Kun tarkastellaan Suomen kolmea suurinta puoluetta eli Kepua, SDP:tä ja Kokoomusta suhteessa menneisyyteen, kaikilla on taakkansa, joka vaikuttaa myös mielikuviin nykyhetkessä. Parhaiten menneisyyden painolastista lienee päässyt irti Kokoomus.
Aloitetaan Kokoomuksesta. Puolue miellettiin pitkään arvokonservatiiviseksi hyvätuloisten ja varakkaiden puolestapuhujaksi. Tästä mielikuvasta puolue on päässyt aika lailla irti raikkaalla ja nuorekkaalla ulkoilmeellään. Pertti Salolaisen valinta puoluejohtajaksi uudisti puoluetta juuri tämän ilmeen suhteen. Yrmykäisen oloinen Holkeri, konservatismin juoksuhautaan juuttunut Ilaskivi ja remonttimiehenä mainostettu Suominen edustivat vielä jonkinlaista välivaihetta puolueen kehityksessä. Ilkka Suomisen ansioksi on kuitenkin sanottava, että hän ymmärsi puolueen muuttumistarpeen ja keskiluokkaistumisen edellytyksenä menestykselle. Nuorekas ja naisistunut city-kokoomuslaisuus vahvisti voimakkaasti puolueen imagoa nuorekkaana ja tuoreena poliittisena voimana.
Kokoomuspuoluetta kuitenkin edelleen rasittaa hyväosaisten edunvalvojan imago eikä puhetta työväenpuolueesta ole koettu uskottavana. Puolue hyötyi sosialismin kaatumisesta on sen jälkeen ratsastunut markkinataloushuuman aallonharjalla. Lisääntyvä kritiikki markkinatalouden lieveilmiöitä kohtaan voi olla tulevaisuudessa vakava haaste Kokoomukselle.
Demarien painolastina on sosialistinen imago, mikä näkyy täälläkin käytävässä keskustelussa. Osin tämä johtuu siitä, että poliittisen historiamme tuntemus on heikkoa. Demarit on niputettu samaan punikkien joukkoon kommunistien kanssa, vaikka demarit ja kommunistit ovat välillä olleet todellisuudessa verivihollisia. Demarien revisionistinen politiikka on saanut tunnustusta, mutta siitä huolimatta puolue nimetään punikkipuolueeksi taikka sosialisteiksi. Vasemmistoradikalismin aika pönkitti puolueen sosialistimainetta ja oli tässä suhteessa pitkässä juoksussa puolueelle epäedullinen vaihe. NL:n suosion kalastelu johti ajoittain puolueen vasemmistolaistumiseen sitten, kun tannerilainen asevelisosialsimi oli kärsinyt tappion. Lipposen valtakaudella palattiin taas toiseen äärilaitaan, oikeistodemariuden aikakauteen. Tämä varmasti hämmensi monia, kun se vastasi hyvin huonosti puolueen punaista imagoa. Tässä välissä puolue eli myös jonkinlaista aatteetonta välivaihetta, kun puoluepolitikointia välttänyt Mauno Koivisto nousi suureen kansansuosioon. Koiviston ansioksi on mitä luultavammin luettava se, että SDP:n kannatus saavutti suuren suosion 70- ja 80-luvuilla. Koivisto nosti puolueen kannattajaksi myös sellaisia, jotka suhtautuivat epäilleen sorsamaiseen toveriyteen.
Demarien kannalta poliittinen tilanne on muodostunut hankalaksi. Puolueelta ovat loppuneet tavoitteet, kun hyvinvointivaltio saatiin rakennetuksi ja työväen olot parannetuiksi. Sen jälkeen puolueesta alkoi tulla puolivirkamiesmäinen valtionhoitajapuolue. Nyttemmin tavoitteeksi on tullut hyvinvointivaltion perusteiden puolustaminen. Uudistavasta puolueesta on siten tullut konservatiivinen. Tietynlainen samakaavaisuus rasittaa myös demareita. Kaupunkien tylsät lähiöt, holhoava turvayhteiskunta ja kaikkinaisen yksilöllisyyden torjunta mielletään samaksi kuin demarius. Tuloerojen kasvaminen ja sosiaalisen tarpeiden huollon vähentyminen saattavat tarjota puolueella uuden tilaisuuden nousuun. Jonkinlaista yleistä kurjistumista tämä kaiketi edellyttäisi, jotta voitaisiin jälleen asettaa uusia eteenpäin katsovia tavoitteita.
Kepua menneisyys rasittaa ehkä kaikkein eniten. Tämä johtuu siitä, että Kepun kaukaisempi menneisyys on jopa hohdokas, mutta lähimenneisyys sitäkin arveluttavampi. Ihmiset muistavat tuon lähimenneisyyden, mikä on tehnyt Kepun olon tukalaksi.
Kepu muistetaan ennen muuta Kekkoskauden valtionhoitajapuolueena, joka oli valmis tinkimään peruslähtökohdistaan niin, että hirvitti kuten Kekkonen tapasi toisessa yhteydessä sanoa. Kepusta tuli ruskeakielinen lipoja. Väliin ylistettiin Kekkosta puolijumalan kaltaisena oliona ja väliin taas oltiin rähmällään neukkujen edessä. Nämä kaksi asiaa yhdisti sitten Seppo Kääriäinen viemällä Lepikon torpan multaa tuliaisiksi neukuille.
Kepun rasitteena on ollut myös maatalouden edunvalvonta, joka oli väliin todella röyhkeää yhden väestönosan suosimista. Kun Kepu oli aina ulkopioliittisten syiden vuoksi hallitusvastuussa, sillä oli tilaisuus ajaa muista piittaamatta omia etujaan. Tämä herätti luonnollisesti oikeutettua katkeruutta kaupunkilaisväestön keskuudessa.
Kepun politiikassa tulivatkin tutuksi sellaiset ilmaisut kuin iltalypsy, siltarumpupolitikointi, väyrystely, pekkarointi, Kekkosen konstit, K-linja, Kepu pettää aina jne. Myös viime vuosina Kepu on joutunut politiikkansa kummallisuuksien takia vaikeuksiin (Jäätteenäen niin totta kuin osaa ja voi puhe; hyssälöinti).
Kepun haasteena on ollut myös maan sisäinen muuttoliike. Kaupungistuminen ja maatalousvaltaisuuden vähentyminen eivät oikein suosi maataloustaustaista puoluetta. Tästä imagosta Kepu on yrittänyt kaikin tavoin päästä eroon mm. muuttamalla puolueen nimeä ja antamalla nyt puolueensa maaseututaustaa vailla olevan liberaalin virkamiespoliitikon johdettavaksi.
Kepun tulevaisuus riippuu siitä, miten hyvin se kykenee ylläpitämään vastakkainasettelua eteläisen ja muun Suomen välillä, ruuhka-Suomen ja haja-asutus-Suomen kesken. Puolue ei ole onnistunut valtaamaan kaupunkilaisten suosiota etelässä, mikä johtuu nimenomaan edellä mainitusta halusta pitää yllä alueellista vastakkain asettelua. Tässä kohdin suuri ongelma on se, että yrityksiä ei voi nykyisessä markkinatalousmaissa johdatella sijoittumaan alueellisesti tasaisesti pitkin maata. Talouselämän realiteetit sotivat Kepun harjoittamaa politiikkaa vastaan. Kun puolue ei pitkällä tähtäimellä voi sen vuoksi onnistua tyydyttämään kannattajiensa tarpeita, suosio todennäköisimmin vähitellen laantuu. Kepun hankala haaste on siinä, että sen pitäisi voittaa uutta kannatusta, mutta samalla yrittää pitää peruskannattajansa tyytyväisinä. Tämä tarkoittaa kahden politiikan harjoittamista. Opportunismista puolueella on kuitenkin jo pitkä kokemus, joten yrittämisestä se tuskin jää kiinni.
Kepulla ei näyttäisi olevan juuri mitään muuta erityistä annettavaa politiikassa kuin tämän alueellisen tasapainon säilyttämisvimma. Riittäkö se poliittiseen menestymiseen jää nähtäväksi.
Menneisyys taakkana
40
1090
Vastaukset
- Uusi-Ukki
Analyysi näistä kolmesta suurimmasta puolueesta, taitaisiko minkään puolueen Puoluesihteeri sitä Selvemmin, ja totuudenmukaisemmin kertoa. Ei voi muuta sanoa kuin, oli taas sitä pelkkää Faktatietoa Pankilta,näin on marjat.
- mvv
Kokoomuksen kohdalta voin jotakuinkin yhtyä luentoosi.
Sosialidemokraattien ongelma on vuosi 1918. Silloin Kullervo Manner yritti vallankaapausta. Sen yrityksen seuraukset ovat olleet hirvittävät. Sanoisin suurin virhe mitä milloinkaan on Suomessa tehty.
Vapaussodassa ja sen jatkoselvittelyissä kuoli 27000 ihmistä. Se sai aikaan epävakaat vuodet. On perusteltua väittää Talvisodan olleen jatkoa Vapaussodalle. Neuvostoliitossa oli Suomesta paenneita punaisen puolen ihmisiä jotka näkivät hetkensä koittaneen , ja mahdollisuuden muuttaa Suomi sosialistiseksi yhteiskunnaksi. Eihän Otto Wille Kuusinen ollut enää Sosialidemkraatti, onneksi oli vasemalle tullut Kommunistit ja Mannerkin oli jo teloitettu.
Mutta Talvisota siirsi Suomen rajaa. Seurasi Jatkosota, mitä tuskin olisi voitu välttää mitenkään. Suomessa oli sellainen mieliala.
Tavallaan nämä kaikki kolme sotaa on Sosialidemokratia painolastina. Ilman niitä Suomi olisi huomattavasti suurempi maa. Ihmisiä olisi huomattavasti enemmän. Mutta turha taitaa olla näillä asioilla jossitella. Kyllähän SDP on sitten myöhemmin ollut hyvin rakentava puolue. Tosin ohjelmissaan sosialismiin pyrkivä vielä Sorsankin aikana. Tosin sen toteuttamisella ei pidetty enää kiirettä.
Keskustasta en nyt kirjoita. Mutta Mielipidepankin kanatta ottaa huomioon se, että vaikka ihmiset eivät Keskustaa äänestäisikkään, niin syrjäseutujenkin ihmiset pysyvät. Heidän etunsa on jonkin kuitenkin turvattava. Hinta ei siitä paljon muutu.- ymmärrä historiasta
Kommunisti Arvo "Poika" Tuominen kehotti suomalaisia työläisiä vastustamaan Stalinin junttaa Talvisodan alla. Suomalainen työläinen siis pelasti Suomen itsenäisyyden. Siihen eivät porvarien rahkeet olisi riittäneet, varsinkin jos työläiset olisivat kääntäneet aseensa tehtaanjohtajia ja heidän juoksupoikiaan vastaan.
Jos taas kansalaissotaa ei olisi käyty silloin kun se käytiin, olisi se käyty myöhemmin. Sellaiset olivat ajat ja tavat. Murhenäytelmän hyviä puolia oli se, että eheytyksen nimissä presidentiksi valittiin maltillinen Stålhberg, lainsäädännössä oli pakko ottaa köyhä kansa huomioon, punamultaakin kokeiltiin jo ennen sotia ja maltillinen Tanner tuurasi presidenttiä niinkin pian Kansalaissodan jälkeen.
Ilman demareita (Arvo "Pojastakin" tuli demari) Suomea ei itsenäisenä valtiona enää olisi. Ei edes Virolaisittain uusitsenäisenä). - JormaKKorhonen
ymmärrä historiasta kirjoitti:
Kommunisti Arvo "Poika" Tuominen kehotti suomalaisia työläisiä vastustamaan Stalinin junttaa Talvisodan alla. Suomalainen työläinen siis pelasti Suomen itsenäisyyden. Siihen eivät porvarien rahkeet olisi riittäneet, varsinkin jos työläiset olisivat kääntäneet aseensa tehtaanjohtajia ja heidän juoksupoikiaan vastaan.
Jos taas kansalaissotaa ei olisi käyty silloin kun se käytiin, olisi se käyty myöhemmin. Sellaiset olivat ajat ja tavat. Murhenäytelmän hyviä puolia oli se, että eheytyksen nimissä presidentiksi valittiin maltillinen Stålhberg, lainsäädännössä oli pakko ottaa köyhä kansa huomioon, punamultaakin kokeiltiin jo ennen sotia ja maltillinen Tanner tuurasi presidenttiä niinkin pian Kansalaissodan jälkeen.
Ilman demareita (Arvo "Pojastakin" tuli demari) Suomea ei itsenäisenä valtiona enää olisi. Ei edes Virolaisittain uusitsenäisenä).Kaikki sanomasi on totta.
Täällä kuulee mistään mitään tietämättömien suusta yhtenään sosialidemokraattien punikittelua ja heidän päälleen heitetään syytöksiä kansalaissodasta yms. typeryyksiä.
Sosialidemokraatteja ja heidän johtajiaan ei syyllistetty enää edes 1920-luvulla kansalaissodasta valkoisellakaan puolella, ainakaan niiden joukossa, jotka asioita ymmärsivät. Siitä todistaa sekin, että Väinö Tanner jo vuonna 1926, kahdeksan vuotta kansalaissodan jälkeen sai muodostaa maahan sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen, josta tuli yksi pitkäikäisimpiä ennen sotia. Ja se, että Tanneria äärioikeistolaisvaaran aikoina pyydettiin porvarilliselta puolelta maamme diktaattoriksi (pyytäjänä kauppaneuvos Raf. Haarla), kertoo, että sosialidemokraatit nähtiin demokratiamme varmimpana turvana
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010964995#22000000010964995
Vielä lisäisin sosialidemokraattien suurena palveluksena isänmaalle ja sen vapaudelle ns. asevelisosialistien toiminnan 1940-luvun lopulla. Sillä nimittäin pysäytettiin kommunistien kuningastie eikä Suomesta tullut "kansandemokratiaa", vaikka Hertta Kuusinen jo eduskunnan puhujapöntössä riemuitsi, että "Tshekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme".
Kaiken edellä sanon historian harrastajana, en sosialidemokraattina, jota en ole yhtään sitoutuneemmin kuin minkään muunkaan puolueen kannattajana, enkä saa käyttää itsestäni sosialidemokraatin nimeä siksikään, että en kyseistä puoluetta viime vaaleissakaan äänestänyt. Mutta olkoon totuus arvossaan tässäkin!
Tässä vielä eräitä näkemyksiä Väinö Tannerista (joukossa mm. tuosta kauppaneuvos Haarlan pyynnöstä kertova pätkä):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010964995#22000000010964995 - Niinpä niin
Sotien painolasti ei enää rasita SDP:tä, historiankirjoituksen täsmentyessä sen painoarvo vähenee edelleen. Demareita rasittaa se, että se mielletään vanhakantaiseksi puolueeksi. Suurista puolueista Kokoomus on pystynyt parhaiten säilyttämään nuorekkaan imagonsa. Kokoomuksen kohtalon kysymys on se, onnistuuko puolue pitämään lupauksensa hallitusvastuussa ollessaan. Tehyn tapauksessa tuli floppi ja mikäli veronkevennykset eivät tule, silloin liikkuvat äänestäjät vaihtavat puoluetta.
