tässä EDNOS:in oireet:
1. Ei vastaa anoreksian, bulimian tai muun tunnetun syömishäiriön tarkkaa kuvaa
2. Syöminen ja ruokaan liittyvät tuntemukset ovat häiriintyneet
3. Henkilö saattaa esim. vuoroin paastota, ahmia tai syödä aivan normaalisti
4. Fyysiset perusteet eivät sovi mihinkään tunnettuun syömishäiriöön
mulla on siis EDNOS (Eating Disorder Not Otherwise Specified)
Olen ollut ylipainonen ja alipainonen. Olen nyt 22v 168/65 mutta olen käynyt molemmissa ääripäissä: vuonna 2004 olin 168/96 ja 2007 olin 168/56
välillä ahmin ihan hulluna. syön ihan kaikkea (voita suoraan rasiasta, jäätelöä litroittain, suklaakastiketta lusikalla) siis ihan mitä vain ja todella isoja määriä. Sitten joskus voin olla 1-4 vkoa alle 900kcal/pvä. Haluan olla laiha, vihaan ulkonäköäni ja mun läskejä. Olen niin lihava ja ruma. Tiedän todella paljon ruuasta, laihdutuksesta ja kaloreista. Olen itse kaiken oppinut. Joskus katson kun muut ihmiset syö ja ajattelen/lasken päässäni "ton annoksessa on 563 kcal.." En osaa syödä normaalisti, saattaa vaihdella ihan päivittäin, en syö mitään tai sit ahmin.
onko muita joilla on samanlaisia ongelmia?
EDNOS
49
9784
Vastaukset
- ...
mul on aika samanlaist...Tosin tällä hetkellä ahmiminen tulee ainakin kerran viikossa. Olen suht tyytyväinen itseeni paitsi ahmimisen jälkeen. Tavoite on pysyä normaalipainoisena eikä mitenkään laihduttaa. Tällä hetkellä 73/173. En koskaan oksenna yms. Liikunnalla yritän pitää itseäni normaalipainoisena.
Onko kenelläkään sellaista, että vaikka söisi ihan normaalisti niin on silti kauhea nälkä. Samanlainen kuin paastoaisi. Itselläni on mmelkein aina nälkä , mutta en usko että se on oikeaa nälkää vaan tunnenälkää. Siksi välillä ahminkin. Että tulisin täyteen. Täysinäisenä yleensä turvallinen olo. Ihan hullua.- rose82
Molemmissa ääripäissä oon käyny, alin paino ikinä mulla 40kg ja korkein 95kg ja pituutta siis 163cm.
Nykysin paino normaalissa lukemissa (n. 61kg), saattaa olla että se on kuitenkin noussut syömisistäni. Ajattelen lähes kaiken aikaa ruokaa ja mitä voin seuraavaksi syödä ja kuinka paljon tai vähän, riippuu päivästä.
Toisaalta rakastan ruokaa ja sen syömistä, mutta kuitenkin osa musta vihaa sitä, kun en kuitenkaan haluaisi lihoa.
En muista aikaa jolloinka en olisi itseäni vihannut enemmän tai vähemmän ja tällä ajoittaisella mässäämisellä yritän työntää niitä ikäviä ajatuksia mielestäni edes hetkeksi pois.
Tänä vuonna oon oksentanu yhen kerran ja senkin kerran suunnittelin, yritän nyt kuitenkin jättää tuon homman kokonaan alkuunsa, kun en halua että siitä koitus mitään haittaa terveydelleni.
Sitä tietää että juuri se kultainen keskitie olisi kaikista paras vaihtoehto, mutta kuitenkin se tuntuu joskus niin mahdottomalta, varsinkin nyt ja tiedä sitten tulevaisuudesta.
- minä myös
Olen 22v ja mitat nyt 165/68. Viime kesän alussa painoa oli meilkein 83 ja vain muutama vuosi sitten painoa oli alle 40 ja olin kuolla anoreksiaan.
Koko elämäni olen kärsinyt syömishäiriöistä. Ala-asteella minua kiusattiin ja ahmin usein kaapit tyhjäksi ja ostin vähillä rahoillani karkkia koulun jälkeen ja söin ne matkalla kotiin. Yläasteella mukaan tuli oksentaminen ja kävin terapiassa ja punnituksissa bulimian takia. Vasta lukiossa, kun terveellinen laihdutus muuttui nälkään näänntymiseksi olivat kaikki huolissaan. Sen jälkeen "toivuin" ja aloin syödä eikä siitä syömisestä tullut loppua ja lopulta lakoivat oksentaminen ja laksatiivien käyttö.
Nyt kärsin syömihäiriöstäni yksin eikä se edes näy päälle päin. Kaikki se paska on päässäni enkä tiedä miten hoitaa itseäni. Jos en ahmi niin paastoan. Haluan vain olla terve, normaalipainoinen nuori nainen. - sairaudelleni
Olen useita vuosia tiennyt sairastavani syömishäiriötä/syömishäiriöitä. Välillä olen ollut kuin anorektikko, välillä bulimikko toisinaan toimin kuin BEDiä sairastava ja useimmiten olen kuin ortoreksiaa sairastava. Lääkärissä en ole koskaan käynyt mutta ravintoneuvojalla kylläkin... mutta hän ei ole koskaan nähnyt sairautta ongelmieni taustalla.
Painoin vuoden 2005 alussa n. 84kg, laihduin samana vuonna hurjaa vauhtia ja jo saman vuoden keväällä painoin n. 55kg, kyseisen vuoden syksyllä paino lähti jo nousuun. Se nousi viime vuoden syksyyn mennessä n. 95 kiloon ja siitä olen nyt pudottanut n. 12kg ja suunta on tuskaillen alaspäin edelleen. Ennen tuota vuoden 2005 painonheiluntaa olin jo ennenkin laihduttanut n. 20 kg kerrallaan ja lihonnut samoja määriä. Ikää minulla on 24 vuotta, joten ikään nähden olen sahaillut isoilla kilomäärillä edestakaisin ja kroppani on kaukana 24 vuotiaan kropasta.
Kun ahmintakausi on meneillään niin minäkin syön ihan mitä vaan, ihan milloin vaan, ihan mitä määriä vaan... Sitten kun on "laihdutuskausi" meneillään niin saatan elää kuukausia reilusti alle 1000kcal/päivä, useimmiten syön tällöin vaan yhden ruoan päivällä, en muuta koko päivänä... toisinaan paastoan täysin syömättä. Osaan myös laskea kaloreita hyvin tarkkaan ja tiedän suurimman osan kalorimäärät. Ravintotietous ja terveelliset elämäntavat on hyvin hallussa itseopiskelun ja koulutuksen myötä, joten epäterveellinen syömiseni ei riipu tiedon puutteesta.... Itseeni en koskaan ole tyytyväinen, vaikka painoin joitakin vuosia sitten sen 55kg, niin silti olin mielestäni liian lihava enkä kehdannut näyttäytyä esim. uimapuvussa. Ongelmia siis riittää vaikka kuinka, mutta koen että meitä ns. normaalipainoisia ja ylipainoisia ei nähdä syömishäiriöisinä ja apua on todella vaikea saada. Ravintoneuvojani (terveydenhoitaja) on sanonut että minunlaiseni ei tarvitse ravintoterapeutin/lääkärin apua... ai eikö? itse olen eri mieltä ja ammattitaitoista apua lähtisin hakemaan jos vaan uskaltaisin tai osaisin tms....
Voimia sinulle alkuperäinen kirjoittaja, painit selkeästi samanlaisten ongelmien kanssa kuin minä. Voikun olisi lähellä joku tuollainen kaveri joka kärsii samasta niin saisi yhdessä lähteä taistelemaan tätä kamaluutta vastaan...- alkuperäinen. . .
