Tuli mieleen tuosta M-ilianin aikaisemmasta aloituksesta seuraavanlainen ajatus;
Ateistilla on suurempi vastuunkanto elämästä, arvoista ja "moraalista" kuin uskovaisilla.
Tarkoitan tällä sitä, että kun uskovainen ottaa ohjenuorakseen raamatun niin asia on periaatteessa loppuun käsitelty. Tuota tai tätä "moraalikysymystä" ei enää tarvi sen kummemmin miettiä, koska suuri kirja on antanut siitä ohjeistuksen käytösmalliksi
Ateisti taas (ainakin) periaatteessa joutuu pohtimaan "miksi". Mitkään arvo- oletukset eivät ole absoluuttisia totuuksia vain sillä perusteella, että ne ovat olemassa. Ei ole paikoillaan kelluvia arvototuuksia vaan ne ovat ihmisen itse kunkin päätettävissä. Kiinassa syödään schäfereitä mikä kuulostaa täältä käsin vastenmieliseltä. Jokaisen on itse päätettävä.
Ateisti joutuu siis itse pohtimaan tekojensa seurauksia. Joutuu vähän pohtimaan, että miksi tai miksi ei. Tietenkin on paljon uskonnottomia, jotka tekevät mitä päähän pälkähtää seurauksista välittämättä. Heille usko sopiikin mielestäni hyvin, sillä se hillitsee moukurapäätä edes hiukan. Fiksu ateisti saa tietenkin tällaisesta hauskuutusta. (vrt entiset linnajätkät ja narkkarit)
Fiksu ihminen osaa siis miettiä vähän. Uskovaisen ei tarvi tehdä sitä, koska asia on jo entuudestaan fakta.
Ateistilla on suurempi vastuunkanto elämästä, arvoista ja "moraalista" kuin uskovaisilla.
Tarkoitan tällä sitä, että kun uskovainen ottaa ohjenuorakseen raamatun niin asia on periaatteessa loppuun käsitelty. Tuota tai tätä "moraalikysymystä" ei enää tarvi sen kummemmin miettiä, koska suuri kirja on antanut siitä ohjeistuksen käytösmalliksi
Ateisti taas (ainakin) periaatteessa joutuu pohtimaan "miksi". Mitkään arvo- oletukset eivät ole absoluuttisia totuuksia vain sillä perusteella, että ne ovat olemassa. Ei ole paikoillaan kelluvia arvototuuksia vaan ne ovat ihmisen itse kunkin päätettävissä. Kiinassa syödään schäfereitä mikä kuulostaa täältä käsin vastenmieliseltä. Jokaisen on itse päätettävä.
Ateisti joutuu siis itse pohtimaan tekojensa seurauksia. Joutuu vähän pohtimaan, että miksi tai miksi ei. Tietenkin on paljon uskonnottomia, jotka tekevät mitä päähän pälkähtää seurauksista välittämättä. Heille usko sopiikin mielestäni hyvin, sillä se hillitsee moukurapäätä edes hiukan. Fiksu ateisti saa tietenkin tällaisesta hauskuutusta. (vrt entiset linnajätkät ja narkkarit)
Fiksu ihminen osaa siis miettiä vähän. Uskovaisen ei tarvi tehdä sitä, koska asia on jo entuudestaan fakta.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kenen edessä? Itses !! Heh !! Ja sitten päättää ateisti etei hän niin tuomitse pikku kultapossu joka sattu olemaan hänen nazipoika joka potki mummoja kadulla teräskengillä! Niin vapaus on josta huudatte !! Niinpä niin!!
En olettanutkaan, että juuri sinä ymmärtäisit. En puhunut mistään mummonpotkimisesta vapaudesta valita. Tietenkin jokaisella on vapaus valita potkiako mummoja vai ei. Mutta ainakin minä osaan jättää mummonpotkimisen väliin.
Voidaanko savonarola keskustella uskon uhreista? Olisin ollut halukas kuulemaan kantasi niistä tuhansista ihmisistä, jotka ovat menettäneet päänsä Teidän ilosanoman puhtauden edestä. Mitä olet mieltä siitä? Olivatko uskovaiset silloin Jumalan siunauksen alla vai ei? Oliko heillä Jumalan mandaatti veritöihin? Onko nykyään esim lähi- idässä..
Vai etkö ymmärrä kysymystä...
Nämä sun mukamat uskovaiset feikkit?
Voi rakastaa vihollinen ja samalla tappa sen?
