Tässä vastinetta eilisiltaiselle avaukselle: ”Miten pelastuminen tapahtuu adventismin mukaan”
Muutamia ajatuksia Clifford Goldsteinin: Tuomion Ilosanoma kirjan mukaan
Dan.8:14.:” Ja hän sanoi minulle: "Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa.
"Hebr.9: 22-24.:”Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.”
Tekstin mukaan taivaassa on pyhäkkö, maallinen pyhäkkö oli tuon todellisen pyhäkön kuva, Kristus puhuu puolestamme tuossa pyhäkössä kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen ja taivaallinen pyhäkkö on puhdistettava. Kreikkalaisessa alkutekstissä puhdistamista tarkoittava sana on sama, jota Septuaginta käyttää pyhäkön puhdistamisesta 3. Moos.16 luvussa ja Dan.8:14.
Hebr.8: 1-6: Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen. Sillä jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja, jonka tähden on välttämätöntä, että tälläkin on jotakin uhraamista. Jos hän siis olisi maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja, ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: "Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin." Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.
Mikä oli pääkohta? Se, että vanhan liiton pappeuden ja pyhäkön tilalle on tullut uuden liiton pappeus ja pyhäkkö, jossa Jeesus palvelee ylipappinamme todellisessa pyhäkköteltassa (oikeassa majassa) , taivaan pyhäkössä. Hebrealaiskirje vertaa vanhan liiton pyhäkköpalvelua Kristuksen aloittamaan uuteen ja parempaan palveluun.
2.Moos.26:33. Ja ripusta esirippu hakasten alle ja vie sinne esiripun sisäpuolelle lain arkki. Ja niin olkoon esirippu teille väliseinänä pyhän ja kaikkeinpyhimmän välillä. 34. Ja aseta armoistuin lain arkin päälle, joka on kaikkeinpyhimmässä.
3.Moos.16:2:”Hän sanoi: "Sano veljellesi Aaronille, että hänen tulee kuoleman uhalla varoa astumasta muulloin kuin määräaikana pyhäkön sisäosaan väliverhon taakse, liitonarkun eteen, sillä minä ilmestyn liitonarkun kannen yläpuolella pilveen verhoutuneena.
3 Moos.16:12. hän vieköön väliverhon taakse täyden astiallisen hehkuvia hiiliä alttarilta Herran edestä sekä hienonnettua tuoksuvaa suitsuketta kummankin kouran täydeltä. 13. Hän heittäköön suitsukkeen Herran edessä hiilille, niin että sen savu peittää liitonarkun kansilevyn. Silloin hän ei kuole. 14. Sitten hän ottakoon sonnin verta ja pirskottakoon sitä sormellaan kerran liitonarkun etureunaan ja seitsemän kertaa arkun eteen maahan. 15."Tämän jälkeen Aaron teurastakoon kansan syntiuhripukin, vieköön sen veren pyhäkön väliverhon taakse ja pirskottakoon verta liitonarkun kanteen ja arkun eteen samalla tavoin kuin sonnin verta.
Näissä esimerkeissä ilmaukset ”esiripun sisäpuolelle” ja ”väliverhon taakse” eivät riipu ilmassa, vaan niihin liittyy tarkentavia määritteitä. Ilmauksen välittömässä läheisyydessä olevat sanat osoittavat tarkasti, mihin pyhäkön osaan viitataan, ja näissä tapauksissa kyse on kaikkeinpyhimmästä.
Hebr.9:1: ”Ensimmäisellä liitolla oli siis jumalanpalvelusta koskevat säädöksensä ja pyhäkkö täällä maan päällä. 2. Pyhäkkönä oli teltta, jonka etumaisessa huoneessa oli lampunjalka, pöytä ja uhrileivät. Tätä osaa nimitettiin "pyhäksi". 3. Toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä "kaikkeinpyhin".
Adventisteina uskomme, että vuodesta 1844 lähtien olemme eläneet suuren sovituspäivän kuvaamaa aikaa. Se merkitsee sitä, että maallinen sovituspäivä, joka toistui kerran vuodessa juutalaisessa pyhäkkörituaalissa, oli vain malli, esikuva, pieni profetia tästä todellisesta sovituspäivästä. Samalla tavalla kuin eläinuhrit olivat ristin esikuvia ja symboleja, maallinen sovituspäivä oli esikuva tai symboli siitä todellisesta suuresta sovituspäivästä, joka alkoi vuonna 1844 Kristuksen aloittaessa oikeudenkäynnin taivaan pyhäkössä.
Jos olemme oikeassa ja todella elämme suurta sovituspäivää, eikö sen pitäisi olla hyvä uutinen? Mitä sovitus nimittäin on? Sovitus on Jumalan pelastava teko, eikö niin? Mikä meidät sovittaa? Ainoastaan Kristuksen veri, eikö niin? Lakihan ei sovita. Kuuliaisuus ei sovita. Hyvät työt ei sovita. Meidät voidaan sovittaa vain yhdellä tavalla, sillä mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme, eikö niin? Tietysti! Eikö silloin sovituksen pitäisi olla hyvä uutinen? Eikö meidän tulisi riemuita toivosta, että elämme suurta sovituspäivää sen sijaan, että olisimme sen tähden ahdistuneita? Tietysti.
