Mikä uskonlahko on

ateismi. Jos ei ymmärrä edes sen vertaa, että Jumala on olemassa, niin on maksimaalisesti pihalla. Mutta jokainen, joka sentään uskoo Raamattuun, eli JUMALAN SANAAN, on jo totuuden syrjässä kiinni. Mikä on muuten oma tilasi, uskotko JEESUKSEEN, VAI OLETKO MATKALLA KADOTUKSEEN ?

vastata?

Termiä "uskonlahko" voidaan määritellä eri tavoin. Keskityn nyt Raamatusta nousevaan määritelmään jonka mukaan kaikki kristityt nimellisiin ryhmiin katsomatta ovat yksi seurakunta, Kristuksen maanpäällinen ruumis ja ns. Morsiusseurakunta.

Uskonlahko on muusta kristillisyydestä eriytynyt oma saarekkeensa, lahko, joka uskoo raamatuntulkintansa olevan ylivoimaisesti paras ja enemmänkin, ainoa oikea. Uskonlahko luottaa Jeesuksen sijasta omiin pappeihin, rituaaleihin, tulkintoihin ja lahkon jäsenyyteen. Uskonlahkossa painotetaan vain lahkoon kuuluvien pelastusta. Muut kuin lahkoon kuuluvat ovat väärässä, todennäköisesti eivät edes pelastettuja.

Lahkolaiset voivat kuulua tai olla kuulumatta uskonlahkoihin.
Lahkolaisia siis on uskonlahkojen ulkopuolellakin. Esimerkiksi luterilaisuus ei sinänsä ole lahko, Raamatun tarkoittamassa mielessä. Myöskään helluntailaisuus ei ole lahko. Kuitenkin niin luterilaisen kirkon kuin helluntaiseurakuntien piirissä on lahkolaisia, ikävä kyllä. Ihmisiä jotka voimakkaasti korostavat oman kirkkonsa tai herätysliikkeensä oppia, niin pitkälle, että väheksyvät muita kristittyjä eivätkä ole näiden kanssa tekemisissä, jopa väittävät etteivät nämä voi olla pelastettuja: jos he olisivat pelastettuja niin he lähtisivät kirkostaan ulos ja liittyisivät meihin, sillä vain me olemme opillisesti oikeassa.

Lahkomielinen käyttäytyminen on Jeesuskeskeisyyden sijasta kirkkokunta- tai herätysliikekeskeistä.
Luterilainen, joka kyseenalaistaa helluntaiuskovan pelastuksen vain siksi, koska tämä on helluntailainen, toimii lahkolaismielisesti; helluntailainen, joka kyseenalaistaa luterilaiseen kirkkoon kuuluvan pelastuksen, vain koska tämä on luterilainen, toimii lahkolaismielisesti.

LAHKOHENKI on (käsittääkseni) erityinen henkivalta, joka taistelee Kristusta ja Jumalan seurakuntaa vastaan sisältäkäsin. Kyseessä on uskonnollisuuden alueelle kuuluva henkivalta, uskonnollinen henkivalta. Tämä henkivalta toimii uskonlahkoissa, mutta pyrkii saamaan sijaa kaikissa sinänsä terveissäkin seurakunnissa niiden yksilöiden kautta, joiden käsitys Kristuksesta ja Hänen sovitustyöstään on rajoittunut, puutteellinen, ja jotka - syystä tai toisesta, ehkä omien perinteiden, tapakulttuurin ja väärin painottuvan opetuksen johdosta - ovat alttiit näkemään kaikki hiemankin toisella tavalla ajattelevat kristityt vihollisinaan.

LAHKOHENGEN SITOMA KRISTITTY voi väärässä kiivailussaan mennä niin pitkälle - parjaten veljiään ja siskojaan, joita ei hyväksy veljikseen ja siskoikseen, ja näin hyökäten Kristusta vastaan - että menettää pelastuksensa.

Raamattu varoittaa lahkomielisyydestä ankarin sanoin.

Jeesuksen omien sanojen mukaan uskovat tunnetaan keskinäisestä rakkaudesta. Se ei tarkoita vain luterilaisten, vapaakirkollisten, helluntailaisten, ortodoksien tai babtistien keskinäistä rakkautta omassa porukassaan, vaan kristittyjen keskinäistä rakkautta.

