Erkki Tuomiojan ateismista uutisoitiin, samoin NBK pomo Johanssonin kristinuskoon kääntymisestä, johon liittyi myös surmatekojen tunnustaminen huolimatta niistä seuraavasta todennäköisesti elinkautisesta tuomiosta.
Tähän tämän vuoden alun julkiseen keskusteluun uskosta on mielestäni huomiota ansaitseva puheenvuoro tuolla:
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/?id=20&selNews=863
Itselleni ainakin oli uutta tietoa entisen ykkösrivin ateistin, filosofi Anthony Flewn uusi kirja: There is a God.
Tähän tämän vuoden alun julkiseen keskusteluun uskosta on mielestäni huomiota ansaitseva puheenvuoro tuolla:
http://www.uusitie.com/fin/etusivu/?id=20&selNews=863
Itselleni ainakin oli uutta tietoa entisen ykkösrivin ateistin, filosofi Anthony Flewn uusi kirja: There is a God.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jo heti artikkelin alussa puhutaan täyttä paskaa: >>Juuri hyvät älylliset ja historialliset syyt ovat vakuuttaneet tuhannet aikamme filosofit, tiedemiehet, teologit ja muut ajattelijat siitä, että Jumala on olemassa.
Olen tässä odotellut niitä tuhansien uskoontulleiden tiedemiesten ja filosofien nimiä.
Koska näyttää siltä, ettei niitä sitten löydykään, niin ainoa päätelmä koko linkin artikkelista: Paskaa johon vain kritiikitön uskova lankeaa.
Kuten tavallista!
En yleensä päivystä näillä sivuilla, mutta vastailen kyllä silloin kun on sopivaa aikaa. Tuollaisista ajattelijoista tulee yleensä ensimmäisenä mieleen niitä, jotka ovat julkaisseet teoksiaan muutamien viimeisten vuosikymmenten aikana ja niitäkin on paljon. Suurin osa filosofeista, teologeista ja luonnontieteilijöistä, jotka ovat päätyneet ymmärrykseen Jumalasta rationaalisestikin parhaana selityksenä, ei kuitenkaan tuo sitä niin kovin vahvasti julkiseen keskusteluun.
Silti löytyy tästä pienen pienestä Suomestakin professoreiden Saarisalo, Leisola, Laurikainen, Palva ja Puolimatka ohella monia muitakin uskonsa selvästi esiin tuovia ihmisiä, jotka ovat hyvin rationaalisesti ajattelevia. Lukumäärää on Suomen osalta vaikea arvioida, mutta ei tarvitse paljon yleissivistystä tietääkseen, että jo pohjoismaat mukaan luettuna määrä moninkertaistuu. Puhumattakaan kun mennään laajemmin Eurooppaan tai Amerikkaan, jonka näkyvimmin uskoa puolustaneista saisi nopeasti pitkän listan.
Puolimatka nostaa pelkästään nykyisten amerikkaisten filosofien joukosta esiin mm. Alasdair MacIntyren, Nicholas Rescherin, Peter van Inwangenin, Wiliam Alstonin, Alvin Plantingan ja Linda Zagzebskin muutamia uskovia ja arvostettuja filosofeja mainitakseen.
Jo tällainen äärimmäisen pieni pintaraapaisu huomauttaa siitä, että uskovia kansainvälisesti arvostettuja ajattelijoita on valtavat määrät. Jos huomioidaan myös niitä, jotka eivät ole ottaneet asiakseen puhua uskonsa puolesta julkisesti, on todella vaikea käsittää arviota siitä, ettei heitä olisi tuhansia.
Vaikka en koe pienintäkään tarvetta koota listaa sinun puolestasi, niin olisi toisaalta ihan mielenkiintoista nähdä sellainen lista. Jo näppituntumalta voi helposti ymmärtää sen olevan pitkä, kun huomioi että usein tällaisista asioita puhuttaessa keskitytään vain omien maidensa huippuosaajiin ja vakuuttavaa kansainvälistä tunnustusta saaneisiin. Löytyyhän maailman mittakaavassa mitättömästä Suomestakin esimerkiksi lääketieteen puolelta kristittyjen lääkäreiden seura, jonka nimilistalta voisi löytyä monia vakuuttavia tutkijoita.
