Hei kaikki..
tänänä on ollut aikamoinen syytösten päivä. Mummoni kuoli tänään, ja kuulin siitä ihan äsken...en osaa sanoin kuvata miltä tuntuu. Olin vähällä eilen lähteä vanhempieni kanssa katsomaan mummoa joka sai sydänkohtauksen, mutta sitten ajateltii etten lähde ja menen kouluun. Olen niin vihainen itselleni, en tiedä miten selviän tästä. On kuin iso pala elämästä puuttuisi, on todlela tyhjä olo. Vaika mummoa ei kokoajan nähnytkään, hän oli ihana ihminen ja aina ystävällinen ja iloinen. MOni jää häntä kaipaamaan kyllä. TEskti varmasti hyvin epäselvä mutta kertokaa miten olette selvinneet...Olen todella rikki nyt.
tänänä on ollut aikamoinen syytösten päivä. Mummoni kuoli tänään, ja kuulin siitä ihan äsken...en osaa sanoin kuvata miltä tuntuu. Olin vähällä eilen lähteä vanhempieni kanssa katsomaan mummoa joka sai sydänkohtauksen, mutta sitten ajateltii etten lähde ja menen kouluun. Olen niin vihainen itselleni, en tiedä miten selviän tästä. On kuin iso pala elämästä puuttuisi, on todlela tyhjä olo. Vaika mummoa ei kokoajan nähnytkään, hän oli ihana ihminen ja aina ystävällinen ja iloinen. MOni jää häntä kaipaamaan kyllä. TEskti varmasti hyvin epäselvä mutta kertokaa miten olette selvinneet...Olen todella rikki nyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta totta. Itke jos itkettää. Se helpottaa ajan kanssa. Huokaise koska olet saanut olet siinä onnellisessa asemassa, että olet voinut tavata häntä usein. Minun isovanhempani kuoltua itseäni harmitti eniten se etten ollut voinut nyt vanhamapana tavata häntä useammin. Älä harmittele sitä ettet tänään mennyt katsomaan mummoasi, sairaalassa (?) ei ole kukaan oikein parhaimmillaan. Kun itse näin paappani sairaalassa, totesin ettei hän ole enää paappa. Enkä muistele häntä sellaisena.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta jos se on mahdollista, niin käy jättämässä henkilökohtaisesti hyvästit: joko nyt tai sitten hautajaisissa. Itse tein niin, että odotin haudalla kunnes muut olivat menneet ja juttelin haudan äärellä, sanoin heipat.
Kirjoitatko päiväkirjaa ? Kirjoita kirje hänelle: terveiset taivaaseen. Ajan kanssa helpottaa, muistot ei häviä koskaan.
Suru on surtava Älä kanna itsesyytöksiä Minäkin kannoin itsesyytöksiä kun en soittanut aamulla pojalleni Olin itse sairaalassa epilepsiaepäilyn vuoksi joutunut edellisenä päivänä kun poikani kuoli
En vaan tullut aamulla soittaneeksi kun ajattelin että tapaamme iltapäivällä kun hän tulee käymään tai minä pääsen kotiin
Edellisiltainen puhelumme jäi viimeiseksi jonka hänelle soitin Pitkään syytin itseäni muttei sillä mitään voita Osanottoni sinulle mummisi kuolemasta
ja voimia suuressa surussanne Mummisi on taivaan kodissa jossa ei tunne tuskaa ja rakastaa sinua lastenlastaan sieltä käsin ihan yhtä paljon kun ennenkin
Et voinut edes älytä, että hän kuolisi.Isänikin sai sydänkohtauksen ja vietiin ambulanssilla sairaalaan.Luulin, että koska hän ehti sairaalaan ajoissa, niin selviää sitten.Hoitajat ja lääkäritkin sanoivat, että isäni paranee aivan varmasti ja pääsee kotiin.Sitten hän kuoli.En ikimaailmassa käsittänyt, että voi kuolla vielä sairaalassakin, koska ei minulla ollut mitään kokemusta sydänkohtauksista.Se oli sinulle shokkitieto, et ollut edes ehtinyt sisäistää koko asiaa,en minäkään.Et voi syyttää itseäsi.