En voi pelätä kuolemaa, koska tiedän sen olevan tyhjyys jossa en ole ja jota en tiedosta. Minä vain katoan universumiin, enkä enää ole. Läheiset pääsevät kuolemastani yli eikä heitä tarvitse sääliä. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva.
Olemattomuuden autuus
Velu
9385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
No, kukaan meistä ei tiedä, mutta tuon vaihtoehdon minäkin uskon todennäköisemmäksi.
Sitä paitsi. Kuolemahan on äärettömän kaunis asia, se piste, joka antaa elämälle merkityksen.
Elä ja rakasta lähimmäistäsi tänään, huomenna se voi olla liian myöhäistä.
Tarkoitatko lauseella "Kuolemahan on äärettömän kaunis asia, se piste, joka antaa elämälle merkityksen.", että elämän tarkoitus on kuolla?
tarkoitan sitä, että elämän tarkoitus on elää. Se, että elämä joskus loppuu, tekee jokaisesta hetkestä, jolloin olemme vielä elossa, merkityksellisen. Mitä mieltä olisi ikuisessa elämässä? Silloinhan kaiken voisi lykätä huomiseen.
Olet oikeassa ikuisen elämän kohdalla. Mutta kuoleman tiedostaminen ei voi olla ainoa syy elää. Miksi minun pitäisi tutkia maailamaa, oppia, rakastaa, elää kun kuollessa kaikki on ohi eikä mitään jää jäljelle, kukaan ei palkitse hyvin eletystä elämästä.
mietin vain, miksi leikin täällä elämää jonkun muun säännöillä, säännöillä jotka ovat järjettömät.
No, tietenkään kuoleman tiedostaminen ei voi olla ainut syy elää. Eikä ketään voi pakottaa elämään. Mutta jäljet jäävät. Jokainen meistä muuttaa maailmaa tavalla tai toisella.
Mutta kuten sanoin, kukaan ei pakota.
Sinulla on selvästi käsitys mikä/mitkä asiat tekevät elämästä tärkeän, siis muutkin kuin kuoleman tiedostaminen.
... ei minulla sellaista "tietoa" ole. Elämää voi pitää täysin järjettömänä tai sitten sille voi löytää merkityksiä. Molemmat kai yhtä tosia, kun mitään yksiselitteistä elämän tarkoitusta ei ole ilmeisesti keksitty/löydetty?
Itse ajattelen niin, ettei minun elämälläni välttämättä tarvitse olla mitään yhtä suurta tarkoitusta. Täälläpä vain olen ja niin kauan kuin elän aion nauttia kauniista ja hyvistä asioista, rakastaa lähimmäisiäni ja yrittää omalta osaltani tehdä tästä maailmasta edes vähän paremman paikan elää. Se riittää minulle.
On mullakin hetkiä, jolloin tuntuu, että missään ei ole mitään järkeä. Ja ehkä ei olekaan. Mutta sellaisina hetkinä tulee ajateltua, että katsonpa ihan vain uteliaisuuttani vielä huomisen päivän...
kauneus ja hyvyys on jo hyviä syitä elää, olen aina pitänyt taidetta ja musiikkia elämässä tärkeinä asioina.
ja tuo jähimmäisen rakkaus... jos ei näe omalle elämälleen tarkoitusta, niin voihan tukea ja jakaa hyvyyttä niille jotka kokevat elämänsä tärkeäksi.
asiaa :)