suorat linkit:
http://www.ess.fi/cgi-bin/uusinetlari/index.pl?osasto=1&pvm=2003/07-10&juttu=20709203243
ja
http://www.ess.fi/cgi-bin/uusinetlari/index.pl?osasto=1&pvm=2003/07-10&juttu=20709203246
Jehovan todistajista lähtevä putoaa usein tyhjän päälle
Suomen Jehovan todistajien tiedottaja syyttää kampanjoinnista itse uskontoa vastaan
Jehovan todistajista eroava jää usein yksin, koska taakse jää täysin koko entinen elämä, perhe ja tiivis uskonnollinen yhteisö. Noin 30 entistä Jehovan todistajaa eli luopiota järjesti kesäkuun lopussa mielenosoituksen Helsingissä, Jehovan todistajien piirikonventin ulkopuolella.
Mielenosoittajien mielestä liikkeen jäsenillä ei ole aitoa vapautta valita uskontoaan, koska eroaminen merkitsee usein kaikkien suhteiden katkeamista perheeseen ja ystäviin. Myös nuoren ihmisen sitominen liikkeeseen on mielenosoittajien mukaan väärin.
- Vanhemmat painostavat hyvin nuoren ja kypsymättömän ihmisen ottamaan aikuiskasteen ja sitoutumaan liikkeeseen. Meidän mielestämme tällaisella nuorella ei ole ollut aitoa valinnan vapautta, selittää Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtaja Aki Härkönen.
Hänen mukaansa ongelmat koskettavat Suomessa tuhansia ihmisiä. Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen kiistää tämän täysin.
"Maailmanlaajuinen liitto"
Leinonen sanoo, että mainittuja ongelmia ei ole olemassa siinä laajuudessa kuin niitä on nyt esitetty.
- Jehovan todistajat ovat nimen omaan tehneet paljon työtä uskonnonvapauden eteen. Liikkeeseen on helppo tulla ja siitä on helppo erota, Leinonen sanoo.
Hän kiistää, että välit luopioiden ja liikkeeseen jäävien sukulaisten välillä menisivät kokonaan poikki.
- Vain uskonnollinen veljeys katkeaa. Inhimilliset siteet pysyvät. Eronneeseen suhtaudutaan kuten kehen tahansa lähimmäiseen, Leinonen vakuuttaa.
- Eräs mielenosoitukseen osallistunut kävi konventtisalissa ja tapasi äitinsä, mutta sanaakaan ei pystytty vaihtamaan, Härkönen puolestaan kertoo.
Leinosen mukaan välit mielenosoittajiin ovat katkenneet, koska he ovat ryhtyneet taistelemaan Jehovan todistajien uskoa vastaan. Erityisesti Leinonen syyttää Uskontojen uhrien tuki -järjestöä ja sen vetäjiä Aki Härköstä ja Joni Valkilaa, jotka ovat itsekin entisiä Jehovan todistajia.
- Tässä on takana maailmanlaajuinen kampanja Jehovan todistajien uskoa vastaan. Härkösen mielestä koko uskonto pitäisi hävittää, Leinonen syyttää.
"Välit katkeavat usein"
- Suurelta osin liikkeestä poistuneilla on aika kielteisiä kokemuksia. Monet tuntevat, että yhteisö on hylännyt heidät täysin eroamisen jälkeen. Suuri osa eronneista putoaa tyhjän päälle. Usein välit ovat katkenneet omaan perheeseenkin. Toiset taas eivät tahdo itsekään olla enää missään tekemisissä vanhan yhteisönsä kanssa, sanoo tutkija Seija Ronimus Turun yliopistosta.
Hän tekee parhaillaan lisensiaattityötään Jehovan todistajista eronneiden kokemuksista ja eron syistä .
- On myös toisenlaisia tapauksia, joissa yhteydet läheisiin ovat säilyneet hyvin, Ronimus jatkaa.
- Pykälien mukainen uskonnonvapaus varmasti toteutuu. Eihän järjestö ketään mukanaan väkisin pidättele. Mutta jos ihminen tietää, että eron jälkeen häntä ei enää luokitella oikein edes ihmiseksi, voidaan myös kysyä onko se oikeaa uskonnonvapautta, Ronimus kysyy.
