Olen syönyt fluoksetiinia jo kohta yhdeksän vuotta. Aloitin 60mg annoksella, nyt syön 20 mg päivässä. Ahmimiseen ja masennukseen. Olen ollut myös ahdistunut naiseudestani, naisten vaivoista yms naisen elämän vaikeudesta verrattuna miesten bilogiseen "taakkaan". Yritin vähän aikaa sitten lopettaa, koska kuvittelin olevani jo siihen kykenevä. Kahden viikon määrän puolituksen jälkeen romahdin, ahmin ja makasin, itkin. Palasin 20 milligrammaan takaisin. Liekö olleet sivuoireita, jotka olisivat helpottaneet, vai "oikea Minä"?? Mistä tiedän. Fluoksetiinista ei ole yli 3kk käyttöä koskevia tutkimuksia, ja silti minunkin "annetaan" syödä sitä vuositolkulla. Mitkä mahtavat olla haittavaikutukset näin pitkästä mielialalääkkeen syömisestä? Lääkärit vain mumisevat ja hyssyttelevät.
Seronilia yms jo 9 vuotta!
Fluxetinkoukku
5463
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja tuo ettei ole yli 3 kk käyttöä koskevia tutkimuksia on aivan puppua, kuka sinulle moista on syöttänyt? Väärää tietoa!
Itselläni menee indikaatioilla depressio, GAD ja BED.
Pharmaca Fennicasta lähtöisin olevasta selvityksestä, jonka sain apteekista.
kun on niitä vanhimpia SSRI-lääkkeitä, tutkimustuloksia ja seurantoja löytyy. Tämä mainitsemasi 3 kk on ihan puppua.
_Siis saitko kopion Pharmaca Fennican Seronilia koskevasta kohdasta? Itselläni on tässä nyt PF ja ei siinä mainita mitään etteikö olisi yli 3 kk käyttökokemuksia
ei ole kuin muutama ja nekin liittyvät lähinnä lääkkeen tehoon. Lääketeollisuudella ei ole mitään syytä tutkia lääkettä sen jälkeen kun se on hyväksytty myyntiin ja tuottaa hyvin. Tutkimukset haittavaikutuksesta olisivat lääketeollisuudelle sama kuin jos sahaisi oksaa jolla istuu.
Elä sinä mittään, mulla tulee tämän vuoden kesällä fluoksetiinin 10-vuotisjuhlat. Masennukseen, kipuherkkyyteen ja pahoihin masis-tunnemonttuihin sen sain. Suurimman osan aikaa mennyt vain tuo 20 mg, vain välillä olen nostanut 40 mg:aan. On toiminut minulla. Ehkä olen henkisesti hieman riippuvainen, sillä tämä hoito on tasannut ne kauheat liejukaivot, joihin välistä putoilin; saan ikään kuin turvallisuutta näin. En oikein tiedä minäkään, että lopettaako. En tiedä kuinka oikeasti voin? En tiedä, miksi lopettaa, sillä kyllä minä hieman häiriintynyt tyyppi olen, edelleen. Siksi lääke puoltaa paikkaansa. En myöskään huomaa siitä mitään haittaa, sivaria.
Kyllä minäkin olen ajatellut, että onko näin pitkään ok. Sama kokomus on mulla, että lääkäri vain uusii, ei sen kummemmin mieti asiaa. Hän on yleislääkäri, mutta sairauskertomukseni kyllä tiedossaan.
Minäkin kyllä luottaisin siihen, että lääke on jo aika vanha; oli Ameriikoissa käytössä jo kai paljon ennen Suomea. Kyllähän siis kokemuksen kautta jo tidettäisiin jotakin, jos se on paha. Onkohan fluoksetiinia käyttäneen kuolleen ihmisen aivoja koskaan analysoitu, tutkittu?! Niin on kuin joku sanoi, että ei lääketehdas halua epäillä, josko koko elämän käyttö ok, mutta, minkäs teet? Minä en ainakaan tiedä vaihtoehtoa.
Kuvittelen, että voin normaalimmin tai huonosti. Luulen, että lääkitys ylläpitää mahdollisimman paljon minulla tasapainoa ja ns. normaaliutta. Tarttisko minun huolehtia jostakin tulevasta, mitä ei tiedetä. Emmä tiä! Tosin, että vaikuttaa ikäkin. Mä olen jo keski-ikään ehtinyt. Joskus tuumaan mielessäni, että sama se mihin kuolen. Jos se syy on liian pitkäaikainen fluoksis, niin se siitä sitten. Hirveen tuskainen seko-seko elämä ilman fluoksea tai vastaavaa, hmmm?
Kukahan tämän todella sanoisi, josko kymmenenkin vuotta "liikaa"? Onko pääkoppa muuttunut tässä ajassa jotenkin? Hyvin sanottu tuo "normaali Minä".
Aion yrittää penko tästä asiasta tietoa lisää, tartteehan sitä jossakin olla. Olisko Ameriikoissa, joka tällä fluoksella "ajamisessa" kokeneempi. Okay, tiedän ne toteamukset/väitteet aggressiiviseksi tulosta ja itsarihaluista ssri:n käyttäjillä. Mutta ei kyllä toimi minulla noin, ei. Päinvastoin ehkä. - Ota tästä sitten selvä! Ja, kukin reagoi yksilöllisesti lääkitykseen.