Seuraavaksi muutamia Raamatunpaikkoja tuomiosta:
Matt.7:21-23; Matt.18:23-35; Ilm.3:5; Matt.25:31-46; Room.14:10-12; Dan.7:24-27; Saarn.12:13,14; 1 Kor.3:13; 2 Kor.5:10; Hebr.10:30; Joh.15:1,2; Matt.16:27; Ilm.20:12; Ilm.22:12; Matt.7:2; 1 Piet.1:17; Saarn.3:17; 1 Piet.4:17; Matt.12:36,37; Matt.25:1-12; Dan.12:1; Matt.13:47-50; Matt.22:1-13; Room.2:5; Ilm.14:6,7; 1 Tim.5:24
Tuomion hyvä uutinen on, ettei meidän tarvitse seisoa siellä omassa vanhurskaudessamme. Voimme esiintyä Jeesuksen vanhurskaudessa. Se, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan, ei merkitse sitä, että pelastuisimme tekojemme avulla. Me pelastumme ainoastaan Jeesuksen vanhurskauden ansiosta, joka uskon kautta luetaan hyväksemme. Tämä vanhurskaus peittää meidät sillä hetkellä, kun annamme itsemme kokonaan Kristukselle ja vetoamme hänen vanhurskauteensa meille kuuluvana ja olemme sen suojassa (vaikkakin ehdollisesti) koko oikeudenkäynnin ajan. ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan (Room.8:1). Ei mitään kadotustuomiota, ei nyt eikä myöskään tuomiolla. Mitä hyötyä meille ylipäänsä olisi Jeesuksen vanhurskauden vaatteesta, jos se ei suojaisi meitä silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsemme – tuomiolla? Adventtia edeltävästä tuomiosta selviytyvät ainoastaan ne, joiden tilalla seisoo Jeesus. Miten se muuten onnistuisi? Tekojen avulla? Lakia noudattamalla? Ruokkimalla nälkäisiä riittävän usein? Toivotonta! Jos hyvät työt riittäisivät, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla puolestamme. Vaikka teoilla on tuomiolla oma roolinsa, sovitus perustuu kokonaan Jeesuksen vereen.
Kristuksen palvelus taivaallisessa pyhäkössä, opinkohta 24:
Asasel: "Hän heittäköön arpaa siitä, kumpi pukeista kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille" (3.Moos. 16:8). Kun tutkitaan tarkkaan 3.Moos. 16.lukua havaitaan, että Asasel edustaa Saatanaa, ei Kristusta, niin kuin jotkut ovat ajatelleet. Tämän tulkinnan tueksi voidaan esittää seuraavia todisteita: 1) "Asaselille arvottua pukkia ei teurastettu kuten uhrieläimet teurastettiin eikä sitä sen vuoksi voitu käyttää anteeksiannon välineenä, sillä anteksianto ei ole mahdollinen, "ellei vuodateta uhriverta" (Hepr. 9:22); 2) pyhäkön puhdistusmenot toimitettiin Herralle arvotun pukin verellä ennen kuin Asaselille arvottu pukki tuotiin esiin (3.Moos. 16:20); 3) Raamatun teksti käsittelee Asaselia persoonallisena olentona, joka on vastakkainen Herralle (3.Moos. 16:8). Tämän vuoksi, kun otetaan huomioon koko pyhäkköpalveluksen vertauskuvallisuus, on johdonmukaisinta nähdä Herran pukissa vertauskuva Kristuksesta ja Asaselin pukissa vertauskuva Saatanasta."
3. Tuomion eri vaiheet. Asasel - rituaali suurena sovituspäivänä viittasi Golgatan toiselle puolen syntiongelman lopulliseen päätökseen - synnin ja Saatanan hävittämiseen ikuisiksi ajoiksi. "Täysi vastuu synnin olemassaolosta vyörytetään Saatanalle, joka on synnin alkuunpanija ja siihen yllyttäjä. Saatana, hänen seuraajansa ja kaikki synnin jäljet hävitetään maailmankaikkeudesta. Lopullinen tuomio aikaansaa näin täysin sovitetun ja sopusointuisen maailmankaikkeuden (Kol. 1:20). Tämä on se tavoite, jonka Kristuksen pappispalveluksen toinen ja lopullinen vaihe taivaallisessa pyhäkössä toteuttaa." Tämä tuomio merkitsee sitä, että Jumalan oikeudenmukaisuus vahvistetaan lopullisesti koko maailmankaikkeuden edessä.
Suuri sovituspäivä kuvasi lopullisen tuomion kolmea eri vaihetta:
a. Syntien poistaminen pyhäköstä liittyy tuomion ensimmäiseen eli adventtia edeltävään, tutkivaan vaiheeseen. Se "keskittyy elämän kirjaan kirjoitettuihin nimiin niin kuin suuri sovituspäivä keskittyi tunnustettujen syntien poistamiseen pyhäköstä. Valeuskovaiset seulotaan pois; todellisten uskovaisten usko ja heidän yhteytendä Kristukseen vahvistetaan koko uskollisen universumin edessä, ja heidän syntiensä muistiinmerkinnät pyyhitään pois."
b. Asaselille arvotun pukin karkottaminen autiomaahan kuvaa Saatanan tuhatvuotista vankeutta autioituneen maan päällä. Tuo vankeus alkaa Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä, ja sen aikana taivaassa käydään tuomion toista vaihetta (Ilm. 20:4; 1.Kor. 6:1 - 3). Tähän tuhatvuotiskauden aikainen oikeudenkäynti koskee jumalattomien tuomion tarkastusta, ja siitä on hyötyä pelastetuille, jotka näin saavat selvemmän käsityksen siitä, miten Jumala on käsitellyt syntiä ja niitä syntisiä, jotka eivät pelastu. Sen aikana lunastetut saavat vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä, joita heillä voi olla Jumalan armosta ja oikeudenmukaisuudesta (ks. lukua 26).
c. Puhdas leiri kuvaa tuomion kolmatta eli täytäntöönpanovaihetta, jolloin tuli hävittää jumalattomat ja puhdistaa maan (Ilm. 20:11 - 15; Matt. 25:31 - 46; 2.Piet. 3:7 - 13; ks. tämän kirjan lukua 26).
PELASTUSKOKEMUS Opinkohta nro 10
äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme, tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja. Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla.
Vanhurskauttamiskokemus. Kun uskomme Kristukseen ja meidät vanhurskautetaan, Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme. Olemme vanhurskaita Jumalan edessä koska Kristus on Sijaisemme. "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Katuvina syntisinä olemme saaneet täyden anteeksiannon. Jumala on sovittanut meidät!
Sakarjan näky ylipappi Joosuasta kuvaa hyvin vanhurskauttamista. Joosua seisoo Herran enkelin edessä puettuna likaisiin vaatteisiin, jotka kuvaavat synnin saastaisuutta. Hänen siinä seisoessaan Saatana vaatii hänen tuomitsemistaan. Saatanan syytökset ovat oikeita - Joosua ei ansaitse vapauttavaa tuomiota. Mutta armossaan Jumala nuhtelee Saatanaa: "Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" (Sak. 3:2).