Jos joku haluaa vaihtaa ajatuksia tai muuten vaa saada tukea tai kannustusta vaikeina hetkinä niin lisätkää meseen tai mailatkaa: [email protected]
mua ainakin helpottaa jos pääsisin vaikka meseen juttelemaan jollekin (toiselle EDNOS:sta kärsivälle) kun ahmimiskohtaus uhkaa.
- viime vuonna
Sama ongelma oli minulla viime vuonna. Yhtenä päivänä saatoin vetää naamaan kaikkea, mitä kaapista löytyy. Seuraavaksi syömiset olivat sitä luokkaa, että koulussa pienen pieni annos kouluruokaa, kotona purkki ananasta ja kenties jotain muuta. Kaloreita huimat 600 kcal.
Kesällä tilanne sitten muuttui, ja e-pillerit aloitettuani en enää ole pystynyt kontrolloimaan syömistäni ollenkaan. Paino on noussut vuodessa 14 kg siitä, kuin mitä painoin laihimmillani (165/48).
Nyt olen iloinen -eilen illalla keksin keinon saada syömiseni kuriin. Jos alkaa oikein pahasti himottaa ruoka, laitan oveni lukkoon ja heivaan avaimen oven toiselle puolelle. Äitini (tai isäni) saa sitten päästää minut seuraavaan määrättyyn aikaan ulos huoneestani, jolloin saan syödä tietyn ruokamäärän.
Nyt olen onnistunut pitämään aamun niin, etten ole syönyt vielä mitään. Kolmelta on ruoka-aika. Nyt kun vielä saisin pidettyä tämän koko loppupäivän, ja viikon tästä eteenpäin. Silloin himo on ehkä jo hieman laantunut (usein se ensimmäinen viikko on vaikein), ja pystyn kontrolloimaan syömisiäni jo paremmin, ja täten pystyn muuttamaan elämäntapani terveellisiksi.- Onneton Syöjätär****
VIHDOIN SAIN NIMEN SAIRAUDELLENI!!!!!!!!!!!
Mä olen nyt normaalipainoinen, mutta molemmat ääripäät käyty. Olen 163/58 ja tyytyväinen painooni...Ongelma on saada se pysymään näin. olen painanut laihimmillani 45 ja raskauden jälkeen huimat 90...Laihdutin raskauden jälkeen 32 kiloa ja haluaisin pysyä tässä. Tuntuu että painonhallinta on vaikeaa kun tiukan kuurin jäkeen täytys löytää se kultainen keskitie syömisessä. Ja musta tuntuu että mulla KOKO AJAN NÄLKÄ VAIKKA SÖISIN MITEN HYVIN!! ja juuri kylläisenä on tosi turvallinen olo, samaan aikaan läski olo...
Ajatukset pyörii vain ja ainoastaan ruuan ympärillä. Siinä mitä olen syönyt, mitä aion syödä, RUOKAA RUOKAA JA VAIN RUOKAA!!!! olisi ihanaa suhtautua ruokaan normaalisti, en vain pysty. Olisi ihanaa tunnistaa nälkä ja kylläisyys, syödä silloin kun nälkä sen verran että on täynnä ja unohtaa ruoka sitten...kunnes taas tulisi nälkä.
Mulla tästä tekee erityisen vaikean se että lapsellani on 1-tyypin diabetes ja senkin takia elämämme pyörii tiukasti ruuan ympärillä. lapselleni täytyy laskea jokaikisen aterian hiilihydraatit ja olla tosi tarkkana niiden kanssa. Myös säännölliset ruokaajat ovat must-juttu. Vaikea suhtautua siinä sitten itsekään ruokaan normaalisti, kun joutuu lapselleen kaikki mahdolliset laskemaan. ja kun hiilarimääriä tutkii, näkee samalla kaikki rasva, kalori yms määrät ja niitä sitten laskeskelee itselleen...
olen niiiin kyllästynyt tähän....
viime viikolla oksensin 2 kertaa. Siitä kroppani meni ihan sekaisin, ahmin seuraavat 2 päivää. ja välillä on kausia, että näennäisesti menee hyvin. Syön suht terveellisesti 4-6 kertaa päivässä mahani sopivan täyteen, mutta sairaus myllää pääni sisällä. Itselläni syömishäiriö ei näy ulospäin, se on sisälläni. Päinvastoin, monet ajattelevat että miten voin syödä niin hyvin ja säännöllisesti ja miten olen saavuttanut normaalipainon. Mutta pääni sisällä jyllää. Sinne ei mahdu muuta kuin ruoka. Kiva yrittää sitten olla täysipäinen äiti,puoliso,opiskelija ja työntekijä...
Minulla varmaan tämä helvetillinen elämäntilanne kaikkine paineineen pahentaa tätä...
Ihan mielenkiinnosta, mitä ja miten te syötte päivän mittaan? Ku mulla ei ole mitään hajua mikä on normaalia syömistä mun ikäiselle suht aktiiviselle naiselle. olisi kiva saada jotain perspektiiviä omaan syömiseen. Niin, olen 26 vuotias. - Sinulle..
Onneton Syöjätär**** kirjoitti:
VIHDOIN SAIN NIMEN SAIRAUDELLENI!!!!!!!!!!!
Mä olen nyt normaalipainoinen, mutta molemmat ääripäät käyty. Olen 163/58 ja tyytyväinen painooni...Ongelma on saada se pysymään näin. olen painanut laihimmillani 45 ja raskauden jälkeen huimat 90...Laihdutin raskauden jälkeen 32 kiloa ja haluaisin pysyä tässä. Tuntuu että painonhallinta on vaikeaa kun tiukan kuurin jäkeen täytys löytää se kultainen keskitie syömisessä. Ja musta tuntuu että mulla KOKO AJAN NÄLKÄ VAIKKA SÖISIN MITEN HYVIN!! ja juuri kylläisenä on tosi turvallinen olo, samaan aikaan läski olo...
Ajatukset pyörii vain ja ainoastaan ruuan ympärillä. Siinä mitä olen syönyt, mitä aion syödä, RUOKAA RUOKAA JA VAIN RUOKAA!!!! olisi ihanaa suhtautua ruokaan normaalisti, en vain pysty. Olisi ihanaa tunnistaa nälkä ja kylläisyys, syödä silloin kun nälkä sen verran että on täynnä ja unohtaa ruoka sitten...kunnes taas tulisi nälkä.
Mulla tästä tekee erityisen vaikean se että lapsellani on 1-tyypin diabetes ja senkin takia elämämme pyörii tiukasti ruuan ympärillä. lapselleni täytyy laskea jokaikisen aterian hiilihydraatit ja olla tosi tarkkana niiden kanssa. Myös säännölliset ruokaajat ovat must-juttu. Vaikea suhtautua siinä sitten itsekään ruokaan normaalisti, kun joutuu lapselleen kaikki mahdolliset laskemaan. ja kun hiilarimääriä tutkii, näkee samalla kaikki rasva, kalori yms määrät ja niitä sitten laskeskelee itselleen...
olen niiiin kyllästynyt tähän....
viime viikolla oksensin 2 kertaa. Siitä kroppani meni ihan sekaisin, ahmin seuraavat 2 päivää. ja välillä on kausia, että näennäisesti menee hyvin. Syön suht terveellisesti 4-6 kertaa päivässä mahani sopivan täyteen, mutta sairaus myllää pääni sisällä. Itselläni syömishäiriö ei näy ulospäin, se on sisälläni. Päinvastoin, monet ajattelevat että miten voin syödä niin hyvin ja säännöllisesti ja miten olen saavuttanut normaalipainon. Mutta pääni sisällä jyllää. Sinne ei mahdu muuta kuin ruoka. Kiva yrittää sitten olla täysipäinen äiti,puoliso,opiskelija ja työntekijä...
