Stukaan oli tehty sellaiset ohjausjärjestelmät, että kun kone pantiin pommitussyöksyyn, sitä ei voinut keskeyttää, eikä väistöliikkeitä voinut tehdä.
Paljon on kuulunut lentäjien urhoollisuudesta, mutta matkustajia he pommitussyöksyssä olivat.
Paljon on kuulunut lentäjien urhoollisuudesta, mutta matkustajia he pommitussyöksyssä olivat.
Vastaukset 25
Vanhimmat
historiankirjaasi huolimattomasti. Stukassa oli automaattioikaisu syöksyn jälkeen siitä syystä, että oikaisun aikana g- voimat olivat niin suuret, että ohjaaja menetti tajuntansa joksikin aikaa.
Asia oli juuri, niin kuin minä sanoin.
Pieniä korjausliikkeitä syöksyssä saattoi tehdä, ei muuta. Vaikka olisi pelottanut kuinka.
Vaikka kuinka jankkaat niin asia ei ollut niin kuin väität, ja se on tässäkin ketjussa jo monen taholta todettu. Stukissa oli oikaisuautomaatti joka oli oman aikansa huipputekniikkaa, muuta ihmeellistä siinä ei ollut. Luuletko että ohjaimiin tuli syöksyn alettua jotkut lukot jotka estivät ohjaajaa esim. keskeyttämästä syöksyä?
"Luuletko että ohjaimiin tuli syöksyn alettua jotkut lukot jotka estivät ohjaajaa esim. keskeyttämästä syöksyä?"
Jotain tuollaista meinasin kirjoittaa minäkin.
Kieltämättä aika erikoinen luulottelu tuolla ketjun aloittajalla. Oikaisuautomaatti fiksu keksintö, ei se kuitenkaan estänyt ohjaajaa keskyttämästä syöksyä jos tilanne niin vaati.
Kovin matalalta ei pommikuorma pudottamatta varmaan kannata yrittää oikaisua, 700 - 1000 kilon pommikuorma fysiikan lakien mukaan jo pahanpuoleinen jarru oikaistaessa.
Mutta kuten monikin kirjoitti, kyllä tuo automatiikkajärjestelmän saattoi ohittaa ihan vain sauvasta vetäisemällä jos hätätilanne tuli. Stukan ohjaussysteemissä näppärä rajoitin joka rajasi sauvasta vedettäessä "tempaisuvoiman" siihen arvoon minkä koneen rakenteet kestivät siipien irtoamatta G-voimien takia.
Stukahan tuli suoraan alas pommitussyöksyssään, kaikilla koneillahan tuota ei voi tehdä (tai no jokaisella voi mutta vain kerran..). Esim Messerschmitt 109 :ä ei saanut koskaan pistää pystysyöksyyn, nopeus kasvoi niin rajuksi että koneen oikaisu usein mahdotonta. Ohjainpinnat menivät ns lukkoon ilmanvastuksesta jolloin ohjaussauva on kuin kiinnihitsattu eikä ihmisvoimin liiku mihinkään. Vaikka pikkuhiljaa liikkuisikin niin korkeudenmenetys suhteessa oikenemiseen on sitä luokkaa että yleensä tulos oli monttu maassa jonka ympärillä koneenpaloja.
Ensinnäkin Stuka on saksalainen yleisnimitys syöksypommittajalle, mutta oletan että tarkoitat Ju 87:aa.
Olet väärässä. Stukaan ei oltu tehty laitetta mikä olisi estänyt väistöliikkeiden teon taikka syöksyn keskeyttämisen. Sellainen järjestelmä olisi estänyt myös tähtäämisen, vai luuletko tosissasi että kohde oli heti keskellä ristikkoa kun nokka käännettiin syöksyyn?
Järjestelmä josta puhut on ilmeisesti sekä Junkers 87:ssa että raskaassa Stukassa eli Junkers 88:ssa ollut automaattinen oikaisulaite joka pommien irrottua lähti itse oikaisemaan konetta syöksystä ja siten helpotti merkittävästi lentäjän työskentelyä kyseisessä tilanteessa. En tiedä paljonko olet oikeilla lentokoneilla lentänyt, mutta ohjaimet alkavat olla melko jäykkiä kun vauhti kasvaa suureksi, esim. juuri syöksyssä.