Herra määrää likaiset vaatteet heti poistettavaksi ja julistaa sitten Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin" (Sak. 3:4). Rakastava, armollinen Jumalamme pyyhkäisee Saatanan syytökset syrjään, vanhurskauttaa vapisevan syntisen ja verhoaa hänet Kristuksen vanhurskauden viitalla. Niin kuin Joosuan likaiset vaatteet kuvasivat syntiä, vastaavasti uusi juhlavaate kuvasi uskovan uutta kokemusta Kristuksessa. Vanhurskauttamisessa tunnustettu ja anteeksiannettu synti siirretään puhtaaseen ja pyhään Jumalan Poikaan, Karitsaan, joka kantaa syntimme. "Ansioita vailla oleva katuva uskovainen puetaan Kristuksen luettuun vanhurskauteen. Tämä vaatteiden vaihtaminen, tämä jumalallinen pelastava toimenpide, on raamatullinen vanhurskauttamisoppi." Vanhurskautettu uskova on saanut anteeksiannon ja puhdistettu synneistään.
Muutamia ajatuksia Clifford Goldsteinin: Tuomion Ilosanoma kirjan mukaan
Dan.8:14.:” Ja hän sanoi minulle: "Kahtatuhatta kolmeasataa iltaa ja aamua; sitten pyhäkkö asetetaan jälleen oikeuteensa.
"Hebr.9: 22-24.:”Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista.On siis välttämätöntä, että taivaallisten kuvat tällä tavalla puhdistetaan, mutta että taivaalliset itse puhdistetaan paremmilla uhreilla kuin nämä. Sillä Kristus ei mennyt käsillä tehtyyn kaikkeinpyhimpään, joka vain on sen oikean kuva, vaan itse taivaaseen, nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen meidän hyväksemme.”
Tekstin mukaan taivaassa on pyhäkkö, maallinen pyhäkkö oli tuon todellisen pyhäkön kuva, Kristus puhuu puolestamme tuossa pyhäkössä kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen ja taivaallinen pyhäkkö on puhdistettava. Kreikkalaisessa alkutekstissä puhdistamista tarkoittava sana on sama, jota Septuaginta käyttää pyhäkön puhdistamisesta 3. Moos.16 luvussa ja Dan.8:14.
Hebr.8: 1-6: Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä: meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkeinpyhimmässä, siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen. Sillä jokainen ylimmäinen pappi asetetaan uhraamaan lahjoja ja uhreja, jonka tähden on välttämätöntä, että tälläkin on jotakin uhraamista. Jos hän siis olisi maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan esiinkantavat lahjoja, ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja. Sillä hänelle sanottiin: "Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka sinulle vuorella näytettiin." Mutta tämä taas on saanut niin paljoa jalomman viran, kuin hän on myös paremman liiton välimies, liiton, joka on paremmille lupauksille perustettu.
Mikä oli pääkohta? Se, että vanhan liiton pappeuden ja pyhäkön tilalle on tullut uuden liiton pappeus ja pyhäkkö, jossa Jeesus palvelee ylipappinamme todellisessa pyhäkköteltassa (oikeassa majassa) , taivaan pyhäkössä. Hebrealaiskirje vertaa vanhan liiton pyhäkköpalvelua Kristuksen aloittamaan uuteen ja parempaan palveluun.
2.Moos.26:33. Ja ripusta esirippu hakasten alle ja vie sinne esiripun sisäpuolelle lain arkki. Ja niin olkoon esirippu teille väliseinänä pyhän ja kaikkeinpyhimmän välillä. 34. Ja aseta armoistuin lain arkin päälle, joka on kaikkeinpyhimmässä.
3.Moos.16:2:”Hän sanoi: "Sano veljellesi Aaronille, että hänen tulee kuoleman uhalla varoa astumasta muulloin kuin määräaikana pyhäkön sisäosaan väliverhon taakse, liitonarkun eteen, sillä minä ilmestyn liitonarkun kannen yläpuolella pilveen verhoutuneena.
3 Moos.16:12. hän vieköön väliverhon taakse täyden astiallisen hehkuvia hiiliä alttarilta Herran edestä sekä hienonnettua tuoksuvaa suitsuketta kummankin kouran täydeltä. 13. Hän heittäköön suitsukkeen Herran edessä hiilille, niin että sen savu peittää liitonarkun kansilevyn. Silloin hän ei kuole. 14. Sitten hän ottakoon sonnin verta ja pirskottakoon sitä sormellaan kerran liitonarkun etureunaan ja seitsemän kertaa arkun eteen maahan. 15."Tämän jälkeen Aaron teurastakoon kansan syntiuhripukin, vieköön sen veren pyhäkön väliverhon taakse ja pirskottakoon verta liitonarkun kanteen ja arkun eteen samalla tavoin kuin sonnin verta.
Näissä esimerkeissä ilmaukset ”esiripun sisäpuolelle” ja ”väliverhon taakse” eivät riipu ilmassa, vaan niihin liittyy tarkentavia määritteitä. Ilmauksen välittömässä läheisyydessä olevat sanat osoittavat tarkasti, mihin pyhäkön osaan viitataan, ja näissä tapauksissa kyse on kaikkeinpyhimmästä.
Hebr.9:1: ”Ensimmäisellä liitolla oli siis jumalanpalvelusta koskevat säädöksensä ja pyhäkkö täällä maan päällä. 2. Pyhäkkönä oli teltta, jonka etumaisessa huoneessa oli lampunjalka, pöytä ja uhrileivät. Tätä osaa nimitettiin "pyhäksi". 3. Toisen verhon takana oli se teltan osa, josta käytettiin nimeä "kaikkeinpyhin".
Adventisteina uskomme, että vuodesta 1844 lähtien olemme eläneet suuren sovituspäivän kuvaamaa aikaa. Se merkitsee sitä, että maallinen sovituspäivä, joka toistui kerran vuodessa juutalaisessa pyhäkkörituaalissa, oli vain malli, esikuva, pieni profetia tästä todellisesta sovituspäivästä. Samalla tavalla kuin eläinuhrit olivat ristin esikuvia ja symboleja, maallinen sovituspäivä oli esikuva tai symboli siitä todellisesta suuresta sovituspäivästä, joka alkoi vuonna 1844 Kristuksen aloittaessa oikeudenkäynnin taivaan pyhäkössä.