Leinonen väittää, että Ronimuksen tutkimuksen haastatellut ovat etsimällä etsittyjä ja kärjistettyjä tapauksia.
Ristiriidat häiritsevät
Ronimuksen mukaan useilla lapsesta asti liikkeessä mukana olleilla ei ole ikinä ollutkaan vankkaa vakaumusta. Heitä painavatkin usein opilliset kysymykset. Järjestö opettaa muun muassa, että vain Jehovan todistajat selviävät viimeisestä Harmagedonin taistelusta.
Monet eronneet sanovat pyrkineensä pitkään unohtamaan heitä vaivanneet opilliset ristiriidat, koska liikkeessä pysymiseen oli niin useita sosiaalisia syitä.
- Jokin käytännön asia on usein viimeinen sysäys eroamiseen, esimerkiksi seurustelu muiden kuin liikkeen jäsenten kanssa tai esiaviollinen seksi, Ronimus selittää.
Myöhemmällä iällä liikkeeseen liittyneet ovat ehkä paremmassa asemassa kuin elämänsä sen suojissa viettäneet.
- Heillä on jo olemassa olevia muitakin ihmissuhteita. Lapsesta asti liikkeessä olleilla puolestaan on erittäin löyhät suhteet ulkomaailmaan, Ronimus kertoo.
"Epärehellisiä keinoja"
Ronimuksen mukaan Uskontojen uhrien tuki on ollut osalle hänen haastattelemilleen luopioille ainoa pelastusrengas.
Uskontojen uhrien tukeen tulee Härkösen mukaan eniten yhteydenottoja juuri Jehovan todistajilta, noin kolmannes kaikista kontakteista.
Leinonen väittää, että kontakteja hankitaan epärehellisin keinoin.
- Väitetyt runsaat yhteydenotot uskonnon uhreihin johtuvat paljolti siitä, että he harhaanjohtavasti hankkivat kontakteja esiintymällä Jehovan todistajien auttajina. Esimerkiksi Härkönen on omavaltaisesti ottanut Jehovan todistajien pääjulkaisun nimen ja logon käyttöönsä nettisivuilla. Kampanjointi on pahantahtoista, Leinonen sanoo.
"Arvot heikentyneet"
Leinosen mukaan Jehovan todistajat ovat erittäin vakaa järjestö, jonka jäsenistössä ei ole suurta vaihtuvuutta. Härkösen mukaan taas vaihtuvuus on maailman huippuluokkaa.
- Satoja kastetaan vuosittain, mutta liike ei kuitenkaan ole kasvanut viime vuosina, Härkönen selittää.
Leinonen ei myönnä, että liike pienenisi. Hän kertoo, että noin prosentti 19 000 jäsenestä kuolee vuosittain eli noin 190. Saman verran eroaa, mutta Leinosen mukaan heistä yli puolet tulee myöhemmin liikkeeseen takaisin. Monet lopettavat kuitenkin kokonaan.
- Osa ihmistä väsyy toimintaan ja lopettaa. Syynä on moraaliarvojen yleinen hylkääminen, seksimyönteisyys ja kova painostus. Uskolle on yhä enemmän koettelemuksia, Leinonen muotoilee.
Sisäiset tuomioistuimet
Jehovan todistajat pyrkivät käsittelemään ongelmansa sisäisesti. Osa rikoksista ei päädy maallisiin tuomioistuimiin vaan ne käsitellään sisäisissä oikeuskomiteoissa. Leinonen sanoo, että oikeuskomiteoissa käsitellään vain uskonasiat. Härkösen mukaan lähes kaikki asiat käsitellään siellä.
Joka tapauksessa, jos tekijä ei tunnusta syyllisyyttään, täytyy rikoksella olla kaksi silminnäkijätodistajaa, jotta teko on tapahtunut raamatullisesti. Silminnäkijöitä harvemmin on esimerkiksi perheväkivalta- tai insestitapauksissa.
- Ei pidä väittää, että Jehovan todistajien keskuudessa olisi tällaisia tapauksia tavanomaista enemmän. Mutta suhtautumistapa on väärä. Jos on vain uhrin sana tekijän sanaa vastaan, juttu kuivuu kokoon, Härkönen sanoo.
