jos rakkaanne ns. hurahtaa uskoon suhteenne aikana?
Tai tasapuolisuuden nimissä myös uskossa olevilta voi kysyä...
Miten suu laitetaan,jos rakkaanne hurahtaa ateismiin suhteenne aikana?
Tai tasapuolisuuden nimissä myös uskossa olevilta voi kysyä...
Miten suu laitetaan,jos rakkaanne hurahtaa ateismiin suhteenne aikana?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Jos oikeasti tunnen ihmisen ja rakastan häntä niin ei sillä ole väliä mihin hän uskoo. Luultavasti saisin hänet ajattelemaan asiaa uudestaan ja palaamaan ateistiksi omasta tahdostaan (niin naurettavaa uskominen satuihin kuitenkin on).
En kuitenkaan ikinä alkaisi seurustelemaan "hihhulin" kanssa.
on sitten,jos kumppani käy suorastaan päälle uskonsa kanssa.
Ehkä sitten menee vaikeeks,jos siitä uskonnosta tulee silleen pakkomielle ettei mikään enään onnistu ensin miettimättä raamatun kautta.
Tarkoitan,että spontaanisuus katoaa suhteesta vaikkapa uskoon tulon kautta.Ja että ensin oltiin me ja sitten tuli raamattu ja usko.
Kyllähän se sopeutumista kuitenkin vaatisi,ainakin multa.
Rakkaus ja rakastunu ihminen antaa yllättävän paljon anteeksi. :)
..kun se on ollut uskossa niin kauan kuin on tunnettu :)
Eipä tuo meillä ainakaan mitään haittaa.
Minä kunnioitan hänen uskoaan ja
hän antaa minun rauhassa olla ateisti. :)
Mielenkiintoisia keskusteluja olemme uskonasioista läpikäyneet, mutta aina ystävällismielisesti.
Olemme yllättäen aika samoilla linjoilla monista asioista, kuten siitä että usko tai uskonnottomuus on jokaisen oma henkilökohtainen asia. Kirkko on maallinen instituutio ja raamattu ihmisen kirjoittama kirja, virheineen kaikkineen..
Ja rinnakkaiselo sujuu oikein hyvin jo neljättä vuotta :)
kiva lukea,että näitäkin pareja löytyy =)
Ja pystytte olemaan kumpikin avoimia myös uskonnon suhteen ja löydätte yhteisiä ajatuksia asian tiimoiltakin.
Avoimuutta se varmasti vaatiikin ja varauksettomuutta.
Ja varmasti sun kumppani on maltillinen uskossaan,sikäli siis et ei työnnä sitä sun päälle? Pakostikin,jos kerta keskustelu ystävällismielisesti onnistuu =)Etkä sinä paina niskasta ateismin kanssa. :)
Kaikissa asioissa voidaan aina liioitella,mutta kultainen keskitie lienee parasta jokaisen kannalta myös ystävyyssuhteissa :)
Ihanaa yhteiseloa teille jatkossakin!! :D
Itse en haluaisi mennä missään nimessä kirkossa papin loitsujen saattelemana naimisiin. Lapseni eivät saisi osallistua uskonnollisiin tapahtumiin kun ovat alle 18v. Tästä voisi syntyä riita kumppanini ja hänen mahdollisten uskovaisten sukulaisten kanssa. Luultavasti joutuisin rakkauden nimessä antamaan periksi kullalleni ja myöntymään kuten kunnon tapakristitty.
Kaikki on kuitenkin jossittelua siihen asti kun uusi muija löytyy.
Kun kerta tykkäät tuosta youtubesta niin tässä sulle pari pätkää. Kerro toki kommentti.
http://www.youtube.com/watch?v=YsFeqJmEF5c&mode=related&search=
http://www.youtube.com/watch?v=bb2idtLBwlk
http://www.youtube.com/watch?v=8a0HoHjcnHw&mode=related&search=
YO JÖY HEIII JÖY
http://www.youtube.com/watch?v=H8yXGKDBTNg
Se... isti
http://www.youtube.com/watch?v=LLOoOZO8L0c&mode=related&search=
Uskisten lääkkeet :)
http://www.youtube.com/watch?v=whwCeSLK6W4
Final
http://www.youtube.com/watch?v=Zsha3srlxQA
Öitä.
nosti yhden sanan mieleeni ja se sana on : ANGSTISTA.
Räp menee kyllä,mutta pikkasen ehkä hilpeemmällä poljennolla :) Mä pyrin musiikilla purkamaan masista ja kenkkua fiilistä,mutta noi kyllä mua masentaisi :(
Olihan niissä sanoma ja asennetta,mutta asenne oli alavireinen.