Jos olemme oikeassa ja todella elämme suurta sovituspäivää, eikö sen pitäisi olla hyvä uutinen? Mitä sovitus nimittäin on? Sovitus on Jumalan pelastava teko, eikö niin? Mikä meidät sovittaa? Ainoastaan Kristuksen veri, eikö niin? Lakihan ei sovita. Kuuliaisuus ei sovita. Hyvät työt ei sovita. Meidät voidaan sovittaa vain yhdellä tavalla, sillä mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme, eikö niin? Tietysti! Eikö silloin sovituksen pitäisi olla hyvä uutinen? Eikö meidän tulisi riemuita toivosta, että elämme suurta sovituspäivää sen sijaan, että olisimme sen tähden ahdistuneita? Tietysti.
Seuraavaksi muutamia Raamatunpaikkoja tuomiosta:
Matt.7:21-23; Matt.18:23-35; Ilm.3:5; Matt.25:31-46; Room.14:10-12; Dan.7:24-27; Saarn.12:13,14; 1 Kor.3:13; 2 Kor.5:10; Hebr.10:30; Joh.15:1,2; Matt.16:27; Ilm.20:12; Ilm.22:12; Matt.7:2; 1 Piet.1:17; Saarn.3:17; 1 Piet.4:17; Matt.12:36,37; Matt.25:1-12; Dan.12:1; Matt.13:47-50; Matt.22:1-13; Room.2:5; Ilm.14:6,7; 1 Tim.5:24
Tuomion hyvä uutinen on, ettei meidän tarvitse seisoa siellä omassa vanhurskaudessamme. Voimme esiintyä Jeesuksen vanhurskaudessa. Se, että meidät tuomitaan tekojemme mukaan, ei merkitse sitä, että pelastuisimme tekojemme avulla. Me pelastumme ainoastaan Jeesuksen vanhurskauden ansiosta, joka uskon kautta luetaan hyväksemme. Tämä vanhurskaus peittää meidät sillä hetkellä, kun annamme itsemme kokonaan Kristukselle ja vetoamme hänen vanhurskauteensa meille kuuluvana ja olemme sen suojassa (vaikkakin ehdollisesti) koko oikeudenkäynnin ajan. ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan (Room.8:1). Ei mitään kadotustuomiota, ei nyt eikä myöskään tuomiolla. Mitä hyötyä meille ylipäänsä olisi Jeesuksen vanhurskauden vaatteesta, jos se ei suojaisi meitä silloin, kun sitä kipeimmin tarvitsemme – tuomiolla? Adventtia edeltävästä tuomiosta selviytyvät ainoastaan ne, joiden tilalla seisoo Jeesus. Miten se muuten onnistuisi? Tekojen avulla? Lakia noudattamalla? Ruokkimalla nälkäisiä riittävän usein? Toivotonta! Jos hyvät työt riittäisivät, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla puolestamme. Vaikka teoilla on tuomiolla oma roolinsa, sovitus perustuu kokonaan Jeesuksen vereen.
Kristuksen palvelus taivaallisessa pyhäkössä, opinkohta 24:
Asasel: "Hän heittäköön arpaa siitä, kumpi pukeista kuuluu Herralle ja kumpi Asaselille" (3.Moos. 16:8). Kun tutkitaan tarkkaan 3.Moos. 16.lukua havaitaan, että Asasel edustaa Saatanaa, ei Kristusta, niin kuin jotkut ovat ajatelleet. Tämän tulkinnan tueksi voidaan esittää seuraavia todisteita: 1) "Asaselille arvottua pukkia ei teurastettu kuten uhrieläimet teurastettiin eikä sitä sen vuoksi voitu käyttää anteeksiannon välineenä, sillä anteksianto ei ole mahdollinen, "ellei vuodateta uhriverta" (Hepr. 9:22); 2) pyhäkön puhdistusmenot toimitettiin Herralle arvotun pukin verellä ennen kuin Asaselille arvottu pukki tuotiin esiin (3.Moos. 16:20); 3) Raamatun teksti käsittelee Asaselia persoonallisena olentona, joka on vastakkainen Herralle (3.Moos. 16:8). Tämän vuoksi, kun otetaan huomioon koko pyhäkköpalveluksen vertauskuvallisuus, on johdonmukaisinta nähdä Herran pukissa vertauskuva Kristuksesta ja Asaselin pukissa vertauskuva Saatanasta."
3. Tuomion eri vaiheet. Asasel - rituaali suurena sovituspäivänä viittasi Golgatan toiselle puolen syntiongelman lopulliseen päätökseen - synnin ja Saatanan hävittämiseen ikuisiksi ajoiksi. "Täysi vastuu synnin olemassaolosta vyörytetään Saatanalle, joka on synnin alkuunpanija ja siihen yllyttäjä. Saatana, hänen seuraajansa ja kaikki synnin jäljet hävitetään maailmankaikkeudesta. Lopullinen tuomio aikaansaa näin täysin sovitetun ja sopusointuisen maailmankaikkeuden (Kol. 1:20). Tämä on se tavoite, jonka Kristuksen pappispalveluksen toinen ja lopullinen vaihe taivaallisessa pyhäkössä toteuttaa." Tämä tuomio merkitsee sitä, että Jumalan oikeudenmukaisuus vahvistetaan lopullisesti koko maailmankaikkeuden edessä.
Suuri sovituspäivä kuvasi lopullisen tuomion kolmea eri vaihetta:
a. Syntien poistaminen pyhäköstä liittyy tuomion ensimmäiseen eli adventtia edeltävään, tutkivaan vaiheeseen. Se "keskittyy elämän kirjaan kirjoitettuihin nimiin niin kuin suuri sovituspäivä keskittyi tunnustettujen syntien poistamiseen pyhäköstä. Valeuskovaiset seulotaan pois; todellisten uskovaisten usko ja heidän yhteytendä Kristukseen vahvistetaan koko uskollisen universumin edessä, ja heidän syntiensä muistiinmerkinnät pyyhitään pois."
b. Asaselille arvotun pukin karkottaminen autiomaahan kuvaa Saatanan tuhatvuotista vankeutta autioituneen maan päällä. Tuo vankeus alkaa Kristuksen toisen tulemuksen yhteydessä, ja sen aikana taivaassa käydään tuomion toista vaihetta (Ilm. 20:4; 1.Kor. 6:1 - 3). Tähän tuhatvuotiskauden aikainen oikeudenkäynti koskee jumalattomien tuomion tarkastusta, ja siitä on hyötyä pelastetuille, jotka näin saavat selvemmän käsityksen siitä, miten Jumala on käsitellyt syntiä ja niitä syntisiä, jotka eivät pelastu. Sen aikana lunastetut saavat vastauksen kaikkiin kysymyksiinsä, joita heillä voi olla Jumalan armosta ja oikeudenmukaisuudesta (ks. lukua 26).
c. Puhdas leiri kuvaa tuomion kolmatta eli täytäntöönpanovaihetta, jolloin tuli hävittää jumalattomat ja puhdistaa maan (Ilm. 20:11 - 15; Matt. 25:31 - 46; 2.Piet. 3:7 - 13; ks. tämän kirjan lukua 26).
