miksi uskovaiset eivät pääse yksimielisyyteen jumalastaan, vaan on kaikenlaista kuppikuntaa "oikeine" sääntöineen.
No, siihen on tietysti totuttu, mutta se, mikä näitä "erimerkkisiä" yhdistää on yhteinen vihollinen. Ja se on tietysti niinkin vaarallinen porukka, kuin uskonnottomat, jotka eivät usko jumalolentoihin.
Mitä vaarallista meissä on?
No, siihen on tietysti totuttu, mutta se, mikä näitä "erimerkkisiä" yhdistää on yhteinen vihollinen. Ja se on tietysti niinkin vaarallinen porukka, kuin uskonnottomat, jotka eivät usko jumalolentoihin.
Mitä vaarallista meissä on?
Vastaukset 18
Vanhimmat
"miksi uskovaiset eivät pääse yksimielisyyteen jumalastaan, vaan on kaikenlaista kuppikuntaa "oikeine" sääntöineen. "
Siksi kun jokainen uskis luo oman jumalansa, kukin toiveidensa mukaisen.
Uskista auttaa luomistyössä lahkojeesus ja jokainen lahkojeesus haluaa enemmän valtaa kuin naapuri. Valtahan mitataan lahkon väkevällä julistuksella tai neitsyiden määrällä. Rahaa unohtamatta.
että on vallasta kyse, mutta miksi eri kuppikuntien jäsenet sitten kuitenkin sisäistävät joskus ihan käsittämättömän täydellisesti juuri tämän "oikean" systeemin säännöt?
Olen aina kai ollut vähän hidas, tai sitten minulla on synnytyksessä saatu aivovaurio, kuten Pentecostal tuolla aiemmin arveli, mutta se mikä tässä kuviossa kaikkein eniten ihmetyttää on se, että silloin kuitenkin tuntuu uskovaisten rivit tiivistyvän ja erimielisyydet unohtuvan, kun suuri kauhea vihollinen, eli uskonnoton avaa suunsa.
Eli siis. Mitä pelottavaa meissä on?
"miksi uskovaiset eivät pääse yksimielisyyteen jumalastaan, vaan on kaikenlaista kuppikuntaa "oikeine" sääntöineen."
Onkohan tämä nyt pelkästään uskovien ongelma?
"No, siihen on tietysti totuttu, mutta se, mikä näitä "erimerkkisiä" yhdistää on yhteinen vihollinen. Ja se on tietysti niinkin vaarallinen porukka, kuin uskonnottomat, jotka eivät usko jumalolentoihin."
Onneksi ei ole tarvinnut tottua.
"Mitä vaarallista meissä on?"
Ei mitään jollette sitä satu olemaan huonokäytöksistä, bunkkereita rakentavia, fanaattisista ja kiihkomielistä sorttia. Sama tietysti pätee uskonnollisissa. Jos lähtee mukaan noihin uskonnottomien, uskonnollisten ja uskovaisten "uskon sotiin" niin saa syyttää ihan itseään keskustelujen muuttumisesta epämiellyttäviksi kiinnostavien ja asiallisten keskustelujen sijaan.
ole käyttäytynyt huonosti. Olenko?
Joskus tosin pinna kärvähtää, kun aletaan haukkumaan moraalittomaksi Pol Potin kannattajaksi vain siitä syystä, että en usko jumalolentoihin. Onko sellainen sitten kilttiä? Ei minun mielestäni.
Tuskin osaisin bunkkeria rakentaa. Tiedän kyllä miten päin vasaraa pidetään kädessä ja lapiotakin osaan käyttää.
urea teettää, joten häivy jo veke jeesustelemasta tuota tekopyhää scheissea.
Me rakastamme teitä niin paljon, että haluaisimme teidänkin oppivan tuntemaan Vapahtajan.
Mutta eikö teidän ateistien tulisi tälläkin palstalla aika ikävä ilman meitä? Ketä vastaan sitten melskaisitte ja ärjyisitte?
Ei me täältä minnekään lähdetä. Me puhumme sydämen kyllyydestä niin kauan kuin elämme. Välillä tuntuu, että teidän joukossanne on sellaista henkeä, että soisitte tämän ajan olevan mahdolisimman lyhyt. Ehkä haluaisitte suorastaan edesauttaa sen lyhenemisessä. Me emme välitä siitäkään. Me jeesustelemme jeesustelemasta päästyämme.
Voi voi, kun ollaan nyt niin hyväsydämisiä, että ihan kaikkia rakastatte niin kamalasti.
ja niin aiomme myös yrittää elää. Ei se toden puhuen aina ole helppoa, mutta auttaa kun huomaa oman pahuutensa.
Olen laittanut tämän ennenkin, mutta laitan uudestaan. Se kuvaa paremmin mitä haluan sanoa...
Novelli Lain edessä kertoo yksittäisen ihmisen tilanteesta, jossa hän ei saa lain hänelle takaamaa oikeutta. Yksittäinen virkailija tulee ensiaskelmilla esteeksi asioiden eteenpäin viemisessä.
Kafka kuvaa viranomaisia portinvartijoiksi, joilla on suuri valta ensimmäisestä viimeiseen. Ensimmäinen heistä antaa kuvaa, että kaikki he ovat samanlaisia. Kirjailijan yhteiskunta on epäoikeudenmukainen, jossa yksittäinen virkailijakin voi leikkiä jumalaa ja ajaa kansalaisen vääriin tekoihin.
