Sananlaskut 6:16-19
"Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
ylpeitä silmiä,
valheellista kieltä,
käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
sydäntä, joka häijyjä juonia miettii,
jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
väärää todistajaa, joka valheita puhuu,
ja riidan rakentajaa veljesten kesken."
Raamatun merkitys ja arvo on mittaamaton jo sillä perusteella,
että sieltä löytyy iäti kestäviä ohjeita hyvää elämää varten.
Kaikkein kallisarvoisinta ja keskeisintä Raamatussa on
- siitä ei ole epäilystäkään - pelastuksen evankeliumi Jeesuksessa!
Yllä olevissa Sananlaskujen jakeissa on suoraviivaisesti kerrottuja
suuntamerkkejä sille, ettei joutuisi tekemisiin Jumalan vihan kanssa.
Jos on jumalattomalla ihmisellä 'pullat huonosti uunissa', niin sitäkin
turvallisempaa on sen elämä, joka pyrkii vanhurskauteen:
Sananlaskut 15:9
"Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta
joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa."
Jumalan rakkaus ja armo on täydellisesti ilmestynyt Hänen Pojassaan,
joka uhrikuolemallaan lunasti ja vapautti meidät syntiemme kirouksesta.
Kaikesta huolimatta tien pitää kaitana se, että Jeesus ei tullut
kirjoituksia kumoamaan, ei tullut, vaikka Hän syntien sovittaja onkin.
Eikö tiellä kulkevan pidä armahdettunakin - ja armahdettuna pysyäkseen -
ottaa vaarin Raamatun ilmoittamista tien viitoista ja vaaran merkeistä?
Vai onko asia paremminkin sillä tavalla, että Jeesus teki kaiken puolestamme
ja nyt me onnen pekat saamme lekotella täydessä huilissa?
"Näitä kuutta Herra vihaa, ja seitsemää hänen sielunsa kauhistuu:
ylpeitä silmiä,
valheellista kieltä,
käsiä, jotka vuodattavat viatonta verta,
sydäntä, joka häijyjä juonia miettii,
jalkoja, jotka kiiruusti juoksevat pahaan,
väärää todistajaa, joka valheita puhuu,
ja riidan rakentajaa veljesten kesken."
Raamatun merkitys ja arvo on mittaamaton jo sillä perusteella,
että sieltä löytyy iäti kestäviä ohjeita hyvää elämää varten.
Kaikkein kallisarvoisinta ja keskeisintä Raamatussa on
- siitä ei ole epäilystäkään - pelastuksen evankeliumi Jeesuksessa!
Yllä olevissa Sananlaskujen jakeissa on suoraviivaisesti kerrottuja
suuntamerkkejä sille, ettei joutuisi tekemisiin Jumalan vihan kanssa.
Jos on jumalattomalla ihmisellä 'pullat huonosti uunissa', niin sitäkin
turvallisempaa on sen elämä, joka pyrkii vanhurskauteen:
Sananlaskut 15:9
"Jumalattoman tie on Herralle kauhistus, mutta
joka vanhurskauteen pyrkii, sitä hän rakastaa."
Jumalan rakkaus ja armo on täydellisesti ilmestynyt Hänen Pojassaan,
joka uhrikuolemallaan lunasti ja vapautti meidät syntiemme kirouksesta.
Kaikesta huolimatta tien pitää kaitana se, että Jeesus ei tullut
kirjoituksia kumoamaan, ei tullut, vaikka Hän syntien sovittaja onkin.
Eikö tiellä kulkevan pidä armahdettunakin - ja armahdettuna pysyäkseen -
ottaa vaarin Raamatun ilmoittamista tien viitoista ja vaaran merkeistä?