Vaikka olisitkin oikeassa järjestelmästä (mitä siis et ole) niin ei sekään lentäjän rohkeuteen mitään vaikuttaisi. Joka tapauksessa lentäjä sen koneen kohteelle veisi ja itse siihen syöksyyn kääntäisi. Vielä enemmän se kai rohkeutta vaatisi kun tietäisit että kun tuosta käännän koneen selälleen ja painun syöksyyn niin mitään en enää voi tehdä.
Stuka-lentäjissä ja taka-ampujissa oli varmasti ihan yhtä lailla rohkeita ja pelkureita ja kaikkea siltä väliltä kuin missä tahansa muussakin aselajissa ja tehtävässä. Aloituksesi on jo siksi aika järjetön. Lopullisesti sen tekee turhaksi se että sinulla ei selvästikkään ole käsitystä millaisia laitteita Stukissa oikeasti oli.
Amerikkalaiset käyttivät paljon Tyynellämerellä syöksypommitusta. Olipa heillä superstukaksi nimitetty konekin nimeltä Corsair. Englantilaiset lensivät kaksitasoilla ja yrittivät torpedoilla upottaa laivoja. Eikös tonnin pommi räjäytä ison talon paloiksi ja syöksypommittajalla päästiin aika lähelle. Osuuko it tuommoseen.
Ei Vought F4U Corsair ollut syöksypommittaja lainkaan, vaan lähinnä merijalkaväen ilmavoimien käyttämä hävittäjä- ja rynnäkkökone. Japanilaisten suuresti kunnioittama, pätevissä käsissä murhaavan tehokas hävittäjäkone, mutta kokemattomalle pilotille erittäin vaativa lennettävä etenkin alhaisissa nopeuksissa.
Ilmatorjunta tehoaa hyvin syöksypommittajiin, koska hyökkääjän pitää ottaa korkeutta ennen syöksyyn menoa, jolloin aikeet paljastuvat. Toisaalta torpedopommitus kiivaassa ilmatorjunnassa on melko suora itsemurha torpedopommituksessa vaadittavan alhaisen nopeuden ja suoraviivaisen lentoradan takia.
Maasodankäynnissä Ju-87 Stukatkin siirtyivät yhä enemmän käyttämään rynnäköintiä syöksypommitusten sijaan.
Amerikkalaiset sanovat Curtissejakin syöksypommittajiksi (suomalaiset käyttivät vain tiedustelukoneina).
http://www.4to40.com/encyclopedia/index.asp?id=21
Entäs sitten? Olihan Mustangissa jopa syöksyjarrut ja Me-109:ssä syöksypommituksessa tarvittavat apuviivat kuomussa, mutta niidenkin pääkäyttö toisessa maailmansodassa oli aivan muualla.
"Amerikkalaiset sanovat Curtissejakin syöksypommittajiksi (suomalaiset käyttivät vain tiedustelukoneina)."
Siis niitä P-36 Curtisseja joita Suomella? Hävittäjiähän nuo olivat, varsinkin
Suomessa. Jokaisella hävittäjätyypillämme on lennetty tiedustelentojakin tietty mutta kyllä Curtiss Suomessa ihan hävittäjä oli ja hyvin sillä pärjättiin. Tutustu vaikka Kyösti Karhilan pudotuslukemiin. Sai Curtissin siipien alle kiinni pikkuriikkisiä sirpalepommeja, ei kyllä taatusti tee siitä mitään Stukamaista syöksypommittajaa.
Curtiss on sitten valmistaja eikä mikään konetyyppi. Esim jenkit käyttivät paljon nimenomaan syöksypommittajana Curtiss Helldiveriä. Se on sitten "divebomber".
Jenkit olivat fiksumpia ja tekivät nopeita koneita. Brewsterin esiasteella jo voitiin upottaa laivoja. Siinähän lukee dive bomber vai mitä. Corsair oli myös attack bomber jolla ammuttiin raketteja.
Warhawkeja käytettiin jostain syystä vain tiedusteluun vaikka ne olivat hävittäjäpommittajia.
The P-40's dive speed exceeded 480 mph. The P-40B could climb to 15,000 feet in 5.1 minutes.
P-36 on tuntematon minulle, mutta tämä on Brewsterin esikuva
http://www.video.scubadata.com/show-video.php?media=http://youtube.com/v/Os19XiWGDjs.swf&tag=Bomber us&title=Grumman F3F-2
"Brewsterin esiasteella jo voitiin upottaa laivoja. Siinähän lukee dive bomber vai mitä. Corsair oli myös attack bomber jolla ammuttiin raketteja."