Aloin 2v sitten seurustelemaan erään mukavan laulajattaren kanssa. Hän oli minua nuorempi.
Olimme olleet yhdessä pari kuukautta, kun hän alkoi kertomaan omasta uskostaan ja kysyi minulta, että jos minä uskon "rukouksen voimaan".
Kerroin hänelle että olen a teisti enkä siis usko minkäänlaisiin jumaluuksiin.
Siitä sitten syntyi sellaista pientä kinastelua, jota usein syntyy, kun ollaan eri mieltä
uskomattomista asioista.
Pienen kinastelun jälkeen hän sanoi:" Nyt Reino laittaa kengät jalkaan ja lähtee".
Ja niin Reino lähti.
Minä olisin antanut hänen ihan vapaasti uskoa ihan mihin uskomukseen tahansa, kunhan ei sitä olisi minulle tyrkyttänyt.
Pidin hänestä. Hän oli iloinen, mukava, seksikäs ja naisellinen.
Harvemmin uskonnot ihmisiä yhdistää.
Uskon-sodissakin on taisteltu väärä-uskoisia ja ateisteja vastaan.
Ollaan ystäviä toisillemme. t.Reino
Raamatun mukaan siinä ei ole mitään ongelmaa olla ihmisen kanssa, joka ei usko samaan kuin sinä itse...
Valitettavasti minkäänlainen kompromissi ei uskovaiselle kelpaa.
Keskustelu rauhasta on tältä osin tyrehtynyt koska uskovaiset ajavat vain omaa parhaaksi katsomaansa etuaan ja vieläpä mielikuvituksen voimin. Mitään vastapuolen argumentteja ateistien puolelta ei kuunnella!
Lisäksi valtamedia valheellisesti puoltaa uskovaisten etua ei uskovaisten tai tapauskovaisten verorahoilla, jos ei suoraan niin epäsuorasti piilomainonnallaan, uutisoinnillaan sekä televisioimalla kirkollisia riittejä.
Uskovaisten on lopetettava henkinen sekä älyllinen lasten terrorisointi, kreationismi sekä yhden ainoan totuuden omiminen.
Selvästi uskovaiset eivät halua tulla tässä asiassa yhtään vastaan. Voitte syyttää seurauksista vain itseänne sekä valtion kirkkoa. Suunsoitto jatkukoon sillä ateismi on ainut totuus ja elämä!
ja viisi lautaa pystyssä,siitä ulos...
Höh,ei kyllä nostanut suupieliä tuota lukiessa.
:/
Kurja juttu,että se tolleen meni. Ilmeisesti hänelle uskonto ja yhdessä uskominen olivat ne isoimmat kriteerit parisuhteessakin?
Kyllähän se kovin vaikeeksikin voi muodostua,kun kaksi ihmistä ajattelee kovinkin eri tavoin.Vaikka rakkauskin antaa paljon anteeksi sanotaan,niin ehkä ei sitten kuitenkaan ihan kaikkea.
Kumma kyllä,mutta mulla on samanlainen näkemys asiasta kun sullakin.Että harvemmin uskonnot ihmisiä yhdistää (paitsi samassa uskossa)ja uskonsodat on juuri eriävien näkemysten aiheuttamia.
Minusta turhia sotia,jos olen rehellinen.Tekemällä tehtyjäkin.Eikä johda muuhun kun sekasortoon ja pahaan mieleen.
Ollaan ystäviä toisillemme,se kuulostaa hyvälle :)
Oletetetaan näin, olen vapaa, kaikki olisimme vapaita. Valittavanani olisi yksi tulinenruusu, joka on ateisti, vaihtohtoisesi kaikki suomen hihhulitähtitytöt, jotka uskossaan ovat vahvat, valitsisin sen ensimmäisen vaihtoehdon.
nyt sä sait mut punastumaan ;D
*pallo punottaa*
Tavallisen kirkkoonkuuluva ei hurahtele. Ne hurahtavat, jotka eivät ole ennen (lapsena /nuorena)uskosta kuulleetkaan.
Kyllä kaksi eri uskontokunnan edustajaa (ateismi ml) voivat elää yhdessä , kunhan rakkaus riittää. Toisen vakaumuksen kunnioittaminen on silloin tärkeää. Sanassa sanotaan muistaakseni, että tällaisessa sekaliitossa se kristinuskoa ilman oleva puoliso "tulee uskossa olevan pson kautta pyhitetyksi". (liekö sanamuoto ollut ihan näin)
Mitä se siten tarkoittaneekin.
nekin minusta voivat hurahtaa,jotka eivät ennen ole olleet uskossa. Sittenkään,vaikka ovat uskonnoista aina kuulleet...