Vai onko asia paremminkin sillä tavalla, että Jeesus teki kaiken puolestamme
ja nyt me onnen pekat saamme lekotella täydessä huilissa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joita raamatusta tulisi löytää, on niitä jotka varoittavat ettei tule enää antaa sitoa itseään orjuuden siteisiin ja sen kaltaiset. Sieltä ei tule löytää käskyjä ett lue raamattua 10 lukua päivässä ja tunti rukousta, sun muuta.
Tämän päivän ongelma on juuri siinä, että oltaisiin koko ajan tekemässä, vaatimukset ajaa (se on oikea kansan tauti, katsokaa masentuneiden määrää), mutta ei olla ensin päästy siihen todelliseen lepoon, josta sitten kyllä kumpuaa teot.
Teotkaan ei aina tarkoita liikkumista paikasta toiseen. Joskus se voi olla neljän seinän sisällä pysähtymistä ja kuuntelemista. Viuhtomisen määrä ei takaa laatua.
Ihmisen liha on usein se, joka, syyllistämisen kautta tahtoo juosta, suorittaa.
Tällainen suorittava raamatunlukija tai rukoilija tai tekijä, ei ole oikeista vaikuttimista liikkeellä, eikä Hänen katseensa ole Kristuksessa, siksi on sellaisia totuuden torven toitottajia, jotka näkevät vain kirjaimen ja saavat taakkaa taakan päälle. Sitten sitä samaa orjuutta tuputetaan muille.
Tottakai raamatun kirjoitukset ovat hyviä, oikein luettuna, tulkittuna. Kaikki lakihenkinen toitotus on seurausta väärästä lukemisesta, tulkitsemisesta.
Raamattu puhuu Kristuksesta, Hänet sieltä tulee löytää joka kirjoituksesta, tai muuten kasaa taakkoja vaan omille harteilleen:
Joh 5:38 eikä teillä ole hänen sanaansa teissä pysyväisenä; sillä te ette usko sitä, jonka hän on lähettänyt.
Joh 5:39 Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta;
Kristus on se, jossa kaikki kirjoitukset on toteutuneena ja Hän elää elämäänsä meissä aina enenevässä määrin kasvun kautta. Se ei ole meidän elämäämme, vaan Hänen.
Ajatellaan, että olisi kirja, joka kertoisi sinun olemuksestasi ja ominaisuuksistasi. Toinen ihminen lukee sen ja ajattelee sitten, että näin hänen tulee olla.
Se olisi vaikeaa ja suorastaan mahdotonta, täydellisesti toteuttaa. Mutta sinulle, josta kirja kertoo, se on täysin luonnollista olemista, se ei vaadi sitä että sinä luet kirjasta millainen sinun tulisi olla.
Jos nyt kuitenkin uskoisit, että sinun pitää lukea sieltä miten olla ja YRITTÄISIT olla sen mukaan oma itsesi, kuolisi se mikä oli luonnollista olemista, vaikka se ulospäin saattaisi näyttää oikealta, niin sisällä ei ole luonnollisuuden tuomaa lepoa.
Minä, ei ole se josta raamatussa kerrotaan, enkä koskaan siksi muutu. Mutta Hän joka on se, asuu minussa ja elää elämäänsä luonnollisesti kauttani.
Tässä valossa raamatun lukemisesta ei tule enää taakkojen sälyttämistä omille harteilleni, vaan ymmärrän että sellainen on Hän, joka minussa elää elämäänsä, ja se minun vanha minäni on kuollut.
Ja kun kuitenkin näen, että on asioita joita ei tulisi olla, ymmärrän että se on se vanha minä ja että sen tekoja vielä näkyy, siksi että olen vielä jollain tavalla lain alla, ehkä se on vielä tiedostamattomassa.
Ja siitä vapautuminen kasvun kautta tapahtuu VAIN ARMON avulla, ei koskaan käskyjen.
Vaikka sitä syntiä tulisi kuinka paljon, sen ei tarvitse meitä tippaakaan hätkäyttää, sillä se asia on jo käsitelty ristillä ja missä synti on suureksi tullut, siinä armo on ylenpalttinen.