Puhumattakaan siitä, että nuo listat usein tarjoavat vain länsimaisten kristittyjen nimiä, vaikka kaikki teistit mukaan luettuna löytyisi Jumalaan uskovia ajattelijoita ja tutkijoita huomattavasti enemmän. Siis jos asia todella kiinnostaa, niin nimilistoja on olemassa.
tarkemmin artikkelia lukien siellä puhutaankin filosofeista, tiedemiehistä ja teologeista YHTEENSÄ.
Ok... jos niistä "tuhansista" on teologeja 83% ja filosofeja 10% ja loput 7% tiedemiehiä, niin voi pitää paikkansakin.
Jos ansioituneena tiedemiehenä pidetään vaikka Nobelin palkinnon saajaa, niin todellisuudessa heistä uskovaisia on vain pari.
Samoin esim. USA:n National Academy of Sciencen jäsenistä (johon pääsee vain kaikkein ansioituneimmat tiedemiehet) vain n. 7% uskoo henkilöityneeseen jumalaan (Tiedelehti Naturen tutkimus 1998).
Se on aika erikoista maassa, jossa 90% tavallisesta kansasta uskoo johonkin yliluonnolliseen olentoon, ja jossa ateistiksi tunnustautuminen on esim. politiikassa täydellinen itsemurha!
Minusta se kertoo jo aika paljon.
Joka tapauksessa Leif Nurmelan artikkelista paistaa perinteinen kirkon aivopesun ajattelumalli, jossa erilaisuuteen ei anneta mahdollisuutta.
Siitä kertoo mm. artikkelin viimeinen kommentti:
"Julkisessa tunnustuksessa olisin oppineelta kansanedustajalta kuitenkin odottanut parempia perusteluja ja perehtyneisyyttä myös vastapuolen parhaisiin ajattelijoihin."
Miksi ihmeessä kenenkään tarvitsee perustella ateistista näkemystään? Onko jonkun joskus pitänyt perustella uskonnollista näkemystä? Ei taatusti!
Ja milloinkahan uskovaisuuden tunnustavat kansanedustajamme olisivat perehtyneet ateismin parhaisiin ajattelijoihin? Ei koskaan, koska sitä ei kukaan saa vaatia! Kristinuskon kritisoiminenhan on jumalanpilkkaa!
On hyvä huomioida myös se, että yhdenkin "eliittiin" päässeen takana on suuri joukko työmyyriä, jotka tekevät sitä käytännön tutkimusta. Kaikkien maailmankatsomukseen ei edes kuulu pyrkiä mihinkään eliittijoukkoon, vaan löytää se tehokas lääke syöpään tai aidsiin. Löytää jotain astronomisesta, biologisesta tai fysikaalisesta todellisuudesta ja olla mukana osoittamassa sitä, millainen todellisuutemme on. Muutamat keulakuvat eivät tee oikeutta heille, koska maailma rakastaa vain niitä pr-taitoisia tähtiä, mutta keulakuvia ei olisi ilman niitä, jotka tekevät kaiken sen työn. Akateeminen maailma on kovaa ja kyynärpäiden käyttämättä jättäminen voi tiputtaa eliitin ulkopuolelle, vaikka jos työtä katsotaan, voisivat saavutukset puhua joidenkin muiden puolesta kuin niiden julkisuudessa olevien.
Nobel palkinnon saajissa on eräs merkillinen piirre, nimittäin heidän sukujuurissaan. Sieltä voi löytyä suhteeton määrä tiettyjen kansojen edustajia, siis suhteessa heidän lukumääräänsä.
Itse ymmärrän Nummelan kannanoton siinä mielessä, että Tuomioja esittää skepsiksen kokouksessa asioita, joita on vaikea perustella kenenkään. Hän puhuu teologien ulosajamisesta yliopistosta ja puheesta saa vaikutelman kuin Tuomioja luulisi yliopiston antavan jotain tunnustuksellista uskonnon opetusta. Hänen todella pitäisi perehtyä tuollaisiin asioihin ennen kuin nolaa itsensä julkisesti.