Keskustan kohtalon kysymys on se, että savupiipputeollisuuden alasajo on tulevaisuutta ja siinä samalla häviää maaseutukaupungeista työpaikkoja. Kuinka alueelliseen tasa-arvoon keskittynyt puolue pärjää tässä kilpailussa. Heikoltahan se näyttää jo nyt.
Puolueille ei menneisyys ole kovinkaan suuri ongelma, mikäli sitä vertaa tulevaisuuden haasteisiin. Ilmastonmuutos on liian vakava asia, että sen tiimoilta voisi puuhastella maaseudulle eri tukimuotoja, se on otettava tosissaan. Teknologian kehittyessä työpaikat muuttuvat, tulee enemmän ns. valkokaulustyöväestöä. Ihmisiä jotka eivät koe mitään puoluetta omakseen. Nämä ihmiset eivät myöskään elä menneisyydessä. Haasteta on myös vanhustenhoidossa, mikäli laitospohjaa puretaan ja samalla hoivan tarve kasvaa, silloin yhtälöstä tulee hyvinkin hankala. Laitoskeskeisyyden purkaminen on kuitenkin välttämätöntä, koska ihmisiä ei työhön löydy ja hoitoideologiat eivät ole ajanmukaisia nykyisessä järjestelmässä. Käytännössä mikään puolue ei ole tähänkään pulmaan ratkaisua löytänyt, kunnallisvaaleihin kannattaisi nämäkin ongelmat ottaa teemaksi. Palvelurakenteen purkaminen iskee pahiten syrjäseuduilla, koska ne myös ovat tyhjentyneet nuorista ihmisistä.
Kuinka saada puoluepolitiikasta kiinnostuneet äänestyskoppeihin ja (ennen kaikkea) mitä tapahtuu jos äänestysinto katoa vielä tästä. Lyhyellä tähtäimellä voisi ajatella, että perinteiset puolueet voittavat, etenkin ne joiden äänestäjäkunta on uskollista. Pidemmällä aikavälillä tähän ajatukseen tuudittautuminen on ongelmallista. Ihmiset etsivät toisia vaikuttamisen keinoja, mikäli he kokevat edustuksellisuuden toimimattomana.
Sellainen ajattelutapa, että ihmiset olisivat kiinnostuneita pääasiassa menneisyyden virheistä, vaikuttaa varsin merkilliseltä, koska tulevaisuudessa haasteita on riittävästi. Nuorten äänestysikäisten huolestumiseen on pystyttävä vastamaan, se on puolueiden tärkein tehtävä nyt. - mvv
JormaKKorhonen kirjoitti:
Kaikki sanomasi on totta.
Täällä kuulee mistään mitään tietämättömien suusta yhtenään sosialidemokraattien punikittelua ja heidän päälleen heitetään syytöksiä kansalaissodasta yms. typeryyksiä.
Sosialidemokraatteja ja heidän johtajiaan ei syyllistetty enää edes 1920-luvulla kansalaissodasta valkoisellakaan puolella, ainakaan niiden joukossa, jotka asioita ymmärsivät. Siitä todistaa sekin, että Väinö Tanner jo vuonna 1926, kahdeksan vuotta kansalaissodan jälkeen sai muodostaa maahan sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen, josta tuli yksi pitkäikäisimpiä ennen sotia. Ja se, että Tanneria äärioikeistolaisvaaran aikoina pyydettiin porvarilliselta puolelta maamme diktaattoriksi (pyytäjänä kauppaneuvos Raf. Haarla), kertoo, että sosialidemokraatit nähtiin demokratiamme varmimpana turvana
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010964995#22000000010964995
Vielä lisäisin sosialidemokraattien suurena palveluksena isänmaalle ja sen vapaudelle ns. asevelisosialistien toiminnan 1940-luvun lopulla. Sillä nimittäin pysäytettiin kommunistien kuningastie eikä Suomesta tullut "kansandemokratiaa", vaikka Hertta Kuusinen jo eduskunnan puhujapöntössä riemuitsi, että "Tshekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme".
Kaiken edellä sanon historian harrastajana, en sosialidemokraattina, jota en ole yhtään sitoutuneemmin kuin minkään muunkaan puolueen kannattajana, enkä saa käyttää itsestäni sosialidemokraatin nimeä siksikään, että en kyseistä puoluetta viime vaaleissakaan äänestänyt. Mutta olkoon totuus arvossaan tässäkin!
Tässä vielä eräitä näkemyksiä Väinö Tannerista (joukossa mm. tuosta kauppaneuvos Haarlan pyynnöstä kertova pätkä):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010964995#22000000010964995Mielipidepankki sen ohitti. Ei kai kukaan voi kiistää etteikö Kullero Manner olisi ollut Sosialidemokraatti. Eikä sitä, että hän yritti vallankaapausta. Syrjäytti laillisen hallituksen.
Ja ei kai näiden sotien seurauksetkaan ole tyrmättävissä. Kyllä kaikki kolme viimeistä sotaa on ollut taistelua sosialismia vastaan.
En kuitenkaan kirjoituksessani mitätöinyt Sosialidemoraattien myöhempiä ansioita. Mutta Mielipidepankkihan aloituksessaan otti esille menneisyyden taakat, ja niistä minä kirjoitin. - Maltillinen oikeistolainen
Niinpä niin kirjoitti:
Sotien painolasti ei enää rasita SDP:tä, historiankirjoituksen täsmentyessä sen painoarvo vähenee edelleen. Demareita rasittaa se, että se mielletään vanhakantaiseksi puolueeksi. Suurista puolueista Kokoomus on pystynyt parhaiten säilyttämään nuorekkaan imagonsa. Kokoomuksen kohtalon kysymys on se, onnistuuko puolue pitämään lupauksensa hallitusvastuussa ollessaan. Tehyn tapauksessa tuli floppi ja mikäli veronkevennykset eivät tule, silloin liikkuvat äänestäjät vaihtavat puoluetta.
Keskustan kohtalon kysymys on se, että savupiipputeollisuuden alasajo on tulevaisuutta ja siinä samalla häviää maaseutukaupungeista työpaikkoja. Kuinka alueelliseen tasa-arvoon keskittynyt puolue pärjää tässä kilpailussa. Heikoltahan se näyttää jo nyt.
Puolueille ei menneisyys ole kovinkaan suuri ongelma, mikäli sitä vertaa tulevaisuuden haasteisiin. Ilmastonmuutos on liian vakava asia, että sen tiimoilta voisi puuhastella maaseudulle eri tukimuotoja, se on otettava tosissaan. Teknologian kehittyessä työpaikat muuttuvat, tulee enemmän ns. valkokaulustyöväestöä. Ihmisiä jotka eivät koe mitään puoluetta omakseen. Nämä ihmiset eivät myöskään elä menneisyydessä. Haasteta on myös vanhustenhoidossa, mikäli laitospohjaa puretaan ja samalla hoivan tarve kasvaa, silloin yhtälöstä tulee hyvinkin hankala. Laitoskeskeisyyden purkaminen on kuitenkin välttämätöntä, koska ihmisiä ei työhön löydy ja hoitoideologiat eivät ole ajanmukaisia nykyisessä järjestelmässä. Käytännössä mikään puolue ei ole tähänkään pulmaan ratkaisua löytänyt, kunnallisvaaleihin kannattaisi nämäkin ongelmat ottaa teemaksi. Palvelurakenteen purkaminen iskee pahiten syrjäseuduilla, koska ne myös ovat tyhjentyneet nuorista ihmisistä.
Kuinka saada puoluepolitiikasta kiinnostuneet äänestyskoppeihin ja (ennen kaikkea) mitä tapahtuu jos äänestysinto katoa vielä tästä. Lyhyellä tähtäimellä voisi ajatella, että perinteiset puolueet voittavat, etenkin ne joiden äänestäjäkunta on uskollista. Pidemmällä aikavälillä tähän ajatukseen tuudittautuminen on ongelmallista. Ihmiset etsivät toisia vaikuttamisen keinoja, mikäli he kokevat edustuksellisuuden toimimattomana.
Sellainen ajattelutapa, että ihmiset olisivat kiinnostuneita pääasiassa menneisyyden virheistä, vaikuttaa varsin merkilliseltä, koska tulevaisuudessa haasteita on riittävästi. Nuorten äänestysikäisten huolestumiseen on pystyttävä vastamaan, se on puolueiden tärkein tehtävä nyt.Ensi lokakuun kunnallisvaalit on puolueille hyvin vakava paikka. Kymmeniä kuntia on jo yhdistynyt, lisää liitoksia on suunnitteilla ja monia liitoksia myös vastustetaan raivokkaasti. Luulisin, että nämä asiat eriyttävät puolueiden kampanjoita selkeämmin aluetasolle ja valtakunnallinen yleiskampanjointi jää vähemmälle. Uskon tämän lisäävän äänestysaktiivisuutta, mikäö olisi hyvin tervetullut signaali siitä, että kansanvalta ottaa jälleen politiikasta tiukemman otteen.
Keskustan kohtalonkysymyksestäkin olen sama mieltä. Puolueen pitäisi Sarasvuon sijaan kuulla seminaareissaan sellaisia asiantuntijoita, jotka saisivat keskustan kenttäväen uskomaan, että maailman vapautuvaa markkinataloutta ja globalisoituvia markkinoita ei voi palauttaa Kekkosen ajan aluetukipolitiikkaan, eli siihen, että teollisuuden e annetaan tukiaisia, jotta se voisi maksaa palkkoja työntekijöilleen.
Sosiaaliturvan uudistus on toinen hyvin keskeinen kysymys. Se prosessi vaan on kesken vielä kunnallisvaalien aikaan. Siinähän on tavoitteena monimutkaisten, ristikkäisten ja päällekkäistenkin etujärjestelmien (joita on satoja) yksinkertaistaminen niin, että sosiaaliturvan hallinnosta vapautuu resursseja palvelutuotantoon.
Mielenkiintoiseksi, pulueita erottelevaksi tekijäksi muodostuu todennäköisesti hyvinvointipalvelujen tuottaminen. SDP ilmeisesti haluaa siitä yhteiskunnan monopolin, kokoomus ajaa sekajärjestelmää, jossa yhteiskunta valvoo, mutta tuottajina voivat olla myös yksityiset ja ns. "kolmas sektori".
Kepun kanta jää nähtäväksi. Palvelujen ostaminen yksityisiltä, nimittäin saattaisi hillitä kuntien kustannusten kasvuvauhtia ja parantaa palvelujen saatavuutta, ja ennen muuta lisätä työllisyyttä maaseudulla. - totuuskomissio...
JormaKKorhonen kirjoitti:
Kaikki sanomasi on totta.
Täällä kuulee mistään mitään tietämättömien suusta yhtenään sosialidemokraattien punikittelua ja heidän päälleen heitetään syytöksiä kansalaissodasta yms. typeryyksiä.
Sosialidemokraatteja ja heidän johtajiaan ei syyllistetty enää edes 1920-luvulla kansalaissodasta valkoisellakaan puolella, ainakaan niiden joukossa, jotka asioita ymmärsivät. Siitä todistaa sekin, että Väinö Tanner jo vuonna 1926, kahdeksan vuotta kansalaissodan jälkeen sai muodostaa maahan sosialidemokraattisen vähemmistöhallituksen, josta tuli yksi pitkäikäisimpiä ennen sotia. Ja se, että Tanneria äärioikeistolaisvaaran aikoina pyydettiin porvarilliselta puolelta maamme diktaattoriksi (pyytäjänä kauppaneuvos Raf. Haarla), kertoo, että sosialidemokraatit nähtiin demokratiamme varmimpana turvana
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010964995#22000000010964995
Vielä lisäisin sosialidemokraattien suurena palveluksena isänmaalle ja sen vapaudelle ns. asevelisosialistien toiminnan 1940-luvun lopulla. Sillä nimittäin pysäytettiin kommunistien kuningastie eikä Suomesta tullut "kansandemokratiaa", vaikka Hertta Kuusinen jo eduskunnan puhujapöntössä riemuitsi, että "Tshekkoslovakian tie on oleva myös meidän tiemme".
Kaiken edellä sanon historian harrastajana, en sosialidemokraattina, jota en ole yhtään sitoutuneemmin kuin minkään muunkaan puolueen kannattajana, enkä saa käyttää itsestäni sosialidemokraatin nimeä siksikään, että en kyseistä puoluetta viime vaaleissakaan äänestänyt. Mutta olkoon totuus arvossaan tässäkin!
Tässä vielä eräitä näkemyksiä Väinö Tannerista (joukossa mm. tuosta kauppaneuvos Haarlan pyynnöstä kertova pätkä):
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000010964995#22000000010964995Sosialidemokraateille tekisi hyvää viime vaalien tappiota tutkineen totuuskomitean lisäksi asettaa historian totuuskomissio.
Puolueen arkistosta varmaan löytyy edelleen ne päätökset joilla puolue-elimet päättivät ryhtyä aselliseen toimintaan vallan siirtämiseksi työläisille. Panakaartien aloitettua vallankaappausyritys syntyi sisällissota, jonka jälkiselvittelyssä kommunistit irtaantuivat SDP:n toiminnasta ja perustivat SKP:n Moskovassa. SDP jatkoi eduskunnassakin maltillisten ja sotaan osallistumattomien voimin
Sinä puhut tuosta puolueen hajaantumisen jälkeisestä ajasta, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka radikaaleimmat puolueesta lähtivät omille teilleen.
Kansalaissodan alotti SDP:n päätös ryhtyä aselliseen toimintaan. Aloitetaan totuuden puhuminen siitä että sinä myönnät tämän. Ilman venkoilua - Niinpä niin
Maltillinen oikeistolainen kirjoitti:
Ensi lokakuun kunnallisvaalit on puolueille hyvin vakava paikka. Kymmeniä kuntia on jo yhdistynyt, lisää liitoksia on suunnitteilla ja monia liitoksia myös vastustetaan raivokkaasti. Luulisin, että nämä asiat eriyttävät puolueiden kampanjoita selkeämmin aluetasolle ja valtakunnallinen yleiskampanjointi jää vähemmälle. Uskon tämän lisäävän äänestysaktiivisuutta, mikäö olisi hyvin tervetullut signaali siitä, että kansanvalta ottaa jälleen politiikasta tiukemman otteen.
Keskustan kohtalonkysymyksestäkin olen sama mieltä. Puolueen pitäisi Sarasvuon sijaan kuulla seminaareissaan sellaisia asiantuntijoita, jotka saisivat keskustan kenttäväen uskomaan, että maailman vapautuvaa markkinataloutta ja globalisoituvia markkinoita ei voi palauttaa Kekkosen ajan aluetukipolitiikkaan, eli siihen, että teollisuuden e annetaan tukiaisia, jotta se voisi maksaa palkkoja työntekijöilleen.
Sosiaaliturvan uudistus on toinen hyvin keskeinen kysymys. Se prosessi vaan on kesken vielä kunnallisvaalien aikaan. Siinähän on tavoitteena monimutkaisten, ristikkäisten ja päällekkäistenkin etujärjestelmien (joita on satoja) yksinkertaistaminen niin, että sosiaaliturvan hallinnosta vapautuu resursseja palvelutuotantoon.
