Minulla on kuollut kolme läheistä. Kaksi heistä aivan lähellä joulua. Tuntuu vaikealta ajankohta, vaikka ei sillä niin merkitystä. Jos elämä kuitenkin jatkuu, pitikö kaiken tapahtua lähellä joulua. Onkohan minulla ja mahdollisesti, jos saan lapsia ikinä enää joulua. Mietin jo ensi joulua? Kuka seuraavana? No tänään kaikki menee huonosti ja niin pohdintakin tyhmää.
Eniten inhotta papin sanat papan hautajaisissa...on ikävää, että ihminen kuolee näin lähellä joulua..mutta koskaan emme olisi valmiita luopumaan. Olin kuitenkin yli 20 joulua viettänyt mummolassa, niin sanat loukkasivat. Samoiten sukulaisten sanat loukkasivat. Koitetaan järjestää äkkiä hautajaiset, että pääsee joulun viettoon. Ei meille tullut mitään joulua tuolloin.
Tänä vuonna ei tullut joulua, mutta niin oli tarkoituskin. Ei tullut uuden vuoden juhlia ja hyvä näin. Ei tule vuosipäivää mieheni kanssa, eikä synttärijuhlia. Aika katoaa ja menettää merkityksensä. Jännä miten sumussa ihminen menee surressa. Juhlia kyllä voin, mutta juhlista ei saa mitään irti. Tällä asialle ei ole nyt mitään merkitystä. Ihmettelen vain miksi asiat menee näin , kun läheinen on kuollut. Aika auttaa tietenkin vähäisen. Voimia kaikille surutyötätekeville.
Vielä pakko jatkaa fyysisistä kokemuksista. Jännä miten raajat suree ja on aina kylmä, vaikka sisällä olisi lämmin. Ääreisverenkierto kai jotenkin heikkenee. Sormet ja varpaat ovat nyttenkin ihan jäässä. Pitäisi käydä nukkumaan, mutta uni ei tule. Kuolema sekoittaa kaiken. Yksi asia on unirytmi. No oma moka, mutta ulos lähteminen voi olla todella työlästä, kun sydän itkee. Läheisen kuolema vie työkyvyn, toivottavasti vain vähäksi aikaa. Parempi kuitenkin jatkaa ja tehdä jotain, että ei tarvitse joka sekuntti olla surussa.
Voimia vain kaikille ja koittakaa kestää. Elämä tuo paljon pahaa ja menetyksiä tullessaan. Voi vain koittaa jaksaa ja yrittää elää tai sitten luovuttaa. Toistaseksi olen päättänyt jaksaa. Tulevaisuus riippuu paljolti siitä, mitä elämä eteen tuo. Jos synkkyys vain jatkuu, ei ehkä jaksa. Paljon riippuu miten itse asiansa hoitaa, mutta aina ei voi kaikkeen vaikuttaa. Toivoisin itselleni hippusellisen onnea nyt elämään tai kykyä nähdä, mitä kaikkea minulla vielä on. Miten ihminen voi olla niin tyhmä, että elää, miten sattuu, vaikka on nähnyt kohtalon, kun joku ei saa elää. Toisille päiviä suodaan niin vähän. Surun keskellä on vain niin hankala arvostaa elämää.
Eniten inhotta papin sanat papan hautajaisissa...on ikävää, että ihminen kuolee näin lähellä joulua..mutta koskaan emme olisi valmiita luopumaan. Olin kuitenkin yli 20 joulua viettänyt mummolassa, niin sanat loukkasivat. Samoiten sukulaisten sanat loukkasivat. Koitetaan järjestää äkkiä hautajaiset, että pääsee joulun viettoon. Ei meille tullut mitään joulua tuolloin.
Tänä vuonna ei tullut joulua, mutta niin oli tarkoituskin. Ei tullut uuden vuoden juhlia ja hyvä näin. Ei tule vuosipäivää mieheni kanssa, eikä synttärijuhlia. Aika katoaa ja menettää merkityksensä. Jännä miten sumussa ihminen menee surressa. Juhlia kyllä voin, mutta juhlista ei saa mitään irti. Tällä asialle ei ole nyt mitään merkitystä. Ihmettelen vain miksi asiat menee näin , kun läheinen on kuollut. Aika auttaa tietenkin vähäisen. Voimia kaikille surutyötätekeville.
