Vuosi sitten olimme sisareni kanssa myöhään talviyönä ulkoiluttamassa hänen koiriaan. Oli n kymmenen astetta pakkasta.Olimme jo palaamassa sisään, kun näimme hänen talonsa lähellä olevan kuppilan pihalla miehen. Hän istui maassa, yritti heikosti nousta ylös, muttei onnistunut, oli niin humalassa. Hänellä oli yllään pikkukengät, farkut paita ja tuulitakki. Ei hansikkaita tai pipoa, takkikin auki.
Menimme miehen luokse ja yritimme auttaa häntä pystyyn, mutta se ei onnistunut, hän oli niin humalassa, että hyvä kun nimensä muisti, ja hän oli raskas, klädet niin jäässä, ettei takkiaan kiinni saanut. Kummallakaan meistä ei ollut kännykkää mukana, eikä ollut miehelläkään, sisareni meni siis pyytämään apua tuosta kuppuilasta, jonka pihalla mies oli. Kuppilan portsari kertoi sisarelleni heittäneensä miehen ulos ja katsoneensa hänen puuhiaan ikkunasta jo puoli tuntia.
Hetkonen: katsellut vähiin puetun ihmisen pyrkimistä seisomaan -10 pakkasessa puoli tuntia, tekemättä mitään auttaakseen? Jep. Jonkin ajan tinkimisen jä'lkeen suostui kuitenkin lainaamaan työpuhelintaan, jotta saimme soitettua 112 ja mies vietiin lämpimään selviämään.
Viime yönä olin ulkoiluttamassa sisareni koiria yksin. Kuulin jotakin huutoa läheisestä katuojasta, ei kovin kaukaa edeltävästä kuppilasta. Menin katsomaan mistä on kyse. Ojassa makasi "maastovaanijana" n 25-vuotias nuori mies, huudellen armeijan käskyjä. Lämpöä oli n 2 astetta ja taivaalta satoi reippaasti vettä. Nuorella miehellä oli yllään vain aluspaita, farkut ja sukat. Sekopäinen, sanoi olevansa eliittisotilaan missiolla Santahaminasta, vastasi käskyihin esim. nousta ylös "Jees söör määm söör!!!", ei voinut kertoa nimeään, koska silloin olisi tullut "nappi otsaan molemmille", ei tiennyt missä oli. Jälleen kerran ei ollut kännykkää mukana (Sisareni on omaansa oppinut jo pitämään mukana, sillä tällaiset tapahtumat eivät tuon kuppilan läheisyydessä ole mitenkään tavattomia), joten yritin pysäyttää ohiajavia autoja, jotta heidän avullaan voisi soittaa apua. kolme autoa ajoi ohi; ainutkaan ei pysähtynyt vaikka kuinka huidoin ja huhuilin apua, osoittaen nuorta miestä. Yksi hidasti hetkeksi, sitten kiihdytti ja ajoi pois.
Lähdin opastamaan miestä tuohon kuppilaan, ajattelin, että sinne miehen saisi lämpimään ja sieltä saisin soitettua apua. Ei pienintäkään mahdollisuutta: mies oli sieltä heitetty ulos ja kun yritin sanoa, että on täysin sekaisin, tarvitsee apua, eikä minulla ole kännykkää mukana, oli vastaus "soita poliisit" ja ravintolan ovi vedettiin kiinni - johtajan (oletan, sillä hänet portsari haki paikalle) toimesta.
Lopulta ei muu auttanut kuin lähteä luotsaamaan nuorta miestä kylmässä sateessa ja vähissä vaatteissa sisareni kotirappuun, jonne pääsimme vähän ajan päästä. Sisareni toi minulle puhelimen ja soitin apua. Apua odotellessa, miehen harhaisten puheiden seasta kävi ilmi, että hän on 2- ja 4-vuotiaiden tyttölasten isä.
Aloitin tämän viestin otsikolla: välinpitämättömyys ei maksa mitään. Ja näinhän se on: ei sille, joka on välinpitämätön, mutta pahimmassa tapauksessa se olisi eilen voinut maksaa näiden pienten tyttöjen isän hengen.
Kerta toisensa jälkeen petyn tähän maailmaan ja olen surullinen, olen vihainen, jos suoraan sanon: hyi! HYI. Inhottavia ihmisiä. Inhottavia. Tuo ravintola: ovatko sen asiakkaat ihmisen arvoisia vain niin kauan kuin heillä on rahaa? Missä on ravintolan vastuu: viinaa kyllä tarjoillaan siihen asti, että ihmiset menevät tähän kuntoon, mutta sitten kun ovat tässä kunnossa, heitetään kirjaimellisesti hengen uhalla ulos? Nämä ohiajajat: pelkäsivätkö että usutan koirani autonsa kimppuun? Keskellä tietä kaatosateessa seisoo mies t-paidassa ja nainen koirien kanssa juoksee auton perään huitoen käsillään, eikö missään vaiheessa mietityttänyt 'mahtaako tarvita apua?'. Höpö, höpö, eihän siinä toki kukaan apua tarvinnut, mitä nyt iltajumppaa oli klo 2 yöllä keskellä tietä suorittamassa.
Olen todella, todella pettynyt.
