Egypti Faaraoiden maa

Egypti - Faraoiden maa onkin parhaimmillaan kuvateoksena. Tosin joistakin temppeleistä on vain vähän kuvia. Esimerkiksi naisfarao Hatshepsutin kuolintemppelistä on vain kaksi kuvaa, Philaen temppelistä samoin kaksi ja Kom Ombon temppelistä yksi. Kirjan ansioksi voidaan laskea se, että siinä on paljon kuvia paikoista, joissa tavallinen turisti ei saa lainkaan kuvata (kuten haudoista ja Egyptiläisestä museosta).

Omalla kameralla on myös syytä ottaa kuvia, sillä läheskään kaikkea mielenkiintoista ei kirjaan ole kuvattu! Esimerkiksi Karnakin temppelin seinässä olevaa rauhansopimusta ei ole kuvattu.

Kirjan tekstissä esiintyy nimistä ja sanoista muotoja, joita ei nykyään suositella käytettäväksi. Mainittakoon File (po. Philae), Thoeris (Taweret tai Tawret), kuolontemppeli (kuolintemppeli), arkkukammio (hautakammio), Chapelle blanche (Valkoinen kappeli), Chapelle rouge (Punainen kappeli), Auaris (Avaris) jne. Kummallisinta on termin kuolontemppeli käyttö, sillä jo Mika Waltari käytti Sinuhessaan oikeaa termiä kuolintemppeli.

Sivulla 77 väitetään kuvatekstissä, että ns. Mykerinoksen triadi on hiekkakiveä. Hiekkakivihän on väriltään ruskeaa, mutta kyseinen patsasryhmä on musta. Egyptiläisen museon virallisesta oppaasta (The Illustrated Guide to the Egyptian Museum in Cairo) selviää, että materiaali onkin "grey-green schist". Suomeksi siis harmaanvihreää liuskekiveä, tarkemmin sanottuna grauvakkaa.

Kirjan lopussa oleva hallitsijaluettelo on myös harhaanjohtava, koska siinä on lueteltu faraoita, jotka eivät nykytiedon mukaan ole historiallisia henkilöitä.

Suosittelenkin muinaisen Egyptin historiasta laajemmin kiinnostuneille Rostislav Holthoerin teosta Muinaisen Egyptin kulttuuri, joka on yhä ylittämätön suomenkielinen esitys faraoiden maasta. Jos englannin kieli sujuu, Peter A. Claytonin yleistajuinen teos Chronicle of the Pharaohs on erinomaista luettavaa.