Kuninkaan tarjoama hääpuku.
Anteeksiantamus, vanhurskautus ja ………….. vaellus?
Kun meidät pestään puhtaaksi Kristuksessa taivaskelpoiseksi, niin kuljemmeko sen jälkeen millaisissa vaatteissa?
Pesty possu rypee uudelleen? Tietenkin meidän lihamme on heikko ja ihmisessä on kaksi vanha ja uusi, mutta pitäisikö se vanha kuolla ristillä?
Kun hääjuhlasta löytyi väärän asun omaava henkilö, joutui hän ulos.
Oliko puku tahrainen? Jos oli, niin millainen pitäisi olla vaellus?
Eihän luonnetta voi muuttaa pyhemmäksi, vai pitäisikö? Eli annammeko sen Hänen muuttaa päivittäin ja hetkittäin? Sota-asu?!
Jeesus kuoli ristillä syntisen puolesta ja sanomme, että heitetään Hänen päälleen syntimme ja saamme olla vapaat.
Mikä sitten on vapaus?
Jeesus joutui ristille juuri meidän syntiemme tähden. Me naulitsimme hänet ristille.
Juutalaiset ”ristiinnaulitse” ja Rooman valta teki työtä käskettyä.
Ruoskittuna, eli ihmisen teko mestariaan kohti. Naulojen lävistykset, ihmisen teko.
Rakkaus osoitti alistumalla meidän syntiemme tekojen mitan. Lyönnit, pilkat, sylkemiset, Getsemanen tie. Siinä meille peili teoistamme.
Tätä samaa se on tänä päivänäkin.
Kun tänään syljemme lähimmäistä, riistämme lähimmäistä, pilkkaamme lähimmäistä kristittyinäkin, niin onko pukumme puhdas?
Me voimme vaatia toista uskomaan samalla tavalla kuin minä uskon ja painamme väkisin toista samaan muottiin, vaikka veli voi uskoa asian aivan sanasta eri tavalla.
Pilkkaamme tätä uskoa, vaikka ystävä tekee totta elämässään. Niin onko pukumme puhdas?
Mikä oli Jumalan rakkauden luonteen osoitus? Hän astui alas pelastamaan syntisiä, sinua ja minua.
Olkaa minun seuraajiani, oli Jeesuksen ohjeistus omilleen.
Ilman Kristuksen sovitusuhrin sijaisuutta minun tähteni, emme pelastu.
Minun syntini, kätteni teot sen teki. Tämän kun ymmärrän, ei pitäisi tuomiota julistaa.
Ehkä toinen ei voi uskoa tavallasi, mutta Jeesus on kuitenkin hänenkin ja minun lunastuksen maksanut.
Kilvoitelkaa toinen toisenne kunnioittamisessa. Rakkaus, mitä se on ja mitä sen pitäisi olla?
Se pitää lunastetun hääpuvun tahrattomana. Hyvän uskon kilvoitus, että voittopalkinnon saavuttaisimme, siinä on tarpeeksi töitä. Jos tarkastelee itseään ristin juurella ja kyselee, ”Herra jos tieni on vaivaan vievä, johda minut oikealle tielle”. ”Voi kun en löisi nauloja lisää tähän ristinpuuhun. Vaan ottaisin tämän ristini ja veisin sen Kristuksen armossa vaeltaen loppuun asti, ettei vaatteeni tahraantuisi rakkaudettomuuden hengessä.
Matti.
Anteeksiantamus, vanhurskautus ja ………….. vaellus?
Kun meidät pestään puhtaaksi Kristuksessa taivaskelpoiseksi, niin kuljemmeko sen jälkeen millaisissa vaatteissa?
Pesty possu rypee uudelleen? Tietenkin meidän lihamme on heikko ja ihmisessä on kaksi vanha ja uusi, mutta pitäisikö se vanha kuolla ristillä?
Kun hääjuhlasta löytyi väärän asun omaava henkilö, joutui hän ulos.
Oliko puku tahrainen? Jos oli, niin millainen pitäisi olla vaellus?
Eihän luonnetta voi muuttaa pyhemmäksi, vai pitäisikö? Eli annammeko sen Hänen muuttaa päivittäin ja hetkittäin? Sota-asu?!
Jeesus kuoli ristillä syntisen puolesta ja sanomme, että heitetään Hänen päälleen syntimme ja saamme olla vapaat.
Mikä sitten on vapaus?
Jeesus joutui ristille juuri meidän syntiemme tähden. Me naulitsimme hänet ristille.
Juutalaiset ”ristiinnaulitse” ja Rooman valta teki työtä käskettyä.
Ruoskittuna, eli ihmisen teko mestariaan kohti. Naulojen lävistykset, ihmisen teko.
Rakkaus osoitti alistumalla meidän syntiemme tekojen mitan. Lyönnit, pilkat, sylkemiset, Getsemanen tie. Siinä meille peili teoistamme.
Tätä samaa se on tänä päivänäkin.
Kun tänään syljemme lähimmäistä, riistämme lähimmäistä, pilkkaamme lähimmäistä kristittyinäkin, niin onko pukumme puhdas?
Me voimme vaatia toista uskomaan samalla tavalla kuin minä uskon ja painamme väkisin toista samaan muottiin, vaikka veli voi uskoa asian aivan sanasta eri tavalla.
Pilkkaamme tätä uskoa, vaikka ystävä tekee totta elämässään. Niin onko pukumme puhdas?
Mikä oli Jumalan rakkauden luonteen osoitus? Hän astui alas pelastamaan syntisiä, sinua ja minua.
Olkaa minun seuraajiani, oli Jeesuksen ohjeistus omilleen.
Ilman Kristuksen sovitusuhrin sijaisuutta minun tähteni, emme pelastu.
Minun syntini, kätteni teot sen teki. Tämän kun ymmärrän, ei pitäisi tuomiota julistaa.
Ehkä toinen ei voi uskoa tavallasi, mutta Jeesus on kuitenkin hänenkin ja minun lunastuksen maksanut.
Kilvoitelkaa toinen toisenne kunnioittamisessa. Rakkaus, mitä se on ja mitä sen pitäisi olla?
Se pitää lunastetun hääpuvun tahrattomana. Hyvän uskon kilvoitus, että voittopalkinnon saavuttaisimme, siinä on tarpeeksi töitä. Jos tarkastelee itseään ristin juurella ja kyselee, ”Herra jos tieni on vaivaan vievä, johda minut oikealle tielle”. ”Voi kun en löisi nauloja lisää tähän ristinpuuhun. Vaan ottaisin tämän ristini ja veisin sen Kristuksen armossa vaeltaen loppuun asti, ettei vaatteeni tahraantuisi rakkaudettomuuden hengessä.
Matti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.