Minulla varmaan tämä helvetillinen elämäntilanne kaikkine paineineen pahentaa tätä...
Ihan mielenkiinnosta, mitä ja miten te syötte päivän mittaan? Ku mulla ei ole mitään hajua mikä on normaalia syömistä mun ikäiselle suht aktiiviselle naiselle. olisi kiva saada jotain perspektiiviä omaan syömiseen. Niin, olen 26 vuotias.Lapsellasi on varmasti siis kolmipistoshoito? :O Jos pikainsuliini, hassua tuo "aterialla tietyt hiilihydraattimäärät" -käytäntö.
Mutta tosiaan itselläni oli pienenä kolmipistoshoito, jolloin oli tietenkin todella tarkat ajat milloin minun piti syödä jne. Yksitoistavuotiaana siirryin pikainsuliiniin, jolloin sain alkaa syödä mihin aikaan halusin, sain syödä vapaammin karkkeja... Nyt viisitoistavuotiaana minulla on EDNOS, välillä enemmän ahmimista, välillä enemmän ortoreksiaa, välillä anoreksiaa..
Koska sinullakin on syömishäiriö, on lapsellasikin suurempi taipumus sairastua siihen, siksi suosittelen että jos huomaat lapsellasi olevan vähänkin epäterve suhde ruokaan, EI kannata vaihtaa pikainsuliiniin vaan pitäytyä kolmipistoshoidossa. Silloin on pakko syödä niiden säännöstelyjen mukaan, pikainsuliini tuo vapauksia; ja todellakin tarkoitan vapauksia myös pahemmasta päästä. - Onneton Syöjätär**
Sinulle.. kirjoitti:
Lapsellasi on varmasti siis kolmipistoshoito? :O Jos pikainsuliini, hassua tuo "aterialla tietyt hiilihydraattimäärät" -käytäntö.
Mutta tosiaan itselläni oli pienenä kolmipistoshoito, jolloin oli tietenkin todella tarkat ajat milloin minun piti syödä jne. Yksitoistavuotiaana siirryin pikainsuliiniin, jolloin sain alkaa syödä mihin aikaan halusin, sain syödä vapaammin karkkeja... Nyt viisitoistavuotiaana minulla on EDNOS, välillä enemmän ahmimista, välillä enemmän ortoreksiaa, välillä anoreksiaa..
Koska sinullakin on syömishäiriö, on lapsellasikin suurempi taipumus sairastua siihen, siksi suosittelen että jos huomaat lapsellasi olevan vähänkin epäterve suhde ruokaan, EI kannata vaihtaa pikainsuliiniin vaan pitäytyä kolmipistoshoidossa. Silloin on pakko syödä niiden säännöstelyjen mukaan, pikainsuliini tuo vapauksia; ja todellakin tarkoitan vapauksia myös pahemmasta päästä.jep, kolmipistos hoito on...
Lapseni on onneksi vielä niin pieni,että tuskin ymmärtää mikä äitiä painaa. ja yritän näennäisesti suhtautua ruokaan viisaasti.
kiitos sinulle vinkistä pitäytyä kolmipistos hoidossa jos vähänkin siltä tuntuu. haluan säästää lapseni tältä helvetiltä. Miten muuten onnistut pitämään sokeritasapainon kunnossa syömoshäiriön kanssa?
Voimia Sinulle!
- samahomma
aika samaa, mut ei vielä oikee noin tarkkaa, välillä syön aivan kamlasti ja sitten tulee huono omatunto ja sitten taas on jaksoja millon en syö kunnolla. en kyllä voi olla ihan kokonaan syämättä muutakin ehkä päivän. mutta sitten tulee sen jälkeen taas ahmittua aivan liikaa..
- Nona
Täällä kans yks ednos.. suhde ruokaan on aivan eriskummallinen, en jaksa edes kuvailla tätä kaikkea. Kävin lääkärillä ja sain lähetteen psykalle, suosittelen kaikille muillekin, koska itse en ainakaan jaksa tuhlata elämääni ruuan/liikunnan kanssa ahdistumiseen.. tahdon todellakin löytää "normaaliuden" ja unohtaa omantunnontuskat ym. Kun syömishäiriöt kuitenkin aina kumpuaa tunnepuolelta vaikka järki sanoisi mitä.. esim itekin just ajatttelin että tänään varmana en enää syö yhtään mitään, ja heti perään että täytyyhän mun nyt syödä että jaksan ja ettei elimistö mene säästökuurille..Ärsyttävää keikkumista järjen ja tunteiden kanssa. Loppujen lopuks sen kuitenkin vaan tietää, että jos ei nyt mene hoitoon niin se tunnepuoli voittaa ja sairaus etenee vaan pahempaan suuntaan ja elimistö kärsii enemmän ja enemmän.
Joten. Hakekaa apua ja vaatikaa sitä! Vaikka onkin normaalipainoinen, se ei todellakaan tarkoita etteikö voisi olla "oikeata ongelmaa", sillä sitähän syömishäiriöt ovat: eivät fyysisiä ongelmia, vaan nimenomaan psyykkisiä.
- masentaa
Mulla on hyvin samankaltainen ongelma kuin sinulla. En vielakaan pysty taysin myontamaan, etta mulla on mita todennakoisimmin BED. Olen aina ollut suhteellisen normaalipainoinen, mutta kuitenkin normaaliapainon ylarajoissa. Mulla on aina maistunut hyvin ruoka ja herkut. Ekan kerran totesin 15-vuotiaana olevani liian lihava ja aloitin ekan laihikseni, joka oli kamala kaalikeittokuuri. Lahti kai pari kiloa, mutta takaisin ne heti tuli, kun en tiennyt mitaan "oikeista" tavoista laihduttaa. 22-vuotiaana, 5v. sitten menin EKAN kerran painonvarijoihin, jossa sain helposti 7kiloa pois ja olin onneni kukkuloilla. Mutta siita oikeastaan alkoi pahin alamaki. Olen siita asti ajatellut vain ruokaa. En pysty lopettamaan ruuan ajattelua. ne 7kg tuli parissa kuussa takasin ja olen liittynyt painonvatijoihin sen jalkeen varmaan 10 kertaa ja aina repsahdan. Elamani pyorii nykyaan suurimmalta osin sen ymparilla mita voisin syoda ja olen menettanyt osan elamanhallinnastani. Viimeiset 2v. olen varsinaisesti ahminut enemman. Paastonnut 4kertaa menettaen muutamia kiloja, valilla syonyt terveellisesti pari viikkoa ja sitten taas ahminut. Irtokarkkia, jatskia, roskaruokaa, kaikkea mita kaapista loytyy. Olen yha enemman sulkeutunut kotiini ja syon siella yksin. Vihaan itseani ja ulkomuotoani. Olen kuvottava laski(163cm/68kg). Perun jatkuen kavereiden tapaamisia, kun en halua lahtea ulos ihmisten ilmoille nayttaessani talta. Miltei kaikki vaatteenikin ovat minulle jo liian pienia. Syon, syon ja syon kunnes on paha olo. En oksenna, mutta makaan sitten vuoteella ja itken ja lupaan itselleni seuraavana paivana aloittaa taas laihiksen. Taa on ihan sietamatonta elamaa. Haluaisin elaa normaalia nuoren naisen elamaa, loytaa miehen ja perustaa perheen. Mutta kuka haluaa tallaista inhottavaa, turvonnutta laskia, jonka vartalo pullistelee selluliittimuhkuroita...Taa on sairaus, jonkinlainen paha kierre, josta vaan en paase eroon. Korvien valistahan tama kaikki on lahtoisin. Viimeisten 5v. aikana painoni on heitellyt 53kg:sta 68kg:aan ja olen tod.nakoisesti taman johdosta saanut viela PCO:n, joka on hormonihairio, jossa munasarjat ovat monirakkulaiset ja taman takia raskaaksi tuleminen joskus saattaa olla hankalaa. Siltikaan en ole pystynyt ahmisista lopettamaan, vaikka terveytenikin on jo vaakalaudalla.