Sillä ristillä olit myös sinä Et pysty kahteen kertaan maksamaan sitä, minkä Kristus jo kerran maksoi.
Armo on jo Kristuksessa kaiken kattanut, ei tarvitse enää kituuttaa "armonkerjäläisenä". Tietysti se ei ole samaa, kuin ajatella, että Jumalan tahto on, että minä tarkoituksellisesti yritän pysyä synnissä koko lopun elämäni, että armo olisi mahdollsimman suuri.
Ei, mutta se ei myöskään ole sitä että minä itse yritän jostain päästä irti. Vaan: katselemalla Häntä me muutumme Hänen kuvansa kaltaisiksi. Me emme enää katso synteihin, vaan Kristukseen, silloin ei koskaan tarvitse jäädä tuskailemaan katumusharjoituksiin.
Kyse ei ole enää polvistumisesta Jumalan eteen ja rukoilla syntejään anteeksi, vaan kun kompastun, niin jatkan matkaa kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut.
Kaikki huomio mikä kiinnittyy kaatumisiin, on vain saatana, joka yrittää saada sinut jäämään katsomaan itseesi, näin hän saa sinut katsomaan pois Kristuksesta ja sinä koet ahdistusta, koska uskoit että sinun tulee jotenkin olla "korvausvelvollinen" synnistäsi.
Mutta kun kaikki on jo maksettu, ei ole enää mitään korvattavaa, ei ole enää mitään mitä voisit tehdä, katso yksin Kristukseen.
Jos nyt olisi niin, että se on se raamattu, kirja, niin mitä tässä enää ketään siitä yrittää mitään selittää. Jaetaan vaan kaikille raamattu ja sillä hyvä.
Nyt on kuitenkin niin että ihmisen järki ja raamattu ei ole se oikea lähtökohta, siitä seuraa vaan kaikenlaista hajaannusta ja erilaisia oppeja. Tästähän on osoituksena myös niin monet kuppikunnat.
Vain Pyhän Hengen kautta aukeaa kirjoituksetkin oikein, ei ihmisen järjen avulla.
Sanoohan itse Jeesus että: Itsestäni en voi mitään tehdä. Tässä Hän puhuu ihmisen poikana.
Tässä vielä linkki, jossa hyvää luettavaa armosta:
http://kotisivukone.fi/files/evankeliumi.kotisivukone.com/ln_2_2007web.pdf
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!',
pääse taivasten valtakuntaan, vaan se,
joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
Matt. 7:21
Teit mielenkiintoisen kirjoituksen, Timo_L!
Tuossa ylläolevassa jakeessa on kommenttia sinun viestiisi,
jossa toit - periaatteessa aivan oikein - esille armon merkitystä ja painoarvoa.
Korostat mielestäni liian yksipuolisesti armoa kuuliaisuuden kustannuksella.
Armolla on kyllä keskeinen ja perustava merkitys pelastumisessamme.
Mutta, armon tulee kasvattaa meitä hylkäämään maailmalliset himomme.
Armo ei ole automaatio, jolla me muutumme Kristuksen kaltaisiksi.
Tarvitaan myös taistelua syntiä vastaan, oman tahtomme taivuttamista siten,
että panemme pois valheen, vihan ja pahuuden kuolettamalla vanhan ihmisen.
Kol. 3:5-8
Ef. 4:22
Gal. 5:24
Armoa painottavaa opetusta on vaikea torjua; niin kristillisen oikealta se kuulostaa.
Kuitenkin - jos vaellus on pelkkää armossa kylpemistä ja köllöttelyä kuten
'ahtaanportin läpäisseet valitut' tällä palstalla ovat asian ilmaisseet,
joudumme todella tekemään kysymyksen: missä ovat ahdistukset ja taistelut,
joista Sana meille puhuu.