Ainakin itse ymmärrän Nummelan viittaavan tuohon asiaan, vaikka paljon hienotunteisemmin kuin minä sen nyt teen. Luulenpa Nummelan sanavalinnan olevan itse asiassa paljon parempi. Noin asiat pitäisi ilmaista ilman turhaa toisen nolaamista, ehkä Tuomiojakin puhuisi toisin, jos on jo huomannut melko tökerön mokansa.
erään tiedon mukaan. K.V Laurikainen fyysikkona lienee ainoa merkittävä jotenkin uskovaksi luettava suomalainen tiedemies. Hänkin vasta vanhoilla päivillään alkoi höpertämään omalatuisilla todisteillaan, joille tiedeyhteisö lähinnä nauroi. Muistelen ettei edes oikein kunnolla tunnustautunut kristityksi. Sen sijaan Kari Cantel, pappissuvun vesa ja nobeltasoinen lääketieteen tutkija on julki ateisti. Kannattaa lukea Kantellin kirja Tiedemiehen mietteitä uskosta.
Aloittajan luettelemat tiedemiehet Laurikaista lukuunottamatta laittaisin tieteilijöinä lainausmerkkeihin.
Entisinä aikoina tiedemiehet ja muut lukeneet olivat poikkeuksetta pappien jäkeläisiä olosuhteiden pakosta. Ylipäätään ennen ei oikein voinut liputtaa selkeästi uskonnottomuuttaan. Niin kuin ei vaikkapa homouttaan. Sitä paitsi useimpia ei kiinnosta mainostaa katsomustaan, koska pitävät itsestään selvänä ettei jumalista ole uskottavaa näyttöä.
Olisi mielenkiintoista kuulla, ketä sinä pitäisit maailman merkittävimpiin tiedemiehiin kuuluvina henkilöinä, jotka ovat ateisteja. Minusta näyttää, että monet pitkän linjan tieteentekijät suhtautuvat hyvin varovasti sellaiseen metafyysiseen kysymykseen, kuin kysymys Jumalasta on. He pitävät sitä hyvin henkilökohtaisena asiana ja jättävät sen usein sellaiseksi. Ajatuksesi mukaan tuollaisia metafyysisiä kannanottoja esittäviä huipputiedemiehiä olisi erittäin paljon, lähes kaikki tiedemiehet. Voisitko viitata muutamiin, jotka ovat sanoneet ”Jumalaa ei voi olla” tai ”Jumalaa ei ole”. Ettei jää sellaista mielikuvaa, että laskisit ateisteiksi kaikki, jotka eivät julkisesti tuo esiin omaa henkilökohtaista vakaumustaan. Perustatko mielipiteesi johonkin tilastollisesti kattavaan tutkimukseen aiheesta?
Tuossa viittaamassasi tutkimuksessa kerrotaan fyysikkojen joukossa olevan eniten ateisteja, kuten voi kuvitellakin. Heistä Jumalaan ei usko 76,3-79%. Biologeista ei usko 65,2-69%.
Ryhmästä riippuen henkilökohtaisen uskon Jumalaan kertoi omaavansa 5,5-14,3% noista huippututkijoista, joista yhteensä vain hieman yli 50% vastasi mitään tuohon kyselyyn. Tämä jälkimmäinenkin luku on mielenkiintoinen, koska henkilökohtaisen uskonsa tunnustaminen on koettu myös esteeksi etenemiselle tiedeyhteisössä.
"Jumalaa ei ole" tai "Jumalaa ei voi olla" kertovat eri asenteesta. Jälkimmäinen vaikuttaa ehdottomalta ja uskon että harva tiedemies sanoisi silleen. En minäkään, vaan tarkentaisin ilmaisua mainitsemalla että tiedän vaan uskontojen jumalat jotka ovat ihmisen mielikuvituksesta. Siis oikeasta Jumalasta ei ole havaintoja.