Et siis ole yksin! Ihana on lukea toisten kirjoituksia, joilla on samankaltainen ongelma, silla olen ongelmani kanssa todella yksin! En pysty tasta puhumaan kenellekaan, koska tama on niin havettavaa! Tsemppia sinulle ja kaikille, jotka lukevat tata palstaa ja, joilla on ongelmia ahmimisen suhteen! - taitaa löytyä yksi.
Tosi hankala hakea mitään apua jos ei pysty puhumaan asiasta edes parhaille kavereille tai läheisille..kaikki tutut kyllä tietävät että olen perso ruualle, mutta kun olen normaalipainoinen, harrastan aktiivisesti liikuntaa ja päällisinpuolin näyttää että kaikki on hyvin. Kukaan ei siis tiedä minkälaista kamppailua ruuan kanssa käyn kotona (terveysjaksojen "repsahdusruokiin" käy vaikka puurohiutaleet suoraan purkista tai näkkäri, toinen, kolmas, koko paketti.."), tänään pistin sitten oikein ranttaliksi ja ostin vapun kunniaksi talon täyteen herkkuja.
EN tiedä kuinka tästä pääsisi eroon, jos ei tahdo itsekään täysin myöntää ettei tämä mitään normaalia ole. Lisäksi on niin pirun yksinäinen olo, ei vaan enää jaksaisi tai haluaisi olla täällä.- yksi(tälläinen)
En ollut kuullut Ednoksesta juuri mitään, ennen kuin aloin tutkia lähemmin syömishäiriöitä. Ja nyt jotenkin tuntuu että olen löytänyt itselleni sopivan "lokeron" ja samaan aikaan päässä huutaa ääni, etteihän mulla ole mitään ongelmaa. Kuten "täällä taitaa löytyä yksi." kirjoitti että läheisistä ja ulkokuoresta mä voisin samaistua tohon tekstiin aivan täysin. En ole pystynyt puhumaan tästä asiasta oikeen mitenkään, suomeksi sanoen välillä tuntuu että tulen hulluksi koko syömisen kanssa, voikun sen voisi lopettaa tai voikun voisi syödä normaalisti. Ja tässä onkin se ongelma, toisena päivänä haluankin lopettaa syömisen, toisena syödä normaalisti ja teveellisesti. Ja sitten retkahdan ja syön vaikka raakaa jauhelihaa jääkaapista jos sieltä ei mitään muuta löydy.. Oikeastaan EDNOSin tapaan multa löytyy monen montaa syömishäiriön piirrettä: En voi sanoa, että tämä kaikki alkoi siitä, että lopetin kanan ja punaisen lihan syönnin, mutta kai se oli se alku, kun aloin huomaamaan että mun "ahminta" ei ole mun hallinnassa, jos kuvailisin joskus miten mä suhtaudun mun mielitekoihin, niitä voisi kuvailla raskausajan "mielitekoihin" eli ns. pakottavaan tarpeeseen. Tästä voi nähdä BEDin oireita, mutta en kuitenkaan ole koskaan syönyt suuria suuria määriä. Sitten on anorektinen puoli, ei voi syödä sitä eikä tätä, ja toikin on liian rasvaista, pitää urheilla liikkua, oon läski läski läski, mutta enhän mä sitten toisaalta halua olla "niin laiha" Ja viimeisenä tulee ortoreksiaan kuuluvia osia, joka näkyy mun elämässä kaikein eniten, syön todella tarkasti ja teveellisesti ja liikun paljon, paino ei saa heitellä, syön rauta tabletin ja multivitan, että tulee tarpeelliset... Koskaan en ole oikein kaloreita osannut laskea, mutta ruokaympyrät ja liikunnan tarve on mulle enemmänkin kuin tuttuja, uudet suositukset pistän aina korvan taakse, ja rutiinit on tärkeitä. Bulimisia oireita ei ole, mä koen oksentamisen "pelottavaksi". Haluaisin toisnaan tästä eroon, mutta esim, ortoreksisten vaiheiden aikoina tunnen itseni "hyväksi" ja terveeksi, ja toki syön välillä ihan normaalistikin. Toisinaan haluaa eroon ja toisinaan siihen on juurtunut jo kiinni.
- notanimaltested
Minulla on syömishäiriö, joka vastaa muuten anoreksian oireita, mutta kärsin kuitenkin kuukautisista ja saatan välillä ahmia. Näin ollen uskoisin että luokittelu syömishäiriölleni olisi EDNOS.
Olen 168/50, huonoina päivinä ahmin suklaalevyn päivässä, karkkia hirveät määrät ja syön vielä normaalistikin. Hyvinä päivinä syön vain muutaman sadan kalorin edestä. Minulla on jatkuva halu laihtua vaikka tiedän ettei se ole tarpeen. Inhoan ahmimiskohtauksiani ja oksentaisin jos pystyisin tai uskaltaisin. - e_-
Hei kaikki. Haluaisin todella apua, kun en tiedä mitä ajatella.
Suvustani on kuollut kolme ihmistä syöpään tänä vuonna, kaksi heistä oli erittäin läheistä minulle.
Olen kokenut viinan, puukon ja nyt syömishäiriöt. Olen ollut jo melko kauan ylipainoinen jonkin verran. Tällä hetkellä 152/60. Inhoan itseäni, ja nyt olen alkanut ahmia n. kerran viikossa, kahdessa.
Ystäväni pelkää puolestani, hän anelee että hakisin ammattiapua. En kuitenkaan halua, koska jo ystävälleni kertominen oli harkitusti tehty, ja kulutin monta yötä miettien sanavalintaa.
Kaiken lisäksi en ole varma haluanko/jaksanko tehdä asialle yhtään mitään masennuksen ohella. Osaako kukaan auttaa? - OLE AINOA!
Tervetuola kerhoon!
Olisin iki onnellinen jos joku pystyisi auttamaan tätä hiilari ja kalori kammoista.... :) - Amppari
Koen sairauteni ednosiksi. Syön yleensä kuin anorektikko. 100-500 kaloria päivässä. Joinain päivinä syön kohtuu normaalisti 1000 kaloria tai päälle, joskus taas ahmin 2000-3000 kaloria ja oksennan. Tämän koen ednosiksi omalla kohdallani.
- :L
Olen 164cm pitkä, painan 80 kiloa. Olen aina ollut pyöreä, kunnes sain painoni laskemaan 60 kiloon tuosta 83sta. Sitten tulin raskaaksi ja painoin lähes 100 kiloa, voi luoja kun vihasin itseäni. Laihdutin 73 kiloon ja aloin heti lihoa tähän 80 kiloon. Hyvin paljon paino jojottaa ja vartalo on mitä on, kamalaa. En tiedä mitä teen, toisinaan oksennan, toisinaan syön kaiken mitä käsiini saan. Ensimmäistä kertaa kuulen että tälläkin on nimi. Kalorit tiedän myös todella hyvin, olen tiennyt 14 vuotiaasta asti. Äidilläni on anoreksia ja aina toitottaa kuinka minun pitää laihtua. En todella tiedä mitä teen, vihaan vain itseäni ja viiltelen myös. Kerran yritin itsemurhaa... Tämä on siis jotain ihan kamalaa, haluan painaa 60 kiloa. Aina. Ja osata nauttia ruuasta.
