Nim. Syntinen kirjoitti näin: "Yksi asia mitä en ehkä koskaan ymmärrä, on se että miksi Jumala salli paratiisissa syntiinlankeemuksen. Mutta yritän uskoa lapsen lailla ja todeta niinkuin ennenuskoneet ovat todenneet: Kaikki jää kuitenkin uskon varaan. Jättäkäämme järki ajalliseksi Jumalan antamaksi lahjaksi ja käyttäämme sitä ajalliseen työsarkaamme, eikä Jumaluuden pohtimiseen."
Ja tästä minä sain sellaisen oivalluksen, että ihmisille annetaan Jumala siitä syystä, että se voitaisiin sitten ottaa heiltä pois. Lukekaa yllä oleva tässä valossa niin käsitätte mitä tarkoitan.
Näin ihmiset saadaan keskittymään siihen mikä on olennaisinta, elikä huoraamaan itseään markkinataloudelle ja lakkaamaan oma ajattelu. Onko surkeampaa uskovaista nähty kuin sellainen joka huudahtaa "En voi koskaan tietää mitään Jumalasta".
Mitä sellaisella Jumalalla muka tekee?
Ja tästä minä sain sellaisen oivalluksen, että ihmisille annetaan Jumala siitä syystä, että se voitaisiin sitten ottaa heiltä pois. Lukekaa yllä oleva tässä valossa niin käsitätte mitä tarkoitan.
Näin ihmiset saadaan keskittymään siihen mikä on olennaisinta, elikä huoraamaan itseään markkinataloudelle ja lakkaamaan oma ajattelu. Onko surkeampaa uskovaista nähty kuin sellainen joka huudahtaa "En voi koskaan tietää mitään Jumalasta".
Mitä sellaisella Jumalalla muka tekee?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Noinhan se on. Itse en viitsinyt enää jatkaa nimin. Syntisen kanssa aiheesta.
>>>
"En voi koskaan tietää mitään Jumalasta".
>>>
Tällöin voisi tosiaan myöntää itselleen olevansa ennemminkin agnostikko kuin uskovainen. Mutta itsepetos tuntuu istuvan joissakin uskovissa kovasti syvässä.
Tää on vanha juttu, mutta se että Jumalan tietäminen on mahdotonta, ei ole mitenkään erikoista, koska ei ole mahdollista tietää mistään mitään. Tämä johtuu tiedon absoluuttisesta luonteesta. Jos tiedolta ei vaadittaisi niin paljon, olisi ihmisen mahdollista tietää jotain. sama koskee Jumalaa. Jos Jumalalta ei vaadittaisi niin paljon ominaisuuksia, tulisi Jumalasta tietäminen mahdolliseksi.
"ei ole mahdollista tietää mistään mitään"
Aijai... tuo on kyllä aivan tuiki tavallisen arkijärjen vastaista. Ainakin me arjessa toimimme niin kuin tietäisimme asioista ja niiden tilasta jotakin. Minusta olet aika tavalla kallellaan eräänlaiseen äärirelativismiin: tuossa on hieman sellaista millään ei ole mitään väliä -meininkiä.
Saattaa tosin olla että ymmärsin sinut väärin, eihän sitä voi tietää ;)
Sori. tarkoitin tietysti että absoluuttisen varmasti ei ole mahdollista tietää mitään.
"ei ole mahdollista tietää mistään mitään"
Kreikkalaiset olivat loistavia kehittelemään yleisluontoisia sanontoja joita voidaan tulkita hyvin monella tavalla. Tässä yksi tulkint yllä olevasta lauseesta:
Eukleideelisen absoluuttisen matematiikan (ja sitä kautta maailman) murtuminen on johtanut tilanteeseen jossa jokin tieto on toiselle toista ja toiselle toista. Molemmat ovat kyllä oikeassa, mutta kumpikaan ei voi kumota toisen väittämää.
Kuvitellaan sitten että kolmas tarkkailija on absoluuttisen tiedon lähde. Tämä kolmas on abstrakti olio josta kahdella muulla ei ole mitään mahdollisuutta tietää mitään (joku sanoo kolmatta Jumalaksi).
Me olemme nuo kaksi muuta. Voimme vain tehdä oletuksia joten todellisuudessa emme tiedä "mistään mitään".
Toisaalta jos emme tiedä tarkasti edes alkeishiukkasen nopeutta tai paikkaa on aika luonnollista että emme tiedä maailmasta mistään mitään. Teemme vain arvioita tapahtumista (hyvin tarkkoja sellaisia) mutta absoluuttista totuutta emme tiedä.
Jotakuinkin, mitä tarkoitin. Mutta minusta asia ei pitäisi olla näin. On oltava jokin keino kehittää tiedolle sellainen määritelmä joka mahdollistaa tarkan tiedon olemassaolon. Nykyään minusta on paras kuulemani teoria, teoria joka oikeuttaa tietoa todennäköisyyksillä.
Onko Jumala sitten todennäköisesti olemassa? vaikea juttu.
Se ettemme todellisuudessa tiedä mistään mitään, on tieto - absoluuttinen.
Tuota väittämää ei kovin helposti kumotakaan.
Tosin sitä voisi pyrkiä kumoamaan tiedon määritelmillä, mutta silloin päädyttäisiin ympyrään.
Ja kumoamiseen ei liity ollenkaan se, että tiedolla siitä että emme tiedä mistään mitään, emme oikeastaan teekään yhtään mitään.
Mutta väittämä on tosi.
aihe ei enää hirveästi koske Jumalaa, mutta...
Se johtopäätös, ettei tietoa voida perustella tiedolla, päätymättä kehäpäätelmään, on saanut filosofeja polvilleen absoluuttisen tiedon etsimisessä.
Yksi mielenkiintoinen vaihtoehto etsiä varmaa tietoa on psykologia ja sen nykyaikaiset neurologian sovellutukset.
Joku täällä jollakin palstalla kertoilikin että aivoistahan se jumalakin ja usko taitaa tosiaan viime kädessä löytyä. "Intouskovaisilla" on kuulemma jonkin tutkimuksen toimesta havaittua olevan jollakin tavalla erilaiset aivoita kuin sitten vastaavasti muilla.
Ainakin minusta uskon ja uskonnon (~kulttuurin) selittäminen aivojen ja muunkin fysiologisen kehityksen sekä kielen ja sitä kautta mielikuvituksen kehittymisen kautta on aika selvä juttu. Ja eipä sitä taida olla vastaavia ilmiöitä (ei todellakaan ainakaan vastaavassa mittakaavassa) meidän sukulaislajeillamme.
on kyllö hauska tieto.
Mihin tutkimukseen tieto perustuu.
Entäpä se, että joku uskoo koivuun
tai kiveen (animismi) ja minä Jeesukseen
elävänä Jumalana. Ovatko molempien
aivot poikkeavat....
Hehh
Jakob
Kumpi on muuten "järkevämpää":
Kiven palvonta vai persoonallisen
Raamatussa ilmoitetun Jumalan Sanan
totena pitäminen?