Kait hurahtaminen on nimenomaan just sitä,että oikeesti uppoutuu ja alkaa uskomaan..
Tavan vuoksi kirkossa on taas laiskuutta erota.
Hihhulismi/hurahtaminen on hyvän lääkkeen yliannostuksen tila.
Jokos puna on laskeutunut;)
aika hyvä määritys :) Sulla se on sana hallussa ;)
Saitko muuten sähköpostia eilen? =)Sen missä oli niitä hauskoja pikku ihmisiä??
tuliruususen? Onko ruma?
kamalan ruma ;)haittaako keskusteluissa paljonkin? Miten on kampaajalle ennen attepalstaa?
Palkataan Nasse käsittelemään jokasen lätty ennen attepalstalle saapumista.
:D
jahka saan taas postin auki :/ Ihme känä,kun ei muuta tee kun temppuilee toi postin avaus..
Mutta heti,kun saan sl auki. :D
Sydäntäni särkee kun unelmieni keiju, puhtauden immyt, usvaisten soiden kaukokaipuuni täyteys, tanssiva soidensulotar osoittautuikin pojaksi:( Miten jaksan tästä eteenpäin?
Sain toki kuvatkin:) Ilahdutit kovasti särkynyttä sydäntäni:)
harmi,että se silleen leikki sinun kanssas :(
Tylsä tyyppi,että homppelikin viellä...höh. :/
No,kuule meitä on niin moneen junaan et osa jääpi laiturillekkin ja saattaapi osa tippua laiturin allekkii... ;)
Koitas nyt ystäväiseni piristyä :)Auttaako yhtään,jos laitan sulle halin tulemaan?
*halaa,likistää,kääntää ja vääntää *
Laitanpa sulle kivan rallinkin,vaikka olen yrittänyt vähentää tätä musashowtani..
http://www.youtube.com/watch?v=FfNlzhwMNU8&feature=related
Minähän en lannistu jatkan keijujen etsintää usvaisilla soilla. Olen päättänyt, minä heidät vielä löydän. Seuraavan runon lähetin tähtitytölleni. Runoni odottaa uutta kohdetta.
Kuka ratsain ulkona yössä lie?
Läpi viiman ja yön isukki tähteään vie;
isä, piltin on kietonut kainalohon,
syli suojan suo, syli lämmin on.
-”Pääs peität - mi, tähti, sua peljättää?”
-”Isukki keijujen kuningas - etkö nää?
sä kruunun ja laahuksen nääthän tuon?”
-”Se on tähti- kulta, vain sumua suon.”
-”Tule, armas laps, sinut kanssani vien!
me leikimme kauniisti kaiken tien;
kukat kirjavat viittovat virran luo,
puvut kultaiset äitini sulle tuo.”
-”Isukki, kuule, etkö sä kuule, kuin
mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?
-”Tähti-kulta, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?
vain kuivissa lehvissä tuuli soi.”
-”Tule pois soma tyttönen! Tuttuaan
poikaparveni valmis on vaalimaan;
kisat yölliset kiitää ja keinuttaa,
unin tanssi ja laulu sun uinuttaa.”
-”Isukki, katso, tuolla sen pojat nään!
Mua viitaan viittovat synkeään.”
-”Sen, tähteni, tarkoin mä nähdä voin;
pajut harmaat,vanhat, ne huojuu noin.”
-”Mua, laps, sulo muotosi houkuttaa;
sinut ryöstän, jos suosioll` en sua saa.”
-”Isukki, auta, jo keijujen kuningas vie!
isukki, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?”
Isukki kauhuin kannusti ratsuaan,
tähti voihkiva, houriva rinnoillaan,
hädin tuskin saavutti kartanon,
käsivarrella lapsi jo unessa on.
Nyt isukki lähtee lumilinnaan leikkimään pohjantähden kanssa.
Haleistasi kiitokset, nyt voin jo paremmin:)
:)
Hyvä,että mieli siitä virkeni.
Ja jaksat taas täydellä höngällä eteenpäin. :)
Kyllä se viellä vaiva palkitaan,uso pois.
Minäkin tästä otan suunnan tonne vanhusten luokse,kun alkoi tulemaan jo ikävä. :)
Jospa minä illalla sitten laitan sulle sitä postia:) Hyviä lumileikkejä pikkuisen murun kanssa :)
että nyt, my darling, joko kippaat sen raamattusi mäelle, tai sitten menet sen raamattusi kanssa sinne mäelle. Tässä ei armoa anneta!
Ai niin, on minullakin raamattu, mutta se on vain siksi, että vihollinen on hyvä tuntea.
toi oli hyvä!! :))))Aika tyly meininki etten sanois :/
Abrobooo,muuten taidanpa piilottaa oman raamattuni ettei vaan tule mitään puheita ;)
Minun mielestäni se on itsesuojelua.