- Villenium
:L kirjoitti:
Olen 164cm pitkä, painan 80 kiloa. Olen aina ollut pyöreä, kunnes sain painoni laskemaan 60 kiloon tuosta 83sta. Sitten tulin raskaaksi ja painoin lähes 100 kiloa, voi luoja kun vihasin itseäni. Laihdutin 73 kiloon ja aloin heti lihoa tähän 80 kiloon. Hyvin paljon paino jojottaa ja vartalo on mitä on, kamalaa. En tiedä mitä teen, toisinaan oksennan, toisinaan syön kaiken mitä käsiini saan. Ensimmäistä kertaa kuulen että tälläkin on nimi. Kalorit tiedän myös todella hyvin, olen tiennyt 14 vuotiaasta asti. Äidilläni on anoreksia ja aina toitottaa kuinka minun pitää laihtua. En todella tiedä mitä teen, vihaan vain itseäni ja viiltelen myös. Kerran yritin itsemurhaa... Tämä on siis jotain ihan kamalaa, haluan painaa 60 kiloa. Aina. Ja osata nauttia ruuasta.
Epäilen että tuo vois täsmätä minulle, vuoden verran ollut enemmän tai vähemmän laihdutuslinjalla bulimia-anoreksia-ahmimislinjalla
...ja masentavinta on että vaa'an mukaan olen LIHONUT 7 kg vuoden aikana. Hyvä minä, kannatti alkaa tuijottaa sitä lautasta. Osa mahdollisesti lihasta koska aloitin liikunnan syksyllä, talvi-kevätsuoralla liikuin jo hyvinkin hyvin mutta laihtumisesta ei tullut mitään, äh.
Periaatteessa olen normaalipainoinen mutta on vaikea hyväksyä että näyttää tältä, puhumattakaan siitä että tuntuu tältä ja kaupan päälle mieltä nakertaa vielä se, että äitini taivasteli pahimman kuihdutusvimman aikana miten roteva olen. Kannustava palaute. Jaksaa nykyäänkin päivitellä miten 'iso' olen.
Muutenkaan laihdutusajatukseni ei ole herättänyt kannustusta, eivät usko että pystyn tai nalkuttavat ja käskevät syödä. Helppo heidän on sanoa kun mieli ei muutu joka toinen päivä! Ruuan suhteen mikään ei ole varmaa, voin kieltäytyä, syödä ja oksentaa, ahmia ja katua ja välillä vain syödä normaalisti, mutta suhteeni ruokaan ei ole normaali.
Kohtalotoverit, minulle saa myös meilata, vähän tukihenkeä - jos kiinnostaa: [email protected]
- Liisukka32
Nyt on niin myöhä, että silmät ei tahdo enää kestää auki, mutta tosi ihanaa yhtäkkiä löytää ihmisiä joiden kokemukset on NIIN samoja... Mulla on pituutta 160 ja paino nytten 66. Vaihdellu aikuisiällä välillä 44 - 67 kg. Painon ollessa alimmillaan rytmihäiriöt oli jo melkein tappavia. Ikinä en oo "järkevästi" syöny. Aina oon syöny joko liian vähän, liian paljon, liian usein, liian kaloripitoista tai ollu kokonaan syömättä jne. Helpotus nyt löytää teidät toiset...
- on yksi epätoivoinen
Mulla on ollut bulimia, mutta se aika on ohi onneksi. Ei koskaan enää sitä. Mutta suhtautumiseni ruokaan on vielä, ja on aina ollutkin ihan hakuteillä. Painan tällä hetkellä 56, olen 170. Laihdutan koko ajan. Olenkin laihtunut kuukauden aikana 3 kiloa :)
Mutta ongelmani on, että syön välillä vain muutaman sadan kalorin verran, toisina päivinä ahmin valtavasti. Tänään on juuri sellainen päivä: kolme classic-jäätelöä (tosin niitä pienempiä, n. 200kcal/each) , 1 hillomunkki, puuroa, kaksi leipää, omena, banaani. Juustoa ja voita, leikkelettä. Tää on kamalaa. Parhaina päivinä en syö juuri mitään. Ja se on ihanaa, nautin, kun pystyn siihen! Mutta epätoivoista tämä elämä ruoan kanssa. Tuntuu jotenkin hyvältä, että on joitain, joiden kaa voi jakaa tän todellisuuden, jota en ees kavereiden kaa pysty jakamaan. - on yksi epätoivoinen2
on yksi epätoivoinen kirjoitti:
Mulla on ollut bulimia, mutta se aika on ohi onneksi. Ei koskaan enää sitä. Mutta suhtautumiseni ruokaan on vielä, ja on aina ollutkin ihan hakuteillä. Painan tällä hetkellä 56, olen 170. Laihdutan koko ajan. Olenkin laihtunut kuukauden aikana 3 kiloa :)
Mutta ongelmani on, että syön välillä vain muutaman sadan kalorin verran, toisina päivinä ahmin valtavasti. Tänään on juuri sellainen päivä: kolme classic-jäätelöä (tosin niitä pienempiä, n. 200kcal/each) , 1 hillomunkki, puuroa, kaksi leipää, omena, banaani. Juustoa ja voita, leikkelettä. Tää on kamalaa. Parhaina päivinä en syö juuri mitään. Ja se on ihanaa, nautin, kun pystyn siihen! Mutta epätoivoista tämä elämä ruoan kanssa. Tuntuu jotenkin hyvältä, että on joitain, joiden kaa voi jakaa tän todellisuuden, jota en ees kavereiden kaa pysty jakamaan.viel jatkan, ku unohin tosta pari juttuu...
eli myös liikun ihan hulluna, syömispäivinä 30 km. onko tuttua? tekeekö muut jotai liikuntaa, ku tulee morkkis syömisistä? - Toinen epätoivoinen
on yksi epätoivoinen2 kirjoitti:
viel jatkan, ku unohin tosta pari juttuu...
eli myös liikun ihan hulluna, syömispäivinä 30 km. onko tuttua? tekeekö muut jotai liikuntaa, ku tulee morkkis syömisistä?Olen elänyt muutaman viikon pätkissä viimeiset vuodet. Kaksi viikkoa vedin mitä vaan ruokaa ja vauhdilla ja odotin kuola valuen niitä hetkiä, kun pääsen syömään yksin. Seuraavat kaksi viikkoa vahdin syömisiä hyvin tarkkaan ja kuntoilin - paljon. Kuntoilin myös ahmimiskausina, mutta kamalan vatsan turvotuksen takia en pystynyt lähtemään lenkille niin usein. Mutta kuntoilu oli pakonomaista...
- dfghjk
huomasin vatsa ihan äsken että mulla on bed ja nyt pelottaa että lihon koska tällä hetkellä on tosi paha ahmimiskausi. haluan olla laiha oon jtn 165/70 ja vihaan sitä miltä näytän. oon 14v. välillä syön ihan normaalisti, välillä ahmin ja sitte rupeen "laihuttamaan" vaarallisesti eli en syö periaatteessa mitään ja juon vettä tosi paljo. en voi sille mitään. siitä on tullu mulle pakkomielle.
- fatblackCat
Mulla on ollut BED hmm..5vuotta, olen 14 ja painan 83kg. viimevuonna olin jopa 91.2kg max. O.o ja 80kgn paikkeilla JO ala asteella.. LÄSKI! ))))): mulla ei oo diagnisoitu mitään, mutta BED sopii kuin nakutettu tähän kaikkeen paskaan masennuksen lisäks..