Mielenkiintoiseksi, pulueita erottelevaksi tekijäksi muodostuu todennäköisesti hyvinvointipalvelujen tuottaminen. SDP ilmeisesti haluaa siitä yhteiskunnan monopolin, kokoomus ajaa sekajärjestelmää, jossa yhteiskunta valvoo, mutta tuottajina voivat olla myös yksityiset ja ns. "kolmas sektori".
Kepun kanta jää nähtäväksi. Palvelujen ostaminen yksityisiltä, nimittäin saattaisi hillitä kuntien kustannusten kasvuvauhtia ja parantaa palvelujen saatavuutta, ja ennen muuta lisätä työllisyyttä maaseudulla.Varsin tärkeä kysymys on myös yksityisten ihmisten kustannustason nousu. mikäli palkasta jää yhä vähemmän käytettäväksi, silloin palkkakustannukset nousevat ja työantajien menot lisääntyvät ja työpaikat pyrkivät muualle. Energiaveron korotus oli jo nyt hälyttävä signaali ja jos biopolttoaineen tuoma lisähinta siirretään suoraan kuluttajille, silloin ihmiset eivät innostu. Joka tapauksessa öljyn hinta tulee kohoamaan.
Jos ajatellaan yksinasuvia vanhuksia, niin lisääntyvä energianhinta, kohonneet lääkekustannukset, terveydenhoidon kallistuminen, ruoan hintapaineet ja julkisen liikenteen väheneminen tms.. ovat yhdessä varsin kalliita kulueriä, missään tapauksessa ei eläkkeiden nimellinen korotus kata edes osittain näitä menolisiä. Missä vaiheessa vanhustenhoitokulut tulevat yhteiskunnalle sitten maksettaviksi, koska varattomuus laskee nopeasti toimintakykyä? Säästäminen tulee tässä tapauksessa kalliiksi. Hoivantarve siis lisääntyy.
Kuntien yksityistäminen on hoidettu varsin huonosti, ihmisiä on ulkoistettu ja heidän ansiotulonsa ovat samalla laskeneet. Kuluja on säästetty. Mikäli työvoimapula tulee siinä mitassa, kuin on ennustettu, nimenomaan kuntapuolella tämä strategia kostautuu. Yksityiset yrittäjät oppivat hinnoittelemaan työnsä ja sen oppiminen käy varsin nopeasti.
Sosiaaliturvaan on tehtävä muutoksia, mutta mikäli muutoksien suunta on se, että pyritään vähentämään työntekijöitä, silloinkin on ongelmia tulossa. Nykyisin sosiaalityöntekijät ovat lähes ainoita ihmisiä, jotka tapaavat syrjäytymisriskissä olevia ja heillä on mahdollisuus puuttua tähän kehitykseen. Mikäli sosiaalityöntekijöitä ei enää juurikaan tavata, silloin osa ihmisistä putoaa täysin yhteiskunnan ulkopuolelle. Kehitys ei ole hyvä, koska yhteiskunnan vastaisuus lisääntyy silloin, tämä piirre on nähtävissä mm. Ranskassa.
Hyvinvointipalveluista eräs tärkeimmistä on myös tulevaisuudessa lastenhoito. Keskustahan on kompastellut tässä kysymyksessä varsin kiusallisesti, maksuttomuuden poistoyritys ja nyt kotihoidon lisäämisen pyrkimys eivät ole tätä päivää, sitä ei myöskään ole lapsiluvun lisääminen. Naisten ambitiot ovat muualla, kuin kotilieden vaalinnassa. Mikäli lastenhoidosta tehdään ongelmallista, lasten määrä tulee vähenemään ja yhä edelleen lisääntyvät lapsettomien pariskuntien osuus. Jo nyt synnytysikä on noussut hälyttävän korkeaksi.
Kolmannen sektorin osuutta en lähtisi korostamaan liikaa, jo nyt ihmisten osuus järjestötoiminnassa on vähentynyt ja sitoutuminen niihin on heikentynyt, tuskin tämä trendi tulee muuttumaan. - Niinpä niin
totuuskomissio... kirjoitti:
Sosialidemokraateille tekisi hyvää viime vaalien tappiota tutkineen totuuskomitean lisäksi asettaa historian totuuskomissio.
Puolueen arkistosta varmaan löytyy edelleen ne päätökset joilla puolue-elimet päättivät ryhtyä aselliseen toimintaan vallan siirtämiseksi työläisille. Panakaartien aloitettua vallankaappausyritys syntyi sisällissota, jonka jälkiselvittelyssä kommunistit irtaantuivat SDP:n toiminnasta ja perustivat SKP:n Moskovassa. SDP jatkoi eduskunnassakin maltillisten ja sotaan osallistumattomien voimin
Sinä puhut tuosta puolueen hajaantumisen jälkeisestä ajasta, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi vaikka radikaaleimmat puolueesta lähtivät omille teilleen.
Kansalaissodan alotti SDP:n päätös ryhtyä aselliseen toimintaan. Aloitetaan totuuden puhuminen siitä että sinä myönnät tämän. Ilman venkoiluaSisällissodastamme olisi ollut aikoinaan syytä asettaa totuuskomissio, nyt se on hieman liian myöhäistä. Totuuskomission tutkittaviksi olisi tullut se, miksi sodan jälkimainingit vaativat niin paljon kuolonuhreja ja syylliset tähän olisi pitänyt saada vastuuseen teoistaan. Totuuskomissiot ovat perustettu silloin, kun julkinen valta on toiminut vastoin yleisesti hyväksyttyjä eettisiä pelisääntöjä. Yhteiskuntamuodon, vaikkakin aseellinenkin muutoksen pyrkimys, ei ole syy totuuskomission perustamiselle.
Totuuskomissioiden tehtäväkenttänä on siis valvoa julkista valtaa, ei niinkään yksittäisiä ihmisiä, eikä puolueita. Historiaa tutkittaessa on hyvä säilyttää kokonaiskuva ja nähdä kaikkien tekijöiden vaikutus, ennen kaikkea, julkisen vallankäytön rikkeisiin pitäisi suhtautua asiaan kuuluvalla vakavuudella. Suomessahan näin ei tehty ja vieläkin historiaan vääristellään, se on sivistysmaalle häpeäksi. - Maltillinen oikeistolainen
Niinpä niin kirjoitti:
Varsin tärkeä kysymys on myös yksityisten ihmisten kustannustason nousu. mikäli palkasta jää yhä vähemmän käytettäväksi, silloin palkkakustannukset nousevat ja työantajien menot lisääntyvät ja työpaikat pyrkivät muualle. Energiaveron korotus oli jo nyt hälyttävä signaali ja jos biopolttoaineen tuoma lisähinta siirretään suoraan kuluttajille, silloin ihmiset eivät innostu. Joka tapauksessa öljyn hinta tulee kohoamaan.
Jos ajatellaan yksinasuvia vanhuksia, niin lisääntyvä energianhinta, kohonneet lääkekustannukset, terveydenhoidon kallistuminen, ruoan hintapaineet ja julkisen liikenteen väheneminen tms.. ovat yhdessä varsin kalliita kulueriä, missään tapauksessa ei eläkkeiden nimellinen korotus kata edes osittain näitä menolisiä. Missä vaiheessa vanhustenhoitokulut tulevat yhteiskunnalle sitten maksettaviksi, koska varattomuus laskee nopeasti toimintakykyä? Säästäminen tulee tässä tapauksessa kalliiksi. Hoivantarve siis lisääntyy.
Kuntien yksityistäminen on hoidettu varsin huonosti, ihmisiä on ulkoistettu ja heidän ansiotulonsa ovat samalla laskeneet. Kuluja on säästetty. Mikäli työvoimapula tulee siinä mitassa, kuin on ennustettu, nimenomaan kuntapuolella tämä strategia kostautuu. Yksityiset yrittäjät oppivat hinnoittelemaan työnsä ja sen oppiminen käy varsin nopeasti.
Sosiaaliturvaan on tehtävä muutoksia, mutta mikäli muutoksien suunta on se, että pyritään vähentämään työntekijöitä, silloinkin on ongelmia tulossa. Nykyisin sosiaalityöntekijät ovat lähes ainoita ihmisiä, jotka tapaavat syrjäytymisriskissä olevia ja heillä on mahdollisuus puuttua tähän kehitykseen. Mikäli sosiaalityöntekijöitä ei enää juurikaan tavata, silloin osa ihmisistä putoaa täysin yhteiskunnan ulkopuolelle. Kehitys ei ole hyvä, koska yhteiskunnan vastaisuus lisääntyy silloin, tämä piirre on nähtävissä mm. Ranskassa.
Hyvinvointipalveluista eräs tärkeimmistä on myös tulevaisuudessa lastenhoito. Keskustahan on kompastellut tässä kysymyksessä varsin kiusallisesti, maksuttomuuden poistoyritys ja nyt kotihoidon lisäämisen pyrkimys eivät ole tätä päivää, sitä ei myöskään ole lapsiluvun lisääminen. Naisten ambitiot ovat muualla, kuin kotilieden vaalinnassa. Mikäli lastenhoidosta tehdään ongelmallista, lasten määrä tulee vähenemään ja yhä edelleen lisääntyvät lapsettomien pariskuntien osuus. Jo nyt synnytysikä on noussut hälyttävän korkeaksi.
Kolmannen sektorin osuutta en lähtisi korostamaan liikaa, jo nyt ihmisten osuus järjestötoiminnassa on vähentynyt ja sitoutuminen niihin on heikentynyt, tuskin tämä trendi tulee muuttumaan.Kun väestä ikääntyy ja työikäisten määrä laskee, kustannukset nousevat. Mistään säästöistä ja henkilöstövähennyksistä ei kannata puhua, kun rahaa menee aiempaa enemmän ja työvoimasta tulee ankara pula.
On pakko tehostaa myös julkisen palvelutuotannon prosesseja ja saada jostain työvoimaa Suomeen jo 20 vuoden kuluttua.
Saatamme joutua Islannin kaltaiseen tilanteeseen. Siellä työttömyys prosentti taitaa olla promilleluokassa ja tryövoimaa lennätetään maahan mm. Puolasta ja Tsekeistä joka maanantai ja perjantaina taas kotiin, kun opettajat, lääkärit ja muut koulutetut ammattilaiset saavat Islannissa parempaa palkkaa tarjoilijoina ja muissa palveluammateissa.
Islannissa kaikki työnantajat ovat aika liemessä henkilöstön suhteen, kun palkan suuruuskaan ei pidä ihmisiä työpaikassaan, jos työpaikan ilmapiiri tuntuu huonolta. Työntekijöiden vaihtuvuus on impulsiivista ja yleistä. Lähdetään pois, jos ei tykätä, koska uuden ja mukavamman työpaikan saa koska tahansa.
Hintatasohan Islannissa on tästä syystä todella kallis, mutta mitä siitä, kun ostovoiman ja hintatason suhde on kohdallaan.
Lastenhoidon alkuperäinen tarkoitus oli työvoimapulan poistaminen saamalla äiditkin työelämään. Tulevaisuudessa se korostuu taas. Se, että työtön aviopari pitää lapsensa ilmaisella kokopäiväpaikalla on taas jotain täysin uskomatonta lapsen kasvatuksen laiminlyöntiä, kun ilmainen puolipäiväpaikka olisi heille ihanteellisin vaihtoehto lapsen kehityksen kannalta.
Kolmas sektori tarjoaa tuossa aivan lähistöllä ala-asteen koululaisille ohjattua iltapäiväkerhotoimintaa, jossa lapset voivat tehdä läksynsä ohjatusti ja puuhailla kaikkea muuta hauskaa ohjaajien opastuksella ja haukata välipalaa odotellessaan, että kello tulee niin paljon, että vanhemmat ovat ehtineet töistä kotiin.
Vanhusten palvelutaloja on myös hyvin runsaasti järjestöjen ylläpitäminä, mistä mm. Helsingin kaupunki varaa vanhuksilleen paikkoja. Palvelun taso, ruoan laatu ja ympäristön viihtyvyys ovat aivan omaa luokkaansa. Näistä asioista minulla on kahden tätini ja oman äitini tuomat kokemukset. Kaikki elivät pitkälti yli 90-vuotiaiksi nimenomaan kolmannen sektorin järjestöjen hoitamissa palvelutaloissa kaupungin sosiaaliviraston sinne sijoittamina. - Abogado
on, että useimmat kirjoittajat ovat suht. iäkkäitä senior-kansalaisia. Heille joku vapaussota-kansalaissota-kapina jne. on ällistyttävän kirkkaana mielessä, vaikkeivat toki ole sitä itse kokeneetkaan. Toisesta maailmansodasta puhumattakaan. Ylipäätään peruutuspeiliin katsellaan enemmän kuin eteenpäin.
Nythän on niin, että syksyn kuntavaaleissa saavat äänestää 1989 syntyneet. Senverran satun tuonikäisiä tuntemaan, että uskallan sanoa, että heille puolueen valinta perustuu hyvinkin moniin asioihin. Mutta takuuvarmasti niillä aatteilla ja pyrkimyksillä, mitä itsekukin puolue ajoi/edisti 90 - 100 vuotta sitten, ei ole mitään merkitystä. Puoluevalinta lähtee aivan eri pohjalta. - Maltillinen oikeistolainen
Abogado kirjoitti:
on, että useimmat kirjoittajat ovat suht. iäkkäitä senior-kansalaisia. Heille joku vapaussota-kansalaissota-kapina jne. on ällistyttävän kirkkaana mielessä, vaikkeivat toki ole sitä itse kokeneetkaan. Toisesta maailmansodasta puhumattakaan. Ylipäätään peruutuspeiliin katsellaan enemmän kuin eteenpäin.
Nythän on niin, että syksyn kuntavaaleissa saavat äänestää 1989 syntyneet. Senverran satun tuonikäisiä tuntemaan, että uskallan sanoa, että heille puolueen valinta perustuu hyvinkin moniin asioihin. Mutta takuuvarmasti niillä aatteilla ja pyrkimyksillä, mitä itsekukin puolue ajoi/edisti 90 - 100 vuotta sitten, ei ole mitään merkitystä. Puoluevalinta lähtee aivan eri pohjalta.Omia mielipiteitään ja -kuviaan puolueistahan täällä kukin kirjoittelee. Nuorison äänestyskäyttäytymisestä on harvemmin vaihdettu mielipiteitä.
Pinnallisella tuntumalla voisin lasteni puolue- ja ehdokasvalinnoista sanoa, että aika monipuoliseen harkintaan ne kyllä ovat perustuneet. Puoluevalinta ei niinkään tuskaa tuota, koska mahdottomien vaihtoehtojen poissulkemisen jälkeen harkinta on yleensä tapahtunut kahden puolueen välillä, johon myös ehdokkaista saadut tiedot ja käsitykset vaikuttavat.
Täällä käytävä yleisen tason höpinä ei siis todellakaan kuvaa nuorison äänestyskäyttäytymistä. Joskus on joku ollut kyllä siitä huolissaan, että varsinkin vähän koulutettu, pienituloinen ja syrjäytymisriskissä oleva osa nuorisosta jättää kokonaan äänestämättä.
