Siis, jos mies ja nainen seurustelevat vakavasti ja rakastavat toisiaan, onko se syntiä, että he harrastavat seksiä? Hehän ovat kumppanit, jotka ovat sitoutuneet toisiinsa sekä henkisesti että fyysisesti, ovat näin yhtä. Uskon Jumalaan, mutta en voi ymmärtää ja kuvitella meneväni naimisiin semmoisen miehen kanssa, jonka kanssa en ole ensin elänyt avoliitossa arkea ja harrastanut seksiä. Se olisi muuten kuin ostaisi sian säkissä, jos menisi naimisiin tuntematta toista joka tavalla. Auttakee pliis, kiitos!
Seksi seurustelusuhteessa
onko syntiä?
482943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 48
Vanhimmat
http://karimies.uskojarukous.net/Artikkelit/Avoliitto.h tm
Raamatun mukaan avioliiton synnyttävät luopuminen vanhemmista, puolisoon liittyminen ja sukupuoliyhteys. Jos nämä ehdot täyttyvät, asiassa ei ole sinänsä mitään väärää, vaan avopari elää itse asiassa teologisesti tarkasteltuna avioliitossa, vaikka Suomen lainsäädännössä heidän suhdettaan kutsutaankin avoliitoksi. Tämä on täysin selvää luomisoikeudellisen avioliittokäsityksen valossa.
Myöskään häät eivät ole Raamatussa avioliiton edellytys.
On siis olemassa suhteita, jotka ovat Jumalan edessä avioliittoja, vaikka ne yhteiskunnallisen lainsäädännön silmissä olisivatkin vain avoliittoja. Avioliitto perustuu Tunnustuskirjojen ja Lutherin mukaan luonnonoikeuteen eli luomisjärjestykseen. Samaa kantaa edustaa myös Raamattu. Sen lisäksi, että avo- ja avioliittojen välille ei edes ole voitu tehdä eroa monina aikakausina kirkon historiassa, myös osa nykyisistä kirkoista on tullut siihen johtopäätökseen, että avoliittoja voidaan pitää avioliittoina.
Koska ei siis voida perustellusti katsoa, että avoliitossa eläminen olisi itsessään syntiä tai väärin, ei myöskään voida oikeutetusti kieltää kristittyjä elämästä avoliitossa. Tosin avioliiton virallinen rekisteröiminen voi olla hyödyllistä. Häät tai vihkiminen eivät kuitenkaan ole avioliiton kannalta välttämättömiä, vaan ne ovat ehdollinen yhteiskunnallinen tapa, jota voidaan noudattaa tai jättää noudattamatta. Sellaista, mikä ei ole välttämätöntä, ei voida ehdottomana vaatiakaan.
Erityisen ongelman on nyky-Suomessa synnyttänyt suhtautuminen avoliittoihin. Etenkin herätyskristillisissä piireissä on perinteisesti ajateltu, että avoliitto on aina ja välttämättä syntiä. Avoliitto on haluttu nähdä avioliiton vastakohtana. Sellaisen parin asumista yhdessä, jota ei ole laillisesti vihitty avioliittoon, on pidetty automaattisesti syntinä ja kristitylle sopimattomana.
Perinteinen herätyskristillinen avioliittoteoria on muodostunut 1800-luvun käytännön pohjalle. Se voidaan tiivistää käsitykseen, jonka mukaan avioliitto on sama asia kuin lainvoimainen vihkiminen. Jos on vihitty, on avioliitossa, muuten ei. Aviollinen elämä ilman lainvoimaista vihkimistä on määritelty haureudeksi.
Mielenkiintoista on, että missään kohtaa Raamattua ei näytetä edellyttävän häitä, vihkimistä tai jonkinlaista seremoniaa avioliiton syntymisen edellytykseksi. Useista ihmiskunnan kantaisistä ja patriarkoista vain todetaan, että he ottivat itselleen vaimoja tai yhtyivät heihin.39
Keskiajalla ei ollut rekisteriviranomaisia eikä ylipäänsä modernin kaltaista kansallisvaltiota. Monissa maissa avioliitot solmittiin tuolloin ns. tapaoikeuden perusteella. Tapaoikeudella tarkoitetaan ikimuistoisista ajoista periytyneitä kirjoittamattomia oikeussääntöjä, 'maan tapaa'. Tapaoikeuden nojalla riitti, että mies ja nainen olivat sopineet olevansa aviopuolisoita, jotta heidät myös sellaisiksi katsottiin. Tapaoikeus muodosti keskiaikaisen Englannin oikeusjärjestelmän perustan. Siihen perustuva avioliitto, ns. 'common law marriage' on edelleen mahdollinen monissa Yhdysvaltain osavaltiossa.7 Kun avioliitto solmitaan tapaoikeuden mukaan, valtio ei ole siitä millään tavalla tietoinen, eikä ole mitään julkista rekisterinpitäjää, jolta voitaisiin kysyä, onko joku tietty ihminen avioliitossa. Tällä tavoin solmittua avioliittoa ei siis voida tarkastaa henkikirjoittajalta. Kirkollinen vihkiminenkään ei keskiajalla ollut pakollista, kuten se ei tietenkään ole Yhdysvalloissakaan, joten edes kirkonkirjoista ei ole apua henkilön siviilisäädyn selvittämiseksi. Jäljelle jää siis vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täytyy todeta, että suurin osa keskiajan ihmisistä ei ollut avioliitossa, vaikka he itse näin ajattelivat, vaan päinvastoin he elivät koko ikänsä haureudessa, tai sitten täytyy luopua vaatimuksesta, että avioliitto täytyisi voida tarkistaa jostakin rekisteristä.
"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä on suuri salaisuus; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Ef. 5:31-32).
Ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, on samaa ruumista hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. (1. Kor. 6:16-17)
Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:13)
Toisin sanoen: Joka yhtyy lihallisesti toiseen ihmiseen, on samaa lihaa hänen kanssaan. Joka yhtyy hengellisesti Jumalaan, on samaa Henkeä hänen kanssaan. Siksi Raamattu antaa avioliitolle tämän määritelmän:
Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi. (1. Moos. 1:24).
Avioliitto on sitä, että on yhtä lihaa. Se ei ole termi, se ei edes ole vain relaatio, vaan se on entiteetti, toisin sanoen olemistodellisuus. Avioliitto olemistodellisuutena on kenties meidän silmiltämme kätketty, salaisuus, samassa mielessä kuin esimerkiksi Kristuksen reaalinen läsnäolo ehtoollisaineissa tai Pyhän Hengen läsnäolo uskovassa on salaisuus. Olemukseltaan nämä asiat ovat analogisia. Raamattu kuitenkin opettaa selvästi, että avioliitossa on läsnä tällainen todellisuus, joka syntyy lihallisen yhtymisen kautta, ja joka on tarkoitettu pysyväksi:
Mutta maailman alussa Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi. Sen tähden mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että nämä kaksi tulevat yhdeksi lihaksi. He eivät siis enää ole kaksi, he ovat yksi. Ja minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako. (Mark. 10:6-9)
Kun siis kysytään, ketkä ovat avioliitossa, on vastaus: Ne kaksi, jotka ovat tulleet yhdeksi lihaksi. He eivät enää ole kaksi, he ovat yksi. Jumala on yhdistänyt heidät. Jumalan luomistarkoitukseen sisältyy se, että nämä kaksi pysyvät yhdessä. Liittyminen ja yhdeksi lihaksi tuleminen eivät myöskään ole avioliiton edellytyksiä tai seurauksia, vaan ne ovat sen olemus. Kummankin pitää esiintyä yhdessä. Liittyminen velvoittaa yhdeksi lihaksi tulemisen, sillä puolison ruumis ei kuulu hänelle itselleen,42 yhdeksi lihaksi tuleminen taas velvoittaa liittymisen. Jos näin ei todellisuudessa käy, se ei ole Jumalan vika, vaan ihmisten, jotka käyttävät Jumalan luomistyötä väärin. Haureus on yhdeksi lihaksi tulemista ilman liittymistä, huorintekeminen eli aviorikos taas yhdeksi lihaksi tulemista jonkun muun kanssa kuin sen, johon on jo liittynyt.
