11.1.-99 Kalle Isokallio(IL):
”Kallis vaalikampanja
En ole pätevä arvostelemaan liikenneministeriön, ministeri Auran, enkä Soneran pääjohtajan Pekka Vennamon toimia eroon ja erottamiseen johtaneissa tapahtumissa, koska olen julkisuudessa esitettyjen tietojen varassa. Esko Ahoa moinen puute ei tunnu vaivaavan. Jos minulla tai Esko Aholla olisi muita tietoja, me kuuluisimme niin sanottuun sisäpiiriin. Sisäpiiriläisinä emme saisi kertoa tietojamme.
Sonera on pörssiyhtiö, jota sitoo pörssin säännöt. Nämä säännöt ovat täsmälleen samanlaiset kaikille pörssiyhtiöille. Se, että joku, tässä tapauksessa valtio, sattuu omistamaan enemmistön kyseisestä pörssiyhtiöstä, ei tee yhtiöstä poikkeustapausta. Julkisuudessa pyritään elättämään sellaista mielikuvaa, jossa valtion osittain omistamien yhtiöiden pitäisi käyttäytyä muista pörssiyhtiöistä poikkeavalla tavalla. Näin ei voi olla. Eduskunta on itse säätänyt Suomessa noudatettavat lait. Tuntuu koomiselta, että se ei itse osaa noudattaa säätämiään lakeja
Eduskunta voi asettaa kyseenalaiseksi hallituksen, yksittäisen ministerin tai liikenneministeriön virkamiesten toimet, mutta eduskunta ei voi asettaa kyseenalaiseksi Soneran yhtiökokouksen, sen hallintoneuvoston eikä sen hallituksen toimia.
Kansanedustajilla ei ole minkäänasteista etuoikeutta saada Sonerasta sellaisia tietoja, joita sen hallintoelimet eivät katso tarpeelliseksi julkistaa. Oikea paikka tiedustella yhtiön asioita on yhtiökokous, ei eduskunnan suuri sali. Ellei yhtiön hallitus päätä jostain kummasta syystä pitää yhtiökokousta juuri kyseisessä salissa.
Ymmärrän Esko Ahoa. Pitäisi päästä pääministeriksi. Saada suuri äänimäärä Helsingistä. Paineet ovat kovat, mutta pitääkö tuo pyrkyryys maksattaa Soneran osakkeenomistajilla. Esko Ahon jälkijättöisestä melskaamisesta kärsii ensisijaisesti Sonera ja sen osakkeenomistajat. Esko Ahon, jos jonkun luulisi tämän jo oppineen. Me veronmaksajat maksoimme pääministeri Aholle kalliin kurssin siitä, miten markkinavoimat reagoivat tyhmiin lausuntoihin. Ei tunnu oppi menneen perille. Ehkä Kannuksessa ei opetettu sitä, että silloin on enää turha rypistellä, kun paskat on housuissa. Tehty mikä tehty. Sonera on pörssiyhtiö. Vai haluaako Esko Aho lunastaa Soneran takasin valtiolle ja yksityistää sen uudestaan, jos pääsee pääministeriksi? Sääntöjen mukaan sekin käy. Valtion on vain nostettava omistuksensa ensin yli yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, ja sitten se voi pakkolunastaa takasin loput kymmenen prosenttia. Varsinainen iltalypsy.
Valtion omistuksen arvo Sonerassa on yli 55 miljardia markkaa. Jos Esko Aho saa melskaamisellaan aikaan sen, että ulkomaiset institutionaaliset sijoittajat alkavat katua sijoituksiaan Soneraan, niin yhtiön kurssi saattaa romahtaa muutamassa viikossa kymmenenkin prosenttia. Veronmaksajat häviävät siinä melskeessä viisi miljardia markkaa ja muut sijoittajat puolitoista miljardia markkaa. Esko Aho aikoo tehdä Suomen poliittisen historian kautta aikojen kalleimman vaalikampanjan. Kepulle tyypillisesti hän sentään aikoo maksattaa sen muilla.
