Herätelläänpä keskustelua Mannerheimin toimista, etenkin 1920-luvun osalta.
Nykyisen totaalisen epärationaalisen post-suomettuneen Mannerheim-kultin vallitessa ovat Marskin todelliset tarkoitusperät jääneet pimentoon. Venäjällähän Mannerheim kannatti etuoikeutettua aatelistoa ja tsaarinvaltaa. Hänen demokratiavastaisuutensa on dokumentoitu myös Suomen viitekehyksessä: vuoden 1906 valtiopäivillä Mannerheim vastusti työväenliikkeen kannattamaa yleistä äänioikeutta ja vastaavasti vuoden 1918 sodan jälkeen Mannerheim ilmaisi demokratian olevan liian heikko valtiomalli.
Tsaarinvallan kaaduttua Mannerheimin toimintaa ajoi eteenpäin vain ja ainoastaan bolsevisminvastaisuus. Suomalaisen äärioikeiston tavoitteena oli lyödä bolsevikit ja saattaa valkoinen (myöskin totalitaristinen, kuten bolsevikit) Venäjä jaloilleen. Tähän tähtäsivät rajan yli mm. Aunukseen tehdyt sotaretket. Siinä missä moni hyväuskoinen äärioikeistolainen uskoi taistelevansa Suomen puolesta, oli Mannerheimin isänmaa jossain aivan muualla. Markku Ruotsilan tutkimus "Churchill ja Suomi" osoittaa hyvin selvästi, kuinka Mannerheim oli bolsevismia vastaan taistellakseen valmis sotilasvallankaappaukseen Suomessa sekä lopulta SUOMEN LIITTÄMISEEN TAKAISIN PORVARILLISEN VENÄJÄN YHTEYTEEN. Toisinsanoen Mannerheim vastusti bolsevismia siinä määrin, että oli valmis luopumaan itsenäisestä Suomesta kunhan vain vanha venäläinen eliitti olisi saanut valtansa takaisin.
Tohtori Juhani Suomi kirjoittaa juurikin Ruotsilan tutkimuksen pohjalta:
"Churchilliä ei millään tavoin vaivannut se, että Mannerheimin ja hänen tukijoittensa tavoitteena oli sotilasoperaation myötä toteuttaa samalla Suomessa vallankaappaus ja luoda Mannerheimin johdolla jonkinlainen sotilasdiktatuuri, kuten Mannerheim myöhemmin Churchillille tunnusti. Yhtä vaivattomasti Churchill oli valmis nielemään sen, että valkoiset venäläiset halusivat palkkioksi Suomen takaisin Venäjän yhteyteen. Eihän Suomen itsenäisyys ollut tärkeää. Tärkeää oli valkoisten venäläisten kenraalien pitäminen tyytyväisinä ja sitä kautta bolshevikkien kukistaminen."
Vaikka Mannerheimin ansiot sotilasjohtajana ovat kiistattomat, on käsittämätöntä, että häneen liitetään demokratia ja isänmaallisuus (ellei tällä tarkoiteta VENÄLÄISTÄ isänmaallisuutta) niin vahvasti.
Lukekaa lisää:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=56436&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI
Nykyisen totaalisen epärationaalisen post-suomettuneen Mannerheim-kultin vallitessa ovat Marskin todelliset tarkoitusperät jääneet pimentoon. Venäjällähän Mannerheim kannatti etuoikeutettua aatelistoa ja tsaarinvaltaa. Hänen demokratiavastaisuutensa on dokumentoitu myös Suomen viitekehyksessä: vuoden 1906 valtiopäivillä Mannerheim vastusti työväenliikkeen kannattamaa yleistä äänioikeutta ja vastaavasti vuoden 1918 sodan jälkeen Mannerheim ilmaisi demokratian olevan liian heikko valtiomalli.