Julkisen kihlauksen jälkeen kihlautuminen jonkun muun kanssa on Lutherin mukaan aviorikos.22 Julkisesti kihlattu tyttö on aviovaimo ja mies aviomies.23 Luther lausuu, että avioliitto on yhtä paljon avioliitto kihlauksen jälkeen kuin häidenkin jälkeen.24 Salassa tapahtunut kihlaus ei synnytä avioliittoa, mutta silti sen jälkeen tapahtunut sukupuoliyhteys ei ole haureutta, mikäli tarkoituksena on kuitenkin ollut solmia avioliitto.25 Tässä ajattelussaan Luther liittyykin kirkossa jo vanhan kirkon ajoilta vallinneeseen perusperiaatteeseen, jonka mukaan keskinäinen sopimus luo avioliiton, consensus facit nuptias.26 Kihlakumppanit ovat siis jumalallisen oikeuden mukaan solmineet keskenään avioliiton...
Miten sitten on laita, jos seurustelee vakavasti ja rakastaa, mutta asuu vielä eri osoitteissa kumppanin kanssa?
Esim.mies ja nainen seurustelevat, rakastavat, eivät vielä ole valmiita etenemään kihloihin saati muuttamaan saman katon alle, mutta miettivät sen tapahtuvan sitten vaikka ''muutaman'' vuoden päästä, että yhteenmuutto, kihloihin ja naimisiin. He yöpyvät satunnaisesti toistensa luona ja on myös seksiä (lue rakastelua, kun rakastavat).
En ymmärrä, jos tämä on syntiä?
Sen kyllä osaan ymmärtää, että yhdenyön jutut yms. olisivat syntiä ja jopa sen ymmärrän, että se olisi syntiä, että kaverukset (mies nainen) harrastavat seksiä (lue, jotka eivät seurustele).
Kommentteja tuohon haluaa.
olen samaa mieltä
Vaan missä Jeesus teki ensimmäisen ihmeensä?
Häissähän se oli.
Mitä Jeesus sanoi syntiselle naiselle?
Joh. 4:17
Nainen vastasi ja sanoi: "Ei minulla ole miestä". Jeesus sanoi hänelle: "Oikein sinä sanoit: 'Ei minulla ole miestä',
Joh. 4:18
sillä viisi miestä sinulla on ollut, ja se, joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi; siinä sanoit totuuden."
Eivät Jeesuksen sanat ja teot kovin paljon avoliiton suuntaan puhu!
jo tapahtumaan? Itse tulin uskoon vasta vanhemmalla iällä, joten esiaviollisia suhteitakin on elämään mahtunut yksi jos toinenkin. Seksiä on ollut sekä miesten että naisten kanssa, ja nyt kysymys kuuluukin, olenko yhtä heidän kaikkien kanssa? Olenko mahdollisesti avioliitossa tämän ensimmäisen kanssa vaiko viimeisen, näin Raamatun mukaan katsottuna? Ja mitenköhän tämä yhtä lihaa oleminen ilmenee? En ole itse huomannut muutoksia itsessäni. Sydämenikin olen särkenyt ehdottomasti menettämällä rakkauden, seksillä ei ole ollut paljon tekemistä tämän asian kanssa. Mitä yhtyminen edes on, onko se sama kuin yhdyntä? Voiko samaa sukupuolta olevan kanssa yhtyä? Ihan mielenkiinnolla vaan...
seurustellaan vakavasti ja rakastetaan toisiaan ja ollaan sitouduttu toisiinsa sekä henkisesti että fyysisesti ja harrastetaan seksiä. Ja myös seuraavalla viikolla seurustellaan vakavasti ja takastetaan toisiaan ja ollaan sitouduttu toisiinsa sekä henkisesti että fyysisesti ja harrastetaan seksiä - tosin nyt tällä viikolla on kyseessä todellinen elämäni rakkaus, viimeviikkoinen oli inhimillinen erehdys, jonka Jeesus antoi anteeksi.
vaan niin, että on sen yhden ja saman kanssa kokoajan päivästä toiseen ja viikosta toiseen ja vuodesta toiseen! ihmiset ei siis vaihdu!
t: mitä ihmettä?!?
-sinäpä sen sanoit...
Mitä tarkoitat "synnillä"?
Mitä tarkoitat "vakavalla seurustelulla"?
Mitä tarkoitat "rakastamisella"?
Mitä tarkoitat "toisiinsa sitoutumisella"?
Mitä tarkoitat "henkisellä" ja "fyysisellä", sillä ei ole olemassa toisistaan erillistä henkistä ja fyysistä. Se on Descartesin tunnetuksi tekemä jaottelu, jonka vika on se, että se on mielivaltainen ja perusteeton. Lukekaa pragmatismista.
Mitä tarkoitat "uskomisella"? Miten uskominen eroaa "ei-uskomisesta"? Miksi luot keinotekoisia vastakkaisuuksia?
"Avoliitto" ja "avioliitto" ovat kulttuurisia ja siten keinotekoisia määritelmiä, joiden määritelmät riippuvat kontekstista eli ajasta ja paikasta.
Miten määrittelet "seksin"? Missä mielivaltaisessa kohdassa oikein tapahtuu siirtyminen "ei-seksistä" "seksiin"?
Miksi luot itse tuollaisia ongelmia? Nuo ongelmat syntyvät siitä, kun ajattelet, että niiden täytyy olla jossain suhteessa kristinuskoon, joka itsesi tulkitsemassa muodossa ohjaa elämääsi jonain perustana. Se on täysin mielivaltainen perusta, sillä se voisi olla mikä tahansa muukin enemmän tai vähemmän koherenssi näkemysten ja uskomusten joukko.
Tulipas monta kysymystä. No, yritän vastata niihin, vaikka en ole varma osaanko vastata oikein, mutta tässä tulee, mitä mietin:
Mitä tarkoitat "synnillä"?
* Tehdä, moraalisesti, eettisesti ja uskonto huomioiden väärin.
Mitä tarkoitat "vakavalla seurustelulla"?
* Sitä, että kumppanit ovat sitoutuneet toisiinsa tositarkoituksella ja ovat uskollisia toisilleen ja rakastavat toisiaan molemmin puolisesti. He kunnioittavat toisiaan tasavertoisina ihmisinä. He seurustelevat asenteella: me olemme loppuiän yhdessä, menemme kihloihin ja naimisiin ja perustamme perheen.