Jotain sekin puolueista kertoo. Mielikuva, minkä media välittää politiikasta ja poliitikoista ei joko kiinnosta tai sitten ei vaan löydy sellaista puoluetta/ehdokasta, jonka vuoksi vaivautuisi.
Kansalaissota taisi nousta tännekin pintaan vain siksi, että Linnan kirjojen ohjalta tehdyt Pohjantähti-elokuvat esitettiin tv:ssa joulun tienoilla.
Toisaalta kyllä sekin pitää paikkansa, että mielikuvat puolueista eivät juurikaan muutu sen jälkeen, jos ne nuorena johonkin suuntaukseen vakiintuvat. Paino on sanalla JOS.
- JormaKKorhonen
Eipä asiaa juuri tuon analyyttisemmin voida noinkin lyhyessä esityksessä käsitellä.
Aivan oikeisiin kehityskulkuihin kiinnität huomiota, ja niissäkin oleellisimpiin vaikuttajiin.
Kepun olemuksen ja kehityksen kuvaus on aivan verraton, ja koska en ole siinä mistään ei mieltä, minun on tarpeetonta sitä enemmän kommentoida. Mielenkiinnolla kyllä odotan, että yhtyvätkö myös kepulaiset siinä esitettyyn ja jos eivät, niin mitä ja miten he sitä yrittävät väärin nähdyksi osoittaa. Mutta onkohan siihen uskallusta kenelläkään, jolla tarvittavaa tietopohjaa saattaisi olla; sen sijaan uskallusta ei varmaan puutu niiltä, joilla ei ole lainkaan tietoja tuon kumoamiseksi.
Hyvin analysoit demaritkin. En kuitenkaan toivo enkä uskokaan uutta kurjistumista tarvittavan puolueen kannatuksen nostamiseksi, vaan siellä johdossa pitää vain pystyä näkemään, että aika ja aikalaisten koostuma ja tarpeet ovat muuttuneet, puolueen pitää pyrkiä olemaan taas enemmistön asialla, johon tarkoitukseen se aikoinaan luotiinkin ja sai parhaimmillaan yli 50 % kannatuksen ja yksinkertaisen enemmistön eduskuntaamme.
Silti SDP:n ei tarvitse unohtaa heikompiosaisia, eikä saa niin tehdä, mutta heidänkin asioiden hoitamiseksi tarvitaan sitä tukea, jota voi antaa vain kansan todellinen enemmistö.
Muistutteleehan kepukin aina juhlissaan Santeri Alkion sanomasta, että "älkää unohtako köyhän asiaa", mutta kyllä se sillä taholla on aina ollut niin pyhä asia, ettei sitä ole otettu arkikäyttöön. SDP sen sijaan on ilman tuollaisia fraaseja toiminut asiassa ihan arjessa ja niin sen tulee toimia vastakin. Mutta mielestäni niin voitiin toimia paremmin Paavo Lipposen näkemyksillä kuin Erkki Tuomiojan näkemyksillä se olisi mahdollista.- YKSINKERTAISUUS
"Muistutteleehan kepukin aina juhlissaan Santeri Alkion sanomasta, että "älkää unohtako köyhän asiaa", mutta kyllä se sillä taholla on aina ollut niin pyhä asia, ettei sitä ole otettu arkikäyttöön. SDP sen sijaan on ilman tuollaisia fraaseja toiminut asiassa ihan arjessa ja niin sen tulee toimia vastakin."....
Slurp, ja kieli on jälleen ruskea punakoneen "peränpesusta"...
Panenpa perään linkin ylen ohjelmaan, joka nimeää ansioituneesti nämä "köyhänasianajajat" viimeisimmän laman ajalta...Hm.. taisivat muuten olla melkein kaikki noita "köyhänasiaa" ajavia sossuja
http://areena.yle.fi/toista?id=1007678 - Kysyn
YKSINKERTAISUUS kirjoitti:
"Muistutteleehan kepukin aina juhlissaan Santeri Alkion sanomasta, että "älkää unohtako köyhän asiaa", mutta kyllä se sillä taholla on aina ollut niin pyhä asia, ettei sitä ole otettu arkikäyttöön. SDP sen sijaan on ilman tuollaisia fraaseja toiminut asiassa ihan arjessa ja niin sen tulee toimia vastakin."....
Slurp, ja kieli on jälleen ruskea punakoneen "peränpesusta"...
Panenpa perään linkin ylen ohjelmaan, joka nimeää ansioituneesti nämä "köyhänasianajajat" viimeisimmän laman ajalta...Hm.. taisivat muuten olla melkein kaikki noita "köyhänasiaa" ajavia sossuja
http://areena.yle.fi/toista?id=1007678ja epäilen.
- n.s. nyanssin
Kysyn kirjoitti:
ja epäilen.
kirjoituksessani:...."melkein kaikki", niin tuo "kokkarivalkkari" sisältyi tuohon nyanssointiin.
- Maltillinen oikeistolainen
Mukavan analyysin teit. Menneisyys on puolueillakin kuin painava laahus perässä vedettäväksi tai kivi repussa, jota on pitkään kannettava, kun joskus syntyneestä imagosta on hyvin vaikea päästä eroon. Siinä auttaa vain uudistuminen, joka perustuu uuteen visioon tulevaisuudesta ja konkreettiseen tavoitteiden uudelleenarviointiin.
Keskusta on tässä mielessä edelleenkin "jakopuolue", jonka korkein päämäärä on siirtää kaupunkilaisten ansaitsemaa verorahaa maseutukuntien kustannusten maksamiseen ja maatalouden tukemiseen. Valitettavan pieni osa keskustan poliitikoista, mutta ilmeisesti suhteessa suurempi osa keskustaa äänestävistä ienee kuitenkin puolueisiin sitoutumattomia liberaaleja, jotka äänestävät keskustaa jonkinlaisena kompromissinä, koska katsovat ettei vasemmistoa tai oikeistoa voi äänestää, koska se edellyttäisi omaa kannanottoa.
Keskustan sisällä on toki lavea haarukka sen suhteen, miten SDP ja kokoomus mielletään yhteistyökumppaneina politiikassa. Molemmilla on keskustan sisällä kannattajansa ja myös ankarat vastustajansa. Lipposen 2. hallituksen aikana tehdyissä tutkimuksista keskustan puolueaktiiveista oli 3/4 osaa punamultahallituksen kannalla ja vain neljännes kannatti yhteistyötä kokoomuksen kanssa.
Tämä valinta ilmeisesti johtuu suuri siitä, mitä sinäkin sanoit keskustasta: kotiinpäin vetävästä siltarumpupolitikoinnista ja kilpailusta sen suhteen kuka kansanedustaja saa eniten valtion budjettivaroja ammennetuksi oman kuntansa hankkeisiin.
Onneksi Matti Vanhasesta tuli sattumapääministeri, Jäätteenmäen onnettoman töppäilyn vuoksi. Ensin nöyrä SDP:n aisankannattaja, mutta nyt itsenäisesti toimiva valtiomies vankalla kokoomuksen tuella.
SDP oli todellinen yhteiskuntapolitiikan uudistaja 60-70-80 -kuvuilla. Siitä kiitos Kekkoselle, jolla ei ollut enemmistöhallituksiin muuta mahsollisuutta kuin keskustan ja SDP:n koalitio. Tässä asetelmassa SDP:stä tuli vastaavanlainen jakopuolue kuin keskustakin silloin oli: kaikki, mitä budjetista saatiin revittiin sosiaaliuudistuksiin, sosiaalibyrokratian kasvattamiseen, yrityksiä turhaan rasittavaan lainsäädäntöön, suuryritysten valtionapuihin ja vientitukiin (sovussa Etelärannan kanssa), jotta suljetun talouden Suomessa olisi pysynyt työllisyys yllä.
SDP sai paljon aikaan. Kannatus kasvoi epäilemättä paljon myös Koiviston imussa, koska media personoi politiikan puolueiden johtohahmoihin ja Koiviston pessimistinen "fundeeraus" loi hänestä ja SDP:stä uskottavaa ja luotettavaa mielikuvaa. Sorsa ei yksin tuohon olisi ikinä pystynyt.
Kokoomus oli suljetun talouden aikana pahasti paitsiossa. Hallitukseen se ei Neuvostoliiton olemassaolon aikana voinut päästä, joten eväitä kannatuksen kasvuun ei juurikaan ollut. Koleerinen Holkeri vei kokoomusta maltilliseen suuntaan ja sai asiallisuudellaan kannatuksen pysymään 15-20% haarukassa. Ilkka Suominen oli liian etäinen tehtailijapatruuna tavaqllisen ihmisen silmissä ja puhetyyliltään ihan liian "kokoomuslainen" vedotakseen liikkuviin äänestäjiin.
Salolainen ehkä käänsi lehden, kun silloin jo oltiin vapaamman markkinatalouden ajassa ja liittymässä EU:iin, muttä hän jostain syystä menetti median hallinnan noustuaan johtoon ja puolueen sisäisten mielipiteiden mukaan hänen johtamis- ja päätöskykynsä olivat puutteellisia. Niinpä puolue kaatoi puheenjohtajansa ja jopa samolaisen presidenttiehdokkuuden haudan partaalta kaivetun Ilaskiven avulla. Mielestäni yksi suurimpia mokia, mitä kokoomus on koskaan tehnyt.
Niinistö sai kokoomuksen kannatuksen kasvuun talouspoliittisilla linjauksillaan ja sillä, että uskalsi aika ajoin haastaa Lipposen ja demarit omilla ulostuloillaan veroratkaisujenj irroittamiseksi tuposta, työttömyyskorvausten porrastamisesta ja panemalla hanttiin SAK:n pyrkimuksille peukaloida työlainsäädäntöä enemmän kuin hallitusohjelma antoi myöden.
Niinistön ja Lipposen yhteistyö pelasi hyvin. Aatteellisesti miehet olivat eri puolilla, mutta sopivat asioista ja pitivät kumpikin sanansa. Yhteistyötä auttoi tavattomasti se, että keskusta oli tulloin täysin linjaton opportunistien joukko, jolla ei ollut muuta asiaa kuin räksyttää hallitukselle ja vaatia joka asiaan lisää rahaa. Lipponenhan oli Ahon hallituksen aikana vetänyt hernepussit molempiin sieraimiinsa, joten punamullan pelkoa Niinistöllä ja kokoomuksella ei ollut, ellei kepu nousisi suurimmaksi ja pääsisi valitsemaan, niin kuin kävi, mutta vasta Lipposen kahden kauden jälkeen 2003.
Vanhasen ensimmäisen punamullan aikana alkoi jo selvästi näkyä, että SDP:ltä uuttui visio. Se oli jämähtänyt paikalleen "Forssan kokouksen" ohjelman toteuttamisen ylistämiseen. Demarit pysähtyivät kiittelemään toisiaan ja varmistamaan valtaansa. Heinäluoman "pari piirua ihmisen suuntaan" tarkoitti käytännössä paria piirua ay-liikkeen vallan lisäämisen suuntaan, ja entistä selvempää puolue-eliitin kabinettivaltaa ja sanelupolitiikkaa kentälle päin. Heinäluomalla ei kuitenkaan ollut Lipposen karismaa eikä auktoriteettia, joten kenttä alkoi kapinoida, mikä aiheutti täydellisen linjattomuuden, mkun Heinäluomalla ei ollut mitään omia visioita eikä tavoitteita siitä, mihin sosialidemokratiaa pitäisi edunvalvonnan rinnalla kehittää.
Kokoomus joutui Vnhasen 1. hallituksen aikana täysin eksyksiin, kun onneton Itälä ei saanut mitään aikaan. Oli onni, että puolueen johtoon valittiin Jyrki Katainen. Hän näytti kyntensä jo viime kunnallisvaaleissa nostamalla kokoomuksen kannatuksen vain yhden prosenttiyksikön päähän kepun kannatuksesta ja sen jälkeen puolueen gallup-kannatuksen tasaisen varmaan kasvuun, mikä johti kakkostilaan 2007 eduskuntavaalissa.
Kokoomuksen menestyksen takana on tuskin mitään muuta kuin se, etytä kokoomus on uskottavalla ja ymmärrettävällä tavalla ryhtynyt puhumaan siitä, miten hyvinvointi on rahoitettava globalisoituvassa markkinataloudessa, jossa me elämme kansainväliselle kilpailulle alttiina ja EU:n jäsenenä.
Markkinataloutta tai sille "antautumista" on turha nostaa leimakirveeksi mitään puoluetta vastaan. Markkinatalous ja vapaa kilpailu ovat ympäristötekijöitä: maailma, jossa nyt elämme kekkosajan suljetun ja tullimuureilla suojatun järjestelmämme jälkeen. Ympäristöä ei voi poliittisin päätlksin toiseksi vaihtaa, joten ympäristöstä on otettava hyöty irti siten, että politiikka ja lainsäädäntö tukevat talouden kasvua, jota verottamalla saadaan rahat hyvinvointipalveluihin.
Nyt elämme ilmeisesti jonkinlaista murroskautta. Keskusta ilmeisesti liberalisoituu ja siltarumpupolitikointi jää vähitellen historiaan. SDP on pakon edessä; sen on uudistuttava ja löydettävä uudelleen oma yhteiskunnallinen tehtävänsä, muuten edessä on alamäen jatkuminen. Pelkkä puheenjohtajan vaihto ei siis riitä. Kokoomus on nyt hyvissä asemissa, mutta liberalisoituva keskusta ja uutta suuntaansa hakeva SDP on otettava vakavasti, jos kokoomus aikoo jatkaa tähänastisella kasvu-urallaan ja nousta Suomen suurimmaksi puolueeksi 2012 eduskuntavaalissa.
Keskustalla on johtavana hallituspuolueena avaimet käsissään 2012 saakka. Toivottavasti puoleen änkyräjoukko ei vedä mattoa Vanhasen alta, koska jos niin käy, niin siitä alkaa kepun nopea kuihtuminen.- Keskusta on yhtenäinen
Keskustassa on voimaa ja viisautta.
- Maltillinen oikeistolainen
Keskusta on yhtenäinen kirjoitti:
Keskustassa on voimaa ja viisautta.
Minun mielestäni kaikkien suomalaisten olisi aihetta toivoa, että keskustassa olisi voimaa ja viisautta unohtaa Väyrysen, Ahon ja Jäätteenmäen "tahtopolitiikka", eli täysin linjaton kaiken haukkuminen ja vastuuton rahan vaatiminen.
Jos keskusta pystyy Vanhasen johdolla lopettamaan keskustan kenttää vielä vaivaavan siltarumpupolitikoinnin, niin keskustan yhtenäisyys ja menestys toteutuvat takuuvarmasti.
- hyvään juttuun
Monin osin varsin osuva analyysi, Kokoomuksen ja SDP:n osalta painotat aatteellisia teempoja kun taas Kepun osalla tarkastelusi on käytännön politiikassa.
Joten täydennetään vähän. Pidetään järjestys samana kuin sinun tarkastelussa.