Heb. 12:4,5
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa,
taistellessanne syntiä vastaan,
ja te olette unhottaneet kehoituksen, joka puhuu teille niinkuin lapsille:
"Poikani, älä pidä halpana Herran kuritusta,
äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee;"
Jaak. 1:2
"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,"
Ef. 6:13
"Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu,
voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne
pysyä pystyssä."
PS.
Kuuluuko Peter Youngren samaan toronto-karismaattiseen suuntaukseen,
jota mm. Benny Hinn edustaa USA:ssa?
Loputtomaan vääntelyyn ja kääntelyyn. Koskaan ei päästä perille, kun järki haluaa kaiken lokeroida, kaiken hallita. Ei haluta jäädä Kristuksen uskon varaan.
Asia olisi helppoa ja yksinkertaista, kun vaan otetaan vastaan Jeesus kaikkena.
Mutta saatanan tahto on aina ottaa Jumalan paikka ja orjuuttaa ihminen.
Tie alkaa Kristuksessa, ja jatkuu Hänessä ja päättyy Häneen.
Ihminen tahtoo tehdä mutkia suoraan tiehen, tarkemmin ottaen saatana.
Yritän ottaa kohta kohdalta noita sinun ajatuksiasi:
Otit aluksi raamatunkohdan:
"Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!',
pääse taivasten valtakuntaan, vaan se,
joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon."
Matt. 7:21
Taivaallisen Isän tahtoa ei ole kukaan tehnyt, eikä tule tekemään , muuta kuin Jeesus Kristus, Jumalan ainokainen Poika.
Hän on ainoa, joka Jumalalle kelpaa ja me kelpaamme vain Hänessä. On aivan turha yrittääkkään olla otollinen Jumalalle, voi vain pysyä Kristuksessa ja Hänet on Jumala tunnustanut, eikä ketään muuta tulla koskaan tunnustamaan.
Ei voi korostaa armoa liiaksi, sillä armo se on, joka meitä kasvattaa hylkäämään maailmalliset himot. Jos sen korvaa käskyilla, vaatimuksilla tai odotuksilla ihmiseltä itseltään, se ei enää ole armoa, vaan se on armon Hengen pilkkaamista.
Missä Herran Henki on siinä on vapaus.
Taistelusta syntiä vastaan:
Taistelu tulee juuri tässä, kun täälläkin kirjoitetaan ja yritetään tehdä Jumalan täydellinen armo turhaksi, halvaksi, aivan kuin se ei riittäisi. Tämä ei ole taistelua lihaa eikä verta vastaan, vaan henkivaltoja vastaan. Taistelua käydään ihmisen sisällä:
Heb 4:11 Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä.
Heb 4:12 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
Tässäkin ahkeroiminen on ahkeroimista päästä lepoon. Vastustaja yrittää meiltä juuri tämän levon viedä, sillä vain levossa oleva ihminen voi tehdä aitoja tekoja, jotka ei lähde lihallisesta mielestä, joka haluaa vain orjuuttaa.
Lepo ei tarkoita nyt sitten fyysistä löhöilemistä, mutta voi se sitäkin olla.
Tekoja ei ole ellei ole lepoa, siinä suhteessa kuin on lepoa, on myös tekoja.
Kun raamattu puhuu meille taisteluista, se tarkoittaa aina taistelua vapauden puolesta orjuuttajaa vastaan. Se käydään hengen maailmoissa. Selkeämmin sanottuna voi sanoa että ajatuksissa. Saatana syöttää valheellisia ajatuksia (myös toisten ihmisten kautta) saadakseen ihmisen orjuutettua, alistettua. Ihminen pitäytyy totuudessa että hän on vapaa, eikä usko saatanan valheita.
Kun ihminen uudestisyntyy, ei kaikki ole "sillä sipuli", vaan sitten vapauden valossa, tunnossa ihminen alkaa näkemään ja kokemaan ja tunnistamaan saatanan yritykset viedä lepo, kaikenlaisilla valheilla; että pitää parannella itseään tai tehdä sitä tai tätä. Jos tämä lepo puuttuu, niin on turha odottaa mitään tekoja, muita kuin ihmisponnisteluita; orjan tekoja.
