mietin pitäskö tehä itsemurha ku kaikki on niin perseestä ku ei oo kavereita ja pitäs sitä kestää ylä asteen ajan vieläki ja sit jos kuolen ni en enää elä tätä helvettii
itsemurha
elämä on perseestä
81346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Elämässä tulee ja menee kausia kun kaikki tuntuu olevan perseestä ja kaikki vituttaa. On kausia kun on yksinäisempää ja tulee taas joskus aikoja kun saa rakkautta ja voi antaa toiselle rakkautta. Elämä on vähän sellaista aaltoliikettä. On katsos parempia ja sitten taas huonompia aikoja. Ei sitä silti kannata narun jatkeeksi hypätä sen takia että joskus on asiat huonommin.
Tämä pimeä ja märkä talvikin ärsyttää ja masentaa ihmisiä. Olisi edes lunta niin kaikki näyttäisi vähän valoisammalta. Mutta kevättä kohti tässä kuule mennään. Kohta on lämpimämpää ja valoisampaa taas. Niin että eikun häntä pystyyn vaan ja eteenpäin, ei kannata luovuttaa.
aha mut mua vituttaa koko saatanan paska elämä ku ei mitään tarkotusta silläkään oo kaikki menee perseelleen ja aina joku yrittää nöyryyttää
monet kertovat vaikeuksistaan ja ovat saaneet avun. Joten jää keskustelemaan tänne, jospa joku vinkki sinulle löytyisi. Toki koulussa on nykyään valtavat paineet, joten osattava sitä ja tätä ja tuotakin. Sitten vielä jos ei saa kannustusta tarpeeksi, niin monesti se saa ihmisen masentumaan. Todellakin, kouluaika on loppujen lopuksi lyhyt aika elämässä. Sitä ei kestä ikuisesti, joten koita kuitenkin jaksaa. Aina varmuudella löytyy muitakin vastaavassa tilanteessa olevia, heitä voit nähdä vaikka luokassasi, ovat vain sellaisia, joista se ei näy päällepäin. Läheltäsi varmaan löytyy joku, joka voi sinua auttaa. Voimia sinulle. Sinua tarvitaan vielä elämässä, se on varmaa.
Usko pois. Ylä-asteen selvisin minäkin läpi vaikka helvetin moista oli. Älä ole heiveröinen, varmasti jaksat yli.
Yritä hakea ammattiapua tai puhua oikeasti jollekin, koska minun poikani ei puhunut. Hän teki itsemurhan. Jos hän olisi kertonut kaiken, olisin takuulla hoitanut asiat kuntoon. Nyt on jäljellä helvetti elämässäni, joka päivä ja joka hetki. Niin kauan, kun on elossa, voi aina tehdä asioille jotain.
Otan todella osaa murheessasi. Olet ilmeisesti kuitenkin jostain saanut apua suureen kaipaukseesi, kun olet kuitenkin hengissä. Itselläni on myös surua mieheni kuoleman johdosta. Hänelle tuli sairauksia, jotka sitten vei mennessään. On kuitenkin itselleni lohdutusta esim. tästä sivustosta: www.nokiamissio.fi Siellä on mm. tänään kohtapuoleen suora lähetys, jota seuraa sadat ihmiset netissä ja sadat ovat siellä itse tilaisuudessa mukana. Voimis ja siunausta sinulle ja aloittajalle, nuorelle ihmiselle. Sanon tälle nuorelle, ettei kannata luovuttaa, vaikka tällä hetkellä olisikin tosi kurja olo. Sinulla on tulevaisuus edessä ja jos sinua kiusataan, siitä voit mennä koulun terkkarin kanssa juttelemaan. Tai jollekin lähellä olevalle ihmiselle ja hänen kanssaan voitte vaikka yhdessä mennä sinne koulun terkkarille tai opelle puhumaan. Minullakin on kolme nuorta ihmistä käynyt koulun. Heillä ei todellakaan ole ollut helppoa ja on monesti tullut vaikeuksia, mutta on kuitenkin läpi käyty. Olen ihan varma, että sinulle järjestyy joku ihminen, jonka kanssa voit jutella. Voi hyvin, sinua tarvitaan.
Päivän kerrallaan olen mennyt eteenpäin. En ole ikinä näin rankkaa elämää tiennyt olevan.
Toivon todellakin, että alkuperäinen nuori kirjoittaja ei anna periksi, vaan hakee käsiinsä ihmisen, joka oikeasti kuuntelee ja alkaa tehdäkin asioiden eteen jotain yhdessä hänen kanssaan.Voisiko joku uusi harrastus tuoda uusia kavereita? Yritä kaikkea, älä luovuta.
Hei!
Tämä elämä on ainoa, josta varmasti tiedämme, että se on olemassa, tuonpuoleisesta ei kukaan tiedä mitään varmaa. Siksi kannattaa elää!
On parempi kertoa jollekin tuskastasi.
Poikani oli hiljainen, ei kertonut vanhemmilleen, mitä koulussa tapahtui. Häntä kiusattiin; lopulta pantiin ikkunan läpi ja poika vietiin sairaalaan. No, hän selvisi pahemmitta vammoitta. Kuitenkin, olin kykenemätön tarttumaan asiaan kunnolla, kun seliteltiin, että vahinkohan se oli.
Nyt aikuisena hän on sanonut, että hän olisi tarvinnut psykiatrista apua, mutta hän ei koskaan valittanut minulle, äidilleen. Kamalaa!!
Sitten lukion ihanuudesta, sanoisin, että poikani nipin napin pääsi ylioppilaaksi, mutta ei tehnyt työtäkään. Lukiossa on tehtävä työtä. Hän pääsi kuitenkin yliopistoon ja on sanonut, että lukio on paljon vaikeampi koulu kuin yliopisto. Kuitenkin nyt kun hieno tutkinto on suoritettu, hän ei kunnon työpaikkaa ole saanut. Elämä on vaikeaa myös nuorelle aikuiselle. Siksi harkitse tarkkaan, mihin koulutukseen hakeudut peruskoulun jälkeen. Juuri eilen mieheni kanssa puhuimme, että putkimies olisi ollut parempi ammatti, olisi ainakin työtä ja hyvä palkka.
Koulussa on kuraattori, jolle voit mennä puhumaan ongelmistasi. Miten olisi äidille puhuminen?? Minä äitinä tunnen yhä syyllisyyttä, kun en tarttunut poikani pahaanoloon hänen olessa yläasteella.
Koeta kestää!!