Sunnuntai pedonmerkki, mikä Raamatun luku ja jae?
Onko sunnuntai perkeleestä
SDA-teologian mukaan
22372
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 9 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
5 Moos. 6:4-8, Ilm. 14:12, 13:10
lue ja mieti
2 Teidän, teidän lastenne ja teidän lastenne lasten tulee pelätä Herraa, Jumalaanne, ja noudattaa koko elämänne ajan hänen lakejaan ja käskyjään, jotka minä annan teille.
Eli tuossa on pilkut tärkeässä paikoissa.
Herraa ja Jumalaanne on kaksi.
Ja joka herraa palvelee jumalana, palvelee pirun apulaista jumalana koska älä tapa käsky on Jumalan ja Jeesuksen vastaisuus ja herra on murhaajakin:
2. Moos. 15:3 "Herra on sotamies; Herra on hänen nimensä."
Herra on mies naisten mies:
1 Moos. 4:1: "Minä olen saanut pojan Herran avulla."
Herra sanalla on useita erkityksiä raamatussa ja siksi se tulee tulkita sielulla, eikä silmillä! Kristinusko ei ole esimerkiksi älä tapa käskyn suhteen onnistunut koskaan sielullisesti tulkitsemaan Jumalan ja Jeesuksen tahtoa sen käskyn suhteen. Sieluttomuus on herraa jumalana palvelevien ominaisuus.
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra', pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon." (Matt. 7:21-23)
mitään liittymäkohtaa siihen, mitä kirjoitin.
sunnuntain pyhitys ei ole Jumalasta. Kaikki, mikä on Jumalasta riippumatonta, on perkeleestä.
Niinkuin adventistien autoillaan lauantaisapattina kirkkoon ajetut automatkatkin ovat Perkeleestä. Jeesuskin ratsasti aasilla, Paavali matkasi jalan ja laivalla - autolla, joka on perkeleestä, ei ajanut kukaan.
mitä tarkoitin.
että ymmärrän jotain siitä valtavasta, ajallisesta, paikallisesta ja kulttuurisesta kuilusta, joka erottaa meidät ja 2000 - 3000 vuotta sitten eläneen juutalaisen.
vaan siitä, että kaikki mikä on Jumalan sanan vastaista, on sen vastaista ja siten perkeleestä. Juutalaiset ovat sivuseikka.
Moosesta hakemaan Israelin Egyptistä, Aabrahamia tottelemaan Saaraa kaikessa ja jonkun profeetan ottamaan jopa porton vaimokseen. Sille Jumalan sanalle kai jokaisen olisi syytä olla kuuliainen , mikä itselle tulee eikä sille mitä Jumala sanoo naapurille.
Hmm... Koetin kyllä ihan tosissani löytää
ov 19 jonkin sanankohdan, johon vedoten
yhdistettäisiin pedonmerkki ja sunnuntai.
Mutta en löydä.
Vihjailua on sitäkin enemmän, kuten 19.12
"Onko niillä ihmisillä, jotka nyt viettävät
sunnuntaita pyhäpäivänä, pedon merkki? Ilm
13:16,17"
Ja siinä on sitten kohta, johon itse täytyy
merkata "kyllä", sillä jos laittaa "ei", niin
opiskelija saa palautteena punakynää.
Pelottaako? Adventtikirkon virallisen Ilmestyskirja-selityksessä, ov 19, korostetaan
pedon merkin ottaneiden saavan iankaikkisesta
iankaikkiseen kestävän rangaistuksen helvetin
tulijärvessä.
Ilm 14:9-11
9
Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä,
10
niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä sekoittamattomana on kaadettu hänen vihansa maljaan, ja häntä pitää tulella ja tulikivellä vaivattaman pyhien enkelien edessä ja Karitsan edessä.
11
Ja heidän vaivansa savu on nouseva aina ja iankaikkisesti, eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, heillä, jotka petoa ja sen kuvaa kumartavat, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.
Mutta kuulkaamme ns. rakkauden apostolia:
1. Joh. 4:18
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
kun pedon sanotaan muuttavan ajat ja lain?
Pyhityksen kaita tie alkaa myöskin tästä:
"Sinun tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa."
Meillä ei tule olla orjan pelkoa, sillä sellainen pelko karkoittaa rakkauden, vaan lapsen kunnioitus Isää kohtaan.