Kaikki on kyllä valmista Jumalan puolelta, mutta vasta meidän uskomme tekee sen todeksi meille. Uskolla en tarkoita jotain pinnistelevää uskoa, vaan uskoa siihen, että kaikki on valmista, ja lepoa siinä. Uskoa siihen, että kun Jeesus huusi: "se on täytetty!" niin se ei tarkoittanut että: "se on puolillaan!" ja nyt ihmisen tarvitsee paikata se puoliksi jäänyt työ. EI!!!
Jos Jeesuksesta ei tule ihmiselle kaikki kaikessa, niin Hän ei pääse lepoon. Hänen tuntemisensa kautta lisääntyy armo ja rauha.
Kun ihminen täyttyy tästä,se vuotaa yli muihin.
Se ei jätä ihmiselle mitään kohtaa, laittaa sormensa siihen ja sanoa että tämän minä tein.
Usko pois myös se, että ahdistukset ja kauhut ja pelot on minulle tuttuja. Olen käynyt helvetin pohjalla lakiuskoni (se tarkoittaa kaikkea sitä mitä luen raamatusta ja uskon että MINUN tulee noudattaa) kanssa.
Ahdistusten tarkoitus on saada aikaan meissä kärsivällisyyttä ja se miksi ihminen kokee ahdistusta on, että hän on kärsimätön, on juuri lain alla, joka hänen sisällään vaatii, eikä anna lepoa.
Minulla on täällä toinen kirjoitus jossa olen kirjoittanut enemmän aiheesta "ahdistuksesta vapauteen", en siitä enempää ala tässä.
PS: En tarkemmin tiedä mihin Peter Youngren kuuluu, eikä se ollut pointtini, vaan yksinkertaisesti se kirjoitus joka oli siinä linkissä armosta.
En tunne kenenkään toisen ihmisen elämää läpikotaisin, mutta tuohon kirjoitukseen yhdyn. Eli minusta on turha tehdä syntipukkia, jos Peter Youngren jossain hairahtaa, vaikka kyllä niiden videoiden perusteella joita olen netistä löytänyt, on hän mielestäni terveimmällä pohjalla kuin ketään aikaisemmin kuulemani julistaja.
PS 2 : Kaikki nämäkin taistelut mitä täällä sivuilla käydään, lähtee samasta orjuuttajasta, joka kovasti yrittää saada ihmisiä pauloihinsa järkeilemällä, kun ei ole riittänyt Kristus, vaan on tarvinnut lähteä kyhäilemään omia uskonkappaleita. Jeesus olisi vastaus tähän ongelmaan, Ei olisi enää opinkappaleita, muuta kuin Jeesus kaikki kaikessa, tässä Hengessä ei olisi riitaa toinen toisensa kanssa, vaan kaikki olisi yhtä ja samaa Henkeä.
PS 3: Armo on "automaatio", se on ansaitsematonta, eli ei vaadi mitään.
Sanoit että tarvitaan taistelua panna pois valheellisuus, viha, pahuus.
Ne kaikki saa laki aikaan. Eli niitä ei koskaan laiteta pois käskyilla, eikä vaatimuksilla.
Vain armo saa aikaan muutoksen, en tarkoita että me muuttuisimme paremmiksi, vaan armo on siinä, että Kristus meissä on se parempi, kun vain annamme Hänelle tilaa lopettamalla omat yrittämiset.
Uskon vaellus on jatkuvaa luottamista Häneen. Jos se olisi jotain mitä me voisimme saavuttaa, niin me unohtaisimme hyvin nopeasti Hänet. Mutta nyt me tarvitsemme Häntä joka päivä ja joka hetki, sillä Hän on meidän kaikki kaikessa.