- - -

Lahkolaisuudessa ei ole mielestäni mitään huvittavaa... Kuinka uskovainen voi nauraa sellaiselle mikä loukkaa Vapahtajaa, hänen Herraansa? Asioille, jotka on harhautuneita? Antavat väärän kuvan kristillisyydestä? Satuttavat Jumalan isänsydäntä?

Lahkolaisille nauraminen lienee osoitus omasta lahkohenkisyydestä?

Luterilainen:
Helluntailaiset on niin pielessä... hah hah haa... niin pielessä niin pielessä... kuulkaa mitä ne nytkin selittää, bla bla bla... kuinka voivatkin olla... hah hah haa... noin älyttömiä, yksinkertaisia ja typeriä.
Helluntailainen:
Luterilaiset on niin pielessä... hah hah haa... niin pielessä niin pielessä... kuulkaa mitä ne nytkin selittää, bla bla bla... kuinka voivatkin olla... hah hah haa... noin älyttömiä, yksinkertaisia ja typeriä.

Tällainen käyttäytyminen on lahkohengen (demoninen henkivalta) aikaansaamaa tai ainakin kutsuu sitä puoleensa.
Jos parannusta ei tapahdu, seurauksena Pyhän Hengen murehduttamisesta on Hengen menettäminen.
Pyhä Henki lähtee sydämestä joka aktiivisesti ja itsepintaisesti, vastoin Raamatun selkeitä opetuksia, pilkkaa ja parjaa muita kristittyjä ja suhtautuu näihin ylemmyydentuntoisesti, halveksivasti.

Lahkolaisuus on vakava asia.
Meille on Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä annettu oikeus polketa lahkohenki jalkoihimme, julistaa Jumalan Pojan voittoa sen yli. Mutta niin tässä kuin muissakin asioissa parannuksen täytyy lähteä omasta sydämestä.

- - -

Kun Kristus noutaa omansa, vain Morsiusseurakunta lähtee.
Ei helluntaiseurakunta, ei luterilainen kirkko, ei vapaakirkolliset tai ortodoksit. Vain ja ainoastaan Morsiusseurakunta.

Täällä ajassa meidän tulee kuulua paikallistason yhteisöihin, joita myös seurakunniksi nimitetään. UT:ssa on selkeää opetusta näiden seurakuntien oikeasta rakenteesta: vanhimmisto ym.

Jumalan taivaasta katsottuna kaikki Helsingissä asuvat kristityt (kuuluvat nimellisesti mihin seurakuntaan tahansa) ovat tuon paikkakunnan hengellinen paikallisseurakunta. Kun Jeesus hakee omansa kotiin, kaikista Helsingin kristillisistä seurakunnista lähtee porukkaa ja - pahoin pelkään - kaikkiin seurakuntiin jää porukkaa. Synnissä elävä kristitty ei voi armoon turvaten pelastaa itseään tuona päivänä.
Lahkohengen alaisuudessa tapahtuva kiivailu (jos siitä ei tehdä parannusta) on synnissä elämistä.

- - -

Oppi on hyvin tärkeää. Kristittyjen keskinäinen yhteys ei voi tapahtua oppikysymyksiä laiminlyömällä. On kuitenkin syytä muistaa että 100% oikea oppi on vain Isän luona taivaassa. Emme ole tulkinnoissamme täydellisiä.

Tärkeintä on opin keskus, henkilökohtainen suhde siihen mikä pelastuksessa on olennaisinta. Siltä pohjalta voimme olla toistemme kanssa tekemisissä oppikysymyksistä tinkimättä. Emme ole kaikissa opillisissa asioissa ja painotuksissa samaa mieltä, niinpä pidämme omat näkemyksemme mutta samalla ja ensisijaisesti keskitymme siihen, mikä on olennaisinta, missä olemme samaa mieltä ja minkä pohjalta olemme saman Isän lapsia: Jeesuksen Kristuksen sovintotyöhön, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa osallisuuteen.

Elävä usko näkee inhimillisten rajoitusten yli. Siinä uskossa (jonka alkaja ja täyttäjä on Kristus itse) meillä on dynaaminen, toimiva yhteys: seurakunta on Hengessä yksi.

>> Mikä uskonlahko on helluntalaisten mielestä kaikkein hulluin ja joka jaksaa NAURATTAA aina vaan?? >>

Tuohan on selvä: Torontolainen NAURUHERÄTYS tietenkin!