"Miehet tulivat heti hevosiamme tutkimaan ja haukkuivat niiden karvaa ja kavioita ja jalkoja, hampaita ja harjaa, selän notkoa ja lapojen laihuutta. Ne eivät löytäneet mitään hyvää meidän hevosistamme ja harmittelivat sitä, että punaiset olivat ampuneet parhaat hevoset valkoiselta armeijalta; niitä makasi nyt raatoina Kalevankankaan rinteillä ja Viinikan peltoaukeilla, ja jäljelle olivat jääneet vain vanhat luuskat, jotka voisi lähettää liimatehtaalle heti kun sota olisi ohi ja voitto saavutettu, koska sellaisilla hevosilla ei vapaata Suomea ryhdyttäisi rakentamaan. Lapualaisia ne olivat, sen kuuli puheen tavasta, mutta keuruulaiset eivät tunteneet niitä lapualaisiksi ja alkoivat puolustella hevosiaan, joissa ei ollut mitään vikaa." (sivu 162)
"Pihassa miehet puhuivat vielä lapualaisten kanssa hevosista. Sanoin Hoiskalalle, ettei meidän kannattanut jäädä lapualaisten kanssa väittelemään, koska ne eivät koskaan antaneet periksi ja olivat aina oikeassa." (s. 163)
Antti Tuuri: Kylmien kyytimies
Kolmas painos, Keuruu 2007
"Pihassa miehet puhuivat vielä lapualaisten kanssa hevosista. Sanoin Hoiskalalle, ettei meidän kannattanut jäädä lapualaisten kanssa väittelemään, koska ne eivät koskaan antaneet periksi ja olivat aina oikeassa." (s. 163)
Antti Tuuri: Kylmien kyytimies
Kolmas painos, Keuruu 2007
Vastaukset 4
Vanhimmat
noista päivistä.
Nykyään he näkevät luuskassa loistoratsun,
jolla kelpaa ratsataa komeasti kohti laskevaa aurinkoa.
Sama vakaa mielipidevarmuus on kuitenkin tallella.
Hevosmiehet on kovaa rotua, joka maassa samanlaisia.
auringonlaskun ratsastajalta.
"Mikään ei muutu", sanoo Vaasan sepän poika. Ja me vaan naureskelemme, kun historia toistaa itseään. Tälläkin sivulla.