Heb. 10:36
"Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä,
tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne
sen, mikä luvattu on"
Kuulostat turhautuneelta ja otat karskisti esille jopa saatanan tahdon
ja valitat 'loputonta vääntelyä ja kääntelyä, koskaan ei päästä perille,
kun järki haluaa kaiken lokeroida'.
Emme silti välttämättä ole kaukana ajatuksinemme; luehan tuo Heb. 10:36.
Jos nimittäin olisimme kilpailemassa 'kahden lajin ottelussa' 1. Kristus & 2. Teot,
niin en uskoisi häviäväni sinulle kummassakaan lajissa. Ensin laji 1:
Kristus on minulle elämä, tiedät Gal. 2:19-20. Siinä on minun 'agendani' ja toivoni.
Minussa, se on minun lihassani, ei todella asu MITÄÄN hyvää.
Lihan puolesta en voi tehdä ainuttakaan Jumalalle kelpaavaa tekoa.
Fraseologiaa voi olla monelle, mutta ei minulle, kun tunnustan Ef. 2:10 sanat.
Minä olen Hänen tekonsa, luotu Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten.
Tutkaile se jae kokonaisuudessaan; siinä on paljon puhuva sisältö!
En siis halua hävitä sinulle edellä mainitsemassani 1. lajissa (Kristuksen osuus).
Siirrytään 2. lajiin, joka on Teot.
Tosiasiassa nuo kilpalajit ovat hyvin rinnakkaisia; etten sanoisi samanaikaisia.
Edellähän (Ef. 2:10) jo olivat esillä Jumalan edeltä päin valmistamat teot.
ME olemme Jumalan tekoja; meidän tulee vaeltaa JUMALAN valmistamissa teoissa.
Eipä siihen jää sijaa omille hurskaille teoille, joita sinä syystäkin kammoat!
Tunnet Jaakobin melko ankaran argumentaation teoista, sekin on voitava hyväksyä:
"Mutta tahdotko tietää, sinä turha ihminen, että usko ilman tekoja on voimaton?"
Jaak. 2:20
Ethän halua Timo_L hävitä minulle tässä toisessakaan kilpalajissa!
Usko ilman tekoja on voimaton. Mistä me sitten saamme tarvittavan voiman?
Voima tekoihin ei tule minulta itseltäni, vaan se tulee YKSIN Jumalalta.
Niitataan vielä kerran varmuuden vuoksi se perusta: teot EIVÄT pelasta.
Armosta, armosta ja VAIN ARMOSTA me pelastumme, uskon kautta.
1.Tim. 5:25
"samoin myös HYVÄT TEOT ovat ilmeiset, eivätkä nekään,
jotka eivät ole ilmeisiä, voi salassa pysyä."
2.Tess. 1:11
"Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne,
että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi
ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään
ja teidän USKONNE TEOT,"
Yhdyn kirjoitukseesi :)
Tarkoitus ei ole kilpailla, siinä mielessä että olisin jotakuta ihmistä vastaan, olen vain Kristuksen puolella, sillä tiedän ja tunnen Hänet, joka vain pystyi ja pystyy antamaan rauhan sydämeeni, siksi en tahdo, enkä pysty pitämään kynttilää vakan alla :)
Olen iloinen, että Hän on sinun tekosi. Sinulla on lepo kaikissa töissäsi. Tätä tahdon jokaiselle.
Tätä Jumala tahtoo.
Jos sallit pienen jatkon tuohon sinun, jo hyvään kirjoitukseen:
2.Tess. 1:11
"Sitä varten me aina rukoilemmekin teidän puolestanne,
että meidän Jumalamme katsoisi teidät kutsumisensa arvoisiksi
ja voimallisesti saattaisi täydelliseksi kaiken teidän halunne hyvään
ja teidän USKONNE TEOT,"
Täydelliseksi saatettu halu hyvään ja uskon tekoihin tulee kärsivällisyyden kautta ja jos ihminen on eksynyt pois kärsivällisyydestä, hän on silloin liikkeellä omassa voimassa.
