Pidetäänkö ateisteille suuret muistojuhlat kun tuo kuolema tulee vieden mennessään ja jättäen vain jälkeenjääneille (en tarkoita että olisi vajaamielinen),suuren tyhjyyden jäljelle?
Minkälaista on ateistien suru ja murhe kun he ajattelevat kuollutta ystäväänsä(krematoriossa?) turhuudessa eläneen ystävänsä elämää sen kaikessa vajavaisuudessa ja turhuudessa, täyttäen vain ajalliset toiminnat ateistina näin raamattua lainatakseni.
Minkälaista on ateistien suru ja murhe kun he ajattelevat kuollutta ystäväänsä(krematoriossa?) turhuudessa eläneen ystävänsä elämää sen kaikessa vajavaisuudessa ja turhuudessa, täyttäen vain ajalliset toiminnat ateistina näin raamattua lainatakseni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tänne taas tekee rynnäkköä. Tuo teidän ateistien halveksuntanne on jo kuvottavaa.
Puhut ikään kuin vain sellainen ihminen, joka uskoo jonkinsorttiseen jumalolentoon kykenisi tuntemaan surua. No, sinun kirjoituksestasi päätellen empatia ei ole sinun vahva lajisi.
tyypillinen esimerkki hihhulista joka on niinniinniin myötätuntoinen ja "kaksinaamainen" ja ja ja AAARGH!
onneksi aloittajan jutun voi jättää omaan arvoonsa ja suhtautua kirjoittajaan vain ja ainoastaan halveksuvasti.
joukkopsykoosissa haaveilet kuolleen menneen taivaaseen tjsp. muinaisten kamelikuskien nuotiotarinoihin perustuen, ei muuta sitä faktaa että kuoleman jälkeistä elämää ei ole, ei hihhulillekaan.
Lopputulema on väistämätön. Ateistin ainutkertainen elämä on todennäköisesti laadukkaampi, sisällökkäämpi ja arvokkaampi kuin hihhulin, koska hänen aikansa ei ole mennyt rakentaessa ja palvoessa luomaansa mielikuvitusjumalaa, vaan ateisti on käyttänyt aikansa hyvin tiedostaen elämänsä ainutkertaisuuden.
Samoin ateisti on ollut parempi ihminen, hänenhän täytyy itse elää ja ratkaista mahdollisien väärien tekojensa seuraukset, toisin kuin hihhuli joka voi ulkoistaa ne mielikuvitusjumalalleen ja jatkaa kuten ennenkin.
maailman tappisin haudassaan tai uurnassaan eikä siinä tarvitse kytätä viimeistä päivää, jolloin se jesse tulee muka valikoimaan sakista ne taivaan tien taapertajat. Hölynpölyä se on... lajitella nyt tuhkasta uusi ihminen... luulisi ... no satu satuna.
Kyllähän atestikin tuntee surua kun joku läheinen kuolee. Isoisäni kuollessa tunsin surua hänen puolestaan koska arvostin häntä ja hänen periaatteitaan. Mutta elämä jatkuu, vaikka toisilla se loppuu. Kuten uskovaiset sanovat: "maasta sinä olet tullut, maaksi sinun on jälleen tulema". Sille nyt ei voi mitään että me ei ollakuolemattomia.
niin sitten hän kuolee. niin kuolen minäkin. piste.
..kuolee, ruumis meinaan menee epäkuntoon, mutta sielu, sinun ja minun elämä, se vain jatkuu ja jatkuu ja jatkuu...., missä, sen päätät sinä itse.
Joko taivaan ihanuudessa, tai sitten... ei.
sinä määrittelet itsellesi tuntemattomien ihmisten elämän turhuutta ja vajavaisuutta vain heidän jumaluskonsa perusteella? Miltä sinusta tuntuisi, jos minä menisin jollekin uskovaisten palstalle esittämään vastaavia kysymyksiä? Mitä kristitty ajattelee katsellessaan kristittyä läheistään arkussaan, muistellessaan tämän turhaa ja vajavaista elämää, jonka hän täytti sillä turhistakin turhimmalla, olemattoman satuolennon palvomisella...? Tuntuisiko sinusta tällainen kysymyksenasettelu jumaluskoa halveksivine ennakko-oletuksineen asialliselta ja fiksulta?
Ajatellessani isävainajaani en näe hänen elämäänsä sen turhempana, tarkoituksettomana tai vajavaisempana kuin jumaluskoisten läheistenikään elämää. Minun isäni eli, teki työtä, sai lapsia, rakasti ja tuli rakastetuksi.
Olin taannoin mieheni enon kristillisissä hautajaisissa. Siellä pappi puhui kauniisti vainajan elämästä, hänen suhteestaan työhönsä ja siitä kaikkein suurimmasta elämäntyöstä, perheestään ja lapsistaan. En muista, että pappi olisi kertaakaan keskittynyt ylistämään vainajan jumaluskoa ja sen merkitystä hänen elämäänsä. Aika pitkälle samansuuntaisia asioita minun isäni hautajaisissa hänen työtoverinsa ja ystävänsä puhui isästäni. Minä näkisin, että yhtä merkityksellisiä ja tärkeitä oli näiden molempien miesten elämä, heidän jumaluskostaan riippumatta.
Haluaisin polttaa Maailman Raamatut, nuo valeiset kakkakirjat, ainakuin näen lapsen menehtyneen.
Jumala ei auta, ja Raamattu valehtelee, kuin Tele!
käyköhän krematoriossa bonuskortti?
Sinulla on jotain krematointia vastaan vaikka yhä useammat uskovat kristitytkin krematoidaan?
Ehkä ruumiin ylösnousemus ei toteudukaan tai vaikeutuu, jos ruumis on krematoitu - näin piispa Heikka joskus pohdiskeli?
Iskikö uskonpuutteen hetki?