Mitä tulee merkittäviin tiedemiehiin, sopisiko 10% kaikista jonkinmoisena arvauksena? Kuten edellinenkin prosenttini, ei tälläkään ole suurempaa näyttöarvoa. Ja kuten sanottu, mitä kukin jumalalla perimmiltään tarkoittaa on hankala testattava.
Mihin tartteet listoja joistain toisista ihmisistä jotka on tulleet siihen johtopäätökseen tai uskoon, että Jumala on.
Lue itse raamattua.
Poistin viestin, johon oli livahtanut yhden luvun osalta alkeellinen laskuvirhe. Viestin keskeinen pointti oli kuitenkin siinä, että sadasta huipputiedemiehestä kertoo olevansa ateisteja kaikissa eri tutkimusryhmissä alle 40 henkilöä. Monissa selvästi alle, mutta yhdessä fyysikkojen ryhmässä luku lähenteli tuota neljääkymmentä tiedemiestä sadasta.
kirjoituksessaan sellaisen käsityksen, että tiedemiehet olisivat massoittain tulleet uskoon, niin se pitää oikaista. Uskovaiset kun eivät itse osaa suhtautua kriittisesti mihinkään omaa uskoaan tukevaan kirjoitteluun, vaan nielevät sen kakistelematta.
>>Lue itse raamattua
Ei sillä ole väliä onko tiedemiehet tai tavalliset tallaajat uskossa, hyvä kun ovat.
Kaikkein tärkein valinta meidän on tehtävä täällä elämämme aikana: eli valittava Jeesuksen antama sovitustyö kohdallemme. Kuoleman jälkeen ei mitään valintaa enää tehdä. Me mennään joko taivaaseen tai helvettiin. Muuta vaihtoehtoa ei ole.
Teet hyvin kun olet lukenut raamattua. Jatka vain edelleen niin minäkin teen.
että yksilön kohtalo olisi riippuva jeesususkosta. Väite on erittäin suppea kun ajattelemme että se koskee vain suhteellisen pientä osaa ihmiskuntaa. Eivätkä läheskään kaikkien kristittyjenkään maiden ihmiset ole tutustuneet moisiin "ehtoihin". Olen kohdannut suomalaisia keski-ikäisiä, joilla ei ole mitään käsitystä koko järjestelmästä.
>>Ei sillä ole väliä onko tiedemiehet tai tavalliset tallaajat uskossa, hyvä kun ovat. >Kuoleman jälkeen ei mitään valintaa enää tehdä.>Me mennään joko taivaaseen tai helvettiin. Muuta vaihtoehtoa ei ole. >Teet hyvin kun olet lukenut raamattua. Jatka vain edelleen niin minäkin teen.
Siis pelkkä uskonnollinen uskomus on käsite, jota voisi käyttää vaikka jonkun eilen keksimästä uskonnolliseksi laskettavasta uskomuksesta. Pelkkä uskonnollinen uskomus olisi esimerkiksi "on pelkkä uskonnollinen uskomus että yksilön kohtalo olisi riippuvainen uskosta Jeesukseen". Tuo on pelkkä uskonnollinen uskomus.
Sen sijaan itse uskomus siitä, että ihmisen kohtalo voisi riippua hänen suhteestaan maailman Luojaan, jonka Jeesus olisi ilmoittanut, ei elekaan pelkkä uskonnollinen uskomus. Se on jo paljon enemmän, se on historiallisin, käytännöllisin ja filosofisin syin perusteltavissa oleva uskomus. Uskomuksen tekee todeksi se, että se on perusteltavissa. Tämä uskomus on huomattavasti paremmin perusteltavissa kuin monet alati muuttuvat totena (tietona) pidetyt asiat tässä maailmassa.
On aika selvää, ettei mikään koko maailmakaikkeutta koskeva asia ole riippuvainen siitä, mitä muutamat tapaamasi keski-ikäset ihmiset ovat sinulle kertoneet omana mielipiteenään.
"Minusta sillä on väliä, onko tiedemies uskossa vai ei, koska en välttämättä voi luottaa uskovan tiedemiehen objektiivisuuteen."