- meeb
fatblackCat kirjoitti:
Mulla on ollut BED hmm..5vuotta, olen 14 ja painan 83kg. viimevuonna olin jopa 91.2kg max. O.o ja 80kgn paikkeilla JO ala asteella.. LÄSKI! ))))): mulla ei oo diagnisoitu mitään, mutta BED sopii kuin nakutettu tähän kaikkeen paskaan masennuksen lisäks..
Mä kärsin myös ednosista. Tai mulla ei oo ikinä ollu liika painoa (terkkarin mukaan). Oon nytkin mitoissa 165/50, mikä on ihan normaali. Mutta mun syöminen on jotain järkyttävää, ja on hyvä et ite tajuun ettei tää oo hyväks keholle, mut en pysty hallitsee tätä yhtään. Pahimmillaan syön 1 leivän päivässä ja kupin kahvia. Joskus elän viikon tai kaks syömällä ton määrän päivässä. Viime viikolta laskin et kuinka monta tuntia tuli liikuttua niin sain 15h. Mulla tulee ahmittua n.kerran viikossa, sillai että oon koko päivän syömättä mut illalla aukee jääkaapin ovi ja vauhdilla. Tätä on nyt kestäny n.3 vuotta. Ja mua pelottaa et kuinka kauan mä elän tätä menoo, nytkin ihmettelen kui oon hengis. Mut en vaan pysty yksinkertasesti puhumaan kenellekkään, jotkut teistä varmaan ymmärtää. Miten saisin rohkeutta puhua jollekkin ja saada apua?
- jhgf...
meeb kirjoitti:
Mä kärsin myös ednosista. Tai mulla ei oo ikinä ollu liika painoa (terkkarin mukaan). Oon nytkin mitoissa 165/50, mikä on ihan normaali. Mutta mun syöminen on jotain järkyttävää, ja on hyvä et ite tajuun ettei tää oo hyväks keholle, mut en pysty hallitsee tätä yhtään. Pahimmillaan syön 1 leivän päivässä ja kupin kahvia. Joskus elän viikon tai kaks syömällä ton määrän päivässä. Viime viikolta laskin et kuinka monta tuntia tuli liikuttua niin sain 15h. Mulla tulee ahmittua n.kerran viikossa, sillai että oon koko päivän syömättä mut illalla aukee jääkaapin ovi ja vauhdilla. Tätä on nyt kestäny n.3 vuotta. Ja mua pelottaa et kuinka kauan mä elän tätä menoo, nytkin ihmettelen kui oon hengis. Mut en vaan pysty yksinkertasesti puhumaan kenellekkään, jotkut teistä varmaan ymmärtää. Miten saisin rohkeutta puhua jollekkin ja saada apua?
En halua pelotella, mutta itse olen kärsinyt EDNOSista ilmeisesti lähes koko ikäni ja olen sentään jo yli 40.
En ole koskaan osannut suhtautua ruokaan normaalilla tavalla, en ole koskaan syönyt muuta kuin raskauksieni aikana ns normaalisti. Minun normaalini on ollut yleensä 2-3 leipää, pullaa, karkkia ja jugurttia jäätelöä ym herkkuja( kenties hedelmä) päivittäin.Siitä ilmeisesti olen saanut tarvittavat kalorini, sillä ei vaan laihtumista tapahdu. Olennaista on aina ollut se ajatus, että jos syön ruokaa niin lihon, sillä ruoan lisäksi annan itselleni luvan herkutella.Siis useimmiten en syö ruokaa vaan vedän ne herkut!
Ja sitten kun päätän, että olen taas liian lihava olen n 200 kalorin dieetillä joskus jopa kuukauden, useimmiten pari viikkoa. Ja sitten taas herkutellaan.
Painoni on ollut kuitenkin ikuisesti välillä 50-60, pituutta 156. Haluaisin silti olla alle 50 ikuisesti, mutten ikinä pääse sinne asti.
Perheeni on asiaan jo tottunut, vaikkei nimeä taudille annettu; olen vaan kieltänyt kaikkia että minun syämiseni tai syömättä jättämiseni ei kuulu kenellekään.
Olisipa ihana oppia syömään normaalisti, oikein lämmintäkin ruokaa vaikka päivittäin.
Ihmeellisintä tässä on se, että esim veriarvoni ovat aina olleet hyvät.
Lapseni toki olen opettanut syömään terveellisesti; onneksi minulla ei ole tyttöjä, he varmaan olisivat mallioppineet hieman vääränlaisia ruokailutapoja.
Tiedän. Olen säälittävä mutta toivoni menettänyt jo.
ps. olen vaihteeksi taas nälkäkuurilla... - hauska sattuma
jhgf... kirjoitti:
En halua pelotella, mutta itse olen kärsinyt EDNOSista ilmeisesti lähes koko ikäni ja olen sentään jo yli 40.
En ole koskaan osannut suhtautua ruokaan normaalilla tavalla, en ole koskaan syönyt muuta kuin raskauksieni aikana ns normaalisti. Minun normaalini on ollut yleensä 2-3 leipää, pullaa, karkkia ja jugurttia jäätelöä ym herkkuja( kenties hedelmä) päivittäin.Siitä ilmeisesti olen saanut tarvittavat kalorini, sillä ei vaan laihtumista tapahdu. Olennaista on aina ollut se ajatus, että jos syön ruokaa niin lihon, sillä ruoan lisäksi annan itselleni luvan herkutella.Siis useimmiten en syö ruokaa vaan vedän ne herkut!
Ja sitten kun päätän, että olen taas liian lihava olen n 200 kalorin dieetillä joskus jopa kuukauden, useimmiten pari viikkoa. Ja sitten taas herkutellaan.
Painoni on ollut kuitenkin ikuisesti välillä 50-60, pituutta 156. Haluaisin silti olla alle 50 ikuisesti, mutten ikinä pääse sinne asti.
Perheeni on asiaan jo tottunut, vaikkei nimeä taudille annettu; olen vaan kieltänyt kaikkia että minun syämiseni tai syömättä jättämiseni ei kuulu kenellekään.
Olisipa ihana oppia syömään normaalisti, oikein lämmintäkin ruokaa vaikka päivittäin.
Ihmeellisintä tässä on se, että esim veriarvoni ovat aina olleet hyvät.
Lapseni toki olen opettanut syömään terveellisesti; onneksi minulla ei ole tyttöjä, he varmaan olisivat mallioppineet hieman vääränlaisia ruokailutapoja.
Tiedän. Olen säälittävä mutta toivoni menettänyt jo.
ps. olen vaihteeksi taas nälkäkuurilla...Selailin pitkästä aikaa tätä palstaa ja tää mun aloittama viesti oli täällä :)
Olen siis tän viestin alkuperäinen kirjottaja. Olen tässä 2 vuoden aikana saanu lapsen.. Paino vaihdellut 57kilosta 86kiloon. Nyt painan 59kg. - pohjaton nälkä
hauska sattuma kirjoitti:
Selailin pitkästä aikaa tätä palstaa ja tää mun aloittama viesti oli täällä :)
Olen siis tän viestin alkuperäinen kirjottaja. Olen tässä 2 vuoden aikana saanu lapsen.. Paino vaihdellut 57kilosta 86kiloon. Nyt painan 59kg.Oon monesti ihmetellyt tuota loputonta nälkää. Se pohjaton olo, joka ei täyty ruoalla. En ahmi, mutta tuo nälkä ei katoa syömällä. Mistä se tulee? Ahmiminen sitä tuskin veisi pois.
- ...
Olen tässä pitkään miettinyt syömistäni. Syömis tapani eivät ole olleet normaalit ja olen käynyt yleisiä syömishäiriöitä läpi eikä mikään tunnu osuvan täysin oikein. Epäilen siis että minulla on EDNOS.
