itseään kunnioittava henkilö ei jaksa lukea tuollaista pötköä. Todennäköisesti sitä kuuluisaa Göteborgin sontaa.
Itsetunto:
Se kehittyy kasvattajien ansiosta hyvin vahvaksi, keskivahvaksi, normaaliksi, hieman heikoksi, heikoksi tai olemattomaksi. Kasvattajan eli vanhempien tai huoltajien sekä opettajien, perheenjäsenten, sukulaisten ja kyläyhteisön jäsenten asenne kasvavaa lasta kohtaan ratkaisevat itsetunnon laadun.
G.W. Bushilla on erittäin vahva itsetunto, joka tähän asti on ollut siunauksena omalle maalleen mutta kirouksena niille maille, jotka ovat uhkana hänen esikuvilleen ja katsannoilleen.
Golda Meirillä ja Martin Luther Kingillä esimerkiksi oli keskivahva itsetunto, tosin se johti heidän murhaamiseensa.
Äiti Teresalla oli normaali itsetunto ja sillä ominaisuudella hän oli siunaukseksi monille. Tähän hän pääsi uskollisuudella periaatteilleen ja uskolleen sekä esikuvilleen kirkon piirissä.
Hieman heikko itsetunto on mäkihyppääjä Nykäsellä, mutta nyt hänkin on kohentanut sitä ja veikkaan, että lopputulos tulee olemaan hyvä ja terve itsetunto vanhemmalla iällä.
Heikko itsetunto oli prinsessa Dianalla, jonka piti ahmia ja oksentaa vuoron perään ruokansa.
Erittäin heikko itsetunto on M. Jacksonilla, jonka pitää alituiseen leikkauttaa kasvojaan, jotta olisi kauniimpi ja yhä kauniimpi, kenties häneltä on kohta kasvot kadonneet?
Olematon itsetunto oli Hitlerillä, joka näytteli vahvaa, vaikka oli sisäisesti täysin hajalla ja siksi hänestä tuli diktaattori. Seuraukset näkyivät järkyttävällä tavalla.
Oletko muuten lukenut Alice Milleriä?
Hänhän kertoo yhdessä kirjassaan ( oliskohan ollut "älä huomaa")mm Hitlerin lapsuudesta.
ei tapettu - sotket varmaan Indhira Gandhiin!
pitkä avauksen suoraan jonkun toisen tekstiä? Mopin varresta tuo avaus ei synny.
lähteen, jota hän on käyttänyt avauksessa. Epärehellinen ihminen ei sitä mainitse.
ITSETUNTO
"Jos et pidä siitä, että muut kävelevät ylitsesi, nouse ylös lattialta.
-----
"Itsetuntoa voi luonnehtia ihmisen kyvyksi luottaa itseensä, pitää itsestään ja arvostaa itseään havaitsemistaan heikkouksista huolimatta sekä kyvyksi nähdä oma elämänsä tärkeänä ja ainutkertaisena. "
"Itsetunto on:
1. Tunnetta, että olen hyvä.
2. Itseluottamusta ja itsensä arvostamista.
3. Oman elämän näkemistä arvokkaana ja ainutkertaisena.
4. Kykyä arvostaa muita ihmisiä.
5. Itsenäisyyttä oman elämän ratkaisuissa ja riippumattomuutta muiden mielipiteistä.
6. Epäonnistumisten ja pettymysten sietämistä."
Liisa Keltinkangas: Hyvä Itsetunto. WSOY 1994/2000
En koskaan ole ymmärtänyt tämän ajan määritystä ihmisen itsetunnosta.Esim. Aikoinaan kun Seppo Räty voitti maailman mestaruuden, niin lehdet hehkutti miten meidän Tohmajärveläisten itsetunto kohosi roimasti.
Miten toisen ihmisen tekemiset voi vaikuttaa esim. minun itsetuntooni.Itsetuntohan todella on miten tunnen itseni.Raamatussa tämä on hyvin ilmennetty.
"Koetelkaa itseänne oletteko uskossa; tutkikaa itseänne.Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta" 2Kor 13:5
Luonnollisesti hyvä itsetunto ohjaa ihmisen hyvään itseluottamukseen ja tämä itseluottamus on kullan arvoinen asia ajatellen ihmisen mieleen liittyviä tekijöitä.Ihmisen tietoisuudessa ja alitajunnassa oleva epävarmuus taas ilmentyy monenlaisina oireina.
Ymmärrän, miten itsetunto ja itseluottamus sekoitetaan keskenään.Itseluottamus taas ei ole sama kuin itsekeskeisyys tms.