Et voi mielestäsi luottaa tieteeseen, jota tekevät ihmiset, joilla on maailmankatsomuksia. Arvelet kuitenkin voivasi luottaa sellaiseen tieteeseen, jonka tekijällä on sama maailmankatsomus kuin sinulla, mutta et muihin? Siis oma maailmankatsomuksesi on ratkaiseva sen suhteen, millainen on objektiivinen todellisuus? Arvioit sitä ihan kätevästi omin subjektiivisin perustein, mitä objektiivisuutta ;)
Jos maailmankatsomus tai vahva uskomus vaikuttaa objektiivisuuteen, niin se on ihan yhtä paha asia, tekeekö sitä uskova vai ateisti omien tarkoituperiensä ajamiseksi.
>>Siis oma maailmankatsomuksesi on ratkaiseva sen suhteen, millainen on objektiivinen todellisuus?>Arvioit sitä ihan kätevästi omin subjektiivisin perustein, mitä objektiivisuutta ;)
>>Sen sijaan itse uskomus siitä, että ihmisen kohtalo voisi riippua hänen suhteestaan maailman Luojaan, jonka Jeesus olisi ilmoittanut, ei elekaan pelkkä uskonnollinen uskomus. Se on jo paljon enemmän, se on historiallisin, käytännöllisin ja filosofisin syin perusteltavissa oleva uskomus. Uskomuksen tekee todeksi se, että se on perusteltavissa.>Tämä uskomus on huomattavasti paremmin perusteltavissa kuin monet alati muuttuvat totena (tietona) pidetyt asiat tässä maailmassa.
ja koko Raamattu on entisaikojen ihmisten värkkäämä kertomus näiden kuvitelmista, erinäisistä melko hatarista historiantiedoista, juutalaisista tavoista ja kaikenlaisesta enemmän ja vähemmän turhanpäiväisestä. Sama asia saatta esiintyä parissa kolmessa eri kohdassa kussakin erilailla ja jopa vastakkaisella tavalla. Mikähän niistä olisi se oikea? Varsinkin Mooseksen kirjoille on tyypillistä tautologia, eli että samaa asiaa toistetaan idiootimaisella jankkauksella.
Kriittinen Raamatuntutkimus on osittanut Raamatun ja kristinuskon paljon muuksi kun aikoinaan luultiin. Ylipäätään historiantiede on tuonut tavattomasti valoa ihmiskunnan menneisyyteen eikä enää tarvitse olla pelkän Raamatun varassa edes Lähi-idän menneisyyden suhteen. Kakoisvirran alueen ja Egyptin selvästi vanhemmat kulttuurit ovat vaikuttaneet suuresti juutalaiseen kulttuuriin.
Voidaan aika selkein perustein sanoa, että ihminen perustaa oman käsityksensä maailmasta muutamien perususkomusten varaan. Tuollaiset perususkomukset ovat aika samoja riippumatta kansakunnasta tai heimosta tai sijainnista maapallolla. Perususkomuksiksi voisi sanoa vaikka ihmisen käsityksen itsestään olemassaolovana, itsetietoisuus. Toiseksi ihmisten tietoisuus olemassa olevasta Jumalasta ja kolmanneksi uskomus siitä, että aistihavainnot välittävät informaatiota ihmisen ulkopuolisesta ja ihmisestä riippumattomasta todellisuudesta.
Filosofiassa voidaan pohtia sitä, onko objektiivinen todellisuus samanlainen kuin millaisena ihminen sen kokee ja missä määrin niin voisi olla. Yleisemmin puhutaan ihmisen vieraantumisesta itsestään teknologian kehityksen ja yksilöä korostavan ajattelutavan myötä, kuten myös samalla vieraantuu siitä selkeästä intuitiivisesta käsityksestä, jossa Jumala on koko maailman merkittävin vaikuttaja.
Ihminen voi ihan vakavasti olla sitä mieltä, että oma kokemuksemme todellisuudesta ei kerro todellisuudesta mitään. Sitä voi pitää samalla tavalla maailmankatsomuksensa pohjana kuin ajatusta, ettei olisi Jumalaa. Voipa ihminen kadottaa itsetuntemuksensakin aika suurelta osalta, eikä se ole edes erityisen harvinaista tänä päivänä.