Menimme miehen luokse ja yritimme auttaa häntä pystyyn, mutta se ei onnistunut, hän oli niin humalassa, että hyvä kun nimensä muisti, ja hän oli raskas, klädet niin jäässä, ettei takkiaan kiinni saanut. Kummallakaan meistä ei ollut kännykkää mukana, eikä ollut miehelläkään, sisareni meni siis pyytämään apua tuosta kuppuilasta, jonka pihalla mies oli. Kuppilan portsari kertoi sisarelleni heittäneensä miehen ulos ja katsoneensa hänen puuhiaan ikkunasta jo puoli tuntia.
Hetkonen: katsellut vähiin puetun ihmisen pyrkimistä seisomaan -10 pakkasessa puoli tuntia, tekemättä mitään auttaakseen? Jep. Jonkin ajan tinkimisen jä'lkeen suostui kuitenkin lainaamaan työpuhelintaan, jotta saimme soitettua 112 ja mies vietiin lämpimään selviämään.
Viime yönä olin ulkoiluttamassa sisareni koiria yksin. Kuulin jotakin huutoa läheisestä katuojasta, ei kovin kaukaa edeltävästä kuppilasta. Menin katsomaan mistä on kyse. Ojassa makasi "maastovaanijana" n 25-vuotias nuori mies, huudellen armeijan käskyjä. Lämpöä oli n 2 astetta ja taivaalta satoi reippaasti vettä. Nuorella miehellä oli yllään vain aluspaita, farkut ja sukat. Sekopäinen, sanoi olevansa eliittisotilaan missiolla Santahaminasta, vastasi käskyihin esim. nousta ylös "Jees söör määm söör!!!", ei voinut kertoa nimeään, koska silloin olisi tullut "nappi otsaan molemmille", ei tiennyt missä oli. Jälleen kerran ei ollut kännykkää mukana (Sisareni on omaansa oppinut jo pitämään mukana, sillä tällaiset tapahtumat eivät tuon kuppilan läheisyydessä ole mitenkään tavattomia), joten yritin pysäyttää ohiajavia autoja, jotta heidän avullaan voisi soittaa apua. kolme autoa ajoi ohi; ainutkaan ei pysähtynyt vaikka kuinka huidoin ja huhuilin apua, osoittaen nuorta miestä. Yksi hidasti hetkeksi, sitten kiihdytti ja ajoi pois.
Lähdin opastamaan miestä tuohon kuppilaan, ajattelin, että sinne miehen saisi lämpimään ja sieltä saisin soitettua apua. Ei pienintäkään mahdollisuutta: mies oli sieltä heitetty ulos ja kun yritin sanoa, että on täysin sekaisin, tarvitsee apua, eikä minulla ole kännykkää mukana, oli vastaus "soita poliisit" ja ravintolan ovi vedettiin kiinni - johtajan (oletan, sillä hänet portsari haki paikalle) toimesta.
Lopulta ei muu auttanut kuin lähteä luotsaamaan nuorta miestä kylmässä sateessa ja vähissä vaatteissa sisareni kotirappuun, jonne pääsimme vähän ajan päästä. Sisareni toi minulle puhelimen ja soitin apua. Apua odotellessa, miehen harhaisten puheiden seasta kävi ilmi, että hän on 2- ja 4-vuotiaiden tyttölasten isä.
Aloitin tämän viestin otsikolla: välinpitämättömyys ei maksa mitään. Ja näinhän se on: ei sille, joka on välinpitämätön, mutta pahimmassa tapauksessa se olisi eilen voinut maksaa näiden pienten tyttöjen isän hengen.
Kerta toisensa jälkeen petyn tähän maailmaan ja olen surullinen, olen vihainen, jos suoraan sanon: hyi! HYI. Inhottavia ihmisiä. Inhottavia. Tuo ravintola: ovatko sen asiakkaat ihmisen arvoisia vain niin kauan kuin heillä on rahaa? Missä on ravintolan vastuu: viinaa kyllä tarjoillaan siihen asti, että ihmiset menevät tähän kuntoon, mutta sitten kun ovat tässä kunnossa, heitetään kirjaimellisesti hengen uhalla ulos? Nämä ohiajajat: pelkäsivätkö että usutan koirani autonsa kimppuun? Keskellä tietä kaatosateessa seisoo mies t-paidassa ja nainen koirien kanssa juoksee auton perään huitoen käsillään, eikö missään vaiheessa mietityttänyt 'mahtaako tarvita apua?'. Höpö, höpö, eihän siinä toki kukaan apua tarvinnut, mitä nyt iltajumppaa oli klo 2 yöllä keskellä tietä suorittamassa.
Olen todella, todella pettynyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Oletko siis sitä mieltä että:
-Ravintolan tulee hoitaa itsensä tolkuttomaan kuntoon juoneet henkilöt kotiin omalla kustannuksellaan?
-Ravintolaan tulee aina päästää sisään myös ilmiselvästi totaalisen sekaisin olevat yksilöt ja ottaa vastuu heidän tekemisistään?
-Autoilijoiden tulee aina pysähtyä pimeällä ottamaan kyytiin kaikki kadulla toikkaroivat jotka yrittävät heidät pysäyttää?
-Ravintolasta ei saa poistaa väkivaltaisesti käyttäytyviä humalaisia?