PELASTUSKOKEMUS Opinkohta nro 10
äärettömässä rakkaudessaan ja armossaan Jumala siirsi kaikki meidän syntimme Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. Pyhän Hengen johtamina me tajuamme tarpeemme, tunnustamme syntisyytemme, kadumme rikkomuksiamme ja turvaudumme uskossa Jeesukseen, Herraan ja Kristukseen, Sijaiseen ja Esimerkkiin. Tämä usko, joka ottaa vastaan pelastuksen, tulee Jumalan sanan voimasta ja on Jumalan armon lahja. Kristuksen kautta meidät vanhurskautetaan, otetaan Jumalan pojiksi ja tyttäriksi ja vapautetaan synnin herruudesta. Henki synnyttää meidät uudesti ja pyhittää meidät; Henki uudistaa mielemme, kirjoittaa Jumalan rakkauden lain sydämeemme ja antaa meille voimaa elää pyhää elämää. Hänessä pysyen tulemme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja omistamme pelastusvarmuuden sekä nyt että tuomiolla.
Vanhurskauttamiskokemus. Kun uskomme Kristukseen ja meidät vanhurskautetaan, Kristuksen vanhurskaus luetaan hyväksemme. Olemme vanhurskaita Jumalan edessä koska Kristus on Sijaisemme. "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Katuvina syntisinä olemme saaneet täyden anteeksiannon. Jumala on sovittanut meidät!
Sakarjan näky ylipappi Joosuasta kuvaa hyvin vanhurskauttamista. Joosua seisoo Herran enkelin edessä puettuna likaisiin vaatteisiin, jotka kuvaavat synnin saastaisuutta. Hänen siinä seisoessaan Saatana vaatii hänen tuomitsemistaan. Saatanan syytökset ovat oikeita - Joosua ei ansaitse vapauttavaa tuomiota. Mutta armossaan Jumala nuhtelee Saatanaa: "Eikö tämä mies ole tulesta temmattu kekäle?" (Sak. 3:2).
Herra määrää likaiset vaatteet heti poistettavaksi ja julistaa sitten Joosualle: "Katso, minä olen ottanut pois sinun syntisi ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin" (Sak. 3:4). Rakastava, armollinen Jumalamme pyyhkäisee Saatanan syytökset syrjään, vanhurskauttaa vapisevan syntisen ja verhoaa hänet Kristuksen vanhurskauden viitalla. Niin kuin Joosuan likaiset vaatteet kuvasivat syntiä, vastaavasti uusi juhlavaate kuvasi uskovan uutta kokemusta Kristuksessa. Vanhurskauttamisessa tunnustettu ja anteeksiannettu synti siirretään puhtaaseen ja pyhään Jumalan Poikaan, Karitsaan, joka kantaa syntimme. "Ansioita vailla oleva katuva uskovainen puetaan Kristuksen luettuun vanhurskauteen. Tämä vaatteiden vaihtaminen, tämä jumalallinen pelastava toimenpide, on raamatullinen vanhurskauttamisoppi." Vanhurskautettu uskova on saanut anteeksiannon ja puhdistettu synneistään.
Vastaukset 12
Vanhimmat
En minä ainakaan.
Luulenpa useimmat jotka tuon linkin avaa,selaavat sen äkkiä,alle 2 sekunnin kelaavat sen alas ja sulkevat.
KÄYTÄ VÄHÄN NUPPIAS...KUULE!!
Otsikosta jo paljastuu, että kyseessä ovat ihmisoppiin liittyvät opinkohdat.
### Adventisteina uskomme, että vuodesta 1844 lähtien olemme eläneet suuren sovituspäivän kuvaamaa aikaa. ###
MINÄ EN USKO VUOTEEN 1844 :) :) :) :)
PYHÄ JA KAIKKEIN PYHIN. Israelilaisilla oli korpivaelluksen aikana pyhäkkö,jossa oli kaksi osaa:pyhä,ja kaikkein pyhin,jossa heidän syntinsä tuli sovitetuksi ja jossa Jumala ilmestyi heille. Tätä Vanhan testamentin pyhäkköä adv.yrittävät sovittaa taivaaseen ymmärtämättä laisinkaan sitä valtavaa näkyä,jonka Jeesuksen sovintotyö avaa meille tämän kautta. Nyt kysymmekin mikä on tämä pyhä,ja kaikkein pyhin Golgatan valossa? Pyhä olemme me sinä ja minä--kaikkein pyhin on Jeesus Kristus,meidän vapahtajamme. "Ettekö tiedä te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä"1.kor 3/16. "Te olette Jumalan rakennus 1.kor.3/9. hänen huoneensa olemme me hebr.3:6. Tällaista temppeli kuvausta Kristus käyttää myös itsestään puhuessaan juutalaisille vertauksen temppelin hajottamisesta kolmessa päivässä."Mutta hän Jeesus puhui ruumiinsa temppelistä,John.2:21. Johanneksen kuvaillessa taivaallista jerusalemia hän sanoo mm."Herra Jumala kaikkivaltias,on sen temppeli,ja karitsa. Pyhäkön ensimmäisellä osalla oli juhlallinen nimi pyhä--Mutta katsokaamme,mitä se siitä huolimatta sisälsi. Se käsitti kaikki Israelilaisten synnit,jotka he vuoden mittaan olivat tehneet. Asia oli nimittäin näin: Joka kerta kun Israelilainen teki synnin,täytyi uhrata eläin syntinsä sovitukseksi,ja tämän uhriveren mukana hänen syntinsä kuvaannollisesti siirtyi pyhäkön ensimmäiseen osastoon eli pyhään,jonne uhripalvelusta suorittava pappi sitä priiskoitteli. Miten sattuvasti tämä kuvaakaan syntistä ihmistä! Juuri tällaisia syntisiä ja saastaisia me olemme ilman veren puhdistusta,ja armoa. "..Ihmislasten sydän on täynnä pahaa"saarn.9/3. "Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa,ainoastaan