Rakkauden aiheuttama pelko ei halua tuottaa surua sille, jota rakastamme.
"Puhdistukaamme senvuoksi kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta, saattaen pyhityksemme täydelliseksi Jumalan pelossa."
Vielä ei ole pedon merkkiä - sen aika tulee ajan lopun Jumalan kansan viimeisen ahdistuksen aikana.
Ellei tunne petoa, ei voi tietää mitään tämän tulevasta merkistäkään.
Kuitenkin uskonpuhdistaja Martti Luther jo löysi Jumalan Hengen johtamana pedon eli antikristuksen Rooman paavikunnasta ja oli täysin oikeassa.
Tämä tämänkin ajan suurin kristillinen valta taas paljastaa aivan rehellisesti ja jopa näköjään ylpeillen, että lepopäivän siirto lauantailta sunnuntaille on sen vallan merkki - ja erään lausuman mukaan jopa tärkein merkki.
Ks. Roomalaiskatolinen katekismus (edellinen käännös), Docrinal catek. keenaw. s. 17 "Kysymys: Voitteko jollakin toisella tavalla osoittaa, että kirkolla on valta asettaa juhlapäiviä? Vastaus: Jos sillä ei olisi tätä valtaa...ei se olisi voinut asettaa viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain viettämistä seitsemännen päivän, lauantain sijaan, jolle muutokselle Raamatussa ei ole vähintäkään tukea. Tämä on meidän valtamme MERKKI
Toisaalta taas Jumala on Sanassaan ilmoittanut sapattinsa eli luomisensa muistopäivän olevan merkki hänen ja hänen kansansa välillä, pyhityksen merkki. Ks. Hesek. 20:12 "Myöskin sapattini minä annoin heille, olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät."
Ja kun mm. Ilm. 12:17 ja 14:12 selvästi todistavat, että Jumalan laki on voimassa vielä lopun ajan Jumalan kansallekin, niin asia on ainakin minulle täysin selvä, että sunnuntaista tulee pedon merkki, kun se kerran tullaan kuolemanrangaistuksen voimalla vaatimaan ainoaksi lepopäiväksi oikein globaalisesti (viimeisten jättikatastrofien jälkeen, jolloin siten kuvitellaan siten vältyttävän vastaisista jättikatastrofeista).
Valitettavasti vain hyvin pieni vähemmistö ei tule ottamaan koskaan pedon merkkiä. Se on surullista.
Vihollinen on päässyt eksyttämään heidät, sillä he halveksivat niitä lukuisia varoituksia, joita Jumala on antanut profetoimisen armolahjan kautta maailman varjelukseksi.
Pyhitä lepopäivä
Nimitys "lepopäivä" vastaa hebreankielistä sanaa "sabbat", joka tarkoittaa lepäämistä ja jouten olemista. Meillä on sen vuoksi tapan puhua "lepopäivän aaton" viettämisestä. Jumala on Vanhassa testamentissa erottanut ja määrännyt seitsemännen päivän lepoa varten ja käskenyt pitää sen kaikkia muita päiviä pyhempänä. Mikäli tämä käsky otetaan ulkoisen levon kannalta, se on annettu pelkästään juutalaisille. Heidän on määrä pidättyä karkeasta työstä ja levätä, jotta ihmiset ja eläimet saisivat virkistyä eikä alituinen työnteko veisi heidän voimiaan. Sittemmin he tosin käsittivät käskyn aivan liian ahtaasti ja käyttivät sitä pahasti väärin, niin että solvasivat Kristustakin eivätkä voineet sietää hänen teoistaan edes niitä, joita he itsekin evankeliumin kertoman mukaan tekivät sapattina. Heidän mielestään käsky tuli täytetyksi pelkästään pidättymällä kaikista ulkoisista töistä. Se ei kuitenkaan ollut tarkoitus, vaan pikemminkin, että he pyhittäisivät juhla- tai lepopäivän tavalla, jonka kohta kuulemme.