Tsaarinvallan kaaduttua Mannerheimin toimintaa ajoi eteenpäin vain ja ainoastaan bolsevisminvastaisuus. Suomalaisen äärioikeiston tavoitteena oli lyödä bolsevikit ja saattaa valkoinen (myöskin totalitaristinen, kuten bolsevikit) Venäjä jaloilleen. Tähän tähtäsivät rajan yli mm. Aunukseen tehdyt sotaretket. Siinä missä moni hyväuskoinen äärioikeistolainen uskoi taistelevansa Suomen puolesta, oli Mannerheimin isänmaa jossain aivan muualla. Markku Ruotsilan tutkimus "Churchill ja Suomi" osoittaa hyvin selvästi, kuinka Mannerheim oli bolsevismia vastaan taistellakseen valmis sotilasvallankaappaukseen Suomessa sekä lopulta SUOMEN LIITTÄMISEEN TAKAISIN PORVARILLISEN VENÄJÄN YHTEYTEEN. Toisinsanoen Mannerheim vastusti bolsevismia siinä määrin, että oli valmis luopumaan itsenäisestä Suomesta kunhan vain vanha venäläinen eliitti olisi saanut valtansa takaisin.
Tohtori Juhani Suomi kirjoittaa juurikin Ruotsilan tutkimuksen pohjalta:
"Churchilliä ei millään tavoin vaivannut se, että Mannerheimin ja hänen tukijoittensa tavoitteena oli sotilasoperaation myötä toteuttaa samalla Suomessa vallankaappaus ja luoda Mannerheimin johdolla jonkinlainen sotilasdiktatuuri, kuten Mannerheim myöhemmin Churchillille tunnusti. Yhtä vaivattomasti Churchill oli valmis nielemään sen, että valkoiset venäläiset halusivat palkkioksi Suomen takaisin Venäjän yhteyteen. Eihän Suomen itsenäisyys ollut tärkeää. Tärkeää oli valkoisten venäläisten kenraalien pitäminen tyytyväisinä ja sitä kautta bolshevikkien kukistaminen."
Vaikka Mannerheimin ansiot sotilasjohtajana ovat kiistattomat, on käsittämätöntä, että häneen liitetään demokratia ja isänmaallisuus (ellei tällä tarkoiteta VENÄLÄISTÄ isänmaallisuutta) niin vahvasti.
Lukekaa lisää:
http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=56436&nodeid=15153&contentlan=1&culture=fi-FI
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Suomessa sekä lopulta SUOMEN LIITTÄMISEEN TAKAISIN PORVARILLISEN VENÄJÄN YHTEYTEEN."
Mannerheim osallistui ystävänsä ja Väliaikaisen hallituksen erottaman kenraali Lavr Kornilovin kapinaan elokuussa 1917. Korniloviin Mannerheim oli tutustunut jo vuonna 1906 Pekingissä Japanin sodan aikoihin tämän ollessa siellä Venäjän sotilasattasheanana tai vastaavissa tehtävissä.
Kornilovin kapina kuitenkin lyötiin bolshevikkien avustuksella. Kenraalit Kornilov ja Denikin vangittiin, ja Mannerheimkin erotettiin Venäjän armeijasta.
Eikä ole mitään perusteita uskoa, että Mannerhim olisi millään tavoin tukenut Kerenskiä ja väliaikaista hallitusta ja Venäjän maaliskuista 'porvarillista' vallankumousta. Asia ilmenee selvästi hänestä ”laadituissa muistelmissakin” Mannerheimin sanoissa keisarinna Maria Fjodorovnalle (Tanskan prinsessa Dagmar).
- Karl Gustanovitsh oli ehdoton läheisen ystävänsä Kornilovin ja keisarikunnan kannattaja.
Mannerheim oli kuten kuka tahansa tuon ajan keisarikuntien upseeri, kosmopoliitti ja antisemitisti, vain omaan luokkaansa sitoutunut, ei nationalisti, ei venäläinen, ja vielä vähemmin suomalainen, tuskin edes ruotsalainen.
