Hienoa! Yhä edelleen uskonasiat kiinnostavat tavattomasti ateisteja. Se on merkki siitä että hekin etsivät tietä, elämää ja totuutta.
Pakko taas todeta
sellaista se
13306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kyllähän meidän ateistienkin pitää seurata maailman menoa.
Mitä siitä tulisi jos te saisitte valvomatta säätää lakeja yhdyskuntaan yms.
Ateisteja kiinnostavat uskonnonasiat, mutta vain siinä mielessä että kuinka niitä rienataan ja miten niistä olisi mahdollista päästä eroon. Se on merkki siitä että he ovat totuuden löytäneet ja haluavat avata muiden vielä valheessa uinuvien silmät todellisuudelle.
Niinhän se menee.
Uskova haluaa kuvitella, että atte olisi "tiellä uskoon" kun juttelee aiheesta.. Se siksi, että oma uskonne muka vahvistuisi..ja häpeä hellittäisi sisimmässä.
Mutta totuus on toinen.
Ateismi-palstalla kommentoijat nyt yleensä ON ateismin elämänkatsomuksekseen JO valinneita ja monessa tapauksessa se ei noin vain hetkessä tapahdu, vaan on ensin etsitty tietoa ja hyvät perusteet sille, miksi ei ole mitään järkeä olettaa, että olisi olemassa jumalia.
Joten änkkää päätäsi syvemmälle puskaan ja tunge halot korviisi; Suomi on hyvällä matkalla uskonnottomuuteen ja ihmiset tiedon valoon: Jumalia ei ole kuin mielikuvituksissa.
olen ainakin omalla kohdallani huomannut muuta.
Ei tieto minusta ateistia tehnyt, vaan tunne siitä, että tuossa jumaluskossa ei ole mitään tolkkua, vaikka sitä koulussa opetettiinkin.
Vasta myöhemmin aloin lukea tutkimuksia ja tieteellisiä kirjoja ja huomasin, että vai niin, en olekaan yksin ajatusteni kanssa.
Miten peikko muuten voi? Joko on nimiäiset pidetty?
Tiesin jo kirjoittaessani (nopeasti) vastaustani, että se jää liian tyngäksi.. Eihän se niin mustavalkoista ole kuin mitä mie annoin ymmärtää.
Tapauksia on monenlaisia ihan taatusti, mutta aika yleisenä mie pidän sitä, että joku on kasvanut normi-tapakrisseli-perheessä ja jossain vaiheessa elämää alkanut miettimään juttuja = päätynyt ajatukseen, että jumalat on mahdottomuuksia.
Moni on varmastikin ollut epäilevä aiemmin, mutta hakenut edessä päin tietonsa omalla tavallaan. Jos on ollut tarvetta.
Mie halusin hakea tietoa tarkoituksella sen takia, että osaisin vastata kunnollisesti perustellen, miksen kykene uskomaan mielikuvituskavereihin.
Vasta sen jälkeen aloin huomaamaan, että meitähän on ihan mahtavan paljon, jotka ajattelee samalla tavalla. Ja sen portin kun avasin, olen saanut tietoa lisää ämpärikaupalla :)
*
Peikkopaapero on ihana Tapaus.
Maitoallergian kanssa tapellaan ja hädissään kun mikään korvikekaan ei käy. Ei edes se kullan kilohinnalla myytävä apteekin kallein.. Tuli sairaalareissu taas, saa nähdä kuinka pitkä tällä kertaa.
Nimiäiset vaan venyy koko ajan..viitti huutavaa lasta laittaa kipuineen minkää pippalon päätähdeksi. Odotellaan että tilanne rauhoittuu (ja me saadaan nukutuksi joskus) ja sitten juhlitaan nimeä :)
Selitys miksi kutsun sitä peikoksi:
http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2853n milian-peikko.html
Eiks ookki? :D
peikon saat? Ihan tavallinen korva. Tai mistä minä tiedän miltä peikot näyttävät.
Voi surku sentään, että on vaikeuksia ruokinnassa.
Minä joudun menemään huomenna taas Karkin kanssa eläinlääkärille, kun hänen alahampaansa hankaa ylähuulta rikki. Kai se sitten otetaan pois. Semmosta se on elämä.
..se on peikkokorva!
Eihän siitä kuvan kautta selkoa oikein saa...livenä se on ihan ilmiömäinen :D
*
Mikä eläin se Karkki on? Hampaista päätellen ehkä kani? Minullakin 2kpl. Pahvo ja Pumppa.
Elämä on melkosta, eläimillä myös...meidän koira (apinapinseri) astutettiin isänpäivänä ja synnytys käynnistyi noin viikon etuajassa, juuri kun minä olin vauvan kanssa lapissa reissussa.
2 pentua kuoli, 1 jäi henkiin. Hätäektio keskellä yötä ja emä nipin napin elossa. Eikä siinä vielä Kaikki; on sijoituskoira, ei ole edes kotona ja mie itken ikävää jo...aivan kauheaa..
on kohta 7-vuotias narttukissa, "melkein" Norjalainen metsäkissa.
Säälittää vaan, kun hän joutuu kärsimään tuollaista hammasongelmista. Lääkärin mukaan on joku ehkä geeniperimän aiheuttama, koska tuollaista ei yleensä esiinny noin nuorilla kissoilla.
Kyllä sitä normaali ihminen vaan eläimiin kiintyy. Eikä sen tarvitse olla omakaan. Meillä käy kesäisin kova kuhina kun naapuruston pikkutytöt hakevat Karkkia pihalle. Hän ei vaan aina oikein tykkää kun kymmenen pientä tahmanäppiä rapsuttelee ja silittelee.
Aika hupaisa muuten tuo eläinlääkäri. Kun eilen tilasin ajan, niin hän kysyi, että mikäs Karkin sukunimi taas onkaan!
,mutta kyllä se rajakin vastaan tulee. Toki elämää eletään,sitä vartenhan se on ja totuutta etsitään koko elämän läpi.
Ei ateistisuus ole minusta edes valinta. Eikä siitä "parane" kuin nuhakuumeesta.Eli ei se ole sairauskaan,vaikka moni koittaa sellaistakin väittää.
Minusta se on vaan "olotila",jossa olen elänyt elämääni aina tähän päivään asti ja todennäköisesti tästä elämäni loppuun asti.
Eikä minusta minulta silti puutu henkistä pääomaa tai turvallisuuden tunnetta.
Onhan tässä elämässä niin paljon ihmeteltävää ja hämmästeltävää. Niin ilosella naamalla ,kuin surullisellakin naamalla katseltavaa.Elämä on sellasta iloa ja surua vuoron perään.
http://www.youtube.com/watch?v=sCNKrPdt8t0
päivän avaukseksi :)
sitä hauskaa pidetään. Itsepä tänne olette tunkemassa. Syytä en tiedä.
että ois nurkan takana ateistia tarjolla
siis ateismia tarjolla :)