Tuo 2-taso Curtiss oli jo väistyvää sukupolvea USA :n lentokoneissa kun sota syttyi. Joku USMC :n lentoporukka niitä joutui muistaakseni käyttämään hetken aikaa ennenkuin sieltäkin poistettiin. Corsair oli hyvä hävittäjä jonka saattoi varustaa rynnäkköhommiin 8 raketilla ja/tai kahdella pommilla, Toisen Maailmansodan lopulla ja varsinkin Korean sodassa suosittu hyötykuorma oli myös napalmsäiliöt. Pystysuoraan Stukamaisteen syöksypommitukseen tuolla ei kannattanut lähteä, tuli pommien perässä itsekin alas, loivemmasta syöksystä onnistui hyvin.
"Warhawkeja käytettiin jostain syystä vain tiedusteluun vaikka ne olivat hävittäjäpommittajia."
Mitä ihmettä sinä horiset kun et näytä paljoa aiheesta tietävän?
Suomessa vai? Suomella oli YKSI AINOA KAPPALE sotasaaliiksi joulukuussa 1943 neukuilta sotasaaliiksi saatu Curtiss P-40 WARHAWK. 1 kpl jolla lennettiin lähinnä tutustumislentoja jotta pilottimme saivat kokemusta vastustajan koneen hyvistä ja huonoista puolista. KH-51 oli koneen tunnus Suomessa. Hankala yllepidettävä huollon suhteen kun koneen Allison -moottoria ei muuten ollut meillä käytössä.
Curtiss P-36 HAWK taas oli Suomessa ensilinjan hävittäjäkone joita meillä oli 44 kappaletta alunalkujaan, noin puolet menetettiin sotatoimissa. Curtiss Hawk on simppelisti ilmaisten tähtimoottorinen alkuversion P-40 Warhawk (siinä taas V-12 rivimoottori). Britit tunsivat Warhawkin nimellä Kittyhawk vaikka käytännössä sama kone.
Warhawk/Kittyhawk palveli ainakin USAF :n, Brittien, Uuden Seelannin, Neuvostoliiton ja Australian ilmavoimissa, hävittäjänä ja myös hävittäjäpommittajana. Mikään tiedustelukone tuo nyt ei varmaan ole ollut. Johan noita oli ensilinjan hävittäjälaivueissa tuhansia noissa em maissa.
" The P-40's dive speed exceeded 480 mph. The P-40B could climb to 15,000 feet in 5.1 minutes."
Onko tuo joku argumentointi johonkin? Joka koneen arvoista listataan syöksynopeus ja nousunopeus. Ei kerro yhtään mitään koneen käyttötarkoituksesta.
Ai oliko niissä tähtimoottori eikä ollut Warhawk vaan Kittyhawk. Huomasithan kone lähti syöksyyn eikä ollut stuka. Opettele poika lainaamaan toisten tekstejä, niin opit lisää, mutta älä jäkätä vastaan.
No eipä ollut F3F sen paremmin kuin Brewsterkään syöksypommittaja. Liittoutuneiden puolella ei maataistelupuolella juurikaan käytetty syöksypommitusta Stukan tapaan, mutta merihommissa senkin edestä. Kyllä kai kaikkien aikojen tunnetuin syöksypommmittaja Stukan (siis 87:n, olihan 88:kin "stuka") jälkeen on Douglas Dauntless joka teki pahaa jälkeä Keisarillisesta Laivastosta Korallimeren ja Midwayn taisteluissa ja myöhemminkin. Se korvattiin sittemmin juuri tuolla mainitulla Curtiss Helldiverillä.
Olipa Briteilläkin pari syöksypommittajaa nimenomaan laivastokäytössä: Fairey Albacore ja Blackburn Skua. Näillä ei kyllä yhtä ilmiömäisiin suorituksiin päästy kuin vastakapppaleilla Tyynellä merellä.
Elokuvassa Pearl Harbor Ben Affleck ja Josh Hartnett "tiedustelevat" noilla Warhawkeilla oikein viimesen päälle. Samoin Kiinassa vapaaehtoisosasto "Lentävät Tiikerit" "tiedustelivat" niillä ketoon satoja japanilaisia koneita.
Sitten tietäjille yksi kysymys: oliko missään Suomessa käytössä olleessa konetyypissä tuota filmipätkässä kuvattua Coffmanin käynnistintä jolla F3F:n moottori "ammuttiin" käyntiin?