Vapaussodan päätyttyä Suomi ja sen armeija oli Mannerheimin jalkojen juuressa. Miksi Mannerheim ei huudattanut itseään presidentiksi, kuninkaaksi tai diktaattoriksi? Hän olisi sen voinut tehdä helposti. Valta sotilailta politikoille siirtyi Suomessa kovin suoraviivaisesti enkä tiedä väitteitä, että Mannerheim valtaansa ja asemaansa käyttäen olisi pyrkinyt vallan anastajaksi. Hän tyytyi niihinkin päätöksiin, joissa ei ollut samaa mieltä. Tuossa tilanteessa hän osoitti demokraattista asennetta. Vallananastamiseen pyrkivä olisi käyttäytynyt toisin.
Miksi joukot pysähtyivät Suomen rajoille eikä hyökkäytsä jatkettu Pietariin. Lähtiöitä olisi ollut. Pietari ja vallankumous eli veitsen terällä ja Mannerheimillä olisi ollut hyvä mahdollisuus vaikuttaa ratkaisevasti tuohon tilanteeseen. Neuvostoliiton historiantutkimuskin myöntää, että paljokaan ei olisi tarvittu Trotskin armeijan järjestäytymisen estämiseksi. Mannerheimi tunsi useimmat, keskenään eripuraiset valkoiset kenraalit Venäjällä. Miksi hän ei liittoutunut ja tehostanut kenraalien sotatoimia ratkaisevalla hetkellä?
Mannerheim oli yhteydessä valkoisiin kenraaleihin ja myös tsaristisen valtaistuimen perillisiin. Hän vaati selvää vastausta, tunnustetaanko Suomen itsenäinen asema. Kenraalit ja valtaistuimen perilliset uskoivat tuossa vaiheessa olevansa viellä niskanpäällä eivätkä tällaista tunnustusta olleet valmiit auttamaan. Mannerheim pysyi Suomen rajoilla eikä pyrkinyt manöveeraman Venäjän asioissa. Käsittääkseni Aunuksen retken puuhaajat eivät saaneet Mannerheimiltä täyttä tukea. Hän ei liene oikein tuntunut tuntevan tässä vaiheessa Aunuksen retken kansallistunnepohjaista perustetta. Myöhemmät puheet "miekkani tuppeen panemisesta" kuuluvat taas toiseen tilanteeseen ja siihen liittyvään retoriikkaan.
Ei Mannerheim mikään tasavaltalainen ollut. Hän oli tiukasti ammttisotilas tsaarin upseerina ja tsaarivallan kukistuttua Suomen hallituksen sotajoukkojen komentajana. Toki venäläisillä kenraaleilla olisi Mannerheimillekin ollut käyttöä, mutta hän oli päättänyt palata Suomeen tietämättä, että hänelle Suomessa aukesi uusia tehtäviä sotilaana. Ilman muuta hän vastusti bolsevisamia, se on helppo käsittää. Se ei kuitenkaan oikeuta veikkaamaans, että bolsehevismin vastustaminen olisi ollut Mannerheimin ainoa motiivi ja toiminnan tarkoitus.
"Miksi Mannerheim ei huudattanut
itseään presidentiksi, kuninkaaksi
tai diktaattoriksi?"
..mutta meillä oli Suomessa Ståhlberg,
maalaisliitto ja jääkärit,nouseva porvaristo
ja kansalaissodassa lyödyt demaritkin!
"Venäjällähän Mannerheim kannatti etuoikeutettua aatelistoa ja tsaarinvaltaa."
^^Mannerheim oli Venäjän keisarinnan henk.koht. keisarilliseen Chevalier-henkivartiokaartiin valitsema henkilö! Tottakai hän kunniallisena miehenä suoritti työnsä keisariperheen henkivartijana hyvin. Ei häntä muuten olisi valittu suojelemaan Venäjän viimeisen tsaarin Nikolai II:sen henkeä hänen kruunajaisissaan.
Nikolai ja hänen puolisonsa Alexandra kruunattiin Moskovassa 26.5. 1896 (v.l.), ja Mannerheim osallistui kruunajaisiin henkivartiokaartin joukossa. Juhlakulkueessa hän kulki aivan keisariparin edellä.
http://www.mannerheim.fi/valokuva/05/d116.jpg
Voimme olla ylpeitä Mannerheimistä että hän suoritti aina kaikki tehtävänsä kunnialla =)