- Ei kaikilla asioilla tarvitse olla silminnäkijää. Asiat voidaan selvittää myös kahden kesken, Leinonen selittää. Hän myös vakuuttaa, että kaikki väkivaltatapaukset tulevat seurakunnassa julki ja niistä ilmoitetaan viranomaisille, jos tarvetta on.
Härkönen nostaa esiin myös verikysymyksen. Vakavimmassa tapauksessa verensiirtokielto saattaa johtaa ihmisen kuolemaan.
- Yhteisö pakottaa jäsenensä valitsemaan pahimmassa tapauksessa kahden kuoleman väliltä. Kuolet joko hengellisesti yhteisön silmissä tai fyysisesti leikkauspöydällä, Härkönen sanoo.
"Pelkoja lietsotaan"
Härkönen oli itse Jehovan todistajana seitsemän vuotta. Hän sanoo, että liikkeessä oli myös paljon hyvää kuten kaikissa ihmisyhteisöissä.
- Ei se ole pelkkää Raamatulla päähän lyömistä, mutta myös sitä. Koko elämä ja ihmisarvo on liikkeen sanelemaa. Henkilökohtaista omantunnon- ja persoonan vapautta ei yksinkertaisesti ole.
Härkönen väittää, että esimerkiksi Jehovan todistajat lietsovat pelon ilmapiiriä.
- Tällaiset liikkeet yrittävät pitää ihmiset luopumiskammoisena. Heille opetetaan, että liikkeen ulkopuolella on pahuus ja ihmisen raadollisuus irstaimmillaan ja sinne meneminen on vaarallista.
Eristäytynyt piiri
Jyrkästä yhteydenpitokiellosta johtuen Jehovan todistajalla ei välttämättä ole mitään tietoa entisistä todistajista. Uskontojen uhreihin otetaan Härkösen mukaan useimmiten yhteyttä juuri, kun ihminen on alkanut miettimään eron mahdollisuutta.
- Lahkoihmiset ovat eristäytyneet omaan piiriinsä. He ovat tottuneet luottamaan, että vain yhteisön oma tuki on aitoa tukea. Erotessa se lakkaa täysin, joten he kaipaavat apua muualta. Saman kohtalon kokeneiden ihmisten kanssa puhuminen auttaa valtavasti, Härkönen selittää.
Leinonen korostaa edelleen, että meneillään on kampanja Jehovan todistajien uskonasioita vastaan.
- Sen huomaa siitä miten Härkönen nostaa esiin verestä kieltäytymisen, lopunajan julistuksen, pelon ilmapiirin, ja kyseenalaistaa vanhinten toiminnan seurakunnissa raamatullisen mallin mukaan.
Lauri Rotko
-------------------
Entinen todistaja vertaa Jehova-yhteisöä gestapoon
Lahtelainen Ritva erosi Jehovan todistajista 12 vuotta sitten. Sitä ennen hän toimi liikkeessä kymmenisen vuotta.
Ritva kertoo, että ainakin hänen seurakuntansa todistajat olivat erittäin järjestelmällisiä värväystoiminnassaan.
- Jäsenten haaliminen perustuu siihen, että jo ennakkoon saadaan tietoja yksinäisistä ihmisistä. Seurakunnassahan tiedetään lähes kaikkien ulkopuolistenkin asiat. Ovella kohdatuista ihmisistä ja heidän vaikeuksistaan pidetään listaa.
Ritva liittyi Jehovan todistajiin hänen miehensä kuoleman jälkeen. Hän jäi yksin lastensa kanssa, joista toinen oli vielä mahassa.
- Huonoa tilannettani käytettiin selvästi hyväksi. Luokseni tuli juttelemaan samantyylisiä ihmisiä kuin minä. Hetkessä ympärilläni oli 60 ystävällistä ihmistä, Ritva selittää.
Vakoilu arkipäivää
Mukavalta tuntuneen alun jälkeen Ritva ahdistui liikkeen ilmapiiristä.
- Gestapo-henki on nappiin osuva ilmaisu. Toisten ihmisten kyttääminen menee selvästi vakoilun puolelle, Ritva kertoo.
Hänen mukaansa jokainen pienikin rike pitää tuoda julki seurakunnan vanhimmalle.
- Esiin piti tuoda esimerkiksi, jos näki vaikkapa naisen puhuvan kaupungilla vieraan miehen kanssa tai avioparin tanssimassa.
