Ja 12-vuotias poikamme otti tämän raskaasti, hän alkoi lintsata koulusta, ja numerot ovat tippuneet. Hän ei enää käy kaverien luona, on epäsosiaalinen ja väkivaltainen, ja ilmeisesti syvästi masentunut
Haluan neuvoja, aivan kaikilta. Mitä tehdä?
Haluan neuvoja, aivan kaikilta. Mitä tehdä?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jos suinkin mahdollista, hanki uusi suloinen koiranpentu. Se on ehkä ainoa keino saada hänet tämän kovan menetyksen yli. Teinit kokevat rakkauden menetyksen olevan ylivoimaista kestää. Toivon että pääsette tämän asian yli. Itse olin 15v. kun koira vietiin kasvainten takia lopetettavaksi. Aloin ryyppäämään joka viikonloppu sen jälkeen. Uusi koira olisi ehkä auttanut unohtamaan kaiken sen tuskan hellyyttävällä olemuksellaan.
kovia paikkoja, kun ne ovat sitä aikuisillekin.
Kyllä minä itse lähtisin keskustelulla tuota tilannetta purkamaan. Tiedän, että ei se aina auta, mutta lähellä olo on tietysti tärkeää.
En kylläkään lähtisi lasta viemään mihinkään psykologille. Joku voi olla toista mieltä, mutta itse ajattelen, että lapsi kokisi saavansa jonkun rangaistuksen.
Suru on surtava pois, ei sille mitään voi. 12-vuotias on vielä lapsi, mutta murrosikä pukkaa päälle ja kun siihen saumaan tulee vielä tällaista, niin koetteleehan se.
Onko hän puhunut koirasta? Jutteletteko siitä ja muistelette, vai onko asiasta vaiettu? Kiukunpuuskan uhallakin minä ainakin yrittäisin jutella.
Jokainen tietysti suree omalla tavallaan. Loppujen lopuksi me kaikki, niin ihmiset kuin eläimetkin, elämme muistoissa.
on ehkä ollut teillä lähes koko pojan iän tai ainakin siitä asti kun hän kykenee muistamaan?Koville ottaa aikuisellekin kun perheen lemmikki kuolee, mutta pojan oireet tuntuvat pahoilta, puhukaa, kuunnelkaa ja tarvittaessa hakekaa ammattiapua jos masennnus jää päälle. Syitähän voi olla muitakin kuin vain koiran kuolema, poika päästää nyt vain kaiken ulos.
koira on eläin - vain eläin. Minulta kaatui isä ollessani 5 vanha, enkä oireillut juuri muuten kuin lohdutin äitiä, että onhan meillä setä... ja olikin toinen isä. Kun koiramme ammuttiin, olin mukana ja samoin hautaamassa. Pojallanne taitaa olla muita murheita.
VAIN eläin. Mistä sinä tiedät toisen kaipuun tai rakkauden määrää?
sodassa, et varmaankaan ollut tottunut häneen läsnäolevana perheenjäsenenä. Lemmikki voi silloin olla läheisempi.
Minultakin kuoli isä, kun olin lapsi. Tuntui väärältä, että hänen elämänsä loppui niin kesken. Sairastuin fyysisestikin vakavaan infektioon, ja jouduin olemaan monta viikkoa sairaalassa. Koulua en paljon jaksanut ajatella, toipumiseni surusta ja sairaudesta kesti kauan.
ja koeta saada pojan aivoituksiin elokuvia ja kivoja tietsikkapelejä. Pojalle makeita pelejä voisi olla Doom, Microsoft Flight Simulator, Supreme Snowboarding, NHL, Need for Speed etc.
Elokuvia: Tähtien Sota, Linnuradan Liftarin Käsikirja, Tanssii Susien kanssa, Ghostbusters, Yksin kotona.
Yllensäki jos jokin projekti menee pieleen, kannattaa ajtukset siirtää toisaalle hetkeksi keinolla millä hyvänsä.
perheenjäsenhän koirakin on,joten se sattuu. Lemmikistä luopuminen on monelle kova paikka,vaikka toisille eläin on vaan eläin eikä lainkaan niin surtava kuin ihminen.
Noh,minulle taas eläin on suuri menetys ja itkua riittää. :/
Se on perheenjäsen,jota ei millään voi korvata.Mutta lievittää surua voi uusi lemmikki.Vanhaa se ei korvaa,eikä ole tarkoituskaan...mutta uutta iloa se voi tuoda tullessaan.