Itseluottamus uudestisyntyneen ihmisen mielessä ilmentyykin vanhurskauden hedelminä.
"Silloin vanhurskauden hedelmä on rauha, vanhurskauden vaikutus lepo ja turvallisuus iankaikkisesti".
Siis keskeinen tekijä onkin ihmisen mielikuvissa ja ajattelutavassa, joka kumpuaa sydämmestä/alitajunnasta.Niin, ihmisen sydämestä lähtevät kaikkia ajatukset ja mielikuvat jne. ja tutkimalla itseämme/itsetunto mahdollistumme vaikuttamaan/ohjaamaan sydämemme tilaa.
"Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee".
Siis ihmisen mieleen ja mielenlaatuun vaikuttaa monet tekijät ja tärkein tekijä tässä onkin ymmärtää mitkä asiat/tekijät on hyödyllisiä ja mitkä tekijät jopa tuhoisia ihmisen mielenlaatua ajatellen.
Kaikki asiathan kohdentuvat ihmisen hyvän mielen löytämiseen ja pysymiseen.
Kaikki asiathan kohdentuvat ihmisen hyvän mielen löytämiseen ja pysymiseen.
------
Tarkoitin, miten kaikki maailmassa olevat opit ja tutkimukset jne, pyrkivät löytämään ja tiedostamaan, miten ihminen tulisi ja olisi onnellinen mielenlaadultaan.
Suurin ongelma lieneekin ihmisellä, mitkä asiat/mielikuvat ovat hyviä, joihin uskoa/sisäistää ja miten ne vaikuttavat sydämeen/alitajuntaan ja siten käyttäytymiseen ja palautteena mieleen ja mielenlaatuun.
Raamatun ohjeistukset oikein ymmärrettynä tuo ihmiselle sen hyvän mielenlaadun ja siten koko yltäkylläisen elämän.
Muuten, oletteko havainneet, miten ihmisopit ihmisen kehityksestä tms, muuttuvat, jopa sadan vuoden välein.
Itsekin alussa luulin että se olisi
jopa Raamatun linja,puhutaanhan
siellä kurituksesta.Mutta sittemmin muutin mieltäni,luettuani
enemmän Sanaa.Jumalan Henki ei
kehoita kenenkään itsetunnon alaspainamiseen, sillä vähänkään
psykologiaa ymmärtävä henkilö ymmärtää, ettei itsetuntoa
kasvateta toista nujertamalla.
-----------
Huomioinet, miten nykyään lapsen kasvatuksessa on sekoitettu "puurot ja vellit sekaisin".
Siis samaistetaan tilanteet,jossa lapsi uhmaa tai on kykenemätön suoriutumaan tilanteesta tai ei ymmärrä miten toimia oikein.
Jokaisen aikuisen ihmisen tulisi ymmärtää, miten tuohoisaa on lasta kurittaa fyysisesti, jos lapsi ei mahdollistu suoriutumaan tilanteesta tai ei ymmärrä miten toimia.Muuten huutaminen on aivan yhtä tuohoisaa kuin lyöminen tms.
Tästä syystä lapselle tulisi tarkoin selvittää asia miten toimitaan oikein jne..tai jos ei menesty jossain asiassa, niin ei missään nimessä nuhdella , vaan kannustaa häntä.
*
Mutta on aivan eri tilanne kun lapsi ymmärtää asian ja mahdollistuu suoriutumaan tehtävästä/tilanteesta helposti, mutta hän uhmaa vanhempien tahtoa.Jos lapsi todella ymmärtää, niin lapsen kurittaminen äänensävyin tai lievästi "vitsaten" ei vaikuta kielteisesti lapsen kehitykseen.Siis lapsen pahoinpiteleminen/lyöminen on eri asia.
Juuri selkeät rajat, joiden pysymisen lapsi tiedostaa,niin luo turvallisuutta lapsen kehitykseen.(Mielikuvat)Esim. Kun lapsi tiedostaa rajat, niin monasti jopa normali puhuminen riittää ohjaamaan lapsen tahtoa.Jos taas rajat eivät ole selkeitä, niin koko tilanteet on yhtä huutamista molemmin puolin.
Siis lapsen tiedostaessa ja ymmärtäessä tilanteen, niin voimakaskin tapa ohjata lapsen tahtoa oikeaan suuntaan , ei vaikuta kielteisesti lapsen.Vain ymmärtämättömät tilanteet ja niiden tuomat kokemukset ongelmoittavat ihmisen kehitystä.Siis hallitsemattomat tilanteet, aktivoivat ja synnyttävät ne kielteiset mielikuvat ihmisessä.