Olen huomannut että suurimman osan ajasta olen syömättä ja sitten kun alan syödä syöminen ei vain lopu. Tekisi kyllä mieli lopettaa mutta aina tulee vain käveltyä kaapille katsomaan olisiko jotain syötävää. Syömättä taas voin olla omasta mielestäni pitkiäkin aikoja. Juuri nyt syömiseni on taas alkanut syömättömyyden jälkeen ja määrät mitä olen tunnin aikana ehtiny syödä on kohtuullinen(2 pitsaa, kaupan hampurilainen, karkkia, ja olen juonut noin 2 litraa limonadia). Viimeisin kaksi viikkoa on mennyt TODELLA olemattomilla ruokamäärillä. Tällä viikolla olen syönyt koulussa 2 kertaa aivan minimaalisen määrän. Näilläkin kerroilla oli tarkoitus syödä "mieluista" ruokaa kunnolla maha täyteen mutta kun pääsin tarjoilu astioiden kohdalle syödäkkään. Katselin ruokaa hetken ja takana olevien kitinän takia otin hieman ja jatkoin pois. Kolme viimeisintä päivää olen viettänyt täysin syömättä. Tätä ajanjaksoa ennen olen syönyt (mielestäni) normaalisti.
Vaikuttavatko oireet siltä, että olen oikeassa arveluideni kanssa: "Minulla on EDNOS"?
anteeksi kirjoitusvirheet - xxxxxxxxxxxx
Täälläki taitaa olla. Toisinaan kausia, ettei syö juuri mitään, toisinaan taas syö normaalisti ja toisinaan sitten tuntuu että voisi syödä kaiken mitä kaapista löytyy. Nyt on ollut jo jonkin aikaa semmoista, että kun syö vähän ni tulee tosi ällö olo ja ajatuskin ruuasta ällöttää. Ällö olo on tosi usein. En kuitenkaan oksenna, oon aina pelänny oksentamista. Pituutta löytyy 162 ja painoa tällä hetkellä vajaa 60kg, alimmillaan ollut 45.. Koen itseni lihavaksi, vaikka muiden mukaan olen normaali. Tuntuu että kaikki pyörii ruuan ympärillä. "Parhaimpina" päivinä saatan syödä huimat 2 leipää tai pari hedelmää, sillon huimauksen tunne tuntuu vaan hienolta.. Olen aina elänyt siinä uskossa, että ei voi olla mitään syömishäiriötä, koska olen normaalipainoinen..
- Greippi6
Mulla ollut tuota samanlasta....
Olen itse joskus sanonut et en oo normaali, jotain pielessä. mut ei sitä kukaan oo uskonut.
Olen ollut nyt n.6kk. ahmimispuolella. Nyt vaaka näyttää jälleen että vähintään 7 kiloa pois ja äkkiä. Välillä tekee mieli laittaa sormet kurkkuun. En onneksi siihen ole vielä lähtenyt. Rakastan välillä mässäillä, ja tuntuu että en tule täyteen mistään. Sitten vilkaisu peiliin joka huutaa, hyi mikä läski!
Aion aloitella jälleen VHH:ta. Alkaa vaan väsyttää tämä. Tiedän laihtuvani, mutta tiedän myöskin että mässäilyhimo iskee myöhemmin. Silloin on viisainta olla yksin kotona.
- saddd
Oon nyt 18 v ja mulla on tismallee sama tilanne ku sulla! suurimmaks osaks oon ollu normi/alipainonen, mut nyt painan 70 ja oon 154 cm pitkä.. raskausarpia on paljon painon jojoilun takia. Toivoisin saavani tilanteeseeni apua, ja neuvoja kuinka voisin vaikka puolessa vuodessa terveellisesti laihtua normaali painoiseksi. :(
-masentunut- - Yks vaan..
Mä oon sairastanu anoreksian 6 vuotta sitten, painoin alimmillaan 45kg ja oon 161cm pitkä eli en ees ihan älyttömän laiha ollu mut muuten tosi sairas. No nyt 26 vuotiaana oon "terve" mut en kumminkaan oo. Samoja ajatuksia ku monella muulla aiemmin kirjottaneella, mun elämässä ei oo mitään muuta ku ruoka ja itseinho! Oon normaalipainonen, syön terveellisesti eikä kukaan voi aavistaakkaan mitä mun päässä liikkuu.. Eiks tää helvetti jätä koskaan rauhaan. Jatkuvasti katon itteeni peilistä, puristelen käsivarsia ja reisiä ja haukun itteeni mikä säälittävä läski ja laiskimus mä oon! Mulla ei oo ollu kauheita painonvaihteluita ja valmistun kohta liikunta-alalle niin syön että jaksan tehä sen parissa hommia ja muutenki urheilla. Samaan aikaan vihaan ja rakastan ruokaa, se on hyvää mutta morkkis jäätävä! Varsinki herkkujen jälkeinen ahdistus on sanoinkuvaamattoman hirveetä.. Mua ei hoidettu koskaan kunnolla terveeks, paraneeko tästä joskus kokonaan ja miten? En voi mennä lääkärille sanomaan mitä mä mietin ku ei ne mitään kumminkaan tee! Oon yrittäny jo aika monta vuotta laihduttaa ilman näkyvää tulosta niin mikä helvetti tää on?!?
- raakis-75
hmm oiskohan mulki sit se ednos kun joskus paastoan ja sitten taas syön ihna nomi sit voi olla kausia jollon syön rajotetusti kaloreit kun oon yrittänyt sada selville mikä vika muss on kun se ei oo anoreksiaa eikä bulimiaa kun en oksenna ruokaani vaik oisin syönnyt tosi paljon .. paino on heitelyt 60-83 nyt oon 75 ja nyt on niukka kalori määrä kausi meneillään hei ois kiitollinen kommentest tai jostain et onks mull tää ednos tai mikä sen nimi on ?? kun jotenki mun oireet ois niinku sitä ja kun oon lukenu muitten kirjotuksii nii se on kun mun pääst otettu :)
- OMG½!!!!
HEI mullaki on EDNOS saanko jonkun mitalin, oonko nyt jotain kun mulla on oikein sairaus?!?!?!?!? en mä laiha oo tai mitään, painan 1000 kiloa mut joskus en syö mitään, pakkohan mulla on joku olla, et voin laittaa tän kaiken jonkun sairauden piikkiin ja kertoa mun ihqdaaraksupoksu kavereille kuinka kauheeta mun elämä on!! siis kiitos!
- starfroze87
http://starfroze.blogspot.com tossa on linkki mun blogiin,ajatuksia,tunteita ja tapahtumia EDNOS painotteisessa elämässä(tosin bulimia oli ennen diagnoosina).
- helpottunut
KIIITOS! sain sairaudelleni nimen, vihdoinkin!
- Kääk
Itselläni alkoi ortoreksiasta, siirtyi anoreksiaan (jolloin BMI 11.2, hui!) ja diagnoosi ednos, jossa anoreksian piirteitä. Nyt en kyllä koe itseäni millään lailla anorektikoksi, ruokaa menee päivittäin 3000-4000 kalorin edestä, ja pohjaton nälkä...
- secretme
Tiedän aina olleeni hieman erikoinen syömisen suhteen, mutta vasta nyt oon hyväksyny sen että minä tosiaankin oon syömishäiriöinen.
Jo 4 vuotiaana muistan kuinka vertailin omaa ja siskon mahaani ja toivoin että olisin yhtä laiha kuin hän. Lapsesta asti olen kammonut vaatteita joissa näytän lihavalta ja aina on ollut jonkilainen tarve kontrolloida syömistä. Vasta muutaman viime vuoden aikana siitä on tullut ihan oikea pakkomielle. Viimesen 7 vuoden aikana ei ole kulunut päivääkään että en olisi vetänyt mahaa sisään peilin edessä tai että en olisi tarkkailut suupalojani. Olen nyt 17 vuotias.