"Ai oliko niissä tähtimoottori eikä ollut Warhawk vaan Kittyhawk."
Kirjoitetaan vielä selkokielellä. Tajuat kyllä noiden koneiden erot kun viitsit lukea mitä kirjoitetaan. Laboratorionhoitaja ja labradorinnoutajakin ovat kovin samannäköisiä sanoja, kuitenkin tekevät ihan eri juttuja.
Curtiss P-36/model 75, niitä oli 44 kpl Suomen ilmavoimissa ja nokalla oli tähtimoottori. Curtiss P-40 Warhawk, nokalla V-12 rivimoottori, YKSI kpl Suomen ilmavoimissa eli sotasaaliskone joulukuulta 1943.
Curtiss P-40 tunnettiin alkuperämaassaan nimellä Warhawk, kanssasotija Englanti kutsui saamiaan Warhawkeja Kittyhawkiksi. Pysytkö mukana? Ai pysyt, hyvä kuin mikä. Hyvä tästä vielä tulee.
Hawk ja alkusarjojen Warhawk/Kittyhawk periaatteessa sama kone tuolla moottorierolla. Eli runko moottorista taaksepäin ja siivet käytännössä samat. Näin kertauksena. En uskalla hämmentää pakkaa lisää kertomalla että Englanti kutsui saamiaan P-36 Curtisseja Mohawkeiksi, pamahtavat vielä styrkkarisi.
Suomella 44 kpl Hawkeja (tähtimoottorilla, älä turhaan kelaa tekstiä takaisin tuonne ylös) ja 1 sotasaalis -P-40. Eivät olleet tiedustelukoneita vaan hävittäjäkoneina, mitähän Suomen kokoiset ilmavoimat olisivat tehneet 44 1 tiedustelukoneella?
Jos Curtissit olivat Suomessa tiedustelukoneina niin onnea väitöskirjan tekoon.
"Huomasithan kone lähti syöksyyn eikä ollut stuka"
Onnistuiko tekstin lainaus, näyttää samalta kuin lähettämässäsi viestissä.
Syöksyyn lähtee myös Boeingin 747 Jumbo Jet eikä sekään ole Stuka. Koneen "dive speed" on suoritusarvo joka varsinkin hävittäjissä ilmoitetaan, ei tuo D-S tarkoita että masiina olisi joku syöksypommari joten vertailu Stukaan lienee sikäli aika turhaa. P-40 ei pommittanut pystysyöksystä, ei edes silloin kun kuljetti pommin mahansa alla.
"Opettele poika lainaamaan toisten tekstejä, niin opit lisää, mutta älä jäkätä vastaan"
No suoraan sanoen aika turhaa noita tekstejä on lainata, joko virhettä virheen perään tai ilmeisen "harmittaa isolla V-kirjaimella nyt" -pojuttelua. Jos on varaa nelikymppistä pojutella niin kuinkahan vanha vaari siellä päässä sitten onkaan? Opin lisää varmasti koko ajan, en kylläkään sinulta.
Kukahan nyt Kapteeni Kid :n mahtipostaukselle vastaan voisi jäkättää. Vähän KID olet kyllä, ikäsi sivuseikka. Olet todennäköisesti ollut pieni poika ihan lapsesta saakka anyway, ei väliä vaikka puskisit seitsemääkymmentä.
Mistähän tuo komea nimimerkkisi juontaa? Itse veikkaan muropaketin kylkeä. Menikö oikein?
Muistuttaa vähän Kapteeni Kidd :iä, sitä kuuluisaa kaapparikapteenia. Kidd olisi luonnollisesti ollut tuollaiselle sydämelliselle ilmojen asiantuntijalle aivan liian ilmiselvä nimimerkinvalinta.
Isoisäni veli kuoli syöksyssä, rauhan ajan harjoitustilanteessa, kun ei keskeyttänyt syöksyä ajoissa, vaan kone syöksyi maahan. Oli muutenkin rämäpää luonne, sen aikainen extreem kokemusten metsästäjä.
Mitä helvettiä, kyllähän sitä ohjata pyrtyi syöksyssä. Hans Ulrich Rudel 2400 sotalentoa, 517 tuhottua tankkia tuhottu sota laiva, 7 ilmavoittoa, Saksan ainut korkeimmalla kunniamerkillä palkittu, oliko hänkin vain luftwaffen matkustaja. Olet erehtynyt, tietyssä korkeudessa kone alkoi suoristaa itse itseään. Tämä siitä syystä että monesti lentäjällä saattoi mennä taju.