Valtiosääntöömme Kokoomuksen vaikutus oli merkitävä. Edistyspuolueen kautta Kokoomukseen tuli perustuslaillisen monarkian kannattajia joiden vaikutus näkyi lopulta presidentin valtaoikeuksina. Kekkonenhan hyödynsi Kokoomuksen (edeltäjineen) vaikutuksesta saamansa vallan aikanaan täysimääräisesti ja jopa sen ylittäen.
Itsenäisyytemme alkuaikoina Kokoomus oli todellinen valtionhoitajapuolue kuten punamullan jäsenet sittemmin.
Kokoomuksen alkuaika valtionhoitajana ei missään tapauksessa ollut konservatiivista vaikka sinä niin annat ymmärtää. Puolue vaati mm. progressiivista verotusta vähäväkisten suosimiseksi. Kansan kasvattamisessa puolueella oli vankka vaatimus joka toteutui oppivelvollisuuden säätämisenä. Ehkä uskonnollisuuden korostaminen vasemmistoa enemmän saa sinut luokittelemaan Kokoomuksen arvokonservatiiviseksi.
Toki 30-luvulla puolueen linjaukset suomalaisen kansallishengen ja isänmaallisen yhteistunnon kohottamisesta sekä pyrkimystä valtion ja yhteiskunnan lujittamisekseen koetaan konservatiivisina. Siinä missä vasemmisto halusi esim. sosialismia, oikeisto puolusti aikaisempien sukupolvien perinnettä, uskonnon, perhe-elämän, talonpoikaisviljelyksen ja säästäväisyyden teemoilla. Puolue teki myös eroa radikaaliin oikeistoon, IKL:ään.
Sodan jälkeen puolue joutui sivurooliin tunnetuista syistä, ja Kekkosen aikana Kremlin vaatimuksesta lopulta täydelliseen paitsioon.
Mauno Koiviston nostettua puolueen takaisin hallitusvastuuseen, on Kokoomus taas ollut valtionhoitaja siinä missä punamultaiset. Alun haparoinnin (Holkeri) jälkeen vastuullisuus on ollut johtava teema. Kokoomuksen nykyisen suosion takana voidaankin nähdä kovan työn Ahon kabinetin valtionvarainministerinä tehnyt Iiro Viinanen ja työtä jatkanut Niinistö, jonka noste kantaa vieläkin. Suomalaiset ymmärtää vastuullista otetta valtiollisesskin elämässä ja palkitsee sen kannatuksella.
SDP:llä oli tietysti painolastinaan aloittamansa kapina, mutta asellisen vallankumouksen kannattajien väistyttyä heti kansalaissodan jälkeen ja Tannerin tultua johtoon puolue toimi revisionistisessa hengessä edistyksiä ajaen. Vaikka puolue ei juurikaan hallitustyöskentelyyn ennen 39-45 sotia osallistunut, sen vaikutus näkyi muiden ohjelmissa. Sotaa edeltänyt punamulta oli viimeistään kansakunnan yhdistänyt hallitus, vaikkakin se laiminlöi raskaasti puolustuksemme kehittämisen.
Sodan jälkeen SDP taisteli ansiokkaasti Moskovan tukemaa kommunismin nousua vastaan, CIA:kin avustuksella. Asevelisosialistit pelastivat maamme Neuvostoliiton täydeltä vallalta, näin voitaneen sanoa. Puolueen hajaannus vei sen heikkouden tilaan jonka Keskusta hyödynsi Kekkosen käsikassarana. SDP hylkäsi arvokkaan työnsä maaseudun vähäväkisten puolustajana ja keskittyi pelkästän teollisuustyöväen asioihin kilpajuoksussa ammattiliittojen vallasta kommunistien kanssa. Maaseudun väki valitsi Vennamon tai Kepun.
Kekkosen kauden lopulla SDP sitten ohitti Kepun pääasillisena valtionhotajana, joka tehtävä jatkuikin aina Ahon hallituksen muodostamiseen saakka. Puolue loi tuolla valtionhoitajakaudellaan valtarakennelman virkamieskuntineen joka pönkittää sitä vieläkin, mutta toisaalta estää sen uudistumisen ajan henkeä vastaavaksi. Lipponen hyödynsi tuon virkamiesosaamisen nostamalla maan lamasta, mutta Heinäluoma ay-liikkeen vastakkainasettelua korostavan ajattelutavan kangistamana ei osaa sitä hyödyntää ja puolue on ennennäkemättömässä alennuksen tilassa.
Maalaisliitto oli tasapainottava ja vastuullinen toimija kun ensiksi vasemmisto ja sitten oikeisto radikalisoitui, voidaan sanoa että se pelasti maamme kuten SDP jatkosodan jälkeen.
Kekkosen politiikan käytännömn toteuttajana puolue rapautui aatteellisesti, mutta sai pidettyä vallan osin SDP:n typeryyttäkin, kuten edellä kuvasin. Tuo valta muodostui sitten johtavaksi teemaksi Väyrysen puheenjohtaja-ajoista aina Jäätteenmäen kauteen. Kaikki alistettiin valtaan pääsylle tai siinä pysymiselle. Syntyi nämä iltalypsyt, siltarummut, väyrystelyt, pekkaroinnit ja puhun niin totta kuin osaan valehtelut.
Vanhanen on tuonut takaisin vastuullisuuden vaikka puolueessa kuuluu välillä vanhoja tuttuja pekkaroinnin ääniä. Nämä änkyräkepulaisuuden syväsisäistäneet Korhoset ja muut saattavatkin vielä hajottaa puolueen jos Vanhanen joutuu vaikeuksiin. Vielä sallaista ei ole näkyvissä- Maltillinen oikeistolainen
Olipa mukava lukea täydennyksesi. Avauksen rinnalla se antaa erinomaisesti eriteltyä analyysiä puolueiden lähihistoriasta.
Historian ymmärtäminenhän on ainoa perusta, mille tulevaisuuden suunnitelmia kannattaa rakentaa.
SDP:stä sen verran sanoisin, että puolueen sisällä on ollut pitkään menossa erittäin kova tavoitteiden ja ohjelmien uudistamisprosessi. Olettaisin, että SDP tulee vahvasti ulos haastamaan hallituksen täysin asialinjalta ennen kunnallisvaaleja.
Arvailen myös, että uudet ohjelmat julkistetaan puolueen sisällä jo ennen kesän puoluekokousta ja niillä varmistetaan Heinäluoman puheenjohtajuuden jatko. Ei demareiden enemmistö voi nostaa Tuomiojaa keulakuvakseen. Se merkitsisi liikkuvien äänestäjien lopullista menettämistä. Vasemmistoälykköjä on demareista ja Suomen kansasta vain 10%.
- #############...,,,
.. on taakkana etenkin sossuilla. Koiviston kauden ruskeakieliset Stasi-myyrät pitävät edelleenkin valtaa puolueessa. Viime vaalien edellä hyllytetty mainon fiasko oli henkäys puolueen aatteellisesta esihistoriasta.Heinäluoman "PARIPIIRUA" vasemmalle konkretisoitui tässä fiaskossa.
Yhtenä esimerkkinä menneisyyden taakoista on yli kuuskymppinen Tuomioja, joka näyttää jäävän ainoaksi"löydöksi" ja vaihtoehdoksi puolueen puheenjohtaja vaalissa.
Tämän päivän KAKEVAN pääkirjoituksen loppulauseena on:"TILANNE SDP:SSÄ ON KARU"
Samaan sarjaan kuuluu näkyvimmäksi nuorisosiiven edustajaksi tituleerattu yli kuusikymppinen Stasi-myyrä Matti Ahde.
En yhtään ihmettele, jos Koivisto hätäratkaisuna kätkikin näiden ja monien muiden isämmaan kyylien nimilistat SUPON kassakaappeihin.
Sosu-aateen "kukkaset" eivät luovuta helpolla. - Maltillinen oikeistolainen
Luettuani kaikki yllä olevat vastineesi ei voi muuta kuin tyytyväisenä panna merkille, miten asiallinen keskustelu etenee, kun Sinä tämän kerran vältit avauksessasi yksipuolisesti asenteellisen ja harhaanjohtavan mielikuvapolitikoinnin. ;-)
Viittaa jo takasivuille painuneeseen Nato-avaukseesi, joka toki poiki kiinnostavia sivujuonteita pääasian rinnalle.
Kiitos siis tämänpäiväisestä avauksestasi!Käytät usein termiä mielikuvapolitikointi. Minusta käytät sitä välillä kovin vapaasti kirjoituksista, joista olet vain itse eri mieltä.
Mielikuvien esittämistä politiikassa ei voi välttää. Tämä johtuu jo siitä, että siinä esitellään tavoitteita tai vastustetaan jotain toista politiikkaa tai olotilaa. Yhteiskunnalliset asiat ovat harvoin sellaisia faktoja, joista voidaan kertoa mielikuvavapaata tietoa. Kun puhutaan esim. politiikan oikeistolaistumisesta, voidaan painottaa tuloerojen kasvua osoituksena siitä. Toinen painotus taas voi olla se, että tuloerojen kasvusta huolimatta kaikki ovat hyötyneet eikä politiikkaa voi sen vuoksi nimetä oikeistolaiseksi.
Onhan tässä tietysti aste-eroja. Jäätteenmäki esitti vihjailuja Lipposen lupauksista Bushille. Jäätteenmäki itsekin käytti sanoja, joissa hän sanoi, että monille kansalaisille muodostui sellainen mielikuva. Tämä on vihjailevaa, omiin luulotteluihin tai osatotuuksiin perustuvaa puhetta. Samanlaista vihjailevaa puhetta on harrastettu myös esim. Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan huonoista USA-suhteista. Niillekään löytyy harvoin muuta katetta kuin samanlaisiin vihjailuihin vetoaminen. Se on vähän niin kuin Oivan kirjoittelu täällä, missä hän todistaa jonkin asian oikeaksi vetomalla aikaisemmin kirjoittamaansa.
Sinäkin harrastat mitä suurinta mielikuvapolitikointia kertoessa, että Eero Heinäluoman puheet ovat räksytystä ihan riippumatta siitä, mitä hän sanoi ja missä esiintyi, jos puheessa vain vähänkin kritisoidaan hallitusta.
Mitä sitten tulee Natoavaukseni väitettyyn yksipuoliseen asenteellisuuteen ja harhaanjohtavaan mielikuvapolitikointiin, niin se on tietysti puppua. On tietysti selvää, että painotan sellaisia asioita, jotka eivät tue sotilaallista liittoutmista, koska olen varsin vakuuttunut tuollaisen liittoutumisen haitallisuudesta verrattuna sen tuomiin mahdollisiin hyötyihin. Siinä olen yrittänyt tuoda esille niitä mahdollisia vaikutuksia, joita liittotumisella on sekä myös asian moraalisia puolia. Minusta kun on vaan tärkeää yrittää saada asiasta aikaan kokonaisvaikutelma, missä ei unohdeta vähemmän esillä olleita asioita.
Kun aiemmin sanoit, että esitän mm. tunteisiin vetoavia yksipuolisia mielikuvia, se tietysti pitää osin paikkansa. Asialla on moraaliset ulottuvuutensa ja siksi pitää olla selvillä, mihin kaikkeen liemeen me voimme joutua, ettei se sitten tulisi yllätyksenä ja pyytämättä. Vasta-argumentoinnissa käytetään vähintään yhtä tunteikasta mielikuvakieltä. Puhutaan esim. siitä, kansamme jätettäisiin turvattomaksi ilman vahvaa sotilaallista puolustusta ja tämä huolettomuus olisi tässä moraalitonta. Kysehän on vain lopulta siitä, uskommeko suomalaisia kuolevan enemmän sen seurauksena, että olemme liittoutuneet taikka emme ole liittoutneita. Nämä kaksi asiantilaa voivat johtaa nimittäin erilaisiin tilanteisiin, missä meitä suomalaisia voi sitten kuollakin. Kysymys on siitä, kumpaa me pidämme vähemmän todennäköisenä ja vähemmän haitallisena.- Maltillinen mielikuvapoliti...
Mielipidepankki kirjoitti:
Käytät usein termiä mielikuvapolitikointi. Minusta käytät sitä välillä kovin vapaasti kirjoituksista, joista olet vain itse eri mieltä.
Mielikuvien esittämistä politiikassa ei voi välttää. Tämä johtuu jo siitä, että siinä esitellään tavoitteita tai vastustetaan jotain toista politiikkaa tai olotilaa. Yhteiskunnalliset asiat ovat harvoin sellaisia faktoja, joista voidaan kertoa mielikuvavapaata tietoa. Kun puhutaan esim. politiikan oikeistolaistumisesta, voidaan painottaa tuloerojen kasvua osoituksena siitä. Toinen painotus taas voi olla se, että tuloerojen kasvusta huolimatta kaikki ovat hyötyneet eikä politiikkaa voi sen vuoksi nimetä oikeistolaiseksi.
Onhan tässä tietysti aste-eroja. Jäätteenmäki esitti vihjailuja Lipposen lupauksista Bushille. Jäätteenmäki itsekin käytti sanoja, joissa hän sanoi, että monille kansalaisille muodostui sellainen mielikuva. Tämä on vihjailevaa, omiin luulotteluihin tai osatotuuksiin perustuvaa puhetta. Samanlaista vihjailevaa puhetta on harrastettu myös esim. Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan huonoista USA-suhteista. Niillekään löytyy harvoin muuta katetta kuin samanlaisiin vihjailuihin vetoaminen. Se on vähän niin kuin Oivan kirjoittelu täällä, missä hän todistaa jonkin asian oikeaksi vetomalla aikaisemmin kirjoittamaansa.
Sinäkin harrastat mitä suurinta mielikuvapolitikointia kertoessa, että Eero Heinäluoman puheet ovat räksytystä ihan riippumatta siitä, mitä hän sanoi ja missä esiintyi, jos puheessa vain vähänkin kritisoidaan hallitusta.
Mitä sitten tulee Natoavaukseni väitettyyn yksipuoliseen asenteellisuuteen ja harhaanjohtavaan mielikuvapolitikointiin, niin se on tietysti puppua. On tietysti selvää, että painotan sellaisia asioita, jotka eivät tue sotilaallista liittoutmista, koska olen varsin vakuuttunut tuollaisen liittoutumisen haitallisuudesta verrattuna sen tuomiin mahdollisiin hyötyihin. Siinä olen yrittänyt tuoda esille niitä mahdollisia vaikutuksia, joita liittotumisella on sekä myös asian moraalisia puolia. Minusta kun on vaan tärkeää yrittää saada asiasta aikaan kokonaisvaikutelma, missä ei unohdeta vähemmän esillä olleita asioita.
Kun aiemmin sanoit, että esitän mm. tunteisiin vetoavia yksipuolisia mielikuvia, se tietysti pitää osin paikkansa. Asialla on moraaliset ulottuvuutensa ja siksi pitää olla selvillä, mihin kaikkeen liemeen me voimme joutua, ettei se sitten tulisi yllätyksenä ja pyytämättä. Vasta-argumentoinnissa käytetään vähintään yhtä tunteikasta mielikuvakieltä. Puhutaan esim. siitä, kansamme jätettäisiin turvattomaksi ilman vahvaa sotilaallista puolustusta ja tämä huolettomuus olisi tässä moraalitonta. Kysehän on vain lopulta siitä, uskommeko suomalaisia kuolevan enemmän sen seurauksena, että olemme liittoutuneet taikka emme ole liittoutneita. Nämä kaksi asiantilaa voivat johtaa nimittäin erilaisiin tilanteisiin, missä meitä suomalaisia voi sitten kuollakin. Kysymys on siitä, kumpaa me pidämme vähemmän todennäköisenä ja vähemmän haitallisena.Minä suhtaudun mielikuvapolitikointiin vain keinona, jonka avulla esitetään puolitotuuksia tunteisiin vetoamalla, jotta oma asia edistyisi ja/tai vastustaja näyttäisi julkisuudessa huonolta.