Mitä tarkoitat "rakastamisella"?
* Rakastaminen on voimakkain ''tykkäämisen'' tunnemuoto, jonka voi tuntea. Ennen rakastumista seuraa ihastuminen, mutta se on voimakkuudeltaan ja syvyydeltään laimeampi kuin rakastaminen. Tiedän, että osa ihmisistä erottaa käsitteet rakastuminen ja rakastaminen, mutta korostan, että minusta ne ovat sama asia. Siis sillä hetkellä kun rakastuu, niin rakastaa tätä ihmistä. Siis rakastaminen on semmoinen äärettömän voimakas tunne sisimmässä sitä toista ihmistä kohtaan, joka saa puolustamaan toista lähes loputtomiin. Kun rakastaa niin se toinen ihminen on elämäsi tärkeimpiin ihmisiin kuuluva henkilö. Se tunne tuntuu sydämenpohjassa asti ja haluat olla ikuisesti hänen kanssa ja jakaa hänen kanssa koko elämäsi...
Mitä tarkoitat "toisiinsa sitoutumisella"?
Sitä, että on vain oman kumppanin kanssa seurustelusuhteessa ja intiimisti ja tunne on molemminpuolinen. On yhdessä niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Lue kys.Mitä tarkoitat "vakavalla seurustelulla"? siinä jonkinverran samaa asiaa.
Mitä tarkoitat "henkisellä" ja "fyysisellä"?
*Tarkoitan, että henkinen yhteis on sitä kun rakastaa toista tunnetasolla ja fyysinen yhteys sitä, että harrastaa seksiä rakastettunsa kanssa.
Mitä tarkoitat "uskomisella"?
* tuntee sydämessään, että uskoo jumalaan.
Miten uskominen eroaa "ei-uskomisesta"?
* ei uskominen on sitä, että pitää uskoa ''hölyn pölynä''.
Miksi luot keinotekoisia vastakkaisuuksia?
*En ymmärrä tätä kysymystä. Luonko ja voitko selittää että miten ja millä perusteella sanot näin?
Miten määrittelet "seksin"?
* seksi on intiimiä seksuaalista koskettelua kumppaneiden välillä, johon yleensä kuuluu myös yhdyntä, mutta ei välttämättä. Voi olla pelkkää seksuaalista kosketteluakin ilman yhdyntää ja silti se on seksiä. Vertaa: tavallinen suutelu tai pusu miehen ja naisen väillä ei ole seksiä, mutta jos suutelu on erittäin intohimoista ja seksi viritteistä niin se voidaan melkeimpä lukea myös seksiksi tai ainakin seksin alkuasteeksi, jossa raja on hiiluva.
Missä mielivaltaisessa kohdassa oikein tapahtuu siirtyminen "ei-seksistä" "seksiin"?
*Mielestäni sopiva hetki siirtyä ''ei seksistä'' seksiin on se kun kumpikin kumppani kokee hetken oikeaksi ja on valmis muuttamaan kumppanuuden seksuaaliseksi, eli siirtmään suhteessa ikäänkuin seuraavalle tasolle. Mielestäni sopivin hetki aloittaa suhteessa seksi on myös se hetki kun tuntee toisen jo hyvin ja voi luottaa toiseen ja suhde on vakavammalla pohjalla kuin pelkkä tapailu, ihanne olisi myös että ihastuminen olisi muuttunut jo rakkaudeksi.
Miksi luot itse tuollaisia ongelmia? Nuo ongelmat syntyvät siitä, kun ajattelet, että niiden täytyy olla jossain suhteessa kristinuskoon, joka itsesi tulkitsemassa muodossa ohjaa elämääsi jonain perustana. Se on täysin mielivaltainen perusta, sillä se voisi olla mikä tahansa muukin enemmän tai vähemmän koherenssi näkemysten ja uskomusten joukko.
* Olen saanut ennen ja nyt kuulla, että se olisi jotenkin väärin miten toimin suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen vanhemmalta ikäpolvelta ja olen siksi lukenut täällä kirjoituksia asiasta, koska olen ollut asian suhteen todella ''ulalla''. Se mitä kuulen saa minut kokemaan itseni jotenkin huonokis ja likaiseksi, vaikka samaan aikaan uskon vakaasti toimivani kumminkin oikein, koska toimin puhtaasta rakkaudesta sen harrastan myös seksiä seurustelukumppanini kanssa joka rakastaa myös minua. Olen tällä hetkellä sinkku ja siihen syy joka ois jo novellin pituinen tarina jos sitä rupeaisin kirjoittamaan, mutta hyvä syy. Suorastaan maailmankatsomukseni koittaa horjua tässä ja en enään itsekään tiedä, että mikä tässä olisi moraalisesti ja uskonnollisesti oikein toimia suhteessa seksiin ja miehiin. Otan asian kumminkin sen verta vakavasti, koska uskon jumalaan, vaikka en olekaan kiihkouskovainen eli heluuntalainen tms vastaava, mutta pointi on se, että uskon jumalaan.
Niin joten toivon, että vastaisit kommentteihini, joihin laitoit kysymykset. Saisin pääni ehkä selväksi asian tiimoilta joku päivä sitten, toivottavasti selkeisi mulle pian. Eli teenkö syntiä vai en toimiessani näin?
Mutta mikä on Se Juttu?
http://youtube.com/watch?v=rzOhl85_MxE
edelleen nuo kaikki merkitykset ovat keinotekoisesti rakennettuja, eivät ihmisestä riippumattomia. Synti on ihmisen muodostama määritelmä, joka saa sisältönsä suhteessa muihin käsitteisiin. Lisäksi eri ihmiset ymmärtävät synnin erilailla.
"Miten uskominen eroaa "ei-uskomisesta"?
* ei uskominen on sitä, että pitää uskoa ''hölyn pölynä''."
- Mihin uskomuksiin viittaat? Uskomuksia on vaikka kuinka paljon, itse asiassa ääretön määrä. Tiedän kyllä, että "uskominen" ja "ei-uskominen" ovat vastakkaisia, mutta mitä on "uskominen"? Mikä on oikeata uskomista? Miksi pitää luoda tuollainen uskomusten kokoelma, uskomusjärjestelmä eli uskonto, jota täytyy noudattaa oikealla tavalla. Entä jos uskoo jonkin ylimääräisen asian, jota esimerkiksi kristinuskoon ei ole sisällytetty. Eihän siinä ole mitään järkeä, kun uskonnot ovat muutenkin mielivaltaisesti määriteltyjä eri uskomusten kokonaisuuksia, kulttuurisesti rakentuneita sosiaalisia luomuksia. Mikä on kielen suhde totuuteen? Mitä on totuus? Mitä esimerkiksi olisi ihmisestä riippumaton "oikea" tai "väärä" tai "oikeudenmukaisuus"? Koko kysymys on väärin asetettu, sillä nuo määritelmät ja niiden ymmärtäminen lähtevät ihmisten sosiaalisesta vuorovaikutuksesta eikä niitä ihmisestä riippumatta ole. Tosin, jos uskoo, että määritelmät tulevat joltain ihmisen ulkopuoliselta ja ihmistä edeltävältä älyltä, jumalalta, miltälie, niin silloin törmää ristiriitaisuuksiin.