Asioita pidetään käytännössä tietona, vaikka ne olisivat vain teorioita. Teorioilla voidaan perustella joitain asioita ja niillä perusteluilla käytännössä katsotaan olevan tiedollinen oikeutus. Siksi tuo tiedon ja teorian erottelu ei mielestäni ole kovin toimivaa esittämälläsi rajanvedolla.
Raamatun tutkimus on paljon enemmän vahvistanut Raamattua, kuin asettanut sitä kyseenalaiseksi. Tietyt eksegeettiset tutkimusmetodit kieltämättä ovat viime vuosisadan aikana karaneet käsistä ja aiheuttaneet todella kummallisia tulkintoja. Niiden virheellisyys on kuitenkin havaittu jo silloinkin, vaikka niistä on luovuttu määräävinä metodeina vasta viimeisten vuosikymmenten aikana ja Suomessa vasta ihan viime aikoina.
Siis Raamatun tutkimukseen vedoten et onnistu omaa kantaasi vakuuttavasti perustelemaan. Se on vain oma subjektiivinen uskontoon liittyvä mielipiteesi ja siihen sinulla toki on oikeus.
Mielestäsi siis tieteellinen mitattavissa oleva todellisuus on objektiivinen todellisuus. Toisaalta olet sitä mieltä, että se perustuu teorioihin, jotka pyrit erottelemaan tiedosta.
Ongelmia tuosta tulee ensimmäiseksi mieleen kaksi. Ensimmäinen on se, ettei kenelläkään ole sellaista maailmankatsomusta, joka pohjautuisi todistettuihin asioihin. Ei, vaan maailmankatsomus pohjautuu perususkomuksiin, joihin sitten eri asiat sopivat paremmin tai huonommin. Sanoinkin jo siitä, että jo uskomus jonka mukaan aistihavainnot välittävät luotettavaa tietoa todellisuudesta, on vain uskomus, mutta se on perususkomus. Koko tieteen tekeminen lepää naturalistisen filosofian päällä, josta käsin ensin määritellään tietotereettiset kriteerit sille, millaista tietoa hyväksytään ja millaista ei. Tiede ei ole maailmankatsomuksista vapaata, sellainen olisi hieman naiivi luulo.
Toinen ongelma liittyy siihen, että esität tuon tieteellisen maailmankatsomuksen ikään kuin se olisi ristiriidassa sen kanssa, että ihminen käsittää Jumalan olemassaolon todellisuuden. Silloin pitäisi ensin määritellä se, mikä noissa eri maailmankatsomuksissa on ristiriitaista, jos ristiriitaa on, ja miltä osin ne taas täydentävät toisiaan ja voivat yhdessä muodostaa laajemman käsityksen todellisuudesta.
>>Mielestäsi siis tieteellinen mitattavissa oleva todellisuus on objektiivinen todellisuus.>Toisaalta olet sitä mieltä, että se perustuu teorioihin, jotka pyrit erottelemaan tiedosta.>Ongelmia tuosta tulee ensimmäiseksi mieleen kaksi. Ensimmäinen on se, ettei kenelläkään ole sellaista maailmankatsomusta, joka pohjautuisi todistettuihin asioihin>Sanoinkin jo siitä, että jo uskomus jonka mukaan aistihavainnot välittävät luotettavaa tietoa todellisuudesta, on vain uskomus,>Koko tieteen tekeminen lepää naturalistisen filosofian päällä, josta käsin ensin määritellään tietotereettiset kriteerit sille, millaista tietoa hyväksytään ja millaista ei.>Tiede ei ole maailmankatsomuksista vapaata, sellainen olisi hieman naiivi luulo. >Toinen ongelma liittyy siihen, että esität tuon tieteellisen maailmankatsomuksen ikään kuin se olisi ristiriidassa sen kanssa, että ihminen käsittää Jumalan olemassaolon todellisuuden.>Silloin pitäisi ensin määritellä se, mikä noissa eri maailmankatsomuksissa on ristiriitaista, jos ristiriitaa on, ja miltä osin ne taas täydentävät toisiaan ja voivat yhdessä muodostaa laajemman käsityksen todellisuudesta.
