Reilusti ennen kristinuskoa syntynyt Mithran kultti, joka oli tullut Roomaankin jo vuoden 67 eKr. tienoolla: Mithra oli alunperin taivaallinen valon jumala ja Herra, taivaan valtakunnan avaimia (sisään - ja ulospääsyn avaimia) kantava jumala, joka oli syntynyt luolassa ja Mithran syntymäpäivää vietettiin 25. joulukuuta. Myös Betlehemin tähti-motiivi on mithralainen. Mithralaiset tietäjät pitivät tapanaan vuosittain kerääntyä odottamaan maailman kuninkaan syntymistä voiton vuorelle. Tähteä pidettiin tuon pelastajakuninkaan syntymisen merkkinä ja vapahtajan luona kävivät ensimmäisinä paimenet. Mithralaisuus levisi varsinkin Rooman sotilaiden keskuudessa ja heidän välityksellään Mithran kultti levisi joka puolelle imperiumia ja jopa keisari itsekin otti mithralaisen vihkimyksen. Mithralaisuuden moraalissa noudatettiin veljellistä ja nöyrää henkeä, siveellistä kurinalaisuutta ja itsehillintää, mitä kaikkea kristinuskokin opetti. Kristillisessä etiikassa ei ole paljoakaan omaperäistä ja ennen kuulumatonta. Myös ns. kristillinen avioliittoetiikka on lainatavaraa roomalaisilta, sillä roomalainen seksuaalietiikka tiukentui ja muuttui avioliittoa ja perhettä arvostavaksi tasavallan loppukauden ja keisariajan alkuajan liberaalin seksuaalietiikan jälkeen ja kristityt omaksuivat samat tiukemmat arvot.
Mithra ei ollut vain pelastava, kuoleva ja ylösnouseva jumala, vaan hän oli myös välittäjä jumalan ja ihmisten välillä. Lisäksi mithralaisuus sisälsi opit taivaasta, helvetistä, sielun kuolemattomuudesta, yleisen ylösnousemuksen, maailmankaikkeuden tuhoutumisen tulessa, hyvän voiton taistelussa hyvän ja pahan välillä ja viimeisen tuomion
Mithra ei ollut vain pelastava, kuoleva ja ylösnouseva jumala, vaan hän oli myös välittäjä jumalan ja ihmisten välillä. Lisäksi mithralaisuus sisälsi opit taivaasta, helvetistä, sielun kuolemattomuudesta, yleisen ylösnousemuksen, maailmankaikkeuden tuhoutumisen tulessa, hyvän voiton taistelussa hyvän ja pahan välillä ja viimeisen tuomion
Vastaukset 7
Vanhimmat
eli saatana on aina matkinut Jumalaa. Toki se osasi Vanhan Testamentin ulkoa ja sen sisältämät profetiat tulevasta Messiaasta, Jeesuksesta.
Aika surkean kopion se sai aikaan, sillä itse en tuollaisesta mithralaisuudesta ole koskaan kuullut. Mutta ahkera huijari saatana on.
Oli kiikun kaakun ettei mithralaisuus voittanut kun se ja kristinusko kilpailivat ajanlaskumme alkupuolella. Niin suosittu mithralaisuus oli Rooman valtakunnassa - varsinkin sotilaiden keskuudessa.
Kuoleva jumala ja sielun kuolemattomuus? Tuossa on jo tarpeeksi syytä hylätä kyseinen uskonto höpöhöpönä.
Jumalien tulisi olla ennenkaikkea kuolemattomia. Jumala, joka kuolee, ei ole mikään jumala. Jos sielu on kuolematon, niin sitten kaikki ihmiset ovat kuolemattomia ja periaatteessa kuulostavat melkein jonkinlaisilta jumalolennoilta. Vai rajoittaako sielun kuolemattomuutta se, että esimerkiksi jumalat voivat tappaa ihmissieluja? Panteismisyytteetkin ovat aika lähellä.
Eikö jeesus kuollut ristillä vai eikö jeesus olekaan jumala?
Monien pakanajumalien sanotaan kolmantena päivänä nousseen kuolleista. Tällaisia ovat Horus, Osiris Chris, Quirinus, Prometeus, Quetsalcoatl, Atys, ja Mithra. Helvettiin astuivat Krishna, Zoroaster, Osiris, Horus, Adonis Bacchus ja Herkules. Yli 3000 vuotta vanha hindujen kirja kertoo, että Krishna ”astui helvettiin puhutellakseen pimeyden vankilassa olevia tarkoituksenaan saada heidät käännytetyksi ja johdetuksi takaisin taivaaseen, ja hän halusi omilla kärsimyksillään lyhentää heidän rangaistusaikaansa.” Huomioikaa, rangaistusaika oli muuten kaikilla ajallinen, ei ikuinen.
Kaiken lisäksi Krishna kirkastettiin kuten Jeesus, ja hän ilmestyi kirkastumisensa jälkeen opetuslapsilleen. Hämmästyttävän Jeesuksen kaltainen jumala - eikö niin?
Jumalien kuollessa on aina tapahtunut kovia luonnonilmiöitä. Jeesuksen kuollessa tuli kova maanjäristys ym. ym. Krishnan kuollessa aurinko pimeni ja taivaasta satoi tulta ja tuhkaa. Buddhan kuollessa tapahtui valtava maanjäristys ja ukkonen jyrisi taivaalla. Osiriksen ja Caesarin (keisarijumala) kuolemaan liittyi auringonpimennys ja Prometeuksen kuollessa maa tärisi, haudat aukenivat jne. Eikö ole jotenkin tuttua kuultavaa? Siis pakanalegendaa!
Vanhoista vapahtajista on – tutkija Gravesin mukaan – ainakin Krishnaa, Sakiaa, Bacchusta ja Prometeusta pidettävä historiallisina henkilöinä. Muiden historiallisuus on yhtä varma tai epävarma kuin Jeesuksenkin. Mutta vapahtaa - ihmisten syntien sovittajana - oli ennen Jeesusta monella taholla tunnettu oppi. Raamattuun se tuli Paavalin tulkintana. Alkukristityt eivät sitä tunteneet.
Runoilija Ovidius , joka eli noin Jeesuksen aikaan ( kuoli 17 j.Kr) sanoi sijaissovitus- ajatuksesta: Jos itse olet syyllinen, miksi toisen olisi kuoltava sinun puolestasi? Miten järjetöntä on odottaa pelastusta toisen kuolemasta. Tämä osoittaa, että sovitusajatus oli kansan tiedossa jo Jeesuksen teini-iässä. Raamattuun se tuli Paavalin tulkintana.
Alfred Loisyn mukaan (The Birth of the Christian Religion) väittää, että pelastusoppi on alkujaan kreikkalainen. Levantin kreikkalaisiin on juurtunut vanha maanviljelykseen pohjautuva oppi elämän uudistumisen edessä kuolleen talven jälkeen, ja tämä uudistuminen käsitettiin jotenkin personifioituna. Se oli maan ja taivaan välisen avion hedelmä kevätauringon ja sateen välityksellä, lapsi josta tulee kuningas ja hävittää menneen kuolleet jätteet; tekee kaiken uudeksi. Ajatus on myyttinen ajatus, jota on sovitettu mestari tai profeetta Jeesus Nasaretilaiseen.
En usko, että Jeesus on Jumala.