Jumala & oikean ja väärän (Jumalalta saadun moraalin) ongelmallisuus:
Jos oletetaan, että on Jumala (sellainen kaikkivaltias blaa-blaa mitä monoteistisissa uskonnoissa oletetaan). Jos oikea ja väärä on lähtöisin Jumalalta niin oikea ja väärä on silloin mielivaltaista. Yhtenä päivänä Jumala voi aivan hyvin päättää, että murhaaminen, varastaminen, pahoinpitely ym. kamalat teot ovat oikein ja ystävällisyys toisia kohtaan on väärin. Emmekä me voi asialle mitään, sillä emme voi kontrolloida Jumalaa.
Toisaalta jos oletetaan, että oikea ja väärä ovat Jumalasta riippumattomia, niin silloinkin törmätään ongelmiin, sillä tällöin olisi olemassa jokin Jumalan ulkopuolinen ja tavallaan korkeampi todellisuus, joka määrää Jumalalle mikä on oikein ja mikä väärin.
Moraalisen toiminnan perusta on yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Esimerkiksi antiikin aikaan jollain tapaa "vialliset" eli ei täysin terveet vastasyntyneet lapset voitiin hylätä metsään, koska he olivat taakka yhteisölle, eikä siinä ollut mitään kummallista sen ajan ihmisten mielestä. Mutta nykyään ihmisten elämä, ainakin "kehittyneissä" maissa, on sen verran varmemmalla pohjalla, että toisten hylkäämisen katsotaan yleisesti olevan moraalisesti tuomittavaa. Eli moraalin perusta on pitkälti kontekstista riippuvainen.
Ja mitä sitten tarkoittaa että, "tuntee sydämessään, että uskoo jumalaan"? Mitä käsite 'Jumala' tarkoittaa ja miksi se pitää sotkea moraaliin? Jos halutaa olettaa, että on olemassa todellisuus, jota emme kykene havaitsemaan ja että siellä on jokin mikälie, jonka oletetaan olevan kaiken olemassa olevan alku, niin miksi tähän pitää liittää kaikenlaisia sääntöjä ja moraalinormeja? Emmehän voi edes sanoa mitään tästä mikäliestä, johon käsitteellä jumalakin viitataan. Emme voi sanoa mitään sen ominaisuuksista.
Mutta teetkö syntiä vai et, jos harrastat seksiä toisen ihmisen kanssa ennen avioliittoa? Lyhyesti ja ytimekkäästi: ET.
Jos te kerran olette niin sitoutuneita, niin miksi ette mene naimisiin? Yleensä peruste avolitolle on se, että halutaan "kokeilla", sovitaanko yhteen. Suhteessa on takaportti auki ja ero koko ajan mahdollinen. Molemmat osapuolet tietävät, että tämä voi loppua koska tahansa. Jumala ei ole tarkoittanut seksiä tällaiseen vaiheeseen.
On totta, että joissain kulttuureissa ei ole avioliittoa, vaan ollaan uskollisesti yhdessä ilman seremonioita. Suomessa on kuitenkin tapana näyttää sitoutuminen avioitumisella. Avoliitto sanoo ulkopuolisille, että "me testaamme toisiamme". Sitoutuminen ei näy ulospäin, vaikka sitä olisikin. Jos todella rakastatte toisianne, voitte varmasti luvata koko seurakunnan edessä, että "kunnes kuolema meidät erottaa".
Muista mahdollisista syistä esiaviolliseen seksiin: Naimisiin meneminen ei vaadi suurta omaisuutta, elämänsä juhlat voi pitää myöhemminkin. Jos epäilee kykyään seksiin, mars lääkäriin. Hyväksyn avoliiton vain, jos avioitumisen estää yhteiskunnan laki, kuten on tapahtunut esim. "sekarotuisten" parien tai tiettyjen sairausryhmien kohdalla, mutta Suomessa tämä on historiaa.
Kiitos vastanneet! Mielenkiintoista pohdintaa. Tämä asia on kyllä todella laaja-alainen ja voi saada aikaan moniulottuvaisia ajatuksia. Tulin siihen pohdintaan, että oikeaan suuntaan menisin, jos:
Ei seksiä ennen seurustelua
Ei yhteen muuttoa ennen kihlausta
(nämä asiat myös tuovat suhteeseen turmaa ja luottamusta pysyvyyteen, minä ainakin arvostaisin sitä miestä todella joka kunnioittaisi näitä ''ehtoja''. Onko tuommoisia miehiä olemassa, siinä ajattelemisen aihetta.
ps. en ole neitsyt, vaan olen kokenut näistä kaikki muut paitsi avioliiton. Haluan kyllä naimisiin joku päivä.
Jos te kerran olette niin sitoutuneita, niin miksi ette mene naimisiin?
Joo, hyväkysymys ja odotinkin tuota. Vastaus: haluaa tutustua toiseen ensin hitaasti ja hyvin, ennenkuin lupautuu kihloilla tai avioliitolla loppuelämäksi olemaan yhdessä. Rakkaus ja sitoutuminenhan eivät sulje sitä, että arki ei sujuisikaan yhdessä. Mutta onko se sitten oikeaa rakkautta, jos esim. valehtelee toiselle, pettää tms? Ehkä se ei sitten ole ollut rakkautta sittenkään vaikka kaikki muut merkit hyvinä hetkinä viittaisivat siihen että on?
piti kirjoittaa: luo suhteeseen TURVAA
http://koti.phnet.fi/elohim/seksi.html
Sen verran kommentoin nyt tätä asiaa, että mielestäni pariskunnan iällä on paljonkin merkitystä näissä asioissa. Jos on kyseessä "nuoriso-osasto" voi olla tosi hyvä tutustua toiseen aivan rauhassa, kun oma itsekin saattaa olla vielä tuntematonta aluetta.
Jos taas on kyseeesä viisikymppinen pariskunta on kyseessä jonkin verran eri asia. Viiskymppisillä on jo oma historiansa. Siinä iässä ihminen melko tarkkaan tietää mitä haluaa ja mitä ei. On elämän kokemusta ja toisesta huomaa aika äkkiä onko tämä sopiva tai ei.
Jos ajatellaan "kristillisiä" piirejä tärkeintä kai on toiseen ihmiseen sitoutuminen. Seksiä voi harrastaa, jos on sitouduttu. Ei kait kukaan ihan vakavissaan odota, että 50 v pariskunta pitelee toisiaan kuukausi kaupalla vain kädestä kiinni. Tärkeintä parisuhteessa on sitoutuminen. Sitä joko on tai sitten ei. Papin aamen ei vaikuta tähän asiaan mitenkään.
Näin ajattelen tänään. Huomenna kenties toisin.
sitten kun on varma, että suhteeseen on sitouduttu ja suhteessa on tunteet mukana voi seksi astua kuvaan. Ymmärrän, että 50:et omaavat jo elämänkokemuksen tuoman varmuuden siitä, mitä itse haluaa. Itse olen 30:n ja koen omaavani paremman elämänkokemuksen kuin 20:n, mutta myönnän itsekin vielä etsiväni sitä, mitä minä oikeasti haluan. Eli nämä ovat kinkkisiä juttuja, mutta uskon asiaa mietittyäni nyt, että ratkaisun avain on sitoutuneisuus ja tunteet!