jatkaa tätäkin keskustelua, mutta en yksinkertaisesti ehdi. Keskityn siis tuohon alempaan.
sidonnainen. Ennen tieteen aikakautta melkein kaikkien ihmisten -katsomus oli uskonnollinen. Maailmankuvan muuttumisen myötä uskonnollinen katsomus vähentyy. Kasvatuksen tuottamat perinteet pitävät vielä osaa ihmisistä uskonnollisen katsomuksen piirissä. Muutos on hitainta suljetuissa yhteiskunnissa kuten Iranissa, joissa tieteellisen maailmankuvankin muodostuminen on hidasta yhteiskunnallisen järjestelmän ennakkoluulojen vuoksi.
”Kyllä. Näinhän sen on pakko olla, jotta tieteelliselle tutkimukselle saadaan yhtenäiset kriteerit.”
Tuossa ei ollut kysymys tieteen tekemisestä, vaan siitä, miten tiede ymmärretään osana kaikkea muuta. Jos sanotaan, ettei sellainen ole totta, mitä ei ole vielä tieteellisesti todennettu, niin otetaan suppein mahdollinen näkökulma asiaan. Toisaalta voidaan sanoa, että sellainen ei ole totta, mikä ei ole tieteellisesti todennettavissa. Tällöinkin tehdään selkeitä rajauksia, joiden ulkopuolelle jää monia asioita. Esimerkiksi sosiaalipsykologiset teoriat eivät välttämättä ole koskaan ehdottomasti todistettuja. Siellä säilyy aina useita erisuuntaisia näkemyksiä, joten pitäisikö todeta, ettei ole olemassakaan mitään sellaista asiaa, jota nuo tutkimukset koskevat?
Tuo on esimerkki helpoimmasta päästä, koska kilpailevia teorioita on joka alalla ja ne koskevat suurempia asioita, kuin ne vähäiset todennetut tiedot. Eihän tieteellinen käsitys ole jokin yksi yhdenmukainen katsomus, vaan se sisältää paljon toisiinsa nähden ristiriitaisia teorioita.
”Jos se on jotain muuta esim. maailmankatsomuksista riippuvaa, niin silloin ei voida enää luottaa tiedemiehen objektiivisuuteen.”
Jos ihan käytännön tasolla ajatellaan, niin millä tavalla epäilisit vaikka mainitun Leisolan huijaavan sinua kirjoittamissaan tieteellisissä artikkeleissa, jotka koskevat käsittääkseni pääsääntöisesti hiivoja?
Painotat tuota, ettei tieteelliset näkemykset ole kiveen hakattuja, mutta mielestäni se ei ole ongelmatonta. Tieteen tekemisen tietoteoreettista pohjaakin on jouduttu muokkaamaan, koska havainnot eivät ole mahtuneet niihin jyrkän naturalistisiin rajoihin. On havaittu luonnossa tapahtuvan sellaista, joka pakottaa muuttamaan käsitystä maailmasta hyvin syvällisellä tavalla (esim. kvanttimekaniikassa).
Se tarkoittaa sitä, että tieteeseen luottavat ihmiset ovat sukupolvi toisensa jälkeen menneet hautaan vääränlaisen maailmankatsomuksen kanssa. Voisi sanoa, ettei sillä ole niin väliä, mutta silloin sanottaisi, ettei sillä ole väliä, onko käsityksemme maailmasta totuuden mukainen vai ei. Olisiko se tieteellisen maailmankatsomuksen perusfilosofia? Se tarkoittaisi hyvin vahvasti materialistista uskomusta, jolla ei itse asiassa ole minkäänlaista tiedollista oikeutusta. Miten siis täysin tiedollisesti epäluotettavan perustan varaan voisi muodostaa tiedollisesti oikeutetun maailmankatsomuksen, jota kutsuisi tieteelliseksi?
