Uskontojen ydin

on, uskonto on asia johon täytyy uskoa eli kyseessä on vallankäyttö. Mutta samaan aikaan uskomalla voi saavuttaa sisäisen rauhan vaikka lukemalla raamattua. Siis kun ajattelee asiat omilla aivoilla niin voi saavuttaa jotakin.

Itseäni harmittaa eniten sellaiset herätysliikkeet joissa pelko on motiivi uskoa. Esimerkiksi helluntailaiset taitavat mainostaa helvettiä aika ahkerasti. Jotkut uskonnolliset ryhmät ovat ihan kuin mitä tahansa laumoja. Omalle ajattelulle ei jää sijaa, formaatti mihin täytyy uskoa on saneltu valmiiksi.

Uskonnolliset liikkeet ovat kuin osa markkinataloutta. Joka liikkeellä on oma pointti johon yksilö voi samaistua eli kyse on ikään kuin politiikasta. Ihminen voi liittyä eri puolueen kannattajaksi sen sisällöstä riippuen. Poliittisen puolueen ohjelma on valmiiksi määritelty, eli kenenkään ei tarvitse sitä ajatella nimen omaan omilla aivoilla.

Opin tuossa eräänä päivänä taas yhden mielenkiintoisen seikan. Nimittäin helvetti=hel vet= koko totuus. Usein herätysliikkeet ynnä muut mainostavat vain toista puolta totuutta ja sitäkin mainostetaan usein väärällä tavalla. Uskon itse siihen että on olemassa se toinen puoli totuudesta eli itse totuus eli Jumala on olemassa ja siihen voi uskoa. Mutta ihmisellä täytyisi mielestäni olla henkilökohtainen suhde Jumalaan ennen kuin usko on todellista.

Uskonto jo määritelmänsä perusteella, tiettyinä sääntöinä ja opinkappaleina siitä miten elää "oikealla" tavalla, mikä on "oikeaa" uskoa mistäkin asioista, ja miten toimia ja ajatella saavuttaakseen kuoleman jälkeen jonkin oletetun ihannetilan ja välttyä joltakin oletetulta pahalta tilalta, on jotain sellaista, joka ei saavuta totuutta. Uskonto on pelkkä ideologinen rakenne, jolla on yhteiskunnallisia funktioita, kuten esimerkiksi vallan pönkittäminen joillekin ryhmille tai yhteisön koheesion ylläpitäminen. Uskontoihin kuuluu yleensä jokin sankarihahmo, joka nostetaan myyttiseen asemaan, tiennäyttäjäksi tai ihanteeksi kohti pelastusta.

Uskonto toki tarjoaa kuviteltua lohtua ja turvallisuuden tunnetta yksittäiselle ihmiselle, mutta en nyt jaksa siitä jauhaa enempää. Vaan siitä, että uskontoa käytetään välineenä omien yhteiskunnallisten, ihmisten tuottamaa sosiaalista todellisuutta koskevien, tavoitteiden saavuttamiseksi. Ja sitä käytetään siihen juuri siksi, että uskonto on vain väline omiksi koettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun kuvitellaan, että saavutetaan jokin syvempi totuus kun uskotaan ja noudatetaan uskomusten järjestelmää, joka on ihmisten itsensä luoma rakenne, niin silloin toki kuvitellaan, että ollaan kiinni siinä syvemmässä totuudessa, mutta se ei eroa lainkaan siitä, jos ihminen uskoisi kuoleman jälkeiseen elämään ja että harjatessaan hampaansa joka päivä 126:lla edestakaisella vedolla, lukemalla päivän lehden, ja hyräilemällä jotain rauhoittavaa melodiaa hän pelastuisi tai takaisi itselleen jonkin hyvän tilan tässä kuoleman jälkeisessä "jossakin". Se kuviteltu kuoleman jälkeisyys perustuu kuitenkin tähän kuviteltuun uskomusrakennelmaan ja on olemassa sen puitteissa.

Se, että ihminen saavuttaa/tuntee jonkin syvemmän totuuden, ei riipu uskonnosta vaikka ihmiset usein sekoittavatkin sen uskontoon ja ajattelevat sen johtuvan siitä. Ei ihmisen ole tarve pelastua miltään, sillä olemassaolo tapahtuu juuri nyt ja on sellaisenaan itse itsensä perusteleva tarkoitus. Ihmiskunta on itse saanut aikaan eri uskomusjärjestelmät, joiden vuoksi käydään sitä kuviteltua kamppailua, oman varjonsa kanssa nyrkkeilyä ja yritetään pelastua siltä uhalta (olipa se helvetti tai mikä hyvänsä), joka on olemassa vain näiden uskomusjärjestelmien puitteissa.

Se kamppailu, että on jokin oikea uskomusjärjestelmä on hullua, sillä kaikki uskonnot ovat samaa asiaa, samoja käsitteitä eri suhteissa ja samoja symboleita, jotka ovat pintapuolisesti erilaisia. Mutta uskonnot kaikki ovat ihmisen itsensä luomia merkitysrakenteita ja se, että ihminen siirtyy merkitysrakennelmasta toiseen ja toimii sen puitteissa ja ohjaamana ja kuvittelee sen pohjalta saavuttavansa vapauden, ei tuo sitä vapautta, sillä hän edelleen jahtaa sitä merkitysrakennelmien sisällä olevaa vapautta. Se, että kuvitellaan olevan oikea uskonto on paradoksaalista, sillä takertumalla uskomusjärjestelmien tasolle tuotetaan se kuviteltu "oikea" uskonto ja ne lukemattomat muut, "väärät" uskonnot.

Ehkä joku ymmärtää tekstin idean, vaikka sitä onkin vaikea välittää.

Ajattelen itse niin että--> joidenkin saaman intuitioisen ajatuksen, päätelmän valjastaminen vallan,hallinnan ja omien pyyteiden rengiksi sai aikaan järjestäy'tyneet uskonnot.

Itse pohdinnat ja syvälliset mietteet, ponnistelut henkiseen ajatteluun--> eli saavutetut filosofiset, henkiset, hengelliset oivallukset olevaisuudesta orginaaleina ovat arvokkaita--> se että niiden alkuperäinen-idea ja henki valjastetaan [huom!]k-a-n-s-a-n t-a-h-d-o-s-t-a helppo-heikkien johdolla yleiseksi markkina'humuksi, taikka 'taivas-paikkojen jakamiseksi' etc.---> ei sinällään ole syvälllisiä pohtineiden ajattelijoiden ja todellisesti hyvään,oikeudenmukaiseen ja totuudelliseen pyrkivien ja sitä etsivien 'synti'.
Sukupolvien vaikutuksesta asiat vääntyvät irvokkaiksi uskonnoiksi. jotka ovat yhtä kaukana alku-ajatuksesta kuin omena kuusta.