haavoja ja mustelmia,vereksiä lyömiä" Jes.1:6. Kuinka lohduttomaksi,ja traagiseksi tämä kuva jäisikään,ellei Jeesus--kaikkein pyhin-saisi tulla vapauttamaan ja puhdistamaan meitä toivottomuuden ja saastaisuuden kurimuksesta. Niin kuin Vanhassal.synnit tulivat lopullisesti sovitetuksi ja pyhä puhristetuksi synneistä kerran vuodessa nk.suurena sovinto päivänä kaikkein pyhimmässä,niin myös meidät uudessal.puhdistettiin ja sovitettiin suurena sovintopäivänä Golgatalla Jeesuksessa Kristuksessa kaikkein pyhimmässä. YHTENÄ PÄIVÄNÄ. "Minä otan pois tämän maan pahat teot.Sak.3:9 Suurena sovinto eli sovituspäivänä kerran vuodessa suoritettiin Israelilaisille sovitus ja puhdistus synneistä "Sillä sinä päivänä toimitetaan teille sovitus teidän puhdistumiseksenne,kaikista synneistä te tulette puhtaiksi Herran edessä 3.Moos 16/30. Miten tämä kaikki sitten tapahtui. Puhdistus tapahtui siten että ylimmäinen pappi tunnusti uhrikauriin äärellä kaikki kansan vuoden aikana tehdyt synnit. Näin synnit siirtyivät uhrikauriiseen,joka teurastettiin ja jonka verta pappi priiskoitteli ensin pyhässä ja sittenkaikkein pyhimmässä. Kaikkein pyhimmässä suoritettiin sitten varsinainen sovitus kaikista synneistä. Tämä tapahtui siis yhden päivän kuluessa. Vanhanliiton sovintopäivää voidaan verrata pitkäänperjantaihin,ja sen tapahtumat tuovat mieleen Golgatan,sovintopäivien sovintopäivän. Israelilaisilla oli sovituspäivänsä joka vuosi,mutta Uuudessal. on vain yksi sovituspäivä-pitkäperjantai. "Eikä Hän mennyt uhratakseen itsensä monta kertaa ,niin kuin ylimmäinen pappi joka vuosi menee kaikkein pyhimpään,vierasta vertamukanaan,sillä muutoin Hänen olisi pitänyt kärsimänmonta kertaa maailman perustamisesta asti,mutta nyt Hän on yhden ainoan kerran maailmanaikojen lopulla ilmestynyt,poistaakseen synnin uhraamalla itsensä" hebr.9/25,26 Kaikki vanhanl.uhrijärjestelmään sisältyvät tapahtumat saivat täyttymyksensä Golgatalla Jeesuksen kuolemassa...Tehkäämme muutamia vertailuja: Jeesus Kristus on Uudenl.uhrilammas "Katso Jumalan karitsa joka ottaa poismaailman synnin" John.1:29. Meidän syntimme siirrettiin Jeesukseen niin kuin Vanhanl.aikana synnit siirrettiin eläimeen ja sen vereen ja veren kautta pyhäkköön. "Sen joka ei synnistä tiennyt,Hän meidän tähtemme teki synniksi,että me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi"2.kor5/21. Uhrikaritsan veressä on meidän turvamme. Mutta hän on myös meidän ylimmäinen pappimme. "Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi,läpi taivasten kulkenut,Jeesus Jumalan poika "Hebr.4/14. Hän on pappi,joka suoritti meille täydellisen puhdistuksen ja sovituksen pitkänä perjantaina,Uudenl.suurena sovituspäivänä. Jumalan poika on ARMOISTUIN."Jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta Hänen vereensä.room.3:25. Muinaisten Israelilaisten kaikkein pyhimmässä oli liitonarkki,jonka sisällä oli Jumalan laki ja jonka kantena oli ARMOISTUIN. Laki huutaa!!kostoa,kostoa,kostoa,mutta sen yläpuolella on armon istuin Jeesus Kristus,joka huutaa armoa,armoa,armoa---käykäämme sen tähden uskalluksella armon istuimen eteen,että saisimme armon avuksemme oikeaan aikaan hebr.4:16.
ylhäällä.
Sillä kannattaa pyyhkiä serlalla...SE..ja vetää alas.
Samalla pyyhkimisellä.
Tuosta kohtaa, kun toit esille tuon ""ylösnousemuksensa jälkeen ja taivaallinen pyhäkkö on puhdistettava jne..""
Siis taivaallinen pyhäkkö on puhdistettava.
Herää jotain kysymyksiä.
Voiko Jumalan taivaallisessa pyhäkössä olla mitään syntiä? Jumalahan on pyhä! eikä suvaitse mitään syntiä edessään.
Ja eikös synnit jäänytkään ristille Jeesuksen uhrin myötä?
Olen kallellaan tälle ajatukselle, että Kristuksen pappeus ole mitään mooseslaista Aaronin pappeutta, vaan Melkisedekin järjestyksen mukaista pappeutta, joka on parempaa kuin lakiin perustuva pappeus ja VT:n laki oli vain varjoa tulevasta hyvästä, eikä sen varsinaista ilmentymää (Hepr.7-10 luvuissa).
Minusta meidän kristittyjen ehdottomasti nähdä Kristuksen ristinkuoleman kertakaikkisuus ja riittävyys, sovituksen tuleminen täydellisesti valmiiksi jo ristillä. Eikä syntejä tarvi enää viedä taivaan pyhäkköön toimitettavaksi.
Jeesus meni ylönuosemuksessa suoraa kaikkein pyhimpään Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle ja rukoilee siellä puolestamme. Ei Kristuksen ylimmäispapillinen palvelus ei ole Heprealaiskirjeen mukaan yksi yhteen kopio Aaronilaisesta pappeudesta.
:)
aivan ensimmäiseksi mikä on Jumalan totuus. Jos adventistien opissa julkisesti opetetaan oppia vuodesta 1844, se on valheoppi.