Edellisen vuoksi tämä käsky ei sananmukaisesti ottaen koske lainkaan meitä kristittyjä, sillä se on muiden Vanhan testamentin säädösten tavoin jotain täysin ulkoista, tiettyihin menettelyihin, henkilöihin, aikoihin ja paikkoihin sidottua, mistä kaikesta Kristus nyt on päästänyt meidät vapaiksi. Kun kuitenkin esitämme oppimattomille kristillisen käsityksen siitä, mitä Jumala meiltä tässä käskyssä vaatii, niin huomattakoon, ettemme pidä lepopäivää ymmärtäväisten ja oppineiden kristittyjen vuoksi, hehän eivät sellaista lainkaan tarvitse. Vietämme sitä ensinnäkin luonnon opettamien ja vaatimien ruumiillisten syiden ja tarpeiden vuoksi, jotta tavallinen kansa, rengit ja piiat saisivat koko viikon työn ja ponnistelun jälkeen vetäytyä yhdeksi päiväksi virkistävään lepoon. Tärkein syy on kuitenkin se, että tällainen lepopäivä antaa tilaisuuden ja ajan - mikäli sitä ei muulloin ole - osallistua jumalanpalvelukseen, eli kokoontua yhteen kuulemaan ja harjoittamaan Jumalan sanaa sekä ylistämään Jumalaa, laulamaan ja rukoilemaan.
Minun mielestäni ei kuitenkaan ole aikaan sidottua, kuten juutalaisten keskuudessa, niin että sen pitäisi tapahtua juuri määräpäivänä, sillä tässä asiassa ei mikään päivä ole toista parempi. Pikemminkin se tulisi tapahtua joka päivä. Koska kansa ei kuitenkaan kykene siten menettelemään, on pakko erottaa ainakin yksi päivä viikosta tähän tarkoitukseen. Vanhastaan sitä varten onkin varattu sunnuntai ja siinä on myös pysyttävä, jotta se tapahtuisi kaikkien hyväksymässä järjestyksessä eikä kukaan aiheuttaisi epäjärjestystä tarpeettomilla uudistuksilla. Tämä käsky merkitsee siis yksinkertaisesti sitä, että kun lepopäivää joka tapauksessa vietetään, tällainen lepo käytettäisiin Jumalan sanan oppimiseen. Tämän päivän varsinainen tehtävä olkoon siis saarnaaminen, joka hyödyttää nuorisoa ja tavallista kansaa. Lepoa ei kuitenkaan pidä käsittää niin ahtaasti, että sen vuoksi kiellettäisiin kaikki välttämätönkin tilapäinen työ. (Lainaus: Luther, Iso Katekismus)
hän kun oli epäjohdonmukainen, ja niin olette tekin.
sen epäjohdonmukaisempi kuin teidän White'nnekään tai teidän uskonne perustakaan, Millerin erehdyksen pohjalle rakennettu.
>>* Kun Jeesus ei tullutkaan maan päälle 22.10.1844, ei kestänyt kauankaan, kun omaksuttiin ajatus, että jotakin tuona päivänä kuitenkin olisi tapahtunut. Syntyi oppi ns. tutkivasta tuomiosta, joka adventistisen käsityksen mukaan tarkoittaa sitä, että mainittuna päivänä Jeesus olisi siirtynyt taivaallisen pyhäkön toiseksi pyhimmästä osastosta kaikkein pyhimpään ja ryhtynyt tutkimaan, ketkä loppujen lopuksi ovat kelvollisia pääsemään taivaaseen. Se, mitä asiasta alkuun opetettiin, on viimeisten 30 vuoden aikana joutunut kiistelyn kohteeksi.
Monen pastorin työsuhde Adventtikirkkoon (etenkin USA:ssa ja Australiassa) on päättynyt, kun asianomaista on joko aiheellisesti tai aiheettomasti epäilty tämän opin hylkääjäksi.
Ei-adventistien on ollut vaikea nähdä tässä opissa muuta merkitystä kuin sen, että sen tarjosi "suuren pettymyksen" läpikäyneille sen lohdutuksen, että ainakin ennustettu päivämäärä oli oikea, vaikka itse tapahtuma, Jeesuksen toinen tuleminen, jäi kokematta.
Myöhemmin itse päivämääräkin on asetettu kyseenalaiseksi. William Miller laski 15 eri tavalla Kristuksen takaisintulon vuoden. Kaikki hänen laskelmansa päätyivät samaan vuoteen, nekin, joissa oli vuoden laskuvirhe (joka johtui siitä, että kalenterissa ei koskaan ole ollut vuotta 0, vaan vuotta 1 e.Kr. seurasi vuosi 1 j.Kr.).