Juttelu asiastakin varmasti auttaa,jos vaan siihen tilaisuuden tullen tartutte.
kun rinnastatte koiran ihmiseen? Salli Saari ja ammattiauttajat kehiin. EU:lta ja valtiOlta rahaa, saihen ne Jokelaankin. Hitto, häntä pystyyn ruikuttajat. Hautasin vuosi sitten kissani ja se oli VAIN ELÄIN. Uutta en ota enkä Sallin salli tykööni tulla.
kun olet noin kovasydäminen?
ei olis tarvinu,mua saa sinutellakkin :)
Olenko oikeassa? Hmm,en tajunnut ihan kysymystäsi. Koiran rinnastaminen ihmiseen on eri asia,kuin sen sureminen perheenjäsenenä.
Koira ei osaa samoja juttuja mitä ihminen,joten ei ole kuten ihminen. Mutta rakas se voi olla, jopa rakkaampi kuin toinen ihminen :) Jotain ongelmaa??
En minä Salli Saarta kaipaa,mutta jos sinä kaipaat niin soittele ihmeessä...kyllähän tuollainen kylmyys olisi syytä tutkia :)
kiukunpurkauksesi taustalla on?
Et sinäkään sen kummallisempi ole kuin VAIN ihminen.
Kerro pojallesi että:"Nyt mennään tapaamaan *koiran nimi tähän*" ja viet hänet kiinalaiseen ravintolaan.
Oppii jo nuorena että elämä ei ole reilu.
tai vaikka playstation 3 Wii tms.?
Eiköhän ne saa ajatukset pois menneestä lemmikistä, ainahan tosin minunkin mielessäni käy kuolleet lemmikit ja ystävät toisinaan.
Alku pahin mut sitten helpottaa.
Elämä on sairaus joka johtaa aina kuolemaan, kuolleisuusaste tasan 100%. Kuinkahan pahasti poikanne mahtaakaan pillastua, kun hänelle vihdoin selviää, että sekä hän itse että te hänen vanhempansa kuolette kaikki, eikä kukaan mahda sille yhtään mitään.
Ehkä poikanne olisi jo korkea aika oppia näitä elämän realiteetteja ja oppia, että jos niistä pillastuu niin sitten saa olla pillastunut ihan koko elämänsä?
Tai sitten voitte tietysti keksiä kaikenlaisia pehmoisia seli-selityksiä ja muita kauniita valheita ja yrittää tuudittaa poikanne valheiden verkkoon, joka ei millään tule kestämään? Onko se sitten parempi?
Minun ukkini kuoli kun olin 12-vuotias. Ukki joka oli minulle tosi läheinen, opetti minut pelaamaas shakkia ja ruokkimaan oravia ja pikkulintuja kämmeneltä ukin kesämökillä. Minä tietenkin pillastuin, mutta lopulta ymmärsin vääjäämättömän jota ei voi välttää. Ja ukkini oli sentään elävä ihminen eikä mikään koira.
Mutta sinun kirjoituksessasi oli aika kalsea sävy.
"Ja ukkini oli sentään elävä ihminen eikä mikään koira."
Tuo särähti korvaan. Sinä vähättelet toisen surua. Ja arvotat kuoleman aiheuttamaa surua sen mukaan, kuka on kuollut.
kössö kanssasi. Jaksaa ihmetellä mikä kukaan toinen on vähättelemään kenenkään toisen surua.
sellaisenkin lausahduksen, että eihän ne olleet edes naimisissa. Naiselta kuoli mies, jonka kanssa oli elänyt pitkään.
Onneksi hän ei joutunut tätä itse kuulemaan. Käsittämätöntä!
panna arvojärjestykseen ja kuten edellä joku viisas sanoi, kaikki kuolevat - joskus. Miten poika pärjää, kun vanhemmista aika jättää, kun koiran kuolema on katastrofi?
arvojärjestyksesi mahtaa olla?
Sanoisitko 12-vuotiaalle, että älä nyt tuota koiraa sure, sehän on VAIN eläin. Sure sitten vasta kun äiti ja isä kuolevat. Niinkö???
ajan mittaan monella tapaa, oli kyseessä sitten koira tai vanhemmat.
Vaikka näin: olen onnekas, koska minulla on ollut suremisen arvoinen sejase.
joillekkin toisen,edes kumppanin kuolema ei tee mitään. :(
Toi lausahdus on jo ehkäpä sieltä törkeimmästä päästä mitä tiedän. :(
joutuu oppimaan,mutta onko silti ihan pakko olla mahdollisimman tyly pojalle?
Asiathan voi esittää vähän lohduttavemminkin. :)
Ei noita menetyksiä voi tolleen puntaroida ystävä hyvä. Eikä järkeistää,sillon kun on tunteista kyse.