Jos uskon perustana oleva oppi poikkeaa puhtaasta evankeliumista, se on valheoppia, ja se vie kadotukseen.
Rauhaa Utulila!
Aihe on vaikea, mutta yritän vastata Goldsteinin ja opinkohdan 24 perusteella.
Tuossa oli noita muita Raamatunpaikkoja, joita en tilan puutteen vuoksi kirjoittanut.
Matt.7:21-23; Matt.18:23-35; Ilm.3:5; Matt.25:31-46; Room.14:10-12; Dan.7:24-27; Saarn.12:13,14; 1 Kor.3:13; 2 Kor.5:10; Hebr.10:30; Joh.15:1,2; Matt.16:27; Ilm.20:12; Ilm.22:12; Matt.7:2; 1 Piet.1:17; Saarn.3:17; 1 Piet.4:17; Matt.12:36,37; Matt.25:1-12; Dan.12:1; Matt.13:47-50; Matt.22:1-13; Room.2:5; Ilm.14:6,7; 1 Tim.5:24
Mutta näistä jakeista käy ilmi, että on olemassa jonkinlainen viimeinen tuomio (tai tuomioita), tilinteon päivä (tai päiviä) lähellä ajan loppua. Tämä tuomio(t) yhdistetään usein Jeesuksen toiseen tulemiseen. Tuomittavien joukossa ovat Kristuksen seuraajiksi tunnustautuneet. Sekä Jeesus että Paavali tekevät selväksi, että ne, jotka tunnustavat Herran, tullaan tuomitsemaan. Lopullisessa tilinteossa meidän tekomme näyttelevät tärkeää osaa. Tämä ajatus on keskeinen monissa teksteissä. Tuomiolla ihmiset jaetaan kahteen ryhmään: niihin, jotka perivät Jumalan valmistaman valtakunnan, joka on ollut valmiina "maailman luomisesta asti" ja niihin, jotka menevät "iankaikkiseen rangaistukseen". Jotkut teksteistä puhuvat selvästi tuomioistuimen tekemästä päätöksestä ennen tuomion toimeenpanoa, missä tietysti on järkeä. Esim. vertaus häävaatteista, on oikeudenkäynti, vieraiden puvun tarkastus, ja sitten tuomio.Myös Ilm.22:12, jossa Herra sanoo, että tullessaan hänellä on palkka mukanaan, viittaa hänen tuloaan edeltävään oikeudenkäyntiin. Myös 2 Kor.5:10 opettaa tilintekoa ennen lopullista palkkaa tai rangaistusta. Sama on myös Dan.12:1 sanoessaan, että ne, joiden nimet ovat kirjassa, pelastuvat. Tekoihin perustuva tuomio edellyttää, että töistä tehdään tili ennen palkanmaksua tai rangaistusta, tapahtuipa tilinteko sata vuotta tai sata sekuntia ennen rangaistuksen toimeenpanoa tai maineen puhdistamista.
Perusluonteiset opinkohdat 24
KRISTUKSEN PALVELUS TAIVAALLISESSA PYHÄKÖSSÄ :
Kaupungin laidalla tummat pilvet peittävät näkyvistä ristin. Kun Jeesus, Jumalan pääsiäiskaritsa, huutaa "Se on täytetty", hän kuolee maailman syntien tähden.
Esikuva on saavuttanut täyttymyksensä. Juuri se, mihin temppelin palvelusmenot ovat kautta vuosisatojen viitanneet, on nyt tapahtunut. Vapahtaja on antanut sovittavan uhrinsa. Koska vertauskuva on kohdannut todellisuuden, tähän uhriin tähdänneet toimitukset saavat nyt loppua. Siksi väliverho repäistiin halki, veitsi putosi ja karitsa pääsi pakoon.
Raamatussa on paljon viittauksia taivaalliseen pyhäkköön tai temppeliin (esim. Ps. 11:4; Miika 1:2,3)Näyssä Ilmestyskirjan kirjoittaja Johannes näki taivaallisen pyhäkön. Hän käytti siitä nimitystä "taivaan temppeli, todistuksen teltta" (Ilm. 15:5); hän mainitsee myös, että "taivaassa avattiin Jumalan temppeli" (Ilm. 11:19). Hän näki esineitä, joiden mukaan maallisen pyhäkön etummaisen osan eli pyhän kalusteet oli valmistettu, kuten seitsemän lampunjalkaa (Ilm. 1:12) ja suitsutusalttari (Ilm. 8:3). Hän näki siellä myös liitonarkun, joka muistutti sitä, mitä pidettiin maallisen pyhäkön kaikkeinpyhimmässä (Ilm. 11:19).
Taivaallinen suitsutusalttari sijaitsi Jumalan valtaistuimen edessä (Ilm. 8:3; 9:13), ja tämä valtaistuin oli Jumalan taivaallisessa temppelissä (Ilm. 4:2; 7:15; 16:17). Tästä voimme päätellä, että Danielin saama näky valtaistuinsalista (Dan. 7:9,10) koski taivaallista temppeliä eli pyhäkköä. Tämän vuoksi Jumalan rangaistustuomiot eli viimeiset vitsaukset lähetetään taivaan temppelistä (Ilm. 15:5 - 8).
On sen vuoksi selvää, että Raamattu esittää taivaallisen temppelin todellisena paikkana (Hepr. 8:2), ei pelkkänä kielikuvana tai ajatusluomuksena. Taivaallinen pyhäkkö on Jumalan varsinainen asumus.
Jumala antaa sovitusuhrin. Tuo uhri on Jeesus Kristus. "Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi" (Room. 3:24,25). "Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden" (2.Kor. 5:21). Kristus otti Lunastajana synnin tuomion kannettavakseen. "Kristusta kohdeltiin meidän ansiomme mukaan, jotta meitä voitaisiin kohdella hänen ansionsa mukaan. Hänet tuomittiin meidän syntiemme tähden, joihin hänellä ei ollut mitään osaa, jotta meidät voitaisiin vanhurskauttaa hänen vanhurskautensa tähden, johon meillä ei ole mitään osaa. Hän kärsi kuoleman, joka kuului meille, jotta me saisimme elämän, joka oli hänen. "Hänen haavainsa kautta me olemme paratut´"
Maallisen pyhäkön uhrit olivat toistuvia. Tämä vertauskertomus lunastuksesta kerrottiin uudelleen ja uudelleen, vuodesta toiseen. Sen sijaan esikuvan täyttymys - Herramme todellinen sovituskuolema - tapahtui Golgatalla vain yhden ainoan kerran (Hepr. 9:26 - 28; 10:10 - 14).