Alkuun novellin henkilö kovaäänisesti mekastaa ja lopulta tyytyy vain murahtelemaan. Mies ei näe enää muuta kuin virkailijan ja hän äityy jopa lapselliseksi. Hän tutkailee tätä ja hänen aikansa menee siihen. Katkeruus aiheuttaa sen, että hänen ajatuksensa pyörii vain yksittäisen byrokraatin ympärillä ja koko elämä kuluu hukkaan. Hän ei tajua että suuri viranomainen ei ole todellinen este pääsemiseksi lain luo, vaan todellinen syy on hänen pelkonsa. Hänen pitäisi tutkia lakikirjaa portinvartijan sijaan. Todennäköisesti hänen taitonsa eivät kuitenkaan riitä siihen ja hän ei käytä aikaansa taitojensa kehittämiseen tutkien.
Julma portinvartija ei päästä pihdeistään ja hän haluaa sanoa viimeisen sanan miehen elämässä. Mielestäni novellin opetus on, että suuren esteen tullessa pitäisi ymmärtää kiertää. Lakimiehenä Kafka on varmasti nähnyt monia tällaisia tilanteita ja tuotos on syntynyt niiden seurauksena. Kafkan kirjoituksessa tulee hyvin esiin Eksistentialismi, jossa ihmisen ymmärretään olevan vapaa valitsemaan. Näin tietysti onkin teoriassa, mutta käytännön elämä ja ihmisen ajatusmaailma estää tämän vapauden käyttämisen melko tehokkaasti.
Aivan samoin voi käydä keskustelun kanssa netissä. Monet portinvartijat omilla valmiilla teorioillaan ärsyttävät henkilön niin, että hänen aikansa ja huomionsa vie nämä ihmiset ja heidän väitteensä. Alkuun henkilö kovaäänisesti mekastaa heitellen väitteitään joskus jopa pilkaten ja lopulta tyytyy vain murahtelemaan. Henkilö ei näe enää muuta kuin portinvartijakeskustelijan ja hän äityy jopa lapselliseksi. Hän tutkailee tätä ja hänen aikansa menee siihen. Ärtymys aiheuttaa sen, että hänen ajatuksensa pyörii vain yksittäisen ”byrokraatin” ympärillä ja aika kuluu hukkaan. Hän ei tajua että tämä ei ole todellinen uhka, vaan todellinen syy on hänen ärtymyksensä. Lopulta molemmin puolin alkaa tulla lisää henkilöitä, jotka julistavat omaa totuuttaan antamatta muille tilaa. Keskustelut tukkeutuu iänikuiseksi jopa vuosia kestäväksi jankutukseksi, jossa on helppo syyttää tai jopa pilkata.
keisarin uudet vaatteet, mitkä näyttäytyy hyvin erilaisina eri katsojille.
Vaatteet on, siitä ne on yhtä mieltä, mutta millaiset, siitä riittää neuvottelemista.
Pyhäinhäväistys on sanoa, ettei keisarilla ole vaatteita, varsinkin kun kunnon ihmisten tiedetään aina näkevän ne vaatteet.
On vain yksi ja siitä monia eri mielipiteitä. Suurin osa vääriä mutta joukossa yksi oikea. Se pätee muihinkin asiohin tässä maailmassa. Vai onko erilaiset uskomukset maailmasta kristallisfääreineen yhtä oikeita? Ei ole, vaan on yksi uskomus joka on oikea. Mikä se on, sitä ei nykytiede vielä pysty kertomaan mutta suurin osa ihmisistä uskoo että vielä jonain päivänä se tiedetään.
Jo Raamatun aikaan porukalla oli riitaa oikeasta uskosta. Teologinen selitys tälle on paholainen, joka yrittää hajottaa uskovien joukkoa. Sielunvihollinen saa aikaan erimielisyyttä ja yrittää sotkea uskovien yhteyden. Siinä se on teologisesta näkökulmasta onnistunutkin, sillä monilta kristityiltä puuttuu ehtoollisyhteys. Ilmiö on vanha.
Jos ajatellaan maallisesta näkökulmasta, niin onhan erimielisyyksiä asioista kenellä tahansa myös ei-uskonnollisissa kysymyksissä.
En usko, että uskonnottomia tarvitsee pitää vaarallisina.
Teissä ei ole mitään pelättävää. Älykkäitähän te olette kuin mitkä. Teidän hallussanne on näet maailman synnyn salaisuus. Vain yksi kyky puuttuu. Ette kykene sitä meille uskoville todeksi osoittamaan.
Sunnuntaina on Tampereella ekumeninen kulkue, jossa eri kristillisiin yhteisöihin kuuluvat kiertävät näiden kirkoissa. Sanoma on selvä: meillä on yksi kolmiyhteinen Jumala. Kaikki muu on sälää ja semantiikkaa. Mennään kaikki mukaan!
kyky tajuta triangelijumalasi absurdius. Ei voi mitään.
usko. Sen ei tarvitse olla lopullista. Usko edes se.
En usko jumaliin.
"No, siihen on tietysti totuttu, mutta se, mikä näitä "erimerkkisiä" yhdistää on yhteinen vihollinen. Ja se on tietysti niinkin vaarallinen porukka, kuin uskonnottomat, jotka eivät usko jumalolentoihin.
Mitä vaarallista meissä on?"
En ole suomessa huomannut mitään vaarallista tai pelottavaa. Vakaumuksellia ateisteja on tutkimusten mukaan n. 3 - 5 % kansasta joista suurin osa on täysin välinpitämättömiä. Toki niitä löytyy ateisti-evankelistojakin jotka jaksavat kiihkoilla netissa jatkuvasti.
selviää ev-lut lahkon propagandakeskuksen teettämästä tutkimuksesta.