- Vakoilemista ei näe pahana seurakunnassa sisällä ollessa, koska tuntuu, että siten seurakunta pidetään Jumalalle puhtaana. Kuitenkin kun vähänkin herää, tuntuu kamalalta, että ihmisillä ei ole minkäänlaista yksityisyyttä, Ritva kertoo.
Hänen mukaansa yhteisö ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Jos epäkohdasta huomauttaa seurakunnan keskuudessa, joutuu syrjityksi.
- Tämän vuoksi jokainen pitää suunsa kiinni epäkohdista.
"Naiset ovat orjia"
Todistajien yhteisö on erittäin miesvaltainen. Ritva eteni todistajissa niin korkealle kuin nainen pääsee eli tienraivaajaksi. Se tarkoitti tuohon aikaan noin 1 000 tuntia ovelta ovelle kiertämistä tai Raamatun tutkiskelua vuodessa.
- Naisille jää orjan osa. He tekevät kovimman työn eli haalivat uusia jäseniä. Miehille puolestaan riittää Raamatun tuntemus ja puku seurakunnan kokoukseen.
Ritva kertoo, että hän tietää miten monet voivat Jehovan todistajien joukossa huonosti.
- Eroaminen on ongelmista huolimatta täysin mahdotonta. Usein jo siksi, että lapset ovat niin hyvin yhteisössä sisällä, Ritva selittää.
Liikkeen tiukat säännöt ja miehinen valta aiheuttavat Ritvan mukaan paljon ongelmia.
- Naisen alistaminen tulee esiin kaikkialla. Tiedän henkilökohtaisesti tapauksen, jossa kovat otteet otetaan käyttöön heti, jos nainen esimerkiksi myöhästyy sovituista ajoista, Ritva kertoo.
Hän pitää todistajien yhteisöä ja sen sääntöjä myös otollisena kasvualustana erittäin vakaville ongelmille, kuten pedofilialle.
- Toisin kuin aikuiset, lapset saadaan pysymään niistä asioista hiljaa.
Rakkaus voitti
Lahteen Ritva muutti miehensä kanssa kuusi vuotta sitten. Hän ehti jo aloittaa seurustelun saman miehen kanssa ennen todistajiin liittymistään, mutta Ritva valitsi tuolloin Jehova-yhteisön ja jätti miehen.
Mies kuitenkin odotti kymmenen vuotta ja halusi edelleen mennä naimisiin. Ulkopuolisen kanssa naimisiin meno oli tietenkin kiellettyä. Ritvaa ei erotettu mutta häntä alettiin hyljeksiä. Lopulta hän erosi itse.
Nykyään Ritva on ateisti. Hänen siskonsa on edelleen Jehovan todistajissa. Muutkin kuin uskonnollisen veljeyden välit menivät poikki, kun Ritva jätti todistajat.
- Eroaminen on vaikeinta mitä vain voi olla. Suhteet katkeavat ja esimerkiksi parhaat todistaja-ystäväni käänsivät selkänsä heti kun kohtasimme kadulla. Siskoni kanssa puhuin eroni jälkeen ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Lauri Rotko
http://www.ess.fi/cgi-bin/uusinetlari/index.pl?osasto=1&pvm=2003/07-10&juttu=20709203243
ja
http://www.ess.fi/cgi-bin/uusinetlari/index.pl?osasto=1&pvm=2003/07-10&juttu=20709203246
Jehovan todistajista lähtevä putoaa usein tyhjän päälle
Suomen Jehovan todistajien tiedottaja syyttää kampanjoinnista itse uskontoa vastaan
Jehovan todistajista eroava jää usein yksin, koska taakse jää täysin koko entinen elämä, perhe ja tiivis uskonnollinen yhteisö. Noin 30 entistä Jehovan todistajaa eli luopiota järjesti kesäkuun lopussa mielenosoituksen Helsingissä, Jehovan todistajien piirikonventin ulkopuolella.
Mielenosoittajien mielestä liikkeen jäsenillä ei ole aitoa vapautta valita uskontoaan, koska eroaminen merkitsee usein kaikkien suhteiden katkeamista perheeseen ja ystäviin. Myös nuoren ihmisen sitominen liikkeeseen on mielenosoittajien mukaan väärin.
