Tää sattu muutama päivä ennen joulua sielä kanarian reissulla.
Läksin keskipäivällä rannalle ninku aina ennenkin. Oli aiva pilivetön päivä ja ranta täynnä väkee. Ei siinä voinu aurinkoo ottaa kun aina joku käveli vierestä
ja niitten varpaista lens santaa silimille.
Mä ostin muhkeen kumipatjan, täytin pinkeeksi ja heitin itteni kellutteleen siihen rantaveteen.
No sitten uni tietty yllätti. Näin unta että huilasin riippumatossa ja tuuli keinutti mua kivasti. Ei mitää hätää.. messevää unen näköö vaan ja laineitten liplatusta.
Heräsin sitten huutoon ja kirkumiseen. Naiset huus kovasti rannalta jotain Harria ja kattoivat minuunpäin. Mä olin siinä vaiheessa öpaut 50 metrin päässä rannasta, tuuli tai aallot vieneet ilimapatjaa sillä aikaa ku otin sikeitä. Ketään muita ei näkyny rantavetessä.
Huusin että ei täälä oo ketään Harria, mä oon Uuno, Uuno Parviainen.
No ne muijat vaan jatko sitä Harrin huutamista ja kysyivät vielä
että saaks Harri, saaks?
Mä olin pihalla ku nänni enkä tienny mitä niitten piti saata. Ei kai ne ny kaikki olleet SIITÄ yhtestä asiasta kiinnostuneita vaikka kieltämättä olinki komeen näkönen viikinki siinä lautallani. - Huutelin, että katotaan illemmalla kun nyt pitäs keskittyy solveigin ottoon.
Satuin sitte kattomaan taakseni ja näin kaks valakohaita uivan turhan lähellä mun ilimapatjaa. Tajusin että muijat komentikin mua rantaan. Hurry, sharks! - vai miten se kirijotetaan.
Vispoin meneen kohti rantaa ku siipirataslaiva .. mut ne hait oli nopeempia. Toinen iski hampaat kumipatjan perään ja repäs siihen ammottavan aukon.
Se oli kuiteskin mun pelastus, sillä kun kumipatjasta suhahti ilimat pihalle, niin sen voimasta patjakin työnty pikavauhtia rantahiekalle ja hait jäi hölömistyneenä katteleen että minne saalis karkas.
Sitten ne näki jonku menevän kauempana ulapalla vesisuksilla ja läksivät uuten saaliin perään.
Muijat hurras ja taputti.. mut kannettiin kultatuolissa hotelli Eltoraton uima-altaalle ja sielä söpöt espanjattaret piti huolta ettei mulle jääny mitään kramppeja tai ahtistusta asian takia.
Te kiero ne väitti mua, vaikka kuinka yritin hymyillä viattomasti. Kai se johtu siitä kun tekarit jäi kotiin..
Läksin keskipäivällä rannalle ninku aina ennenkin. Oli aiva pilivetön päivä ja ranta täynnä väkee. Ei siinä voinu aurinkoo ottaa kun aina joku käveli vierestä
ja niitten varpaista lens santaa silimille.
Mä ostin muhkeen kumipatjan, täytin pinkeeksi ja heitin itteni kellutteleen siihen rantaveteen.
No sitten uni tietty yllätti. Näin unta että huilasin riippumatossa ja tuuli keinutti mua kivasti. Ei mitää hätää.. messevää unen näköö vaan ja laineitten liplatusta.
Heräsin sitten huutoon ja kirkumiseen. Naiset huus kovasti rannalta jotain Harria ja kattoivat minuunpäin. Mä olin siinä vaiheessa öpaut 50 metrin päässä rannasta, tuuli tai aallot vieneet ilimapatjaa sillä aikaa ku otin sikeitä. Ketään muita ei näkyny rantavetessä.
Huusin että ei täälä oo ketään Harria, mä oon Uuno, Uuno Parviainen.
No ne muijat vaan jatko sitä Harrin huutamista ja kysyivät vielä
että saaks Harri, saaks?
Mä olin pihalla ku nänni enkä tienny mitä niitten piti saata. Ei kai ne ny kaikki olleet SIITÄ yhtestä asiasta kiinnostuneita vaikka kieltämättä olinki komeen näkönen viikinki siinä lautallani. - Huutelin, että katotaan illemmalla kun nyt pitäs keskittyy solveigin ottoon.
Satuin sitte kattomaan taakseni ja näin kaks valakohaita uivan turhan lähellä mun ilimapatjaa. Tajusin että muijat komentikin mua rantaan. Hurry, sharks! - vai miten se kirijotetaan.
Vispoin meneen kohti rantaa ku siipirataslaiva .. mut ne hait oli nopeempia. Toinen iski hampaat kumipatjan perään ja repäs siihen ammottavan aukon.
Se oli kuiteskin mun pelastus, sillä kun kumipatjasta suhahti ilimat pihalle, niin sen voimasta patjakin työnty pikavauhtia rantahiekalle ja hait jäi hölömistyneenä katteleen että minne saalis karkas.
Sitten ne näki jonku menevän kauempana ulapalla vesisuksilla ja läksivät uuten saaliin perään.
Muijat hurras ja taputti.. mut kannettiin kultatuolissa hotelli Eltoraton uima-altaalle ja sielä söpöt espanjattaret piti huolta ettei mulle jääny mitään kramppeja tai ahtistusta asian takia.
Te kiero ne väitti mua, vaikka kuinka yritin hymyillä viattomasti. Kai se johtu siitä kun tekarit jäi kotiin..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tähän on vaikee sanoo paljon mitään... ihmeellinen pelastautumistarina.
Kiva että niille uusille raappahousuille on vielä käyttöä;)
Ei ollu vielä Uunon aika lähtee.
Mä jo mietinkin ootko lähteny lappiin hiihtelemään kun ei sua ole näkyny pitkiin aikoihin.
Pitäiski muuten pitää hiihtokisat täälä joskus.
Lunta vaan täytyy tulla ensin lisää.
palvelutalon maastossa? Saisko niihin osallistua muutkin kuin asukkaat?
Me voitais Solan kans hyvinkin tulla, ollaan aika vetreitä ja viriilejä vielä;) Vai mitä tähän sanoo Sola?
sielläkö se kävelevä kompostikasa luuraa! Luulet vaan kait niillä haillakin on joku tolku ketä ne syö;)
Taiat luulla ny vävypojakses mut se on väärää tietoo.
Sukunimi on ihan joku muu ku Turhapuro.
Ehtoota silti kauppaneuvos Tuurallekkin.