Käsitys siitä, että Kristuksen takaisintulon kuukausi olisi ollut lokakuu, puolestaan perustui siihen harhakäsitykseen, että pikkuruisen juutalaislahkon, Karaiittien, noudattaman kalenterin mukaan vuonna 1844 juutalaisten suuri sovituspäivä (Jom Kippur) olisi osunut lokakuulle.
Vasta paljon myöhemmin selvisi, että Karaiitit olivat jo kauan ennen vuotta 1844 luopuneet kuukalenterista ja siirtyneet juutalaisten enemmistön noudattamaan aurinkovuosikalenteriin, jonka mukaan Jom Kippur olikin vuonna 1844 syyskuussa.
Adventistien “evankelioimiskokouksissa” ei tiettävästi koskaan ole selostettu kuulijoille, miksi Karaiittien kalenteri olisi ollut oikeampi kuin se, mitä ylivoimaisesti useimmat juutalaiset noudattivat, eikä sitäkään, että vuoden 1844 merkityksen puolestapuhujien käsitys Karaiittien sen hetkisestä kalenterista oli virheellinen. >>
sen lankeemuksen syvyyttä mihin seurakuntamme on joutunut selvien totuuksien julistamisessa.
Jumala onkin lähettänyt väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen ja kumartavat petoa muiden mukana, vaikka tuntevatkin totuuden.
Adventti-kirkko on mukana ekumeenisessa liikkeessä ja parhaillaan on käynnissä ykseyteen liittyvät kokoukset eri kirkoissa.
Pedon muuttama lepopäivä on ollut pedonmerkkinä siitä alkaen kuin se on ollut katolisen vallan tunnusmerkki, eli alusta asti, vuodesta 321 jKr. alkaen.
Martti Luther tiesi pyhäpäivän muutoksesta ja piti sen vuoksi katollista kirkkoa antikristuksen ja pedon kirkkona, joka muutti ajat ja lain.
Tuomioiden julistaminen on eri asia kuin merkin aikaansaaminen paavin toimesta keskiajasta lähtien, mutta merkki säilyy muuttumattomana ajan loppuun saakka, jolloin lopullinen rangaistus astuu voimaan lyhyenä aikana.
kirkkojen maailmanneuvoston jäsen. Suomessa voidaan pitää yhteisiä tilaisuuksia ilman ykseyttäkin. Mitä se ykseys edes olisi???
Kardinaali Gibbon kirjoittaa, että voimme lukea Raamatun alusta loppuun, mutta emme voi sen avulla todistaa, että sunnuntai on Jumalan pyhittämä lepopäivä. Raamatun oikea pyhitetty ja siunattu lepopäivä on seitsemäs päivä, sapatti, josta kardinaali sanoo, etteivät katoliset sitä milloinkaan pyhitä. He pyhittävät sunnuntaita, jonka pyhittäminen on heidän valtansa merkki. Hän mainitsee vielä, että kaikki protestanttisetkin kirkot seuraavat heidän ohjeitaan. "On vain yksi seurakunta, joka seuraa raamatullista järjestystä, ja se on Seitsemännen päivän adventistit", sanoo kardinaali, joten siinä on totuus sunnuntain pyhyydestä. Kardinaalit ovat tietoniekkoja selittämään kaiken sunnuntain pyhyydestä.
Mikään teko ei tee sunnutaita pyhäksi, ellei Jumala ole sitä pyhittänyt. Ei edes Jeesuksen ylösnousemus, se on vain sitä kalkilla valkaisua, jota nyt harrastetaan.
Jos sunnuntain pyhyys ei ole Jumalasta, se on paholaisesta, ja se on tuon pääpettäjän ovelaa vuosisatoja kestänyttä eksytystään. Mutta nyt Jumala tekee tiettäväksi, että lepopäivä on "Herran, sinun Jumalasi sapatti".
Jotenkin tuntuu, että sapattia nyt julistetaan kaikkien muidenkin toimesta, ei vain meidän adventistien. Tietenkin vastustajat vastustavat, mutta se herättää myös etsivät tutkimaan, kuinka asia on. Kiitos teille, teette hyvää pohjatyötä.
ne miljoonat muut evankeliset kristityt, jotka pitävät pyhänä Jumalan pyhittämän lepopäivän?