- Vanhemmat painostavat hyvin nuoren ja kypsymättömän ihmisen ottamaan aikuiskasteen ja sitoutumaan liikkeeseen. Meidän mielestämme tällaisella nuorella ei ole ollut aitoa valinnan vapautta, selittää Uskontojen uhrien tuki ry:n puheenjohtaja Aki Härkönen.
Hänen mukaansa ongelmat koskettavat Suomessa tuhansia ihmisiä. Jehovan todistajien tiedottaja Veikko Leinonen kiistää tämän täysin.
"Maailmanlaajuinen liitto"
Leinonen sanoo, että mainittuja ongelmia ei ole olemassa siinä laajuudessa kuin niitä on nyt esitetty.
- Jehovan todistajat ovat nimen omaan tehneet paljon työtä uskonnonvapauden eteen. Liikkeeseen on helppo tulla ja siitä on helppo erota, Leinonen sanoo.
Hän kiistää, että välit luopioiden ja liikkeeseen jäävien sukulaisten välillä menisivät kokonaan poikki.
- Vain uskonnollinen veljeys katkeaa. Inhimilliset siteet pysyvät. Eronneeseen suhtaudutaan kuten kehen tahansa lähimmäiseen, Leinonen vakuuttaa.
- Eräs mielenosoitukseen osallistunut kävi konventtisalissa ja tapasi äitinsä, mutta sanaakaan ei pystytty vaihtamaan, Härkönen puolestaan kertoo.
Leinosen mukaan välit mielenosoittajiin ovat katkenneet, koska he ovat ryhtyneet taistelemaan Jehovan todistajien uskoa vastaan. Erityisesti Leinonen syyttää Uskontojen uhrien tuki -järjestöä ja sen vetäjiä Aki Härköstä ja Joni Valkilaa, jotka ovat itsekin entisiä Jehovan todistajia.
- Tässä on takana maailmanlaajuinen kampanja Jehovan todistajien uskoa vastaan. Härkösen mielestä koko uskonto pitäisi hävittää, Leinonen syyttää.
"Välit katkeavat usein"
- Suurelta osin liikkeestä poistuneilla on aika kielteisiä kokemuksia. Monet tuntevat, että yhteisö on hylännyt heidät täysin eroamisen jälkeen. Suuri osa eronneista putoaa tyhjän päälle. Usein välit ovat katkenneet omaan perheeseenkin. Toiset taas eivät tahdo itsekään olla enää missään tekemisissä vanhan yhteisönsä kanssa, sanoo tutkija Seija Ronimus Turun yliopistosta.
Hän tekee parhaillaan lisensiaattityötään Jehovan todistajista eronneiden kokemuksista ja eron syistä .
- On myös toisenlaisia tapauksia, joissa yhteydet läheisiin ovat säilyneet hyvin, Ronimus jatkaa.
- Pykälien mukainen uskonnonvapaus varmasti toteutuu. Eihän järjestö ketään mukanaan väkisin pidättele. Mutta jos ihminen tietää, että eron jälkeen häntä ei enää luokitella oikein edes ihmiseksi, voidaan myös kysyä onko se oikeaa uskonnonvapautta, Ronimus kysyy.
Leinonen väittää, että Ronimuksen tutkimuksen haastatellut ovat etsimällä etsittyjä ja kärjistettyjä tapauksia.
Ristiriidat häiritsevät
Ronimuksen mukaan useilla lapsesta asti liikkeessä mukana olleilla ei ole ikinä ollutkaan vankkaa vakaumusta. Heitä painavatkin usein opilliset kysymykset. Järjestö opettaa muun muassa, että vain Jehovan todistajat selviävät viimeisestä Harmagedonin taistelusta.
Monet eronneet sanovat pyrkineensä pitkään unohtamaan heitä vaivanneet opilliset ristiriidat, koska liikkeessä pysymiseen oli niin useita sosiaalisia syitä.
- Jokin käytännön asia on usein viimeinen sysäys eroamiseen, esimerkiksi seurustelu muiden kuin liikkeen jäsenten kanssa tai esiaviollinen seksi, Ronimus selittää.
Myöhemmällä iällä liikkeeseen liittyneet ovat ehkä paremmassa asemassa kuin elämänsä sen suojissa viettäneet.