Jos eduskunta haluaa jostain keskustella, niin keskustelkoon jäljelle jääneiden valtionyhtiöiden yksityistämistavoista. Soneran ja Vennamon osalta keskustelua ei enää kannata käydä, ellei halua vahingoittaa Soneraa ja sen osakkeenomistajia. Jos valtio päättää pienentää edelleen omistustaan Sonerassa, niin hinnoittelu ei enää ole ongelma. Osakkeiden hinnan saa selville markoissa jos osaa kertoa pörssikurssin 5,945730:lla. Toivon, että kansanedustajat, myös oppositiossa olevat, osoittavat vastuuntuntoaan, eivätkä sorru ääntenkalasteluun kateusapajilla.
Lopuksi tiedoksi, en omista yhtään Soneran osaketta ja epäilen tokkopa Esko Ahokaan omistaa.”
”Kallis vaalikampanja
En ole pätevä arvostelemaan liikenneministeriön, ministeri Auran, enkä Soneran pääjohtajan Pekka Vennamon toimia eroon ja erottamiseen johtaneissa tapahtumissa, koska olen julkisuudessa esitettyjen tietojen varassa. Esko Ahoa moinen puute ei tunnu vaivaavan. Jos minulla tai Esko Aholla olisi muita tietoja, me kuuluisimme niin sanottuun sisäpiiriin. Sisäpiiriläisinä emme saisi kertoa tietojamme.
Sonera on pörssiyhtiö, jota sitoo pörssin säännöt. Nämä säännöt ovat täsmälleen samanlaiset kaikille pörssiyhtiöille. Se, että joku, tässä tapauksessa valtio, sattuu omistamaan enemmistön kyseisestä pörssiyhtiöstä, ei tee yhtiöstä poikkeustapausta. Julkisuudessa pyritään elättämään sellaista mielikuvaa, jossa valtion osittain omistamien yhtiöiden pitäisi käyttäytyä muista pörssiyhtiöistä poikkeavalla tavalla. Näin ei voi olla. Eduskunta on itse säätänyt Suomessa noudatettavat lait. Tuntuu koomiselta, että se ei itse osaa noudattaa säätämiään lakeja
Eduskunta voi asettaa kyseenalaiseksi hallituksen, yksittäisen ministerin tai liikenneministeriön virkamiesten toimet, mutta eduskunta ei voi asettaa kyseenalaiseksi Soneran yhtiökokouksen, sen hallintoneuvoston eikä sen hallituksen toimia.
Kansanedustajilla ei ole minkäänasteista etuoikeutta saada Sonerasta sellaisia tietoja, joita sen hallintoelimet eivät katso tarpeelliseksi julkistaa. Oikea paikka tiedustella yhtiön asioita on yhtiökokous, ei eduskunnan suuri sali. Ellei yhtiön hallitus päätä jostain kummasta syystä pitää yhtiökokousta juuri kyseisessä salissa.
Ymmärrän Esko Ahoa. Pitäisi päästä pääministeriksi. Saada suuri äänimäärä Helsingistä. Paineet ovat kovat, mutta pitääkö tuo pyrkyryys maksattaa Soneran osakkeenomistajilla. Esko Ahon jälkijättöisestä melskaamisesta kärsii ensisijaisesti Sonera ja sen osakkeenomistajat. Esko Ahon, jos jonkun luulisi tämän jo oppineen. Me veronmaksajat maksoimme pääministeri Aholle kalliin kurssin siitä, miten markkinavoimat reagoivat tyhmiin lausuntoihin. Ei tunnu oppi menneen perille. Ehkä Kannuksessa ei opetettu sitä, että silloin on enää turha rypistellä, kun paskat on housuissa. Tehty mikä tehty. Sonera on pörssiyhtiö. Vai haluaako Esko Aho lunastaa Soneran takasin valtiolle ja yksityistää sen uudestaan, jos pääsee pääministeriksi? Sääntöjen mukaan sekin käy. Valtion on vain nostettava omistuksensa ensin yli yhdeksäänkymmeneen prosenttiin, ja sitten se voi pakkolunastaa takasin loput kymmenen prosenttia. Varsinainen iltalypsy.