Voi teitäkin te lainoppineet, kun te sälytätte ihmisten päälle (=veronmaksajien harteille) vaikeasti kannettavia taakkoja ettekä itse sormellannekaan koske niihin taakkoihin!" (Luuk.11:46)
"He [fariseukset] sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille (=veronmaksajien harteille), mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa." (Matt.23)
"Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee."
"Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.
On huomionarvoista, että Raamattu sanoo liittyköön VAIMOONSA... Kyllä Raamatun selkeä ilmoitus on, että avioliitolla on erittäin tärkeä merkitys.
Koko Raamatun ilmoitus pitää sisällään voimakkaan liittoajatuksen. Jumala vihaa hylkäämistä, siksi myös miehen ja naisen välinen suhde on tarkoitettu kestäväksi ja jos miehen ja naisen yhtyessä yhdeksi lihaksi, he kuitenkaan eivät ole liitossa sitoutuneet toisiinsa, on se miehen ja naisen välisen suhteen irvikuva. En halua tätä loukatakseni sanoa, mutta Raamatun kokonaisuus on selkeästi tämän takana.
Haureuden tähden annettiin lupa erota, mutta tästäkin Jeesus sanoi, että tämänkin Jumala Mooseksen kautta salli vain ihmisen kovasydämisyyden tähden. Siihenkin viitataan monesi, että Raamatun henkilöillä oli monia vaimoja, täytyy kuitenkin muistaa, ettei missää Raamatun kohdassa sanota, että tämä olisi Jumalan mielenmukaista toimintaa, päin vastoin, esim Salomon kohdalla.
Kun monesti myös sanotaan, ettei voi ajatella sitoutuvansa tulevaan puolisoonsa, jos ei ole ensin kokeillut, että onko hän hyvä seksi kumppani. Haluisin muistuttaa, että Raamatun mukainen avioituminen noudattaa seuraavaa ajatusta: Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta,
että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa,
ei himon kiihkossa niinkuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne;
Täytyy muistaa, että jos on valmis kuuntelemaan Jumalan johdatusta tässä asiassa, niin enpä usko, että Jumala haluaisi johdattaa puolisoa, jonka kanssa seksi olisi aivan kauheaa. Ja jos niin olisi niin sitten avioliitossa olisi ilmiselvästi muu tarkoitus ensisijaisempaa.
Toinen ajatus on siinä, että mietipä, kun ei ole koskaan seksiä harrastanut ennen aviota, niin eihän silloin kumpikaan tiedä miltä sen seksin pitäisi tuntua, että mikä on huonoa tai hyvää seksiä, vaan silloin se on niin täydellistä kuin vain voi olla koska ei ole mitään vertauskohtaa. Näin Jumala sen on tarkoittanut, miksi siis ei pitäytyä siinä, minkä Jumala on hyväksi nähnyt, vaan lähteä tekemään mutkia alueelle, joka on hyvin haavoittava pienen ihmisen sisimmälle.
Kaikkea hyvää suhteeseenne ja voimaa tehdä Jumalan mielenmukaisia ratkaisuja.
Anna Pyhän hengen tutkia itseäsi, enkä minä sinua halua siis tuomita suuntaan tai toiseen: "Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu"
Asiallista tekstiä.
Mutta mitä tarkoitat tällä:
"enpä usko, että Jumala haluaisi johdattaa puolisoa, jonka kanssa seksi olisi aivan kauheaa. Ja jos niin olisi niin sitten avioliitossa olisi ilmiselvästi muu tarkoitus ensisijaisempaa."
Mikä muu tarkoitus? Seksi miehen kanssa on hirveää tai sitä ei ole lainkaan. Tyydyn tilanteeseen. Pesen hänen paitansa ja sukkansa ja olen ikionnellinen.
Ei se näin voi mennä!
Mikä muu voi olla ensisijaisempaa kuin olla mies ja nainen? Sisko ja sen veli vai? Tällaisessa suhteessa pitää sitten kitua koko loppuelämä?
Täyttääkseen lain kirjaimen.
Olla toisen hoitajana ja huushollerskana.
Ilman eroottista latinkia!
Siinä alkaa äkkiä näyttää ruoho vihreämmältä aidan toisella puolen. Kristillisissä piireissä kavahdetaan sellaista sanaa kuin himo. Eikö himo voi olla seksuaalista vetovoimaa omaa kumppania kohtaan. Jos tällaista ei KOSKAAN tunneta on yhdessäolo aika puisevaa. Etten sanoisi turhanpäiväistä. Avioliitossa on vaiheita ja vaiheita. On erilaisia liittoja, mutta seksuaalisen vetovoiman pohjalle nämä liitot syntyvät. Vai?
Ihan hyvä kommentti, tuossa kirjoittamassani kohdassa tulee kyllä asiasta ihan väärä kuva. Liian paljon ajatuksia liian vähän sanoja.
Eli pointtini oli oikeastaan se, etten usko siihen, että Jumala johdattaa toisilleen epäsopivia, mutta myös sitä, että jos seksielämä ei suju, niin ei voi myöskään sanoa, etteikö se voisi olla Jumalan johdatusta, että he ovat naimisissa. Aviopuoliso voi halvaantua ja seksielämä kuihtua täysin kokoon, tai, että on esimerkiksi lapsettomuutta tai impotenssia. On monia asioita, mitä voi tulla vastaan, mikä voi tehdä seksielämästä "painajaisen". Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Jumalan siunaus voisi avioliitossa olla. Ehkä se ydin mitä piti sanoa, on siinä että avioliitossa on paljon muutakin kuin seksi, vaikka totta se on, että sukupuoliyhteys kuvaa miehen ja naisen välistä yhteyttä puhtaimmillaan ja se on nautittavaksi tarkoitettu asia. Joskus vaan tällä kirotulla planeetalla asiat potkii vaan päähän, eikä kaikki mene nappiin. Mut lähinnä tarkoitan sitä, että ei sitä seksiä nyt tarvi kenenkään kanssa etukäteen koittaa, että sopiiko se puoliso vai ei. Oppia ikä kaikki, siitä sitä voi sitten yhdessä lähteä opettelemaan ihan puhtaalta pöydältä.
Ps. Mielenkiintoista, että Paavali ilmoitti Kristuksen paljastaman salaisuuden siitä, että miehen ja naisen välinen sukupuoliyhteys kuvaa Kristusta ja seurakuntaa.
Herra, mä rukoilen että kaikki suomen miehet kasvaa oikeiksi miehiksi eivätkä anna tämän eksyneen naisen kaltaisten ihmisten eksyttää itseään.
nainen, sä et tunne Jeesusta.
rukoilen sielusi puolesta.
Tuo ensimmäinen kappale minkä sanoit, on täyttä asiaa. Kuka voi hallita mitään muutakaan ellei ensin hallitse itseään?! Hallita itseään, siitä tunnistaa ihmisen.
Ja sinä, nainen, kuuntele:
Opettele ajattelemaan kaksi kertaa. Maailma on pullollaan asioita, joissa kermavaahdon alla on betonia. Enkä ole sovinisti, arvostan suuresti naiseutta siinä missä mieheyttäkin. Mutta EDELLYTÄN NAISILTAKIN SITÄ, ETTÄ AJATELLAAN KAHDESTI.