- Heillä on jo olemassa olevia muitakin ihmissuhteita. Lapsesta asti liikkeessä olleilla puolestaan on erittäin löyhät suhteet ulkomaailmaan, Ronimus kertoo.
"Epärehellisiä keinoja"
Ronimuksen mukaan Uskontojen uhrien tuki on ollut osalle hänen haastattelemilleen luopioille ainoa pelastusrengas.
Uskontojen uhrien tukeen tulee Härkösen mukaan eniten yhteydenottoja juuri Jehovan todistajilta, noin kolmannes kaikista kontakteista.
Leinonen väittää, että kontakteja hankitaan epärehellisin keinoin.
- Väitetyt runsaat yhteydenotot uskonnon uhreihin johtuvat paljolti siitä, että he harhaanjohtavasti hankkivat kontakteja esiintymällä Jehovan todistajien auttajina. Esimerkiksi Härkönen on omavaltaisesti ottanut Jehovan todistajien pääjulkaisun nimen ja logon käyttöönsä nettisivuilla. Kampanjointi on pahantahtoista, Leinonen sanoo.
"Arvot heikentyneet"
Leinosen mukaan Jehovan todistajat ovat erittäin vakaa järjestö, jonka jäsenistössä ei ole suurta vaihtuvuutta. Härkösen mukaan taas vaihtuvuus on maailman huippuluokkaa.
- Satoja kastetaan vuosittain, mutta liike ei kuitenkaan ole kasvanut viime vuosina, Härkönen selittää.
Leinonen ei myönnä, että liike pienenisi. Hän kertoo, että noin prosentti 19 000 jäsenestä kuolee vuosittain eli noin 190. Saman verran eroaa, mutta Leinosen mukaan heistä yli puolet tulee myöhemmin liikkeeseen takaisin. Monet lopettavat kuitenkin kokonaan.
- Osa ihmistä väsyy toimintaan ja lopettaa. Syynä on moraaliarvojen yleinen hylkääminen, seksimyönteisyys ja kova painostus. Uskolle on yhä enemmän koettelemuksia, Leinonen muotoilee.
Sisäiset tuomioistuimet
Jehovan todistajat pyrkivät käsittelemään ongelmansa sisäisesti. Osa rikoksista ei päädy maallisiin tuomioistuimiin vaan ne käsitellään sisäisissä oikeuskomiteoissa. Leinonen sanoo, että oikeuskomiteoissa käsitellään vain uskonasiat. Härkösen mukaan lähes kaikki asiat käsitellään siellä.
Joka tapauksessa, jos tekijä ei tunnusta syyllisyyttään, täytyy rikoksella olla kaksi silminnäkijätodistajaa, jotta teko on tapahtunut raamatullisesti. Silminnäkijöitä harvemmin on esimerkiksi perheväkivalta- tai insestitapauksissa.
- Ei pidä väittää, että Jehovan todistajien keskuudessa olisi tällaisia tapauksia tavanomaista enemmän. Mutta suhtautumistapa on väärä. Jos on vain uhrin sana tekijän sanaa vastaan, juttu kuivuu kokoon, Härkönen sanoo.
- Ei kaikilla asioilla tarvitse olla silminnäkijää. Asiat voidaan selvittää myös kahden kesken, Leinonen selittää. Hän myös vakuuttaa, että kaikki väkivaltatapaukset tulevat seurakunnassa julki ja niistä ilmoitetaan viranomaisille, jos tarvetta on.
Härkönen nostaa esiin myös verikysymyksen. Vakavimmassa tapauksessa verensiirtokielto saattaa johtaa ihmisen kuolemaan.
- Yhteisö pakottaa jäsenensä valitsemaan pahimmassa tapauksessa kahden kuoleman väliltä. Kuolet joko hengellisesti yhteisön silmissä tai fyysisesti leikkauspöydällä, Härkönen sanoo.
"Pelkoja lietsotaan"
Härkönen oli itse Jehovan todistajana seitsemän vuotta. Hän sanoo, että liikkeessä oli myös paljon hyvää kuten kaikissa ihmisyhteisöissä.