Kamala ajatella, että se ennen niin tuikitavallinen kumppani, jonka lempipaikka on sohva ja lempijuoma kossukola, alkaisi ykskaks hullunkiilto silmissä julistaa lopunajan sanomaa ja huitelisi raamattu kourassa pitkin huushollia puolijuoksua, niin kyllä se alkaisi pumpusta ottaa. Mitä luulet?
kyllä aika hurjaa :) Saattasi kyllä pistää mietteliääksi.
Mie pettyisin pahasti. Oikein todella pahasti.
Fiksu järki-ihminen sekoaisi ja hurahtaisi uskoon..?..eih. Ei se ole mahdollista. En ainakaan jaksa uskoa.
Olemme aika paljon samoilla linjoilla jumaluuksien suhteen -otaksun-, hän tosin ei aiheesta ole edes kovinkaan kiinnostunut.
Jos kuitenkin kävisi huonosti, niin pakko se on sanoa että hankalat oltavat meillä tulisi.
Aika aktiivisena ateistina ja avoimesti uskovaisten hulluudelle naureskelevana (minun ja hänen kesken) ja yhteiskunnan atte-uskis-asioihin kantaa ottavana minun olisi kammottavan vaikeaa katsoa puolisoa silmiin, joka on sille hulluuden tontille astunut.
Eikä sen ole väliä puhuisimmeko asiasta väitellen vai rauhallisin mielin, taikka ollenkaan. Se pelkkä tiedostaminen, että rakas ihminen on seonnut niin onnettomasti olisi murskaavaa koko suhteen kannalta.
Tehköön tämä kanta minusta rasistin tai mitä vaan..niin se kuitenkin on. Ateistin ja uskovais-hihhulin yhteiselo lienee hyvin harvinaista ja minä myönnän avoimesti, etten sellaiseen kykenisi millään.
Siinä vaiheessa minä antaisin siis miehen mennä.
Tai lähtisin itse. Ja voinette ymmärtää, että lastamme mie en sellaiseen kasvatukseen jättäisi mistään hinnasta..
Jokainen on onnellinen omalla tavallaan ja juuri siten miten tahtoo. Hän olkoon onnellinen sekopäissään, minä onnellinen ilman sellaisen katsomista.
.. & Life goes on.. :)
rehellistä tekstiä! :)
Kyllä minäkin miettisin parikin kertaa,että millasen miehen mie otinkaan.
Ja et onko mahdollista jatkaa..
Kotiväki sen sijaan jahtaisi sellasen vävyn sinne mistä on tullutkin. Isäukko ainakin..
Luulen,et mude huokailisi syvään ja ihmettelisi missä mättää ja isä ei ihmettelisi, vaan mättäisi ovesta ulos.
Että appelaan ei olisi asiaa uskovan miehen kanssa ;o)
Uskokoon kukainenkin mihin tahtoo, mua oikeesti vituttaa se kun ateistit riistävät uskonnonvapautta muilta sanomalla että "ei saa uskoa", tai jos ei suoraan sano, niin sitten muuten vain pilailee uskovien kustannuksella ilmoittaen epäsuorasti että ei kannata olla tollanen jne.
kaikkien uskovien kustannuksella pilaile,vaikka toisinaan pilailenkin.
Huumorinkukka on kaunein kukka,ei se haiseva hikisukka...
Mutta huomaatkos croko,että ihan samaa tekee ne uskovatkin joille tuo attejen mäkätys menee?
Ne ilkkuu,ettei kannata olla tollanen ja uhkaa helvetillä. Minusta aika rumaa sekin...
Eli syytä on sysissä ja sepissä taas kerran.
Hiljaa mielessään jokainen saa uskoa mihin lystää, eikä sen kaltainen uskoontulo minua haittaisi. Kokouksissakin voisi vielä käydä, kunhan sen varjolla ei lusmuilisi arkisista velvotteista. Tietty jos mies alkaisi olla ihan vieraanoloinen tyyppi, niin varmaan sitä miettisi, että huvittaako tuon vieraan kanssa elellä.
Jos puoliso alkaisi vaatia, että alan ajatella hänen uusilla ajatuksillaan, niin suhdetta olisi täysin mahdotonta jatkaa. Jos kodin seinille ilmestyisi kristillistä sisustuskitchiä, niin kyllä siinä hymy hyytyisi, samoin, jos kotona alettaisiin pitää jotain rukouspiirejä. Käännyttäjien ja sananjulistajien kotiin hilaaminen aiheuttaisi melko varmasti avoeron.