Jos et selitä se uskottavalla tavalla? niin ei voida koskaan pidä sellainen ihminen uskovaisena ja päästä taivaaseen! Älä tapa lähimmäinen !! Rakasta vihollinen on meille uskovaisille Laki....
Rakas ateisti !!!! : )
"Nämä sun mukamat uskovaiset feikkit?
Voi rakastaa vihollinen ja samalla tappa sen?
Jos et selitä se uskottavalla tavalla? niin ei voida koskaan pidä sellainen ihminen uskovaisena ja päästä taivaaseen! Älä tapa lähimmäinen !! Rakasta vihollinen on meille uskovaisille Laki....
Rakas ateisti !!!! : )"
Mitä helevataa sää oikein höpiset...?
tilaisuudessa, jossa oli myös uskontojen uhreista pari, jo vähän iäkkäämpää henkilöä. En tiedä minkä lahkon piirissä he olivat eläneet, mutta puheista kuuli vieläkin sen ahdistuksen, josta he olivat joutuneet kärsimään.
Uskonnoilla, jos millä, voidaan tehdä niin paljon pahaa, että sen ahdistuksen purkaminen saattaa kestää lopun elämää.
Tajusin kyllä, että tarkoitit uskontojen uhreilla mutta kuin minä äsken, mutta ei tätäkään puolta sovi unohtaa. Raamattu on julma ase sadistisen uskovaisen käsissä.
ja elävä usko ovat kaksi eri asiaa.
on elävä tai kuollut, niin sillä nyt ihmisiä ainakin kiusataan.
Voitko saada sinne tyhmään päähäsi, että meistä ateisteista useimmat ovat normaaleja järkeviä hyvillä arvoilla varustettuja ihmisiä, jotka eivät hyväksy väkivaltaa missään muodossa, ei edes uskoviin kohdistuvaa.
Jos esim minun lapseni käyttäytyisi huonosti toisia kohtaan, hän saisi vastata seurauksista, tietenkin.En hyväksyisi sitä häneltä sen enempää kuin muiltakaan.
Onneksi ei ole tarvinnut moisesta huolestua, koska lapseni ovat kunnollisia, eivätkä taatusti käyttäydy väkivaltaisesti ketään kohtaan.
Miksi teet tuollaisia ihme yleistyksiä ateisteista; emme edelleenkään ole yksi suuri samoin joka asiassa ajatteleva ja toimiva massa.
Eihän teitä uskiksiakaan saa niputtaa yhteen könttään, miksi siis sinä teet sitä koko ajan puhuessasi ateisteista?
kertoo, että kyseessä on ääliö.
Sinä et tarvinnut edes galleriaa kertoaksesi mikä itse olet. :)
ateistilta. Saat banaanin.
Ja höpön pöpön!
Olen pohtinut kovasti sitä että mitähän nämä keskustelut oikein hyödyttää? Kun tietoa uskoon liittyvistä asioista ei tunnu menevän minnekään muualle kuin ahnaaseen bittimoolokin kitaan.
Kaikilla ihmisillä on yhtäläinen vastuu elämästään.
Ei Raamatussa ole kaikkiin arvokysymyksiin vastauksia, vaan uskovan on todellakin pohdittava myös itse valintojaan, kuten tuollaisia kulttuuriin kuuluvia schäferin syömisiä.
Onhan meille kaikille esim. Suomen laki valmiina 'vastuunkantajana' puolestamme; sinäkin yrittäjänä - luultavasti, toivottavasti - olet suoraselkäinen ja vilunkivapaa rehti kansalainen; et siis tarvitse pohtia syntyjä syviä lain koukeroista.
Kenelle sinulla on vastuu?
Uskova on vastuussa Jumalalle ja joutuu tekemään tilin kaikesta mitä on tehnyt/sanonut/ajatellut. Ateistin jumala on oma minä, joka vapauttaa kaikesta ja vaikka ei vapauttaisi, mitä merkitystä sillä olisi.
Uskova tekee myös päätöksen, mitä uskoo ja siitä päätöksestä joutuu kantamaan vastuun, ihan itse.
Minä olen esim. tullut siihen tulokseen, että Jeesuksen ohjeet ovat hyvät ja niitä noudattamalla seuraa hyvää. Pidän niitä ohjeita myös parhaina mitä maailmassa on, vastuu niiden noudattamisesta ja uskomisesta on kuitenkin minulla.
Jos ateistilla olisi vastuuntuntoa, hän ei pyrkisi käännyttämään ihmisiä pois Jumalasta, koska ei haluaisi ottaa sitä vastuuta, että erehtyisi ja veisi mahdollisesti muita kadotukseen.