- Ei se ole pelkkää Raamatulla päähän lyömistä, mutta myös sitä. Koko elämä ja ihmisarvo on liikkeen sanelemaa. Henkilökohtaista omantunnon- ja persoonan vapautta ei yksinkertaisesti ole.
Härkönen väittää, että esimerkiksi Jehovan todistajat lietsovat pelon ilmapiiriä.
- Tällaiset liikkeet yrittävät pitää ihmiset luopumiskammoisena. Heille opetetaan, että liikkeen ulkopuolella on pahuus ja ihmisen raadollisuus irstaimmillaan ja sinne meneminen on vaarallista.
Eristäytynyt piiri
Jyrkästä yhteydenpitokiellosta johtuen Jehovan todistajalla ei välttämättä ole mitään tietoa entisistä todistajista. Uskontojen uhreihin otetaan Härkösen mukaan useimmiten yhteyttä juuri, kun ihminen on alkanut miettimään eron mahdollisuutta.
- Lahkoihmiset ovat eristäytyneet omaan piiriinsä. He ovat tottuneet luottamaan, että vain yhteisön oma tuki on aitoa tukea. Erotessa se lakkaa täysin, joten he kaipaavat apua muualta. Saman kohtalon kokeneiden ihmisten kanssa puhuminen auttaa valtavasti, Härkönen selittää.
Leinonen korostaa edelleen, että meneillään on kampanja Jehovan todistajien uskonasioita vastaan.
- Sen huomaa siitä miten Härkönen nostaa esiin verestä kieltäytymisen, lopunajan julistuksen, pelon ilmapiirin, ja kyseenalaistaa vanhinten toiminnan seurakunnissa raamatullisen mallin mukaan.
Lauri Rotko
-------------------
Entinen todistaja vertaa Jehova-yhteisöä gestapoon
Lahtelainen Ritva erosi Jehovan todistajista 12 vuotta sitten. Sitä ennen hän toimi liikkeessä kymmenisen vuotta.
Ritva kertoo, että ainakin hänen seurakuntansa todistajat olivat erittäin järjestelmällisiä värväystoiminnassaan.
- Jäsenten haaliminen perustuu siihen, että jo ennakkoon saadaan tietoja yksinäisistä ihmisistä. Seurakunnassahan tiedetään lähes kaikkien ulkopuolistenkin asiat. Ovella kohdatuista ihmisistä ja heidän vaikeuksistaan pidetään listaa.
Ritva liittyi Jehovan todistajiin hänen miehensä kuoleman jälkeen. Hän jäi yksin lastensa kanssa, joista toinen oli vielä mahassa.
- Huonoa tilannettani käytettiin selvästi hyväksi. Luokseni tuli juttelemaan samantyylisiä ihmisiä kuin minä. Hetkessä ympärilläni oli 60 ystävällistä ihmistä, Ritva selittää.
Vakoilu arkipäivää
Mukavalta tuntuneen alun jälkeen Ritva ahdistui liikkeen ilmapiiristä.
- Gestapo-henki on nappiin osuva ilmaisu. Toisten ihmisten kyttääminen menee selvästi vakoilun puolelle, Ritva kertoo.
Hänen mukaansa jokainen pienikin rike pitää tuoda julki seurakunnan vanhimmalle.
- Esiin piti tuoda esimerkiksi, jos näki vaikkapa naisen puhuvan kaupungilla vieraan miehen kanssa tai avioparin tanssimassa.
- Vakoilemista ei näe pahana seurakunnassa sisällä ollessa, koska tuntuu, että siten seurakunta pidetään Jumalalle puhtaana. Kuitenkin kun vähänkin herää, tuntuu kamalalta, että ihmisillä ei ole minkäänlaista yksityisyyttä, Ritva kertoo.
Hänen mukaansa yhteisö ei kestä minkäänlaista kritiikkiä. Jos epäkohdasta huomauttaa seurakunnan keskuudessa, joutuu syrjityksi.
- Tämän vuoksi jokainen pitää suunsa kiinni epäkohdista.
"Naiset ovat orjia"
Todistajien yhteisö on erittäin miesvaltainen. Ritva eteni todistajissa niin korkealle kuin nainen pääsee eli tienraivaajaksi. Se tarkoitti tuohon aikaan noin 1 000 tuntia ovelta ovelle kiertämistä tai Raamatun tutkiskelua vuodessa.