Pidän siisn mielikuvapolitikointia huonona keinona, jos pyritään keskustelemaan asiasta eikä asian vierestä.
Heinäluomaa sanon räksyttäjäksi edelleenkin siihen saakka, kun hän esittää SDP:n vaihtoehdon hallituspolitiikalle. Tähän saakka ei ole esittänyt. Ei SDP:n rivijäsentenkään mielestä.
Halosen ja Tuomiojan USA-suhteiden kehnous ei mielestäni ole mielikuvapolitikointia sanan varsinaisessa merkityksessä, koska sitä saa lukea mediastakin poliittisten journalistien kommentoimana.
Nato-avaukseesi jo vastasin, mutten tainnut saada sinulta kommentteja? - vanha demari
Mielipidepankki kirjoitti:
Käytät usein termiä mielikuvapolitikointi. Minusta käytät sitä välillä kovin vapaasti kirjoituksista, joista olet vain itse eri mieltä.
Mielikuvien esittämistä politiikassa ei voi välttää. Tämä johtuu jo siitä, että siinä esitellään tavoitteita tai vastustetaan jotain toista politiikkaa tai olotilaa. Yhteiskunnalliset asiat ovat harvoin sellaisia faktoja, joista voidaan kertoa mielikuvavapaata tietoa. Kun puhutaan esim. politiikan oikeistolaistumisesta, voidaan painottaa tuloerojen kasvua osoituksena siitä. Toinen painotus taas voi olla se, että tuloerojen kasvusta huolimatta kaikki ovat hyötyneet eikä politiikkaa voi sen vuoksi nimetä oikeistolaiseksi.
Onhan tässä tietysti aste-eroja. Jäätteenmäki esitti vihjailuja Lipposen lupauksista Bushille. Jäätteenmäki itsekin käytti sanoja, joissa hän sanoi, että monille kansalaisille muodostui sellainen mielikuva. Tämä on vihjailevaa, omiin luulotteluihin tai osatotuuksiin perustuvaa puhetta. Samanlaista vihjailevaa puhetta on harrastettu myös esim. Tarja Halosen ja Erkki Tuomiojan huonoista USA-suhteista. Niillekään löytyy harvoin muuta katetta kuin samanlaisiin vihjailuihin vetoaminen. Se on vähän niin kuin Oivan kirjoittelu täällä, missä hän todistaa jonkin asian oikeaksi vetomalla aikaisemmin kirjoittamaansa.
Sinäkin harrastat mitä suurinta mielikuvapolitikointia kertoessa, että Eero Heinäluoman puheet ovat räksytystä ihan riippumatta siitä, mitä hän sanoi ja missä esiintyi, jos puheessa vain vähänkin kritisoidaan hallitusta.
Mitä sitten tulee Natoavaukseni väitettyyn yksipuoliseen asenteellisuuteen ja harhaanjohtavaan mielikuvapolitikointiin, niin se on tietysti puppua. On tietysti selvää, että painotan sellaisia asioita, jotka eivät tue sotilaallista liittoutmista, koska olen varsin vakuuttunut tuollaisen liittoutumisen haitallisuudesta verrattuna sen tuomiin mahdollisiin hyötyihin. Siinä olen yrittänyt tuoda esille niitä mahdollisia vaikutuksia, joita liittotumisella on sekä myös asian moraalisia puolia. Minusta kun on vaan tärkeää yrittää saada asiasta aikaan kokonaisvaikutelma, missä ei unohdeta vähemmän esillä olleita asioita.
Kun aiemmin sanoit, että esitän mm. tunteisiin vetoavia yksipuolisia mielikuvia, se tietysti pitää osin paikkansa. Asialla on moraaliset ulottuvuutensa ja siksi pitää olla selvillä, mihin kaikkeen liemeen me voimme joutua, ettei se sitten tulisi yllätyksenä ja pyytämättä. Vasta-argumentoinnissa käytetään vähintään yhtä tunteikasta mielikuvakieltä. Puhutaan esim. siitä, kansamme jätettäisiin turvattomaksi ilman vahvaa sotilaallista puolustusta ja tämä huolettomuus olisi tässä moraalitonta. Kysehän on vain lopulta siitä, uskommeko suomalaisia kuolevan enemmän sen seurauksena, että olemme liittoutuneet taikka emme ole liittoutneita. Nämä kaksi asiantilaa voivat johtaa nimittäin erilaisiin tilanteisiin, missä meitä suomalaisia voi sitten kuollakin. Kysymys on siitä, kumpaa me pidämme vähemmän todennäköisenä ja vähemmän haitallisena.Oikeaa mielikuvapolitikointia on luoda oman puolueen tavoitteista ihmisille mielikuva, kertoa heille millä tavoin puolue pyrkii edistämään tärkeiski katsomiaan asioita.
Kokoomus esimerkiksi kertoi ennen viime eduskuntavaaleja tavoitteekseen koulutettujen naisvalataisten kunta-alojen palkkojen kohentamisen. Syntyi mielikuva jossa Kokoomus miellettiin tasa-arvoistavan palkkauksen edistäjäksi, asia ymmärrettiin konkreettisena ja selkeänä.
Tehy loi osin järjestöpoliittisista syistä omaan jäsenistöönsä mielikuvaa että he olisivat oikeutettuja vielä muita suurempaan palkankorotukseen. Asialla ei ollut mitään tekemistä itse vaalilupausten kanssa mutta näin annettiin ymmärtää. Syntyneessä työtaistelu-uhassa nähtiin sitten lisää väärää ja tarkoitushakuista mielikuvapolitikointia.
SDP taas lähti viime vaaleihin luomalla mielikuvaa vastakkaisuuksista joiden kärki kohdistettiin Kokoomukseen kuvaamalla sen kannattajat etuuksia itselleen ahnehtivina kun taas omat kannattajat joutuvat tyytymään rippeisiin jne. Tuo mielikuva ei ollut konkreettinen eikä perustunut todeliseen tilanteeseen, SDP:n kannattaja ei tunnistanut siitä itseään, se ei nähnyt mitä uutta SDP voisi tuoda. Oli syntynyt väärä mielikuva.
Jäätteenmäen tapaus oli niinikään vihjailuihin perustuneiden mielikuvien luomista vastapuolesta, se toi puolueelle voiton vaikka perustui pelkkään vihjailuun vailla konkretiaa.
Esimerkit kertoo kuinka positiivisen mielikuvan luomisella itsestä on parempi menestymisen mahdollisuus kuin negatiivisen luomisella vastapuolesta. Negatiivineekin voi onnistua kuten Jäätteenmäen tapauksessa, mutta aika usein se myös epäonnistuu. Aholle kävi näin presidentin vaaleissa kun hän yritti muuttaa Halosen avoliiton ym. negatiivisiksi, Haloselle oli taa skäydä huonosti Niinistöä vastaan kun SAK "tuki" häntä Saulia parjanneella kampanjalla.
Heinäluoman puheet voi ilman mielikuviakin leimata räksytyksesksi niin kauan kun hän tai puolueensa ei esitä vaihtoehtoja arvostelun lisäksi. Siihen SDP ei ole vielä kyennyt, mutta epäilemättä puolueessa on herätty todellisuuteen ja omia tavoitteita tulemme näkemään räksytyksen sijaan.
Natokysymyksessä itse eilen esitit suoranaisia valheita väittäessäsi esim USA:n lisänneen joukkoja Euroopassa tai siirrelleen niitä entisiin itäblokin maihin.
Nuo valheellisuudet toisaalta osoittivat kuinka mielikuvapolitikointi uppoaa silloin kun kohde on vastaanottavainen. Sinullekin nuo luodut mielikuvat olivat muuttuneet faktoiksi. Ihan kuten se Neuvostoliiton propaganda viljan tuotannon menestyksestä, ja moni muu asia joilla olet kantojasi perustellut.
Toinen palstalainen jolle mielikuvat ovat muuttuneet faktoiksi on Oiva Härkönen. Kepun mantrat ovat hänelle täyttä totta. vanha demari kirjoitti:
Oikeaa mielikuvapolitikointia on luoda oman puolueen tavoitteista ihmisille mielikuva, kertoa heille millä tavoin puolue pyrkii edistämään tärkeiski katsomiaan asioita.
Kokoomus esimerkiksi kertoi ennen viime eduskuntavaaleja tavoitteekseen koulutettujen naisvalataisten kunta-alojen palkkojen kohentamisen. Syntyi mielikuva jossa Kokoomus miellettiin tasa-arvoistavan palkkauksen edistäjäksi, asia ymmärrettiin konkreettisena ja selkeänä.
Tehy loi osin järjestöpoliittisista syistä omaan jäsenistöönsä mielikuvaa että he olisivat oikeutettuja vielä muita suurempaan palkankorotukseen. Asialla ei ollut mitään tekemistä itse vaalilupausten kanssa mutta näin annettiin ymmärtää. Syntyneessä työtaistelu-uhassa nähtiin sitten lisää väärää ja tarkoitushakuista mielikuvapolitikointia.
SDP taas lähti viime vaaleihin luomalla mielikuvaa vastakkaisuuksista joiden kärki kohdistettiin Kokoomukseen kuvaamalla sen kannattajat etuuksia itselleen ahnehtivina kun taas omat kannattajat joutuvat tyytymään rippeisiin jne. Tuo mielikuva ei ollut konkreettinen eikä perustunut todeliseen tilanteeseen, SDP:n kannattaja ei tunnistanut siitä itseään, se ei nähnyt mitä uutta SDP voisi tuoda. Oli syntynyt väärä mielikuva.
Jäätteenmäen tapaus oli niinikään vihjailuihin perustuneiden mielikuvien luomista vastapuolesta, se toi puolueelle voiton vaikka perustui pelkkään vihjailuun vailla konkretiaa.
Esimerkit kertoo kuinka positiivisen mielikuvan luomisella itsestä on parempi menestymisen mahdollisuus kuin negatiivisen luomisella vastapuolesta. Negatiivineekin voi onnistua kuten Jäätteenmäen tapauksessa, mutta aika usein se myös epäonnistuu. Aholle kävi näin presidentin vaaleissa kun hän yritti muuttaa Halosen avoliiton ym. negatiivisiksi, Haloselle oli taa skäydä huonosti Niinistöä vastaan kun SAK "tuki" häntä Saulia parjanneella kampanjalla.
Heinäluoman puheet voi ilman mielikuviakin leimata räksytyksesksi niin kauan kun hän tai puolueensa ei esitä vaihtoehtoja arvostelun lisäksi. Siihen SDP ei ole vielä kyennyt, mutta epäilemättä puolueessa on herätty todellisuuteen ja omia tavoitteita tulemme näkemään räksytyksen sijaan.
Natokysymyksessä itse eilen esitit suoranaisia valheita väittäessäsi esim USA:n lisänneen joukkoja Euroopassa tai siirrelleen niitä entisiin itäblokin maihin.
Nuo valheellisuudet toisaalta osoittivat kuinka mielikuvapolitikointi uppoaa silloin kun kohde on vastaanottavainen. Sinullekin nuo luodut mielikuvat olivat muuttuneet faktoiksi. Ihan kuten se Neuvostoliiton propaganda viljan tuotannon menestyksestä, ja moni muu asia joilla olet kantojasi perustellut.
Toinen palstalainen jolle mielikuvat ovat muuttuneet faktoiksi on Oiva Härkönen. Kepun mantrat ovat hänelle täyttä totta.Kaikki eivät suinkaan mieltäneet Kokoomusta tasa-arvoistavan palkkauksen edistäjä, minkä takia asia ei ollut mitenkään selkeä. Hyvin monet tulkitsivat Kokoomuksen huolen koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkauksesta äänten kalastukseksi. Kokoomus ei nimittäin mitenkään pyrkinyt käymään keskustelua siitä, miksi juuri tämä keskiluokkainen ja kohtuullisesti palkattu naistyöntekijäryhmä otettiin esille. Miksi Kokoomus ei kantanut huolta matalapalkkaisista naisaloista, joita ovat esim. siivousala ja väihittäiskaupan myyntityö sekä eräät matalapalkkaiset teollisuustyöammatit. Tällaisia matalapalkka-aloja on myös julkissektorilla kuten ruoka-alan työntekijät ja toimistohenkilökunta.
SDP:n tai oikeastaan se taisi olla SAK:n mainonnassa kiinnitettiin huomiota eriarvoistumisen vaaroihin. Tuo mainonta tulkittiin kyllä yleisesti sellaisen vastakkainasettelun esiintuomiseksi, joka nykyisessä yhteiskunnassa ei ole totta. Sanoma ei siten tavoittanut useimpia siinä muodossa kuin ehkä oli tarkoitus. Tosin on niin, että yhteiskunnassa kaikkein huono-osaisimpien mielipide ei tule tällaisissa asioissa kovin kantavasti kuuluviin, joten emme tarkalleen voi tietää, miten laajan hyväksynnän tuo vaalimainonta sai. Luultavasti se karkotti demareiden keskiluokkaisia kannattajia Kokoomuksen suuntaan, mutta ehkä toisaalta vankisti puolueen köyhemmän väen kannatusta. Lopputuloksena oli tietysti silloin puoleen kannatuksen vähentyminen, kun mainonnalla ei luultavimmin kyetty muuttamaan demareiden ja vasurien kannatussuhteita. Täytyy kuitenkin aina muistaa, ettei ihmisten etuja ajava puolue voi muuttaa politiikkaansa opportunistiseksi vain sillä perusteella, että saisi laajempaa kannatusta. Joku kuitenkin aina silloin pettyy, kun kaikkia lupauksia ei voi lunastaa.
Esimerkkisi positiivisen taikka negatiivisen kuvan luomisesta lopputuloksen kannalta ovat epäuskottavia. Otetaan yksi esimerkki mutta sitäkin vaikuttavampi. Suomen suurimman vaalivoiton kautta aikain kokosi SMP vuosina 1968-1972 eduskuntavaaleissa ja myös presidentinvaalissa. SMP:n voitto perustui negatiivisen mielikuvan luomiselle siitä, kuinka Kepu oli unohtanut tyystin maaseudun suuren pienviljelijäväestön. Vennamo puhui unohdetusta kansasta, K-linjan petollisuudesta ja Kekkosen yksinvaltaisuudesta. Tuloksena oli parhaimmillaan yhden edustajan puolueen kasvaminen 17-18 edustajan puolueeksi Kepun kärsiessä vastaavasti suuren vaalitappion. Vaalien tietokonekin meni mykäksi tämän voiton edessä. Myös vuoden 1968 pressan vaaleissa Vennamo sai niin paljon valitsijamiehiä, että määrä oli aivan suhteeton puolueen silloiseen kannatukseen. Kekkonen hiiltyi luonnollisesti tämän häpäisyn edessä niin paljon, ettei enää vuonna 1974 suostunut vapaisiin vaaleihin ehdokkaaksi.