>>>"On vain yksi seurakunta, joka seuraa raamatullista järjestystä, ja se on Seitsemännen päivän adventistit", sanoo kardinaali, joten siinä on totuus sunnuntain pyhyydestä. Kardinaalit ovat tietoniekkoja selittämään kaiken sunnuntain pyhyydestä."
mukaankaan todistaa, että nimenomaan NYKYINEN lauantai olisi tuo lepopäivä, jonka Jumalan mainitaan pyhittäneen. Sitäpaitsi, tuohon vetoaminen edellyttäisi kaiken järjen ja tiedon vastaista uskoa luomisajan nykyisenkaltaisiin 24 tuntisiin vuorokausiin ja tuollaiseen ei kyllä nykyajan aikuinen ihminen voi uskoa, ei sitten millään ilveellä.
perkeleestä ja teet tekoja jotka uskot Jumalan vastaiseksi niin silloinhan sydämessäsi teet tekoja Jumalaa vastaan. Mutta sille (meille)joille sunnuntai on vain päivä muiden joukossa ei sunnuntailla ole mitään erikoista merkitystä.
Ei kristitty palvele auringon jumalaa vaan RAAMATUN Jumalaa oli sitten mikä päivä tahansa.
Siis ei luterilaiselle ole sama kuin adventistille sillä ei luterilainen tee dymestään syntiä kun hän pitää lepopäivää - oli se sitten lauantai tai sunnuntai tai vaikkapa keskiviikko jos työt niin vaativat. Mitenkähän siinä kävisi jos palokunta sanoisi kun hälytys tulee että "ei nyt passaa lähteä' sammutustöihin kun on lauantai ja lepopäivä, me tullaan huomenna.. :)
Sapatti (lepopäivä) on ihmistä varten, se on Jumalan antama OIKEUS lepoon kerran viikossa. Raamattu sanoo luomiskertomuksessaan että Jumala teki työtä kuusi päivää ja lepäsi seitsemännen.
Niin tulee ihmisenkin tehdä kuusi päivää töitä ja sen jälkeen hänellä on oikeus levätä työstään. Jos hän tekee töitä esimerkiksi lauantaina se ei tarkoita että hänellä ei olisi oikeus lepopäivään jonain toisena päivänä.
Se joka on vastusjan (pedon) systeemin orja on myöskin pedon lakien orja. Ja ei pidä arvossa Jumalan antamia käskyjä - kunnioita niitä. Se on pedon systeemin mukainen ajattelutapa tai tekeminen mikä on pedon merkki. Siten voi esimerkiksi yhden käskyn halveksiminen olla pedon mieleinen teko ja merkki. Mutta se ei vain yksi käsky vaan kaikki kymmenen käskyä. Jos ihminen osallistuu pahuuden tekoihin (t.ex. voisakseen saada toimeentulonsa) on hän ottanut sen merkin. Ja siitä raamattu puhuukin "että kukaan ei voisi ostaa tai myydä" jolla ei merkkiä ole. Tämä on täyttä vauhtoia toteutumassa, sillä onerittäin vaikea työskennellä ilman että jotuu palvelemaan tätä nykyistä maailmanlaajuista talous systeemiä joka on täyttä vauhtia turmelemassa koko maailmaa - aivan täsmälleen niinkuin Raamattu sen jo pari tuhatta vuotta sitten tiesi. Ja kuinka muuten voisi ollakaan jos ajattelemme miten ihminen toimii. Kovin usein itsekkäästi ja oman voiton pyyteestä välittämättä siitä kuinka paljon turmelee maata tai ilmaa tai vesiä. Tämän systeemin tuloksena maailmassa on nälän hätää monin paikoin, aivan niin kuin Jeesus sen sanoi tapahtuvan, Raamattu kertoo myökin kuinka kolmas osa maasta, vesistä ja ilmasta tulee saastumaan ja kuinka paljon ihmisiä kuolee siitä syystä.
Peto, se vanha saatana on tämän maailman hallitsija jonka aika on lyhyt. Se aika mikä oli määrätty hänelle alkaa olla lopussa ja on itsestään selvää että hän tietää sen, mutta se työ mikä hänen piti tehdä on mennyt täysin penkin alle.
Välttäkäämme osallistumista tämän maailman pahuuteen..