- Naisille jää orjan osa. He tekevät kovimman työn eli haalivat uusia jäseniä. Miehille puolestaan riittää Raamatun tuntemus ja puku seurakunnan kokoukseen.
Ritva kertoo, että hän tietää miten monet voivat Jehovan todistajien joukossa huonosti.
- Eroaminen on ongelmista huolimatta täysin mahdotonta. Usein jo siksi, että lapset ovat niin hyvin yhteisössä sisällä, Ritva selittää.
Liikkeen tiukat säännöt ja miehinen valta aiheuttavat Ritvan mukaan paljon ongelmia.
- Naisen alistaminen tulee esiin kaikkialla. Tiedän henkilökohtaisesti tapauksen, jossa kovat otteet otetaan käyttöön heti, jos nainen esimerkiksi myöhästyy sovituista ajoista, Ritva kertoo.
Hän pitää todistajien yhteisöä ja sen sääntöjä myös otollisena kasvualustana erittäin vakaville ongelmille, kuten pedofilialle.
- Toisin kuin aikuiset, lapset saadaan pysymään niistä asioista hiljaa.
Rakkaus voitti
Lahteen Ritva muutti miehensä kanssa kuusi vuotta sitten. Hän ehti jo aloittaa seurustelun saman miehen kanssa ennen todistajiin liittymistään, mutta Ritva valitsi tuolloin Jehova-yhteisön ja jätti miehen.
Mies kuitenkin odotti kymmenen vuotta ja halusi edelleen mennä naimisiin. Ulkopuolisen kanssa naimisiin meno oli tietenkin kiellettyä. Ritvaa ei erotettu mutta häntä alettiin hyljeksiä. Lopulta hän erosi itse.
Nykyään Ritva on ateisti. Hänen siskonsa on edelleen Jehovan todistajissa. Muutkin kuin uskonnollisen veljeyden välit menivät poikki, kun Ritva jätti todistajat.
- Eroaminen on vaikeinta mitä vain voi olla. Suhteet katkeavat ja esimerkiksi parhaat todistaja-ystäväni käänsivät selkänsä heti kun kohtasimme kadulla. Siskoni kanssa puhuin eroni jälkeen ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Lauri Rotko
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tuo oli aivan täyttä asiaa jota luin.
On se vaan kumma että Leinonen ym. hokevat aina samaa kuinka on helppo erota ja vapaaehtoista jna.
Itse olen ollut lapsesta asti noissa mukana ja kun viimein aikuisena ymmärsin erota niistä pois, se ei ole niin helppoa kuin annnetaan ymmärtää. Vanhemmat eivät saaneet tavata eikä kukaan tuttu tervehtiä.Sitä jää tosi yksin kun koko tuttavapiiri jää pois. Onneksi minulla oli jo niin paljon tuttuja ei jehovissa ettei se yksin jääminen ollut niin vaikeaa,mutta nykyäänkään ei äidin kanssa voi olla kunnolla yhteydessä,eikä hän käy ehkes lapsenlapsia katsomassa.Turha on Leinosen selvittää mitään, minä ainakin tiedän ihan tarkkaan miten nuo aasiat on. Ja tiedän myös että noilla jehovilla on hieno tapa saarnareissuilla merkitä varsinkin kerrostaloissa asukkaat joiden luona ei tarvi käydä. Pikku rasti vaan ovenkarmin yläpuolelle niin hups eipä pahemmin näy heikäläisiä. Minä kyllä kielsin minun oveen rasteja laittamasta, asun omakotitalossa ja kerran sattuivat vahingossa käymään, eivät olleet oman paikkakunnan saarnaajia, niin eivät tunteneet. Siihen loppui niiden käynnit. Outoa porukkaa ja elämä heidän keskuudessa on tosi sisäänlämpiävää. Niin kauan kun olet samaa mieltä kaikki on ok, mutta jos kyseenalaistat oppeja niin jopa alkaa kamala painostus. Tuokin oli aivan tuttua mitä tuossa tämä Ritva niminen henkilö kertoi. Silloin on helppo hyökätä kun toinen on haavoittuvimmillaan eihän sitä jaksa enää ajatella niin järkevästi ja selvästi. Sais vaan kieltää koko järjestön niin kuin joissain maissa onkin.