Vielä pakko jatkaa fyysisistä kokemuksista. Jännä miten raajat suree ja on aina kylmä, vaikka sisällä olisi lämmin. Ääreisverenkierto kai jotenkin heikkenee. Sormet ja varpaat ovat nyttenkin ihan jäässä. Pitäisi käydä nukkumaan, mutta uni ei tule. Kuolema sekoittaa kaiken. Yksi asia on unirytmi. No oma moka, mutta ulos lähteminen voi olla todella työlästä, kun sydän itkee. Läheisen kuolema vie työkyvyn, toivottavasti vain vähäksi aikaa. Parempi kuitenkin jatkaa ja tehdä jotain, että ei tarvitse joka sekuntti olla surussa.
Voimia vain kaikille ja koittakaa kestää. Elämä tuo paljon pahaa ja menetyksiä tullessaan. Voi vain koittaa jaksaa ja yrittää elää tai sitten luovuttaa. Toistaseksi olen päättänyt jaksaa. Tulevaisuus riippuu paljolti siitä, mitä elämä eteen tuo. Jos synkkyys vain jatkuu, ei ehkä jaksa. Paljon riippuu miten itse asiansa hoitaa, mutta aina ei voi kaikkeen vaikuttaa. Toivoisin itselleni hippusellisen onnea nyt elämään tai kykyä nähdä, mitä kaikkea minulla vielä on. Miten ihminen voi olla niin tyhmä, että elää, miten sattuu, vaikka on nähnyt kohtalon, kun joku ei saa elää. Toisille päiviä suodaan niin vähän. Surun keskellä on vain niin hankala arvostaa elämää.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Menetin isäni yllättäen jouluaattona.Mummuni kuoli yksin äitienpäivänä.Toinen mummuni kuoli syntymäpäivänään.Tiedän todellakin mistä kirjoitat.Toinen mummuni muisti vanhan, vanhan sanonnan: vaivaiset jouluksi syntyvät, autuaat jouluksi lähtevät.
Fyysisten oireiden takia luulin itsekin kuolevani sydänkohtaukseen, kunnes tajusin, että se johtuukin surusta.Juhlat eivät enää tunnu juhlilta ja vaikka niitä pidetäänkin, on niissä aina varjo ja suru siitä, että he eivät ole enää paikalla.
Univaikeudet olivat todella pahoja.Nyt on vuosi kulunut ja aika kyllä alkaa auttaa, terävin kipu on lieventynyt.
Muistan sinua ensi jouluna, otan osaa suuriin suruihisi.
hautasin poikani 20v viikko äitienpäivän jälkeen
Ei ollut haluja viettää hänen sisarensa ylioppilasjuhlaa ei liioin joulua uuttavuotta eikä juhannustakaan Hän olisi tänä vuonna täyttänyt 21v 15.1 Hän kuoli liikenneonnettomuudessa 27.4.2007
Voimia sinulle suuressa surussasi Rukoilen puolestasi sinulle jaksamista surussasi
Anteeksi papin puolesta kun oli niin ajattelematon että sai sinut ymmärtämään sen hänen sanomisensa niin että äkkiä hommat hoitoon että pääsee joulun viettoon Ei hän varmaan sitä tarkoittanut mutta sanoi tahdittomasti kylläkin Olen itsekin seurakunnan työntekijä en tosin pappi mutta kuitenkin ja tämä on arvokasta palautetta ammatillisestikin että ei päästä suustaan vahingossa mitään tahditonta Kyllä suru on ihan yhtä kauhea tapahtuipa se milloin vaan ja koskaan en sanoisi myöskään että kaikella on tarkoituksensa Mitä tarkoitusta on pienenkään lapsen kuolemalla ja millä keinoin se lohduttaa ketään sanoa surun hetkellä noin Olen kuullut itsekin kun moni kollega käyttää tuota ilmaisua