Nyt kun luin näitä erilaisten syömishäiriöiden oireita, uskoisin että diagnoosi on tuo ednos, koska olen kyllä normaalipainoinen ja terve fyysisesti (168/62) vaikka henkinen puoli on ihan toista. Koskaan en ole perheelle tai lääkäreille tästä puhunut. Ehkä oon vaan odottanu että joku huomaisi. Toisaalta taas en halua luopua tästä. Sairasta eikö?
Välillä on ollut sellaisia "nyt minä paranen"- kausia, mutta nyt en enää jaksa. Syömishäiriö on kasvanut minuun kiinni niin tiukkaan, että en usko että se sieltä koskaan lähtee. En osaa kuvitella elämää muunlaiseksi, koska en ole kokenut muuta. Siltikin tää on aivan kamala taakka kantaa ja salata kaikilta. Jokapäiväinen taistelu ruokaa ja ahdistusta vastaan. Minussa elää niinkuin kaksi eri minää. Se pimeä ja sairas minä huutaa pään sisällä rumia sanoja jatkuvasti, eikä koskaan lopeta. Olen jo niin väsynyt siihen. En jaksa enää huutaa takaisin... - mmmmpelottaa
voisko joku auttaa? oon 14 vuotias tyttö,
siis semmonen auttaa jolla on tää kyseinen ednos. oon ihan normaalipainonen , ollut aina. tai no ehkä vähän painoindeksin alapuolella, mutta ei se mitään ole haitannut. eikä painoni ole ikinä muuttunut esim laiha lihava laiha jne
en harrasta pahemmin mitään liikuntaa, mutta kun olen syönyt musta tuntuu siltä että mun pitäs tavallaan kuluttaa mun kalorit pois. mutta en kuitenkaan viitsi kuluttat niitä.joku päivä saatan ajatella että "nyt mun täytyy syödä tosi terveellisesti" ja toisena päivänä saatan ajatella "ruokaa nam." ei oo kuitenkaan MINKÄÄNLAISTA halua oksentaa jne. saattaa olla että tää on ihan väärinkäsitys mutta pelkääm että tästä pian syntyy jotain pahempaa ? eli onko syy epällä tätä sairautta ..
heeelp ?- Whatasmilecanhide
Sun huoli on ihan oikea, hae apua nyt kun tilanne ei ole vielä ton "pahempi", etkä ole vielä "oppinut" oksentamaan, ja pystyt jollain tavalla vielä pitämään liikunnat yms .kontrollissa. Oikeesti! Olisimpa itse tajunnu aikaisemmin.
- Jokuuuuuuuuuuuuuuuuu
Mulla on diagnosoitu toi EDNOS, ja en pysty maistaan ees mitää ruakaa, juominenki on vaivalloista D; Käyn lenkillä, en välitä ruuasta mitään,. Mulla on kolme syömishäiriöö. EDNOS, PICA JA RUMINAATIO. Ei oo helppoo D;
- Jokuuuuuuuuuuuuuuuuu
oon kilpavoimistelija
- Greenmolby
Mulla on samankaltaisia oireita ollut pari vuotta sitten. Sitten tuli sydänsurut ja ruokahalu katosi. Laihduin 10 kg. Lähinnä nesteitä.
Painoin 72kg parhaimmillani. Vuodessa laski 60 kg.
ja toisena vuotena alimmillaan 56 kg.
Sydänsurujen jälkeen halusin ollan viehättävä ja kuntoilin. Nyt painoni on 57kg ja siinä se heittelee.
Tiedän paljon ruuasta ja minua ahdistaa jos joudun seuran vuoksi syömään epäterveellisesti tai elimistöä haittaavaa ruokaa kunte vaaleaa leipää.
Olen aina skarppaamassa ruuan suhteen ja jossain vaiheessa siitä tuli elämäntapa. Nyt kun on poikaystävä niin en viitsi nipottaa vaan syön kaikkea. Silti se vähän nakertaa.
Olen nyt 167cm ja painan 58kg. En näytä laihalta vaikka paino niin kuvailisikin. Olen mielestäni terve ja ok. Mutta sitli tänäänkin ostin läjän marjoja ja vihanneksia ja tein terveyssmoothieita. Nälkä ahdistaa ja häiritsee. - Pimu20
Sairastuin Ednosiin helmikuun puolessa välissä. Olin kamppaillut kauan itseni ja varsinkin ulkonäköni kanssa. Painoin pahimmillani lähes 90kg, vaikka pituutta löytyy vajaat 165cm.. Tällä hetkellä painoni on 65kg, jota pidän yllä olemalla syömättä.
Sairaus on petollinen kun itse tiedät, että teet väärin, mutta silti et voi lopettaa. Päivinä, jolloin repsahdan syömään, koen suurta morkkista ja mieleni tekisi vain käpertyä sängynpohjalle itkemään. Mutta silloin potkin itseeni liikettä ja lenkkeilen ko. kalorimäärän pois.
En tahdo olla lihava. Enää koskaan. - kellarikutsuu
6 vuotta....en jaksa enää. ensin ihan normaalia ruokahaluttomuutta ja kun ruokahalu palasi vähitellen, en voinutkaan syödä, kun lihosin. anoreksiaa ja viimeiset ehkä neljä vuotta ahmintaa, paastoamista, viimiset pari vuotta ahmintaa vähän enemmän, helpotti keväällä ja nyt taas pahentunut. en jaksa enää tätä helvettiä, kun se syöminen (nytkään en nuku just sen takia vittusaatana), syömättömyys ja ruokaan liittyvä ahdistus ei ole pahinta syömishäiriössäni. vihaan tätä. mun piti päästä vapauteen. tää pilaa suhteeni. lomaa mulla ei ole ollut vuosiin, vaikka työkyvyttömänä pitkiäkin aikoja, nyt eka oikee loma ja pilaan tänkin. mies ei jaksa mua enää. mun elimistö ei jaksa enää. taas on maha täynnä paskaa mikä pitää saada pois musta ja mä en jaksa.
voimia teille kaikille - ednospelle
Ednosta täällä myös... Tajusin eilen ku olin jälleen kerran vessassa oksentamassa ahmimaani ruokaa (tai no pastilleja) ja mietein taas "Mitä vittua mä teen?!". Siinä sit googletin et onko joku syömishäiriö ja ednosiin päädyin. Kertaakaan en oo oksentanu ku havahdun aina vessassa ajattalemaan et mitä oon tekemässä x(
Ja oon ylipainonen. Painoindeksi 26,3 ja ikää on 20 vuotta. Ala-asteikäsestä taistellu itseinhon ja huonon itsetunnon kanssa. Välillä koitan aloittaa lenkkeilyn mut sit se tyssää aina parin päivän jälkeen. Mun itsekuri ei vaan riitä siihen ja sitte tuskailen vaa ajatusten kanssa. Nyt mun avopuoliso/kihlattu lupas auttaa mua pudottaa painoo sillee et pysyn normaalipainosena ja oisin tyytyväinen. Mua eniten ärsyttää se et kaikki läski tuntuu kerääntyvän vattan kohdalle. ja sitä saa joten kuten onneks vedettyy sisään... Sit ku sanon jollekki et oon ylipainon nii ei uskota ku on nähty vaa vatsa sisään päin vedettynä xP Mut eiköhän tää tästä nyt ku tiiän selityksen mun "olo tilalle"
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1367599Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde361863Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251860- 911603
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1791525Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p104968- 49900
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28810- 31749
- 241737