Ihmisistä, jotka ajattelevat kertaalleen asioita, ja se riittää heille, heistä on kirjoitettu tuhansia vitsejä, jotka oikeasti ovat edelleen hilpeitä vaikka saman vitsin olisi kuullut joskus aiemminkin.
Ymmärrys on sitä, että ymmärtää mitä ajattelee. Että ymmärtää mitä itse ajattelee, sitä se on.
Sen taidon kun oppii, loppu on enää pikkutuunausta.
Ja joka luulee ymmärtävänsä mitä ajattelee, ymmärtäköön että ne polut, joita pitkin sinä olet tottunut kulkemaan, ne ovat iankaikkisen vanhoja polkuja, joita ovat käyttäneet kaikki muutkin ihmiset, jopa ennen muinaisia egyptiläisiä. Jos joku lyö kätensä yhteen, hän tietää tarkalleen mihin suuntaan sinä lähdet juoksemaan karkuun. Mitä polkua pitkin ja minne suuntaan käännyt mistäkin risteyksestä.
Kerran tuli eräs dokumentti, jossa oli joku alkuasukasheimo, joka pyydysti antilooppeja juoksemalla ne kiinni, he käyttivät samaa periaatetta. Eivät he NÄHNEET kokoaikaa missä antilooppi juoksee, mutta aina kun tuli polunristeys tai vastaava kohta, he pysähtyivät hetkeksi ja miettivät minkä suunnan antilooppi olisi mahtanut valita kyseisistä vaihtoehdoista. Lopulta antilooppi löytyi sitten makaamasta polun vieressä: ei se tehnyt pienintäkään puolustautumiselettä kun juoksija heitti parin metrin etäisyydeltä keihään antiloopin kaulaan.
Ihset: opetelkaa pliis kulkemaan muita polkuja kuin mitä olette aina tottuneet kulkemaan. Turha teidän on yrittää juosta karkuun: astukaa ulos polulta, piiloutukaa, siinä säästyy valtava määrä energiaa ja ennen kaikkea säästyy henki. Jos lähdette juoksemaan karkuun, se on kuin möisi sielunsa saatanalle: te muka fiksusti harhautatte joka risteyksessä saatanan - ylläriylläri: käännytte kaikki samaan suuntaan - ja kun ilta tulee, se tulee teitä vastaan.
Jotkut pelkäävät, ettei ihmisiä, jotka hallitsevat itseään, voi hallita kun kaikki kävelevät kuka minnekkin. Ei ole näin. Alussa ehkä on pientä hajaannusta, mutta lopulta kaikki etenevät samaan suuntaan. Ja heillä on Korkeimman siunaus, kaikilla jotka ovat matkalla oikeaan suuntaan.
He eivät ymmärrä kuinka mittaamattoman arvokasta aarretta he kantavat - tai ehkä ymmärtävät, mutta eivät anna sen häiritä. Onhan heillä Korkeimman siunaus joten mitä turhia murehtimaan?
Heräsin kesken unien ja aloin rukoilemaan. Sitten kuulin mielessa sanat kuuntele ja tulin koneelle. Luin kirjoituksesi ja se alkoi samoin: kuuntele, järkytyin ja pelästyin suunniltani, kun puhuit poluista ja pirusta! Mitä ihmettä?!? Minä olen sanonut, että uskon Jumalaan ja rukoilen usein, että Jumala näyttäisi mulle oikean tien ja antaisi hyvän rakastavan aviomiehen. Rukoilen myös muutakin toki. MIKSI, sinä halusit pelästyttää minut noin?!? Minusta tuokaan ei kovin mukavaa...
Voisitko sinä tulla koneelle pian ja vastata. En uskalla edes nukkua ja sydämeen sattuu ja on outo olo :( Olen juuri masennuksesta jotenkuten päässyt ihminen ja olen ennenkin ollut sairaalassa shokin takia! Olen todella herkkä ihminen muutenkin. joten ole hyvä ja herää ja vastaa viestiini. Tai oikeastaan en edes uskalla lukea viestiäsi toiseen kertaan. Sinulla on varmasti nyt hyvä olo, kun pelottelit minua. harkitsen soittoa pian lääkäriin, mutta toivon jaksavani yön yli itsekseen.
Rukoilen Jumalaa, että mikään paha ei tule ja Jumala on turvanani. haluan olla hyvä ihminen ja olla oikealla polulla, mutta ei tulisi mieleenikään pelotella muita ihmisiä noin, ei se tunnu oikealta. Pitäähän tässä maassa uskovillakin olla joku laki ja oikeus miten saa toimia lähimmäistä kohtaan. Ehkä olisi hyvä puhua tästä jossain uskovien joukossa, että onko tämmöinen edes oikein ja miten toimia, jos toinen pelottelee toista ''henkihieveriin''.
Olet varmasti älykäs tyyppi.
Mutta samalla tulet talloneeksi kovuudellasi(?) ja kylmyydelläsi ihmisiä.
Edellytät ihmisiltä sitä, että ajatellaan kahdesti. Hmm? Kuka siihen pystyy? Aina?
Jokin superäly? Superihminen?
Nostat riman aika korkealle.
Mihin unohtui ihmisessä asuva spontaanius? Onko se mielestäsi lapsellista ja naurettavaa?
Naisilla ja miehillä on erilainen tapa käsitellä ongelmia. Mies miettii ja vatvoo asiaa mielessään kauan. Sanoo sitten mielipiteensä, jota ei herkästi ole valmis muuttamaan.
Nainen taas pohtii ja vatvoo asiaa kauan ääneen. Pallottelee asiaa edestakaisin; Oliskos se näin vai oliskos noin? Päätyy sitten ratkaisuun.
Onko jompikumpi tavoista parempi, vai ovatko ne vain erilaisia?
Olen itse tilanteessa, että tällä hetkellä törmäilen jatkuvasti ihmisiin, joille saa kaiken vääntää rautalangasta. Miten käyttäydyn? Pinna palaa, alan kohdella näitä ihmisiä halveksivasti ja vähättelen heitä asioissa, joissa ei olisi syytä vähätellä.
Voisinko oppia siitä jotakin? Käytökseni ei ainakaan ole sellaista, josta kannattaisi ottaa oppia.
On hyvä ajatella asioita, eikä kaikkien tarvitse kulkea samoja polkuja. Älyllisestä keskustelusta voi hurmioitua ja se voi avata uusia ovia.
Äly ei kuitenkaan ota sinua syliin, kun on vaikeaa. Äly ei osaa lohduttaa. Äly ei pyyhi kyyneleitä. Äly ei paranna särjettyä sydäntä. Sen tekee rakkaus.
Molempia tarvitaan.
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee sitä vähemmän hän huomaa tietävänsä. Nuorena kuvittelee, että on vastaus kaikkeen. Vanhempana huomaa, että asioissa on vähäntään kaksi eri puolta. Mustavalkoinen maailma muuttuu värilliseksi.
P.s Jos vaadit ihmistä hallitsemaan itsensä, vaadit mahdottomia. Kukaan ei siihen kykene. Aina. Joka tilanteessa.