Ristillä ihmisen synnin rangaistus maksettiin kokonaan. Jumalallinen oikeus tyydytettiin. Oikeudellisesta näkökulmasta maailma palautettiin Jumalan suosioon (Room. 5:18). Sovitus, rekonsiliaatio, suoritettiin loppuun ristillä, niin kuin uhrit olivat esikuvanneet, ja katuva uskova voi luottaa tähän Herramme täytettyyn työhön.
Palvelus pyhässä. Pyhäkön ensimmäisessä osassa, pyhässä, tapahtuvaa pappispalvelusta voitaisiin luonnehtia palvelukseksi, joka oli esirukousta, anteeksiantamusta, sovitusta ja ennalleen asettamista. Se oli jatkuvaa palvelusta, joka tarjosi jatkuvan pääsyn Jumalan tykö papin välityksellä.Se oli vertauskuvaa siitä totuudesta, että katuvalla syntisellä on välitön ja jatkuva pääsy Jumalan tykö esirukoilijana ja välittäjänä toimivan Kristuksen pappispalvelun kautta (Ef. 2:18; Hepr. 4:14 - 16; 7:25; 9:24; 10:19 - 22).
Ja niin kuin vertauskuvallisena suurena sovituspäivänä maallisen pyhäkön puhdistusmenoissa poistettiin sinne kertyneet synnit, samoin taivaallinen pyhäkkö puhdistetaan poistamalla lopullisesti taivaan kirjoihin tehdyt syntimerkinnät. Mutta ennen kuin merkinnät lopullisesti poistetaan, niitä tutkitaan jotta voidaan päättää, ketkä ovat katuneet syntejään ja uskoneet Kristukseen niin että ovat oikeutettuja astumaan hänen ikuiseen valtakuntaansa. Taivaallisen pyhäkön puhdistaminen sisältää sen vuoksi tutkimus - ja tuomiotoimen, joka täysin vastaa suuren sovituspäivän luonnetta tuomion päivänä. Tämän tuomion, joka vahvistaa päätöksen siitä, ketkä pelastuvat ja ketkä joutuvat kadotukseen, on tapahduttava ennen Kristuksen toista tulemusta, sillä silloin Kristuksella on jo palkka mukanaan, ja hän maksaa "kullekin hänen tekojensa mukaan" (Ilm. 22:12). Silloin myös Saatanan syytöksiin annetaan vastaus (vrt. Ilm. 12:10).
Kaikki, jotka ovat todella katuneet ja uskossa vedonneet Kristuksen sovitusuhrin vereen, ovat saaneet armahduksen. Kun heidän nimensä tulee esille tällä tuomiolla ja heidän havaitaan olevan puettuina Kristuksen vanhurskauden viittaan, heidän syntimerkintänsä poistetaan ja heidät katsotaan arvollisiksi ikuiseen elämään (Luuk. 20:35). Jeesus sanoo: "Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä" (Ilm. 3:5).
Tuomio ja pelastus. Vaarantaako tutkiva tuomio niiden pelastuksen, jotka uskovat Jeesukseen Kristukseen? Ei suinkaan. Todelliset uskovaiset elävät yhteydessä Kristukseen ja luottavat häneen välimiehenään (Room. 8:34). Heidän pelastusvarmuutensa perustuu lupaukseen, että "meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus" (1.Joh. 2:1).
Miksi sitten tarvitaan adventtia edeltävää tuomiota? Tämä tuomio ei ole tarpeellinen Jumalalle. Se on ensisijaisesti hyödyksi maailmankaikkeudelle, sillä se vastaa Saatanan haasteisiin ja antaa lankeamattomalle luomakunnalle varmuuden siitä, että Jumala päästää valtakuntaansa vain niitä, jotka ovat todella kääntyneitä. Sen vuoksi Jumala avaa muistikirjat puolueettomalle tarkastukselle (Dan. 7:9,10).
Ihmiset kuuluvat johonkin näistä kolmesta ryhmästä: 1) jumalattomiin, jotka hylkäävät Jumalan arvovallan; 2) aitoihin uskoviin, jotka uskossa luottavat Kristuksen ansioihin ja osoittavat kuuliaisuutta Jumalan laille; ja 3) niihin, jotka esiintyvät aitoina uskovina mutta eivät sitä ole.
Vaikka elämmekin suuren sovituspäivän vakavan täyttymyksen aikaa, meidän ei tarvitse pelätä. Jeesus Kristus, joka on sekä uhri että pappi, palvelee meidän puolestamme taivaallisessa pyhäkössä. "Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme" (Hepr. 4:14 - 16).
Minustakin sellainen vaikuttaa valheopilta. Toivottavasti Jumalan vaikutus tulisi esiin, ettei kukaan perustaisi mihinkään valheoppeihin.
:)
Sillä palaamalla Raamattuun ihminen osoittaa
rakkautta Jumalalle - totuuden etsijänä.
Vain vilpistelijät etsivät mutkia matkaan.
Monissa kohden me kaikki hairahdumme, huomauttaa
apostoli - mutta hän kykeni aina palaamaan siihen,
missä hänen luopumuksensa oli alkanut.
Vaikka kuinka hienot opit olisi, niin kaiken
ratkaisee henk.koht. suhde Isän kanssa Jeesuksen
kautta. Tämän vuoksi on synti taakoittaa ihmisiä.
Olisi typerää tutkia sinun määräämässäsi
järjestyksessä Raamattua. Vain viittaat ja
sitten on sun sepustus - ostaisimmeko sian
säkissä joulupöydällemme?
- - -
Seuraava siteerauksesi on mielenkiintoinen:
>> jotka menevät "iankaikkiseen rangaistukseen".
pysty raamattua selittämään, senkun sotkee irto lauseita raamatusta, mutta niistä ei pääse hullua hurskaamaksi mitä niissä Antti tahtoo sanoa, eikä hän varmaan ymmärrä sitä itsekkään, sillä hänen otti niin kovasti päähän että käski jo hiiteen mennä tuon edellisen kirjoittajan.