Jas 1:2 Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,
Jas 1:3 tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.
Jas 1:4 Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.
vertaa:
Rom 5:3 Eikä ainoastaan se, vaan meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä,
Rom 5:4 mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa;
Rom 5:5 mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.
Paavali puhuu samasta myös tässä:
2Co 12:10 Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
Uudestisyntynyt ihminen, joka lähtee oman voiman tielle - hätäilee, kiirehtii - kokee ahdistusta, tämä ahdistus saa aikaan heikkoutta ja se heikkous kärsivällisyyttä. Tässä kärsivällisyydessä sitten syntyy täydelliset teot.
Tätä voidaan myös sanoa Herran kuritukseksi:
Heb 12:6 sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa".
Jumalan nimi ei muuten ole turhaan "Minä Olen"
se kertoo, ainakin minulle, ehkä parhaiten, missä Jumala on ja tätä vasten ymmärtää myös kärsivällisyyden merkityksen:
Hänen nimensä ei ole Minä Olin tai "Minä tulen olemaan". Jumalan voi löytää vain tässä ja nyt, Hänessä voi pysyä vain tässä ja nyt, tätä samaa puhuu myös kärsivällisyys: tämän hetken hyväksyminen, ilman vetoa johonkin muualle.
Ja kun se nimi on "Minä Olen", on se kuin avoin valtakirja jonka perään voin laittaa tarpeeni ja Hän ON tarpeitteni täyttymys.
Toivottavasti et ota kirjoituksiani niin, että yrittäisin sinua opettaa, sinulla tuntuu olevan tieto itselläsi ja Hänen Henkensä on paras ja ainoa opettaja.
Kirjoitan näitä vain siksi, että täällä on monta lukijaa ja tahdon vain osaltani pitää evankeliumin kirkasta valoa yllä, täällä olevien monien negatiivisten kirjoitusten joukossa, sillä tiedän että on monta heikkoa, joita lakiuskonto on saanut repiä, jotka tarvitsevat armon täydelliseen hoivaan pääsyä, ilman yhtään vaatimusta, kuin pieni lapsi, joka ei vielä "tuota" mitään tekoja, vaan vain huutaa omaa tarvettaan :)
1.Kor. 1:10
"Mutta minä kehoitan teitä, veljet,
meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen,
että kaikki olisitte puheessa yksimieliset
ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne,
vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus."
Oli hyvää ja rakentavaa kuulla, että olet samaa mieltä siitä mitä kirjoitin!
Erimielisyyttä ja riitaisuuksia tällä palstalla näkee paljon enemmän kuin sopua.
Ylläolevalla kehotuksella Paavali osoittaa, miten arvokas asia yksimielisyys on.
Jeesuksen opetuslasten ja seuraajien paras tuntomerkki on Sanan mukaan
keskinäinen rakkaus.
"Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni,
jos teillä on keskinäinen rakkaus."
Joh. 13:35
Kirjoitit:
>>Toivottavasti et ota kirjoituksiani niin, että yrittäisin
sinua opettaa, sinulla tuntuu olevan tieto itselläsi
ja Hänen Henkensä on paras ja ainoa opettaja.>Kirjoitan näitä vain siksi, että täällä on monta lukijaa ja
tahdon vain osaltani pitää evankeliumin kirkasta valoa yllä,
täällä olevien monien negatiivisten kirjoitusten joukossa,
sillä tiedän että on monta heikkoa, joita lakiuskonto on saanut repiä,
jotka tarvitsevat armon täydelliseen hoivaan pääsyä,
ilman yhtään vaatimusta, kuin pieni lapsi, joka ei vielä "tuota" mitään tekoja,
vaan vain huutaa omaa tarvettaan :)
Hyviä ja tosia puhelet.