Valtion omistuksen arvo Sonerassa on yli 55 miljardia markkaa. Jos Esko Aho saa melskaamisellaan aikaan sen, että ulkomaiset institutionaaliset sijoittajat alkavat katua sijoituksiaan Soneraan, niin yhtiön kurssi saattaa romahtaa muutamassa viikossa kymmenenkin prosenttia. Veronmaksajat häviävät siinä melskeessä viisi miljardia markkaa ja muut sijoittajat puolitoista miljardia markkaa. Esko Aho aikoo tehdä Suomen poliittisen historian kautta aikojen kalleimman vaalikampanjan. Kepulle tyypillisesti hän sentään aikoo maksattaa sen muilla.
Jos eduskunta haluaa jostain keskustella, niin keskustelkoon jäljelle jääneiden valtionyhtiöiden yksityistämistavoista. Soneran ja Vennamon osalta keskustelua ei enää kannata käydä, ellei halua vahingoittaa Soneraa ja sen osakkeenomistajia. Jos valtio päättää pienentää edelleen omistustaan Sonerassa, niin hinnoittelu ei enää ole ongelma. Osakkeiden hinnan saa selville markoissa jos osaa kertoa pörssikurssin 5,945730:lla. Toivon, että kansanedustajat, myös oppositiossa olevat, osoittavat vastuuntuntoaan, eivätkä sorru ääntenkalasteluun kateusapajilla.
Lopuksi tiedoksi, en omista yhtään Soneran osaketta ja epäilen tokkopa Esko Ahokaan omistaa.”
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kalle "Mika Tiivolan vävy" Isokallio on Nokialle kallis eläkeläinen: 8 000 euroa kuukaudessa siitä, että pitää suunsa kiinni.
Tässäpä sinulle hieman elämän realiteetteja viime vuosituhannen ensimmäiseltä vuosikymmeneltä:
"Suomen vapaus- ja kansalaissota tammikuusta toukokuuhun 1918 oli osa ensimmäistä maailmansotaa ja se liittyi samalla Venäjän bolshevikkien maailmanvallankumouksen tavoitteluun.
Suomen korkeimman vallan haltija, eduskunta hyväksyi joulukuussa Suomen julistautumisen itsenäiseksi ja suvereeniksi valtioksi. Eduskuntaan nojannut Suomen hallitus eli senaatti ryhtyi itsenäisyyden ja toimintavapauden turvaamiseksi riisumaan aseista ja karkottamaan vanhan emämaan Venäjän joukkoja ja Venäjän hallitus puolestaan julisti sodan Suomen hallituksen "vastavallankumouksellisia" joukkoja vastaan. Näin syntyi 28.1. 1918 vapaussota.
Eduskunnassa vähemmistöön jääneen työväenliikkeen edustajat puolestaan tekivät Venäjän lokakuun vallankumouksen esimerkkiä noudattaen ja turhautuneina parlamentaarisen vaikutusvaltansa vähäisyyteen 27.1. 1918 vallankumouksen ja onnistuivat venäläisten joukkojen tuella saamaan haltuunsa maan eteläosan. Näin syntyi kansalaissota. Senaatin valta keskittyi Vaasaan, vallankumouksellisten perustaman kansanvaltuuskunnan taas Helsinkiin. Eduskunta ei sodan takia pystynyt toimimaan.
Poliittista kriisiä oli syksyn 1917 mittaan kiihdyttänyt aseellisten kansalaisjärjestöjen muodostaminen. Itsenäisyysmiehet ja perinteistä järjestystä kannattavat perustivat suojeluskuntia eli valkokaarteja (vastustajien nimityksin "lahtarikaarteja") ja työväestön eri suuntaukset järjestyskaarteja eli punakaarteja. Hallitus yritti näiden tilalle vahvistaa valtiollista järjestysvaltaa, ja eduskunta myönsi tammikuussa 1918 valtuudet lujan järjestysvallan perustamiseen, jolloin työväestö syytti hallitusta aikomuksista rajoittaa kansalaisvapauksia.