Tekevälle sattuu. Myönsin jo aiemmin virheeni Nato-joukkoja koskevassa asiassa. Se ei kuitenkaan mitenkään olennaisesti vaikuttanut perusväitteisiini enkä jakanut virheellistä tietoa tietoisesti valehdellen kuten väität. Tarkensin asian niin, että kyse on naton lähentymisestä kohden Venäjän rajaa ja niin, että joukkojen siirroista on ollut puhetta, mikä on vääristänyt omia mielikuviani. Myönnän aina auliisti, jos esitän joskus harvoin virheellisiä tietoja.
NL:n viljantuotannosta panet suuhuni sellaista, mitä en ole sanonut. En ole ylistänyt NL:n viljantuotantoa, vaan sanonut, että se oli alue, missä sentään saatiin jotain aikaan toisin kuin muussa elintarvikehuollossa. Käsitykseni perustui siihen, että leipää tuntui naapurissa aina riittävän pöydissä, vaikka melkein kaikesta muusta oli pulaa. Jos siitä osa ostettiin muualta, herää kuitenkin, että millä rahalla, jos kaikki tuotanto oli yhtä heikoissa tai vielä paljon heikommissa kantimissa.- vanha demari
Mielipidepankki kirjoitti:
Kaikki eivät suinkaan mieltäneet Kokoomusta tasa-arvoistavan palkkauksen edistäjä, minkä takia asia ei ollut mitenkään selkeä. Hyvin monet tulkitsivat Kokoomuksen huolen koulutettujen naisvaltaisten alojen palkkauksesta äänten kalastukseksi. Kokoomus ei nimittäin mitenkään pyrkinyt käymään keskustelua siitä, miksi juuri tämä keskiluokkainen ja kohtuullisesti palkattu naistyöntekijäryhmä otettiin esille. Miksi Kokoomus ei kantanut huolta matalapalkkaisista naisaloista, joita ovat esim. siivousala ja väihittäiskaupan myyntityö sekä eräät matalapalkkaiset teollisuustyöammatit. Tällaisia matalapalkka-aloja on myös julkissektorilla kuten ruoka-alan työntekijät ja toimistohenkilökunta.
SDP:n tai oikeastaan se taisi olla SAK:n mainonnassa kiinnitettiin huomiota eriarvoistumisen vaaroihin. Tuo mainonta tulkittiin kyllä yleisesti sellaisen vastakkainasettelun esiintuomiseksi, joka nykyisessä yhteiskunnassa ei ole totta. Sanoma ei siten tavoittanut useimpia siinä muodossa kuin ehkä oli tarkoitus. Tosin on niin, että yhteiskunnassa kaikkein huono-osaisimpien mielipide ei tule tällaisissa asioissa kovin kantavasti kuuluviin, joten emme tarkalleen voi tietää, miten laajan hyväksynnän tuo vaalimainonta sai. Luultavasti se karkotti demareiden keskiluokkaisia kannattajia Kokoomuksen suuntaan, mutta ehkä toisaalta vankisti puolueen köyhemmän väen kannatusta. Lopputuloksena oli tietysti silloin puoleen kannatuksen vähentyminen, kun mainonnalla ei luultavimmin kyetty muuttamaan demareiden ja vasurien kannatussuhteita. Täytyy kuitenkin aina muistaa, ettei ihmisten etuja ajava puolue voi muuttaa politiikkaansa opportunistiseksi vain sillä perusteella, että saisi laajempaa kannatusta. Joku kuitenkin aina silloin pettyy, kun kaikkia lupauksia ei voi lunastaa.
Esimerkkisi positiivisen taikka negatiivisen kuvan luomisesta lopputuloksen kannalta ovat epäuskottavia. Otetaan yksi esimerkki mutta sitäkin vaikuttavampi. Suomen suurimman vaalivoiton kautta aikain kokosi SMP vuosina 1968-1972 eduskuntavaaleissa ja myös presidentinvaalissa. SMP:n voitto perustui negatiivisen mielikuvan luomiselle siitä, kuinka Kepu oli unohtanut tyystin maaseudun suuren pienviljelijäväestön. Vennamo puhui unohdetusta kansasta, K-linjan petollisuudesta ja Kekkosen yksinvaltaisuudesta. Tuloksena oli parhaimmillaan yhden edustajan puolueen kasvaminen 17-18 edustajan puolueeksi Kepun kärsiessä vastaavasti suuren vaalitappion. Vaalien tietokonekin meni mykäksi tämän voiton edessä. Myös vuoden 1968 pressan vaaleissa Vennamo sai niin paljon valitsijamiehiä, että määrä oli aivan suhteeton puolueen silloiseen kannatukseen. Kekkonen hiiltyi luonnollisesti tämän häpäisyn edessä niin paljon, ettei enää vuonna 1974 suostunut vapaisiin vaaleihin ehdokkaaksi.
Tekevälle sattuu. Myönsin jo aiemmin virheeni Nato-joukkoja koskevassa asiassa. Se ei kuitenkaan mitenkään olennaisesti vaikuttanut perusväitteisiini enkä jakanut virheellistä tietoa tietoisesti valehdellen kuten väität. Tarkensin asian niin, että kyse on naton lähentymisestä kohden Venäjän rajaa ja niin, että joukkojen siirroista on ollut puhetta, mikä on vääristänyt omia mielikuviani. Myönnän aina auliisti, jos esitän joskus harvoin virheellisiä tietoja.
NL:n viljantuotannosta panet suuhuni sellaista, mitä en ole sanonut. En ole ylistänyt NL:n viljantuotantoa, vaan sanonut, että se oli alue, missä sentään saatiin jotain aikaan toisin kuin muussa elintarvikehuollossa. Käsitykseni perustui siihen, että leipää tuntui naapurissa aina riittävän pöydissä, vaikka melkein kaikesta muusta oli pulaa. Jos siitä osa ostettiin muualta, herää kuitenkin, että millä rahalla, jos kaikki tuotanto oli yhtä heikoissa tai vielä paljon heikommissa kantimissa.Tietenkään poliittisia teemoja ei kaikki miellä samalla tavalla. Kokoomukseen vihamielisesti suhtautuvat eivät tule koskaan näkemään sen esittämiä teemoja vakavasti otettavina, kuten ei Kepuun karsaasti katsovat koskaan tule hyväksymään kaikkia puolueen tekosia, eikä SDP tee poikkeusta, siihenkin moni suhtautuu pysyvästi torjuen vaikka se tekisi joskus hyviäkinkin avauksia.
Yleiset mielikuvat kuitenkin viime vaaleissakin muodostuivat vaaliteemoista, keskusteluista ja mainonnasta sekä tietysti siitä historiallisesta mielikuvasta joka itsekullakin puolueella on.
Tuo historiallinen mielikuva on pikkuhiljaa menettämässä merkitystään vaalien henkilöityessä ja myös viihteellistyessä eräänlaisiksi kilpailuiksi. Gallupeilla seurataan kannatuksen kehitystä läpi vaalikauden, teemoja viritellään suosion mukaan. Oppositiossa heittäydytään hulvattomiksi ja hallituksesa ollaan varovaisia.
Vennamo on hyvä esimerkki negatiivisen mielikuvan kautta saadusta menestyksestä. Se osoittautui ohueksi kun puolue otettiin hallitusvastuuseen, kannatus hupeni sen siliän tien. Jäättenmäelle kävi samoin, vihjailevalla tyylillä hankittu voitto hupeni tuhkana tuuleen, aikakin henkilökohtaisella tasolla. Aholle siis kävi huonosti ja Haloselle oli käydä huonosti jo vaalikamppailussa, samoin SDP:lle.
Esimerkeistä on siis vaikeaa löytää pysyvää menestystä negatiivisen mielikuvan kampanjoista.
SDP harrasti positiivista kampanjointia Lipposen kausilla, puolueella ja sen johtajalla oli voimakas visio ja tahto jonka se myös toi esiin. Puolue loi tuolloin mielikuvan kansainvälistyvän huipputeknologiamaan veturina jolla on sanansa sanottavana kansainvälisessä politiikassakin. Menestys oli ihan hyvä vaikka Jäätteenmäki siis onnistui ohittamaan Lipposen.
Nuo sinun kirjoittelusi otin esiin esimerkkinä siitä kuinka mielikuvat todellakin toimivat ja soivaan maaperään langetessaan muuttuvat totuuksiksi. Ei siis ihme että niitä niin helposti käytetään. Sinulla oli selkeä vakaumus mainituista asioista, niinhän Oivallakin on varmaa tietoa monesta jutusta. - Maltillinen oikeistolainen
vanha demari kirjoitti:
Tietenkään poliittisia teemoja ei kaikki miellä samalla tavalla. Kokoomukseen vihamielisesti suhtautuvat eivät tule koskaan näkemään sen esittämiä teemoja vakavasti otettavina, kuten ei Kepuun karsaasti katsovat koskaan tule hyväksymään kaikkia puolueen tekosia, eikä SDP tee poikkeusta, siihenkin moni suhtautuu pysyvästi torjuen vaikka se tekisi joskus hyviäkinkin avauksia.
Yleiset mielikuvat kuitenkin viime vaaleissakin muodostuivat vaaliteemoista, keskusteluista ja mainonnasta sekä tietysti siitä historiallisesta mielikuvasta joka itsekullakin puolueella on.
Tuo historiallinen mielikuva on pikkuhiljaa menettämässä merkitystään vaalien henkilöityessä ja myös viihteellistyessä eräänlaisiksi kilpailuiksi. Gallupeilla seurataan kannatuksen kehitystä läpi vaalikauden, teemoja viritellään suosion mukaan. Oppositiossa heittäydytään hulvattomiksi ja hallituksesa ollaan varovaisia.
Vennamo on hyvä esimerkki negatiivisen mielikuvan kautta saadusta menestyksestä. Se osoittautui ohueksi kun puolue otettiin hallitusvastuuseen, kannatus hupeni sen siliän tien. Jäättenmäelle kävi samoin, vihjailevalla tyylillä hankittu voitto hupeni tuhkana tuuleen, aikakin henkilökohtaisella tasolla. Aholle siis kävi huonosti ja Haloselle oli käydä huonosti jo vaalikamppailussa, samoin SDP:lle.
Esimerkeistä on siis vaikeaa löytää pysyvää menestystä negatiivisen mielikuvan kampanjoista.
SDP harrasti positiivista kampanjointia Lipposen kausilla, puolueella ja sen johtajalla oli voimakas visio ja tahto jonka se myös toi esiin. Puolue loi tuolloin mielikuvan kansainvälistyvän huipputeknologiamaan veturina jolla on sanansa sanottavana kansainvälisessä politiikassakin. Menestys oli ihan hyvä vaikka Jäätteenmäki siis onnistui ohittamaan Lipposen.
Nuo sinun kirjoittelusi otin esiin esimerkkinä siitä kuinka mielikuvat todellakin toimivat ja soivaan maaperään langetessaan muuttuvat totuuksiksi. Ei siis ihme että niitä niin helposti käytetään. Sinulla oli selkeä vakaumus mainituista asioista, niinhän Oivallakin on varmaa tietoa monesta jutusta.Kukin meistä katsoo historiaa oman elämänsä perspektiivistä ja oman kokemuksensa läpi sen perusteella, mitä on itse nähnyt ja historiasta lukenut.
Historiallinen perspektiivi on joka ihmisellä eri mittainen ja sisällötäänkin eri laatuinen, kun oma arvo- ja asennemaailma suodattaa vastaanotettua tietoa ja luokittelee sitä todeksi ja valheeksi aika subjektiivisella tavalla.
Tämä tuli mieleeni jostain toisesta ketjusta, jossa viitattiin nuorten puoluevalintoihin vaaleissa. Heillähän historiallinen perspektiivi alkaa aikaisintaan Koiviston tai Ahtisaaren ajoista, eli melko modernista Suomesta suhteessa siihen, mitä me ukot täällä muistelemme. ;-) vanha demari kirjoitti:
Tietenkään poliittisia teemoja ei kaikki miellä samalla tavalla. Kokoomukseen vihamielisesti suhtautuvat eivät tule koskaan näkemään sen esittämiä teemoja vakavasti otettavina, kuten ei Kepuun karsaasti katsovat koskaan tule hyväksymään kaikkia puolueen tekosia, eikä SDP tee poikkeusta, siihenkin moni suhtautuu pysyvästi torjuen vaikka se tekisi joskus hyviäkinkin avauksia.
Yleiset mielikuvat kuitenkin viime vaaleissakin muodostuivat vaaliteemoista, keskusteluista ja mainonnasta sekä tietysti siitä historiallisesta mielikuvasta joka itsekullakin puolueella on.
Tuo historiallinen mielikuva on pikkuhiljaa menettämässä merkitystään vaalien henkilöityessä ja myös viihteellistyessä eräänlaisiksi kilpailuiksi. Gallupeilla seurataan kannatuksen kehitystä läpi vaalikauden, teemoja viritellään suosion mukaan. Oppositiossa heittäydytään hulvattomiksi ja hallituksesa ollaan varovaisia.
Vennamo on hyvä esimerkki negatiivisen mielikuvan kautta saadusta menestyksestä. Se osoittautui ohueksi kun puolue otettiin hallitusvastuuseen, kannatus hupeni sen siliän tien. Jäättenmäelle kävi samoin, vihjailevalla tyylillä hankittu voitto hupeni tuhkana tuuleen, aikakin henkilökohtaisella tasolla. Aholle siis kävi huonosti ja Haloselle oli käydä huonosti jo vaalikamppailussa, samoin SDP:lle.
Esimerkeistä on siis vaikeaa löytää pysyvää menestystä negatiivisen mielikuvan kampanjoista.
SDP harrasti positiivista kampanjointia Lipposen kausilla, puolueella ja sen johtajalla oli voimakas visio ja tahto jonka se myös toi esiin. Puolue loi tuolloin mielikuvan kansainvälistyvän huipputeknologiamaan veturina jolla on sanansa sanottavana kansainvälisessä politiikassakin. Menestys oli ihan hyvä vaikka Jäätteenmäki siis onnistui ohittamaan Lipposen.
Nuo sinun kirjoittelusi otin esiin esimerkkinä siitä kuinka mielikuvat todellakin toimivat ja soivaan maaperään langetessaan muuttuvat totuuksiksi. Ei siis ihme että niitä niin helposti käytetään. Sinulla oli selkeä vakaumus mainituista asioista, niinhän Oivallakin on varmaa tietoa monesta jutusta.Kasvat näköjään keskustelun mukana ja kykenet asialliseenkin mielipiteenvaihtoon, kun oikein yrität. Se on aina myönteistä.
Tyydyn tässä oikaisemaan vain yhden asian, josta annat virheellisen kuvan. Huomaatko muuten, että minä en syytä sinua tässä valehtelusta, vaan käsitän, että annat todennäköisesti tietämättömyyttäsi väärää tietoa, muttet tee sitä mielestäni tahallasi.