”Mikä muu havainto voisi välittää luotettavaa tietoa???”
Voisi kysyä vaikka sitä, onko itsetietoisuus aisti, tai pohjautuuko se ainoastaan aistien havaintoihin? Toisaalta voisi ottaa esimerkin sosiaalisesta tilanteesta, jossa voisi puhua tietystä intuitiosta, sosiaalisesta vaistosta, joka ei ole pelkästään aistien tai järkeilyn varassa. Yksi asia olisi rationalistinen tieto, joka ei ole aistienvaraista, mutta ei pelkkää logiikkaa tms. Mielenkiintoisesti tieteessäkin voidaan puhua intuitiosta esimerkiksi Einsteinin tai jonkin muun tiedemiehen kohdalla.
”Olen eri mieltä! Kyllä mikä tahasa toistettavissa, havaittavissa tai mitattavissa oleva (=tieteellinen) tieto hyväksytään, vaikka se olisi tutkijan "naturalistista filosofiaa" (=maailmankatsomusta) vastaan. Ainakin jos tutkija on uskonnoton henkilö.”
Kysymys onkin lähinnä siitä, että lähtökohtaisilla oletuksilla ohjataan ennalta sitä, mihin päädytään. Siltä ei voida koskaan välttyä, kun lähtökohtaisia oletuksia on aina olemassa. Kuitenkin ne voisivat antaa vapaammat kädet kuin nykyisin on. Se ei poistaisi todistustaakkaa, vaan laajentaisi tieteellisen tutkimuksen kenttää.
”Niin.... jumalan (ketähän niistä monista sitten tarkoitatkin?)olemassaolosta tai olemattomuudesta on vain jokaisen henkilökohtainen subjektiivinen käsitys.”
Ei välttämättä, sitä vain ei voida tutkia nykyisen tieteen avulla em. rajoituksista johtuen. Jossain mielessä pidän ihan hyvänä, että tieteelle asetetaan selvät rajat. Kuitenkaan sen perustalle ei silloin voida rakentaa kaiken huomioivaa maailmankatsomusta, koska rajat sulkevat suuren osan maailman ilmiöistä tieteen tutkimusalueen ulkopuolelle. Voi olla selvempää, että tiede koskee vain käsin kosketeltavaa maailmaa, mutta silloin sen lisäksi tarvitaan paljon muutakin kokonaisen maailmankatsomuksen muodostamiseksi. Jos sanotaan, ettei ole olemassa mitään muuta kuin mittalaittein mitattava maailma, niin silloin on tehty kehäpäätelmä.
yksinkertaisimmillaan mikroskooppi ja kaukoputki. Niiden keksiminen oli käännekohta maailmankuva kysymyksissä. Ne olivat rankka uhka uskonnolle ja kirkolle. Luonnontieteet ovat mahdollistaneet teknologiakehityksen, joka on mitä väkevin todiste tieteen kyvystä selittää maailmaa järkeen käyvällä tavalla.
Jumalajutut eivät kiinnosta luonnontieteitä. Ne kuuluvat ihmis- ja yhteiskuntatieteiden alaan. Historiatiede, uskontotiede, muinaistutkimus ja sosiologian alat muun muassa ovat osoittaneet kaikki uskonnot, myös kristinuskon, ihmismielen tuotteeksi. Ja huomaa, ilman että olisi tietoisesti pyritty mitätöimään uskonnot ja niiden jumalat. Tulos on syntynyt sivutuotteena.
Tieteen merkitys ja pyrkimys on tuottaa meille ihmisille elämän helpottumista ja varmistumista. Maailmankuvan muuttuminen on sekin syntynyt sivutuotteena. Epäilenpä että nimimerkki CRYPTCALLin käsitys tieteestä on perin suppea.
Se mitä nähdään kaukoputkella tai mikroskoopilla, ei taida itseasiassa olla näkymätöntä? Vai voisiko niillä nähdä näkymättömiä asioita? Eikös ne kuitenkin näy, olisivatko siis kuitenkin näkyviä? ;)