Ihmiset luulevat kontrolloivansa itseään, kutenkin ihminen on hyvin tunteellinen otus, reagoi tunteella kaikkiin asioihin - no, se on oikein, ei se ole väärin. Mutta jos ei muuta tee kuin reagoi tunteilla kaikkiin asioihin, sekö muka ihminen? Sitten saattaa yhtäkkiä herätä tilanteesta että on puukko kaverin selässä: "Mitä minä meninkään tekemään?" Niin, sinä nukahdit hetkeksi, et muuta. Annoit mennä, et tajunnut mitä teit.
"Valvokaa!", sanoi Jeesus.
Se ainoa asia mikä vaaditaan siihen, että voisi ymmärtää mitään: täytyy oppia ymmärtämään mitä itse ajattelee - se on kuin oppisi kävelemään.
En minäkään mikään täydellinen ole, kyllä minuakin alkaa välillä pistää vihaksi jotkut asiat: se on tavallaan nautinto olla vihainen kun ei tarvitse miettiä mitä ajattelee. Mutta se on torkkumista. Kun opettelee sen, että heti kun alkaa luomet painumaan alas, ajatukset kulkemaan oma-alotteisesti omaan suuntaansa, niin pysähtyy ja tutkii, että "mitäs nyt ja miksi?". Siten pysyy oikealla polulla - tai sanotaan niin päin että se on ensimmäinen edellytys. Ei tarvitse väkinäisesti yrittää riuhtoa ajatuksia, riittää että ymmärtää mitä ajattelee ja miksi: jos toteaa että "ok", niin asia selvä, jos taas toteaa että "failed", niin ei edelleenkään tarvitse riuhtoa ajatuksia minnekkään suuntaan, vaan ne "oma-alotteisesti" kääntyvät oikeaan suuntaan. Lopulta vanhat polut, joita ei enää käytetä, kasvavat umpeen. Jos taas et valvo itseäsi, silloin vanahat, väärät polut eivät pääse kasvamaan umpeen, kun niitä aina vähän väliä kuljeskellaan.
Kyyneleet.
Jos ihminen vetää jotain omaa showta, niin sehän on selvä, että välillä tulee parku. Se on niin luonnollinen asia: kyyneleet valuvat hiekkaan ja haihtuvat. Vesi unohtaa kyyneleet ja palaa takaisin luonnolliseen kiertoonsa. Se on niin tavanomainen asia, että minua ei suoraan sanottuna voisi enää vähempää kiinnostaa sellaiset kyyneleet.
Mutta pidä mielessä: nuo kyyneleet, se on se hinta, minkä sinun esi-isäsi ovat maksaneet siitä, että sinä elät. Se tuntuu vähäpätöiseltä asialta, mutta se on aivan uskomattoman kallis hinta, minkä he ovat maksaneet sinusta, siitä että sinä saisit elää. Kun Herra aikojen alussa asetti oikean ja väärän (joka siis ei liity millään tavalla käsitteisiin Yin ja Yang!), Hän samalla määritteli hinnan, jonka sinun esi-isäsi tulisivat aikanaan maksamaan sinusta. Mutta valuessaan hiekkaan ja haihtuessaan, ne kyyneleet on unohdettu, vesi on vain palannut takaisin omaan kiertoonsa.
Mutta, jos sinä todella tahdot toteuttaa Herran Tahdon, silloin jokaisen kyyneleen, jonka sinä itket, minä tunnen sydämessäni.
Eikä Herra anna sen jälkeen enää yhdenkään kyyneleesi valua hukkaan. Ja kun sinä lopulta saavut Kotiin, Herra antaa näytille kaksi pulloa: vasempaan käteesi pikkupullon ja oikeaan käteen ison pullon. Vasemmanpuoleiseen Hän on tallettanut kaikki sinun elämäsi surun ja murheen kyyneleet ja oikeanpuoleisessa on kaikki sinun itkemäsi ilon ja onnen kyyneleet.
Tunsin kerran erään tytön, joka kai tahtoisi että pyytäisin häneltä anteeksi. Jos hän tahtoo että pyytäisin anteeksi, niin totisesti tahdon pyytää häneltä anteeksi, mutta TUSKIN MUISTAN EDES ENÄÄ MINKÄ NÄKÖINEN HÄN OLI, ehkä muistaisin nimen jos hetken aikaa miettisin. No ei ny vais, muistan toki minkä näköinen ja muistan nimenkin...hän varmaan ymmärtää mitä tarkoitan.
Sitä olen rukoillut iltaisin.
Ihminen tekee virheitä ja virheiden seuraamukset on kyettävä kantamaan. Tehtyjä virheitä ei käsien ristiminen poista, sen varmaan jokainen ymmärtää kun vähän miettii.
ps. Jeesuksen elinaikana ei ollut keksitty mitään pulloja.
vielä toinen kerta.
Uskovaisten joukossa on kaikenlaisia ihmisiä. Joskus joidenkin sanat tuntuvat niin vääriltä ja pahoilta, vaikka tarkoitus ilmeisesti on hyvä. Vai mikä on tarkoitus?
Itse ihailin aikoinaan yli-itsevarmoja fundamentalisteja, jotka tiesivät vastauksen joka kysymykseen ja olivat aina oikeassa, olihan heidän mielipiteillään itse Jumala takana. Koin monia kauhun hetkiä keskellä yötä, kun yritin saada maailmankatsomukseeni ängettyä sellaisiakin asioita, jotka tuntuivat pahoilta ja vääriltä (uskonnollinen ylimielisyys, toisten syntisyyden osoittelu, taistelu itseä ja koko maailmaa vastaan). Onneksi en sentään menettänyt uskoani, vaan omaksuin niin sanotusti liberaalimman linjan, jonka ydin on rakkaus, ei viha, jota fundamentalistit rakkautena tupputtavat.
Jostakin syystä juutalais-kristillinen maailma on fiksoitunut seksiin. Kaikki paha tuntuu kietoutuvan seksin ympärille: esiaviolliset suhteet, homoseksuaalisuus, viettelevä nainen (eeva-kompleksi). Jo vanhassa testamentissa yhdynnän katsotaan saastuttavan kummankin osapuolen ja vaativan erityistä puhdistautumista. (Toisaalta löytyyhän Laulujen laulu, aikansa romantiikka & erotiikka -osasto.) Juutalaisuus on kuitenkin lakiuskonto, johon kuuluu pitkät "tätä saa tehdä, tätä ei saa tehdä" -listat. Etenkin herätyskristilliset järjestöt haluavat tehdä myös kristinuskosta lakiuskonnon, mitä se ei kuitenkaan alun perin ole. Ei Jeesus halunnut antaa ihmisille tarkkoja sääntöjä ja ohjeita, "Jeesuksen lakia", vaan kehotti ainoastaan rakastamaan. Mielestäni on siis mahdoton sanoa, että esimerkiksi esiaviollinen seksi olisi syntiä, siis rikos Jumalaa vastaan, sillä avioliitossa on kysymys kahden ihmisen suhteesta yhteisön silmissä. Tärkeämpää on kahden ihmisen yhteys toistensa ja Jumalan silmissä. En ymmärrä, miksi Jumala jättäisi oman valtansa alaiset asiat (rakkaus, synti, tuomio yms.) maallisen tuomiovallan päätettäviksi.