Nimittäin, SMP:n kannatuksen hiipuminen ei johtunut hallitusvastuuseen joutumisesta sen jälkeen, kun puolue oli ottanut murskavoiton vaaleissa. Kävi niin, että puolue hajosi kahtia, SMP:hen ja SKYP:iin. Kekkonen ja Kepu toimivat aktiivisesti pyrkimyksenä hajottaa SMP. Tämä tapahtui puoluerahoituksenkin avulla, minkä seurauksena Veikko Vennamo alkoi puhua puolueesta eronneesta osasta seteliselkärankaisina. SMP ei pitkiin aikoihin päässyt haalituspuolueeksi, sillä sellainen oli Kekkosen valtakaudella täysin mahdoton ajatus. Hallitusvastuuseen SMP pääsi vasta Sorsan IV hallituksessa, missä Pekka Vennamo oli veroministerinä ja Urpo Leppänen työministerinä. SMP:n kannatuksen hiipuminen vähin erin johtui ennen kaikkea siitä, että kannattajakunnan perusta eli pienviljeliväestö loppui Suomesta.
SMP:n eli Veikko Vennamon politiikan perustana oli Kekkos- ja Kapuvastaisuus ja tämä sanoma meni hyvin perille 60-luvun lopulta alkaen. Kuten olen sanonut, mikään muu puolue ei millään keinolla ole kyennyt samanlaiseen rökälevoittoon vaaleissa kuin SMP. Huvittavinta tilanteessa oli se, että tv:n vaali-illassa ei uskottu SMP:N voittoon lainkaan, kun tietokone ei kyennyt huomioimaan niin suurta prosentuaalista kannatuksen kasvua. Puolueen legendaarinen puoluesihteeri sen sijaan pystyi lähes heti kertomaan, että tulee saamaan puskaradiotietojen mukaan siinä 17 kansanedustajaa. Toimittajat pitivät Poutiaista taatusti hulluna, kun hän antoi tällaisen tiedon siinä vaiheessa. Jos jotkut vaalit ovat antaneet suuren ilon seuraajalleen, niin nämä, kun Kepu koki vastaavasti rökäletappion ja SMP:n menestys oli sille pahin kuviteltavissa oleva kauhuskenaario. Kekkosen reaktioista on myös kirjallisuudessa kuvauksia.- sinulle.......
Mielipidepankki kirjoitti:
Kasvat näköjään keskustelun mukana ja kykenet asialliseenkin mielipiteenvaihtoon, kun oikein yrität. Se on aina myönteistä.
Tyydyn tässä oikaisemaan vain yhden asian, josta annat virheellisen kuvan. Huomaatko muuten, että minä en syytä sinua tässä valehtelusta, vaan käsitän, että annat todennäköisesti tietämättömyyttäsi väärää tietoa, muttet tee sitä mielestäni tahallasi.
Nimittäin, SMP:n kannatuksen hiipuminen ei johtunut hallitusvastuuseen joutumisesta sen jälkeen, kun puolue oli ottanut murskavoiton vaaleissa. Kävi niin, että puolue hajosi kahtia, SMP:hen ja SKYP:iin. Kekkonen ja Kepu toimivat aktiivisesti pyrkimyksenä hajottaa SMP. Tämä tapahtui puoluerahoituksenkin avulla, minkä seurauksena Veikko Vennamo alkoi puhua puolueesta eronneesta osasta seteliselkärankaisina. SMP ei pitkiin aikoihin päässyt haalituspuolueeksi, sillä sellainen oli Kekkosen valtakaudella täysin mahdoton ajatus. Hallitusvastuuseen SMP pääsi vasta Sorsan IV hallituksessa, missä Pekka Vennamo oli veroministerinä ja Urpo Leppänen työministerinä. SMP:n kannatuksen hiipuminen vähin erin johtui ennen kaikkea siitä, että kannattajakunnan perusta eli pienviljeliväestö loppui Suomesta.
SMP:n eli Veikko Vennamon politiikan perustana oli Kekkos- ja Kapuvastaisuus ja tämä sanoma meni hyvin perille 60-luvun lopulta alkaen. Kuten olen sanonut, mikään muu puolue ei millään keinolla ole kyennyt samanlaiseen rökälevoittoon vaaleissa kuin SMP. Huvittavinta tilanteessa oli se, että tv:n vaali-illassa ei uskottu SMP:N voittoon lainkaan, kun tietokone ei kyennyt huomioimaan niin suurta prosentuaalista kannatuksen kasvua. Puolueen legendaarinen puoluesihteeri sen sijaan pystyi lähes heti kertomaan, että tulee saamaan puskaradiotietojen mukaan siinä 17 kansanedustajaa. Toimittajat pitivät Poutiaista taatusti hulluna, kun hän antoi tällaisen tiedon siinä vaiheessa. Jos jotkut vaalit ovat antaneet suuren ilon seuraajalleen, niin nämä, kun Kepu koki vastaavasti rökäletappion ja SMP:n menestys oli sille pahin kuviteltavissa oleva kauhuskenaario. Kekkosen reaktioista on myös kirjallisuudessa kuvauksia.kysymyksen tuosta SKYP:tä, että kertoisit enemmän?
Se hävisi bittitaivaaseen.
Sandra - kalle kojootti
sinulle....... kirjoitti:
kysymyksen tuosta SKYP:tä, että kertoisit enemmän?
Se hävisi bittitaivaaseen.
SandraMielipidepankki on ylpeä niin kuin kaikki hyvin koulutetut demarit eikä vaivaudu turhan takia vastailemaan jossei pääse samalla ylenkatsomaan sitä kenelle vastaa.
- aikamoinen mestari
suoltamaan "ropakantaa".
Tuskin uskot itsekkään kirjoittamaasi, tai sitten katsot maailmaa vain ja ainoastaan kravattidemarin näkövinkkelistä.
Keskusta on tulevaisuutta ajatellen aivan oikealla tiellä. Maaseutu täytyy pitää asuuttuna.
Mutta siitäpä tuleekin pitämään huolen muut kuin puolueet, nimittäin ihmiset itse. Sellaiselle tulevaisuus näyttää.
Ihmiset eivät enää ole puolueiden eikä mediankaan ohjailtavissa kuten ennen. Nyt on paljon enemmän tietoa tulla vähälläkin toimeen.
Nimittäin kulutushysteriaan ihminen alkaa olla kyllästynyt ja haluaa tulevaisuudessa tulla yhä enemmän luonnollisesti toimeen.
Enkä ole mikään viherpiipertäjä vaan olen ihan omissa päätelmissäni tullut tähän tulokseen.
Olihan siinä aika hyvin tuossa kirjoituksessasi Keskustan ajama politiikka tulevaisuutta varten käännetty demariajatukseksi.
Siis tuo missä voisi piillä demujen nousu.
Eipä tulla toisten reviirille, kun tuo asiahan on jo hoidossa ja tapetilla.
Keskusta tulee ryminällä kaupunkeihin seuraavissa vaaleissa.
Ihmiset ovat kyllästyneet kiireelliseen pakolla loppuunpolttamisiin. Demaripolitiikan aika kertakaikkiaan ohi.
Kokoomus pitää koneet käynnissä ja keskusta hoitaa ihmisten muut tarpeet.
Jarrumiestä eli demaria ei enää suvaita eikä tarvita. Ne ajat ovat takanapäin kun räyhäämällä ja lakkoilemalla sekä muuten yhteiskuntarauhaa häirisemällä neuvoteltiin asioista.
Se on luokiteltu terrorismiksi ja kukapa sitä suosis.Olen tänään omaksunut positiivisen ajattelutavan ja yritän löytää kirjoituksesta sen parhaimman osan. Valitettavasti itse näet jotenkin vainoharhaisesti, demarit ahistavat päässäsi.
Sanot näin: "Ihmiset eivät enää ole puolueiden eikä mediankaan ohjailtavissa kuten ennen. Nyt on paljon enemmän tietoa tulla vähälläkin toimeen.
Nimittäin kulutushysteriaan ihminen alkaa olla kyllästynyt ja haluaa tulevaisuudessa tulla yhä enemmän luonnollisesti toimeen."
En vastusta tällaista ajattelua mitä tässä esität. Jos ihmiset todellakin valitsevat elämänlaadun mittareiksi muut kuin elintason nousun ja kulutushysterian, puollan ehdottomasti tätä näkemystäsi. Toivon, että asiat luisuisivat tuohon suuntaan, mutta epäilen sitä vahvasti. Kyllästyminen materialistiseen elintasoon voi kyllä tulla pakon sanelemana, jos ilmastotekijät muuttuvat olennaisesti taikka energiansaanti alkaa tökkiä pahasti.- Huomio pieni
Mielipidepankki kirjoitti:
Olen tänään omaksunut positiivisen ajattelutavan ja yritän löytää kirjoituksesta sen parhaimman osan. Valitettavasti itse näet jotenkin vainoharhaisesti, demarit ahistavat päässäsi.
Sanot näin: "Ihmiset eivät enää ole puolueiden eikä mediankaan ohjailtavissa kuten ennen. Nyt on paljon enemmän tietoa tulla vähälläkin toimeen.
Nimittäin kulutushysteriaan ihminen alkaa olla kyllästynyt ja haluaa tulevaisuudessa tulla yhä enemmän luonnollisesti toimeen."
En vastusta tällaista ajattelua mitä tässä esität. Jos ihmiset todellakin valitsevat elämänlaadun mittareiksi muut kuin elintason nousun ja kulutushysterian, puollan ehdottomasti tätä näkemystäsi. Toivon, että asiat luisuisivat tuohon suuntaan, mutta epäilen sitä vahvasti. Kyllästyminen materialistiseen elintasoon voi kyllä tulla pakon sanelemana, jos ilmastotekijät muuttuvat olennaisesti taikka energiansaanti alkaa tökkiä pahasti.Olet saanut aika monta melko asiallistakin kommenttia, mutta vastailet vain niille, joilta on tullut lähinnä herjaa ja kritiikkiä avaukseesi.
Alat muistuttaa yhtä ihailijoistasi, JKKorhosta. Huomio pieni kirjoitti:
Olet saanut aika monta melko asiallistakin kommenttia, mutta vastailet vain niille, joilta on tullut lähinnä herjaa ja kritiikkiä avaukseesi.
Alat muistuttaa yhtä ihailijoistasi, JKKorhosta.Yleensä keskusteluun kirvoittavat omasta mielipiteestä poikkeavat kirjoitukset. Miksi pitäisi kirjoittaa, että on jonkun kanssa samaa mieltä. Yritän yleensä aina huomioida hyvien keskustelukumppanien kirjoittelun ensimmäisenä, vaikka asioista emme olisikaan samaa mieltä. Tällä haavaa parhaita tällaisia ovat maltillinen oikeistolainen eli Jäbä, jonka kanssa olemme monessa kohdin erimielisiäkin ja Niinpä niin, jonka kirjoituksia arvostan paljon riippumatta siitä, olenko samaa vai eri mieltä. Yleensä olen kyllä ollut samaa mieltä hänen kanssaan, mutta saanut oivalluksia häneltä omaan ajatteluuni, mitä pidän aina suuressa arvossa.
- Pieni huomio
Mielipidepankki kirjoitti:
Yleensä keskusteluun kirvoittavat omasta mielipiteestä poikkeavat kirjoitukset. Miksi pitäisi kirjoittaa, että on jonkun kanssa samaa mieltä. Yritän yleensä aina huomioida hyvien keskustelukumppanien kirjoittelun ensimmäisenä, vaikka asioista emme olisikaan samaa mieltä. Tällä haavaa parhaita tällaisia ovat maltillinen oikeistolainen eli Jäbä, jonka kanssa olemme monessa kohdin erimielisiäkin ja Niinpä niin, jonka kirjoituksia arvostan paljon riippumatta siitä, olenko samaa vai eri mieltä. Yleensä olen kyllä ollut samaa mieltä hänen kanssaan, mutta saanut oivalluksia häneltä omaan ajatteluuni, mitä pidän aina suuressa arvossa.
Kirjasin vain huomioni, ei siinä muuta ollut.
Niinpä niin ja Maltillinen oikeistolainen näyttävät saavan aikaan asiallista keskustelua myös keskenään.
Etkä sinä Jäbän kanssa kovinkaan erimielinen ole Natoa lukuunottamatta, katsot vain asioita suppeammasta näkökulmasta ja yksipuolisemmin yleistäen. - provokaattori...
Huomio pieni kirjoitti:
Olet saanut aika monta melko asiallistakin kommenttia, mutta vastailet vain niille, joilta on tullut lähinnä herjaa ja kritiikkiä avaukseesi.
Alat muistuttaa yhtä ihailijoistasi, JKKorhosta.Äläs nyt. Kyllä MPP vastailee suhtkoht hyvin ja tasapuolisesti, eikä provosoidu kuten J.Korhonen.
Kuten huomaat JKK pysyttelee tämän tyyppisistä asiakeskusteluista poissa kokonaan, korkeintaan kehaisee jotakuta odottaen vastakehua, hän viihtyy niiden keskustelujen räiskeessä ja melskeessä joissa rapa lentää ja paska haisee. Ja niitähän täällä piisaa - Huomio pieni
provokaattori... kirjoitti:
Äläs nyt. Kyllä MPP vastailee suhtkoht hyvin ja tasapuolisesti, eikä provosoidu kuten J.Korhonen.
Kuten huomaat JKK pysyttelee tämän tyyppisistä asiakeskusteluista poissa kokonaan, korkeintaan kehaisee jotakuta odottaen vastakehua, hän viihtyy niiden keskustelujen räiskeessä ja melskeessä joissa rapa lentää ja paska haisee. Ja niitähän täällä piisaaPerusteltu mielipide sinulla. Ei anna aihetta vastaansanomiseen.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1381329
Kauhavan häiriköijistä
Juttua Iltalehdessä. Pakko sanoa että noi nuoret on kyllä ihan pimeitä. Putkin peltoja jupksevat kiusaamaan kun ei tietä38899Haluan sinut, kuuletko minua.
Haluan sinut. Toivon, että voisimme olla yhdessä. Mietin pystynkö täyttämään toiveesi, olemaan arvoisesi. Voisitko saad30633- 14600
Tehdäänkö tänään toiveista totta?
Poikkea tänä illasta siinä lähellä ja annetaan silmien puhua ja sen jälkeen puhu sinä lopulta mitä ajattelet..46597Miksi Lapset kiusaa yöllä
Miksi Lapset kiusaa yöllä ihmisiä? Miksi vanhemmat antaa tämän tapahtua? Eikö ne huomaa ettei lapset ole kotona vai eivä26578Ajatteletko ollenkaan minua
Naiselle, jonka kanssa vahva tunne yhteydestä. Jota kipeästi kaipaan, mutta jota ei juuri näe. Onko siitä jo kolme vuott30547- 25545
Sama ransetti taas!
Keikkui tällä kertaa Honkavaaran tien varressa muutaman sadan metrin päässä Louhenkoskelta.. Otin rekisterin ylös ja ver17543Viimeinen lankafest
Käykää viimeisessä lanka festissä. Ensivuonna sitä ei enää ole. Rahat on loppu. Harmi .17513