Senaatti muodosti järjestysjoukkoja, kiireessä suojeluskuntien pohjalta. Niiden johtoon nimitettiin kenraaliluutnantti (sitten ratsuväenkenraali) Gustaf Mannerheim. Vallankumousarmeijan päällystötehtävissä käytettiin venäläisten upseerien asiantuntemusta (mm. eversti Mihail Svetshnikov), mutta punakaartin ylijohtoon pyrittiin saamaan suomalaisia työväenaktivisteja. Huhtikuussa punaisen puolen ylijohdon otti diktaattorina Kullervo Manner.
Sodan alkuvaiheessa valkoisen ja punaisen Suomen välille muodostui rintamalinja, joka kulki pääpiirteittäin länsi-itäsuunnassa: Porin, Tampereen, Heinolan ja Lappeenrannan pohjoispuolitse ja kaakkoon Karjalan kannakselle ja Laatokan rantaan Suomen ja Venäjän rajan tuntumaan. Valkoinen puoli pystyi maaliskuun puoliväliin mennessä organisoimaan ja pikakouluttamaan armeijan, joka oli siirreltävissä ja keskitettävissä. Valkoisten etuna oli se, että heidän käytettävissään oli koulutettua päällystöä, jääkäripataljoonassa Saksassa koulutettuja, autonomisen Suomen armeijan päällystöä ja ruotsinmaalaisia vapaaehtoisia. Näin valkoiset pystyivät lyömään punaisten voimat Tampereen seudulla maalis-huhtikuun vaihteessa ja Viipurin seudulla huhtikuun lopussa. Vaikutuksensa sodan nopeaan päättymiseen oli myös Saksan valkoisille lähettämillä apujoukoilla.
Neuvostohallitus asettui alusta alkaen selkeästi Suomen vallankumoushallituksen puolelle ja se oli valmis uhraamaan asevoimia sotimiseen ja punaisten auttamiseen, kunhan sotatoimet päättyisivät nopeasti, sillä oli vaarana, että sotatoimien venyminen saisi Saksan sekaantumaan asiaan. Saksan painostus sai helmi-maaliskuun vaihteessa 1918 neuvostohallituksen lopettamaan Suomen punaisten julkisen tukemisen. Venäjän ja punaisen Suomen välit järjestettiin 1.3. ns. punaisella valtiosopimuksella. Sopimus todisti Suomen punaisten pyrkimyksestä kansallisen itsenäisyyden säilyttämiseen ja jopa kansallisen suuruuden luomiseen, mutta Lenin pakotti Suomen punaiset hyväksymään nimityksen Suomen sosialistinen tasavalta. Tuolloin myös valkoisten mielenkiinto kohdistui Itä-Karjalaan.
Saksan joukot saapuivat Ahvenanmaalle maaliskuun alussa ja saksalaisen Itämeren divisioonan hyökkäys jatkui Suomen mannermaalle huhtikuun alussa ja johti Helsingin valtaukseen 15.4. Tästä apuretkikunnasta huolimatta Suomi pysytteli muodollisesti puolueettomana maailmansodan osapuoliin nähden mutta joutui alistamaan taloutensa Saksan armoille.
Suomessa jatkuvasti olevat venäläiset taistelivat valkoisten suomalaisten kanssa mutta saksalaiset pyrkivät hoitamaan venäläisten poistumisen Suomesta painostamalla ja neuvotteluin. Venäjän Itämeren-laivaston poistuminen Helsingin satamasta jään halki Kronstadtiin maalis-toukokuussa tapahtui sopimuksen mukaan. Punaisen kansanvaltuuskunnan Venäjälle luovuttamaa Inon linnoitusta valkoiset huhti-toukokuussa 1918 piirittivät, ja Saksan painostamana venäläiset lopulta toukokuun puolivälissä jättivät linnoituksen raunioitettuna valkoisille.