Ihmiset ovat viime vuosina ruvenneet heittelemään kirjoituksiinsa hymiöitä väliin. Sitten kun joku kirjoittaa pitkän tekstin ilman ainokaistakaan hymiötä, niin sitä sitten luetaan ku Paavi joulutervehdyksiä. :-´
Ajattelen asiaa, niin monta on polkuja ihmisillä jotka elävät. Sekä Elämää elävää polkujen tallaajaa. Eli joka elää ja tallaa omaa polua mutta polkua kuitenkin. Niin monta pokua mitä on ihmisiä niillä poluilla. Jotkut astuvat poluilta harhaa, jotkut kulkevat polkunsa nuhteettomasti ei virhen virhettä.
Siunausta kaikkille!
KANSSA TAPPELETTE JUMALAHAN TEIJÄT ON KAIKKI LUONU HALUINEEN PÄIVINEEN
Jeesus oli kaivolla, sinne tuli samarialainen nainen.
Jeesus tervehti ja totesi alkajaisiksi naiselle: "Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi."
Nainen myönsi: "Näin on nännit."
Jeesus jatkoi: "Niin. Mitäs me täs, Jumalahan meijät on kaikki luonu."
Nainen totesi: "No niin juuri, sitä mäki oon täs kokoajan miettiny. Mitäs täs turhia ressaamaan."
J: "-Eei, kuhan testasin vaan, että vieläkö on näppituntuma tallella - ennustamises kato."
N: "Just joo. Serkkupoika osaa muuten puhua kielillä, se meni sitte tuonne Roomaan turistioppaaksi."
J: "Jaa jaa, niillähän meni muuten siellä Roomassa niitten oma terveydenhuoltosysteemi ales kun sinne tuli pari israelilaista jannua parantelemaan puoli-ilmatteeksi ihmisiä sairauksista ku sairauksista."
N: "Joo, sitähän se välillä teettää, sitähän se välillä teettää."
J: "Olen täs miettinyt, että pitäisköhän munkin lähteä pikku hiljaa maailmalle, vois ruveta vaikka tuottamaan viiniä ja sitten leipää ja kalaa köyhille, eikun siis tietysti rikkaille ja sit jos tulee ylituotantoa niin myöö köyhille puoleen hintaan. Se käy aika kätsysti multa nääs tää leivän, kalan ja viinin tuottaminen."
N: "Jaaa, no sepäs sattui sitten! Voisitko heittää pari kalaa, veisin äpärille iltapalaksi."
J: "Joo, ne on siinä sun rintojen välissä - ettei tarvi kantaa nääs."
N: "kappas vaan ku näppärästi pysyy, kiitti! No mutta hyvää jatkoa sulle vaan!"
J: "Samoin. Hei! Sit jos haluat viiniä, niin viisi selkälihasliikettä auringon laskun aikaan, niin vasemmasta nännistä saa Sol De Malagaa!"
N: "Kiitti vinkistä!"
Joh.4
Seksi seurustelusuhteessa on ehdottomasti syntiä. Tästä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä. Perustelut asialle on esitetty mm. seuraavassa netistä löytämästäni kirjoituksesta:
http://www.vapaasatama.net/seksi.html
_
Toi on ihan älytöntä, että tossa Juuda ja Tamara jutussa vaan nainen joutu syytökseen ja mies pääsi kuin koiraveräjästä! Törkeetä! Tota ei kukaan todella usko, että kumpikaan ei tiennyt, että kenen kanssa makaa, hoh hoijaa. Tottakai ne tiesi. Mies vaan halus päästä kuin koira veräjästä! Mies vastuuseen sitten kanssa!
vaimoja, kuninkailla kuten Davidilla satoja. Hölynpölyä uskovien väittämät niin seksin kun monien muidenkin asioiden suhteen.
Mielestäni kirjoittamasi kommentti ei ollut kovinkaan hyvin perusteltu. Se, että Raamatun monilla kuninkailla oli useita vaimoja, ei tee jostain asiasta hyväksyttävää. Raamatun henkilöt olivat monessa vajavaisia, toiset enemmässä toiset vähemmän. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä millaisia he olivat, vaan minkälaista käyttäytymistä Jumala meiltä etsii.
Edelliseen kuninkaiden kohtaan esimerkiksi Jumalan selkeä ohje kuuluu viidennessä Mooseksen kirjassa sseuraavasti: Mutta älköön hän hankkiko itselleen paljon hevosia älköönkä viekö kansaa takaisin Egyptiin hankkiakseen paljon hevosia, sillä Herra on teille sanonut: 'Älkää enää palatko tätä tietä'.
Älköönkä hän ottako itsellensä monta vaimoa, ettei hänen sydämensä luopuisi pois; älköönkä hän kootko itsellensä ylen paljon hopeata ja kultaa.
Esimerkiksi kuningas Salomo ei totellut yhdessäkään näistä kolmesta pykälästä ja hänen kohtalonsahan oli aika synkkä...
Vai se ei ole sallittua/suotavaa kristitylle egyptissä? Mitä pahaa siitä seuraa nykyaikana? No jos tätä ei oteta kirjaimellisesti niin miksi sitten joku muu pätkä otetaan kirjaimellisesti?
Mitä paremmin sinä ja tuleva elämänkumppanisi varjelette itseänne muilta, sitä helpompi teidän on rakastaa toisianne.
Mihin tämä väittämäsi perustuu?
Tämä yleisavain, sopii, ei kymmeneen, vaan tuhanteen oveen, älä siis hukkaa sitä.
Nöyrässä valtiossa on noususuhdanne - valtiossa, jonka kansalaiset ovat ahneita, on lama.
Jos pari elää toistensa kanssa uskollisina elämänsä loppuun asti eikä ole koskaan harrastanut setsiä kenenkään toisen kanssa niin on mielestäni aivan sama onko sekstattu ennen vaiko jälkeen vihkimisen vai onko vihitty ollenkaan.
Kuitenkin, jos seksi tapahtuu kokeilun ja arjen testaamisen mielessä ajatuksella, että olen valmis vaihtamaan jos suhde tuon kanssa ei tyydytä niin jos sellainen asenne ja ajatus on synti.
Tiivistäisin siis, jos alkaa sekstata niin sitä ennen on oltava selvää, että tuon kanssa elän lopun elämääni jos se vain on minusta itsestä kiinni. Näin mielestäni opettaa Raamattu aivan selvästi.
ei pari tarvitse jonkun kolmannen ihmisen antamaa lupaa, vihkiseremonia muodossa. Se on kahden ihmisen asia, luvan antajaa ei tarvita. Mutta siis uskollisuus pitää olla elämän loppuun asti eli päääsääntöisesti saa sekstata vain yhden kanssa.
Paitsi jos kuolema erottaa tai ilmeisesti saa erota ja ottaa uuden puolison jos toinen syyllistyy uskottomuuteen??? En ole varma kuitenkaan mutta sellainen käsitys minulle on kehittynyt.
Kristinuskon mukaan esiaviollinen seksi on ehdoitta syntiä, Jumalan tahdon vastaista:
http://www.vapaasatama.net/seksi.html
http://web.archive.org/web/20070810053900/http://users.tkk.fi/~mkolsi/avoliitto.html
Avoliitto on avioliitto.
Kirkollinen avioliitto ei ole Raamatullisesti pätevä.
Raamatun mukaan on täysin sallittua harrastaa seksiä seurustelusuhteessa koska avoliitto on avioliitto.