Oli kyllä urhea. Hän muisti aina oikaista syöksyn ja pudottaa pommit. Saikin sitten ritaristin tammenlehvillä. Göring vei hänet huippuilotaloon juhlilaan mitalia. Jatkoille menivät Karinhalleen, jossa myös metsästivät. Isoisä ampui kaksi villisikaa ja ajomiehen (puolalainen). Meillä on kirjahyllyssä muistona Stukan virranjakaja niiltä ajoilta.
Minulla on ladan virranjakaja ja isoisäni ampui kolme villisikaa
Asian jonka toin esiin, olen varmana tosi tietona lukenut. Harmi vaan, etten enää muista mistä.
Niin se vaan arvoisat tietäjät on, kyllä Aatu varmisti etteivät lenjät jänistä ja jos jänistävätkin, syöksyä eivät keskeyttäneet, kun eivät voineet.
Toki Ju-87:ssa oli oikaisuautomatiikka, joka meni päälle jo syöksyn alettua. Käytännössä oli mahdotonta enää vetää konetta syöksystä ylös, jos ei pommia irroittanut
"Asian jonka toin esiin, olen varmana tosi tietona lukenut. Harmi vaan, etten enää muista mistä"
Vakuuttavaa, perin vakuuttavaa.
"Niin se vaan arvoisat tietäjät on, kyllä Aatu varmisti etteivät lenjät jänistä ja jos jänistävätkin, syöksyä eivät keskeyttäneet, kun eivät voineet"
Näin on, samasta syystä Tiikeritankkeihinkin pistettiin kuulemma miehistö sisään jo tuotantolinjalla jonka jälkeen hitsattiin kaikki luukut kiinni. Jätettiin pieni luukku josta miehet saattoi ruokkia ja tomittaa kenttäposti perille.
Aatuhan luonnollisesti varmisti tuonkin asian siltä varalta että nekin ukot jänistävät ja haluavat loikata vaunuistaan ulos.
Olen myös varmana tosi tietona lukenut. Minäkään en muista mistä. Harmi vaan.
Tämä kiistämätön fakta julkaistiin Lontoossa ilmestyvässä Daily Mail-lehdessä syyskuun 29. päivä vuonna 1940.
Kyllä teitä vitsinikkareita piisaa..
Kunhan löydän dokumentit, naurunne hyytyy.
"Tiikeritankkeihinkin pistettiin kuulemma miehistö sisään jo tuotantolinjalla jonka jälkeen hitsattiin kaikki luukut kiinni."
Poikkeuksen muodostivat kesällä -44 Karjalaan suomenruotsalaisille toimitetut Tali-Tiikerit, joissa oli suurennetut, talilla voidellut poistumisaukot sekä auki ponnahtavat liukumäet, että pääsi nopeasti karkuun, jos vastaan tuli vihulainen.
Netistä löytyvää faktaa aiheesta joka ei vähennä tai lisää millään tavalla lentäjien rohkeutta.
Yksi tärkeimmistä Ju 87:n menestymiseen vaikuttaneista tekijöistä oli koneen automaattinen pommitussysteemi. Siihen kuului Askania-autopilotti yhdessä Revi-tähtäimen kanssa sekä pommin pudotusyksikkö, peräsimien säätöyksikkö ja syöksyjarrut. Kaikki em. järjestelmät oli kytketty nerokkaasti yhdessä toimivaksi kokonaisuudeksi. Ennen hyökkäystä lentäjä asetti pommin pudotuskorkeuden. Kun syöksyjarrut kytkettiin päälle korkeusperäsimen trimmi säätyi automaattisesti nokka alas asentoon ja kone lähti syöksyyn. Syöksyn aikana ohjaimilla pystyi tekemään vain pieniä rajoitettuja ohjainliikkeitä pommin tähtäämistä varten. Kun pommin pudotuskorkeus oli saavutettu ja pommit pudotettu autopilotti sääti trimmin nokka ylös asentoon ja kone oikeni automaattisesti syöksystä. Peräsimien käyttö syöksystä oikaisemiseen oli kielletty, paitsi hätätapauksessa. Autopilottiin säädetty oikaisuveto oli 6 G:tä ja normaali pommin irrotuskorkeus oli 900 metriä jolloin kone oli alimmillaan 400 metrin korkeudessa ennen kuin alkoi taas saavuttaa lisää korkeutta.