Kun Mannerheim ei ylipäällikkönä 1918 riittävän tehokkaasti puuttunut joukkojensa kostotoimiin kapinallisia vastaan, ns. valkoista terroria, hänen nimeensä yhdistettiin niin punaisten teloitukset kuin vankileireillä syntynyt nälkäkatastrofikin. Hän sai punaisilta nimityksen "lahtarikenraali". Sosialisteille hänen taustansa merkitsi taantumuksellisuutta ja valkoisten ylipäällikkyys veristä muistoa. Historiantutkijat katsovat valkoisen terrorin syyksi senaatin vaatiman byrokraattisen tutkintajärjestelmän.
Sotatoimien päätyttyä toukokuussa 1918 neuvostohallitus suostui Saksan välityksellä rauhanneuvotteluihin Suomen hallituksen kanssa. Vasta keväällä 1920 neuvottelukontakti taas avautui ja lokakuussa 1920 solmittiin Tarton rauhansopimus.
Vuoden 1918 sota oli Mannerheimille nimen omaan vapaussota. Kansanvaltuuskunnan aloittama kapina oli Mannerheimin yleiseurooppalaisesta näkökulmasta vain osa Venäjältä levinnyttä anarkian ja vallankumouksen aaltoa, joka uhkasi Suomen itsenäisyyttä. Itsenäisen Suomen hän halusi säilyttää puolueettomana, hän katsoi, että Saksan sotilaallinen apu heikentäisi riippumattomuutta, ja pyrki rajoittamaan saksalaisvaikutusta. Tampereen valloitusoperaatiota hän kiirehti osoittaakseen, että suomalaiset itse pystyivät ratkaisemaan tilanteen ennen saksalaisen apujoukon tuloa."
Lähde: http://www.mannerheim.fi/06_vsota/s_vapsot.htm
25.8.2002 Keskisuomalainen: ”Anna-Kaisa Hermunen: Matonkudeniinistö ja Soneralipponen
Tänä sunnuntaina en minäkään voi olla puuttumatta hallituksen leväperäisyyteen Soneran umts-huutokaupoissa. Tuon asiaan sosiaalidemokraattisen historiallisen näkökulman. Kysyn myös, millainen on maa, joka pitää 40-vuotiasta vanhana ja syrjään sysittynä. Pienin kysymykseni on Sauli Niinistön viimeaikainen pukeutuminen.
Tarkkaavainen katsoja on huomannut jo muutaman kerran tv-ruudusta Sauli Niinistön omituisen virkapukeutumisen. Hän on heittäytynyt työaikana vapaalle. Niinistö esitti budjettikantojaan valtioneuvoston linnan edessä Senaatintorilla virttynyt villapaita päällä. Seuraava Sauli Niinistön matonkuteisiin menevä asuesittely tapahtui Rovaniemellä Kokoomuksen kesäkokouksessa. Yleensä puolueiden kesäkokouksissa vaihdetaan vapaalle. Nyt Sauli Niinistö ylitti tai paremminkin alitti virkapukeutumisen riman.Virttynyt ja kulahtanut likaisenruskea t-paita hätkähdytti miespuolisten kokousedustajien kesäbleisereiden keskellä.
Tietysti sisältö on oleellisin ministerilläkin, mutta pukeutuminen kertoo kantajastaan aina jotain. Kun olen seurannut tätä viimeaikaista Niinistön pukeutumiskulttuuria, olen pohtinut mielessäni, että Niinistö ajattelee nyt näin: ”Hoitakaa pojat homma. Ministeriys ei enää kovin paljon kiinnosta. Päämääräni on Euroopan investointipankissa Luxemburgissa, jonne on avautumassa varapääjohtajan paikka.”
Toivottavasti matonkudeluukki ei jää ministerillä päälle. Sen verran konservatiivisia Keski-Euroopan pankkimaailmassa ollaan.
Matonkuteisiin sen sijaan joutaisi koko istuva hallitus Sonera-lepsuilunsa kanssa. Nilkeimmän vaikutelman on tehnyt ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi, joka on pantu selittämään. Sen sijaan hissun kissun ovat olleet Paavo Lipponen ja kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre.
Paavo Lipposen omalla puolueella sosiaalidemokraateilla on pitkät perinteet valtionyhtiötyrimisissä.
Muistan kolmisenkymmentä vuotta sitten ollessani nuorena yleisradion toimittajana Lappeenrannassa, kun kuvaputkitehdas Valcoa kasattiin. Kuvaputkiyhtiöstä syntyi miljardiluokan tappiot ja monenmonta uutisjuttua televisioon ja radioon. Silloinen pääministeri Kalevi Sorsa sai ikiaikaisen nimen Valcosorsa.
Sosiaalidemokraattisen valtionyhtiön historiankirjoituksessa Valcosorsan seuraajaksi on nousemassa Soneralipponen.
Sonera on valtionyhtiö. On syntynyt miljardiluokan munaus. Valtio ei ole huolehtinut veronmaksajien ja osakesäästäjien eduista. On aivan turha tässä tilanteessa selvitellä pörssilainsäädännön pilkkuja.
Mikä muuten Sorsaa ja Lipposta aatteen lisäksi yhdistää? Molemmille nousi valta päähän ja hipiä kävi herkäksi. On mielenkiintoista nähdä, kulkeeko Lipponen Sorsan tietä valtiomiehenä, joka valtansa menettää.
Jos vertaa virallista historiankirjoitusta ja kansamme katsantoa: virallinen kanta pitää valtiomiehenä, kansa antoi tylyn tuomionsa – Valcosorsa. Mielenkiintoista siis nähdä, kuinka kauan Lipposen itsevaltiaan omainen tyyli puree alamaisiin. Soneralipponen on jo nousemassa kansan huulille.
Olin ajatellut, että tähän viimeiseen teemaan en tule puuttumaan muistaen taustani.
Nyt kun korkean ikäni takia saaduista tv-potkuista on jo aikaa, ja on runsaasti muuta tekemistä, on aika puhua tässäkin asiassa suu puhtaaksi.
Suomi kokee kauhistuttavia vuosia. Kansa elää kuin mustan surman aikaa. Optioilla ja etuuksilla pönkitetyt ihmisiksi kutsutut koneet elävät omaa turvattua elämäänsä. Muu rahvas: pitkäaikaistyöttömyyttä, pätkätöitä, ikärasismia.
Ei mikään eurooppalainen sivistysvaltio jaa kansaansa niin kahtia kuin Suomi. Jo neljäkymmentävuotiaat kokevat olevansa vanhoja. Julkisuudesta peilautuvat itsetyytyväiset kansakunnan johtajat, jotka virkansa puolesta ottavat huolestuneen ilmeen.
Satoja vuosia sitten kansakunta olisi noussut kapinaan. Valtionyhtiö Soneran edellinen johtajisto tekee miljardikuprun ja nostaa miljoonien optiot. Suomalainen ei pysty vaikuttamaan elämäänsä, oli sitten kysymys omasta työpaikasta, laittomasta irtisanomisesta tai huonosti hoidetusta isänmaan omaisuudesta – valtionyhtiöstä. Kuuluisa kansakunnan rakennemuutos pyyhkäisee ihmiset selkosilta kitumaan lähiöihin.
Et ole ihminen jos et ole alle neljäkymmentävuotias, IT-alalla, mieluummin Nokialla. Tapasi toimia ja kommunikoida on sähköinen. Oikosulku kuuluu sähköiseen termistöön.
Kansakunta ja ihmisyys elävät nyt oikosulkuaan. Ei ihme, että Niinistökin pukeutuu nyt t-paitaan ja haaveilee Luxemburgista. Tuhkaa ei sentään vielä ripota päälleen.”